We shall see the Shire again

[Faidra]

Elikkä:
Nimi: We shall see the shire again
Kirjoittaja: Faidra
Paritus: olevinaan Merri/Pippin
Ikäraja: pg, luulisin

Phuuh. Eka ficcini täällä. Säälikää siis! Aihe voi olla vähän kulahtanut, tää on joskus Kahden Tornin leffaan ilmestymisen aikaan. Eli aika vanha ja lyhyt kirjotus, sori. Eikä tähän tuu jatkoa.


***

Peregrin Tuk heräsi särkevään kipuun joka puolella kehoaan, juoksevan örkin selästä pää alaspäin roikkuen ja heilahdellen puolelta toiselle. Päätä särki hirveästi – no, mikä muukaan seuraus on pää alaspäin roikkumisella? – ja hän vingahti tuskaisesti. Murahtaen häntä kantava örkki käänsi hänet toisin päin.
Hän pohti, mikä oli saanut hänet liittymään saattueeseen. Tällä hetkellä hän olisi antanut mitä vain saadakseen istua mukavasti pehmeässä nojatuolissa, piippua poltellen ja takkatulen lämmittäessä. Mutta tehty mikä tehty.
Pippin raapi päätään miettien, missähän päin Keski-Maata häntä ja Merriä oikein vietiin. Niin, Merri! Missähän Merri edes nyt oli? Hän tietäisi nämä asiat paljon paremmin kuin Pippin.
Pippin haki katseellaan Merriä, etsien häntä jonkin örkin selästä.
Siellä, Pippin ajatteli helpottuneena. Merriä kantoi, tai oikeastaan roikotti, erityisen ruma ja kookas örkki, jolla oli monia syviä arpia ja tulehtuneita haavoja kasvoissaan. Ne saivat sen näyttämään vieläkin iljettävämmältä.
Merri näytti nukkuvan.

”Merri! Tääll-” Pippinin huudahdus keskeytettiin huitaisemalla häntä kovakouraisesti päin naamaa kovalla ja likaisella kouralla.
Merri havahtui ja haki Pippiniä katseellaan, löytäen tämän nopeasti äänen perusteella.
”Auts! Tuo sattui, senkin…”, nyt Merrin varoittava katse hiljensi Pippinin.
”Myöhemmin”, Merri muodosti sanat äänettömästi huulillaan.
Pippin nyökkäsi, siltikin kärsimätön ilme kasvoillaan, ja huokaisi.

Maisemat vaihtuivat vähitellen, entistä tummemmiksi ja uhkaavammiksi.
Aika kului madellen, örkit vain jatkoivat matkaa juosten, ja Pippin melkein nukahti uudestaan, kunnes häntä kantava örkki oli ajautunut juoksemaan Merrin vierelle. Hän torkkuikin jo, mutta Merri tökkäsi häntä ranteeseen herättääkseen hänet.

”Mitä… kuka…mihin sienimuhennos…”, Pippin mutisi huolestuneena tähyillen ympärilleen, tajuten sitten että oli nähnyt vain unta. Hän haukotteli. Merri ihmetteli miten Pippin pystyi nukkumaan näin huojuvassa kyydissä, mutta kaipa se johtui Tukinverestä, mistäpä muustakaan.
”Höpsö, minä se vain olin”, Merri hymähti hiljaa. ”Pitikö sinun sanoa jotain tärkeää?” hän kysyi kuiskaten, etteivät örkit kuulisi.
”Niin, en vain tiennyt missä me olemme ja… öh, ei mitään”.
Merri katseli ympärilleen otsa rypyssä. ”En tiedä missä olemme, jotain aroseutua kai tämä on. En tiedä sen paremmin kuin sinäkään”, hän sanoi saaden Pippinin pettyneeksi. ”Mutta mitä muuta? Sinun piti sanoa jotain, tiedän sen… älä yritä, Pip!” Merri virnisti.
”No?” hän jatkoi kun Pippin ei sanonut mitään.
”Öh, no… Halusin vain nähdä sinut ja kuulla äänesi… tai siis” Pippinin ääni haihtui olemattomiin ja hän tunsi poskiensa kuumottavan, ja laski päänsä. Hän antoi hiuksiensa tipahdella kasvoilleen, yrittäen siten peittää punan kasvoillaan.
”Ei siinä mitään, niin oikeastaan minäkin halusin”, Merri puhui nyt niin hiljaa, että Pippinillä oli vaikeuksia kuulla. Merri silitti Pippinin poskea, sitten nostaen tätä varovasti leuasta kohottaen tämän kasvoja.
”Haluan kotiin, Merri”, Pippin kuiskasi surullisena silmät suurina, katsoen anovasti Merriin, kuin tämä voisi jotenkin viedä heidät suoraan sillä hetkellä Kontuun.
”Koeta kestää, Pip. Minäkin haluan kotiin, yhtä paljon kuin sinäkin haluat. Meidän paikkamme ei ole täällä, ei ole kenenkään meidän kaltaisiemme, mutta me selviämme tästä. Lupaan sen”.

Pippin nielaisi palan kurkustaan, koetti hymyillä ja veti syvään henkeä rauhoittuakseen. Mutta hän ei voinut mitään väsymykselle, joka sai hänet huokauksensa katkonaiseksi ja sumensi hänen näkönsä. Hän ei voinut vastustaa väsymystä joka iski turruttaen ilon ja toivon, muistot vehreästä Konnusta ja sen iloisina virtaavista puroista, naurusta ja valoisista aamuista, joina syötiin ainakin kaksi aamiaista. Merrin viileät sormenpäät hipaisivat hänen raottuneita ja kuivia huuliaan, kun tämä pyyhkäisi Pippinin poskella vierivää kyyneltä pois.

Äkkiä möreä ääni ärähti karjaisten: ”Suut kiinni siellä!” ja siihen asti kun Merri örkkeineen katosi muiden örkkien sekaan, he katsoivat toisiaan silmiin.

***
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti. Palautetta?

[Angapauriel]

Ei ollenkaan paha, ei.

Tämähän olisi ollut hyvä alku vähän pidemmällekin tarinalle. Harmi kun tämä oli näin lyhyt, ettei tarina oikein edes päässyt vauhtiin.

Mitään suuria kirjoitusvirheitä en nähnyt. Joko niitä ei yksinkertaisesti ollut tai olen niin väsynyt, etten niitä huomannut.

Minä sitten rakastan hobitti ficcejä. ^^

Kirjoittelehan lisää. Tämä ficci oli lupaava alku.

[korven kummajainen]

Jaa ei jatkoa vai? Miksi ei? Tämähän oli mahtava alku, mutta nyt jäi semmonen aika tyhjä tunne kun jätit noin kesken. Tästähän saisi säädettyä vaikka mitä!

Jatka nyt vain, hyvä ihminen! Silloin sinulla on ainakin yksi vakiolukija

[Faidra]

Kiitos palautteesta Angapauriel ja korvenkummajainen!! *riemuitsee*
Jatko. Höm. Minä kun en ole kovin pitkien juttujen kirjoittelija, kaikki jää sitten sellaiseen n. sivuun wordissä... Olen siis melko hidas ja laiska kirjoittaja.
Nyt mietittyäni lupaan yrittää saada aikaan jotain jatkoa, mutta en lupaa vielä mitään...ainakaan mitään kymmenen lukusta jatkista, musta ei ole siihen.

[SalSu]

Yleensä en lue slash ficcejä alle PG-13 ikärajan, mutta tein nyt poikkeuksen ^^

Tämä oli oikeastaan kuin vähän kuin luku jostain pidemmästä ficistä. Tykkäsin kyllä tälläsenä pätkänäkin, ihanan haikea tunnelma ja sellanen surumielinen.

Jeps. Olisi se kiva jotain jatkoa saada. Tai uutta tekstiä. Voisin lueskella enemmänkin sinen juttuja.

[Fairy tale]

Hei! Tämähän oli kivasti kirjoitettu. Saisit toisenkin vakiolukijan. Hobiteista kun kirjoitellaan niin kovin vähän ja ne on niiiiiiin söpöjä.

*taputtaa Faidraa selkään ja kannustaa kirjoittamaan toistekin*

[yashmine]

Eikö tosiaan jatkoa? (Lue: Jatkoa niin kuin olisi jo!)
Tämä oli ihana, niin hobittimainen.

[Narmo]

Suloista. *aaaawww*
Lempi paritukseni. Ja tähänhän tulee jatkoa, vai mitä? ^^

[Faidra]

Kiitos teille salsu, Fairy tale, Yashmine ja Narmo! *hymy*
njaa... yritetään jatkoa, kun kerran noin moni haluaa. *tuplahymy*
Vähän olen jotakin saanut tuherrettua jo! (no vau...)

[Marnie]

Tämä oli todella hienosti kirjoitettu. Merri on oma lempihenkilöni Tarussa (Boromir ja Halbarad hyvinä kakkosina [toim. huom.]) ja minä aina kuvainnollisesti pureskelen kynsiäni kun luen Merristä kertovaa ficciä. Mutta sinä olet saanut Merrin aivan omanlaisekseen, juuri niin viisas ja ihana kuin se on.

Pidin tästä kokonaisuudesta todella paljon, jos kirjoitat jatkoa, minä luen. ^^

[Tirli]

Yee. Kiva alku, ja voisi jatkoakin kirjoittaa, nee? Ihana paritus, yksi lemppareistani. <3
Kirjoita hyvä ihminen lisää!

[Laurana]

Ai miten kivaa on lukea hobittislashia *hymy*
*halii Faidran* minä pidän todella *hymy*
Mutta jatkoa joo Olisi oikein mielenkiintoista lukea *hymy*

[Green_dragon]

Oih, aivan törkeän söpöä! Merri/Pippin on minen lempiparitus, ne ovat niin söpöläisiä.
Sin kirjoitat todella hyvin ja luontevasti, min pidin tästä ficistä tosi paljon! Olisi hienoa jos saisit kirjustettua jatkoa!

[Amandriela]

O.o tosi hyvä ekaks ficiks !
Pidin!Jatkoa vaan! xD

[Faidra]

Kiitos kaikille jotka ovat lukeneet tämän ja jaksaneet laittaa palautetta!

Nyt se on pakko sanoa, tai en ikinä saa tätä ficciä tehtyä.
Laitan toisen osan tänne (näinkin pitkän ajan jälkeen...) tämän viikon aikana. Olen ollut vain laiska kun en ole koulutöiden lisäksi jaksanut paljoa kirjoittaa tätä.
No nyt se on luvattu eli en voi jättää kesken.