Jossain (songfic, L/A)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Artanis
Örkki
Viestit: 109
Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)

Jossain (songfic, L/A)

Viesti Kirjoittaja Artanis »

Title: Jossain
Author: Artanis omassa persoonattomuudessaan. ^^
Rating: PG korkeintaan.
Pairing: Aragorn/Legolas
Disclaimer: Hahmot ovat Tolkienin ja kappale Within Temptationin.

A/N: Ei tätä varmaan voi sanoa edes ficiksi. Onpahan angstipätkä, joka minun oli pakko kirjoittaa tuon ihanan biisin inspiroimana. Mutta palaute on siitä huolimatta tervetullutta, totta kai! :D

Huom! Aragorn POV!



Jossain


Miten onnellinen olinkaan, kun ensikertaa sain ojentaa käteni ja sulkea sinut syliini. Olin odottanut sitä hetkeä niin pitkään, etten edes kyennyt sitä aikaa muistamaan. Vetäen syvään henkeä metsäisen tuoksusi täyttäessä nenäni, minä vedin sinut tiukasti kiinni itseeni enkä välittänyt huvittuneesta huomautuksestasi siitä, että tiukka otteeni oli lähellä ehdyttää hapensaantisi. Halusin vain painaa sen hetken mieleeni ikiajoiksi. Vihdoin olimme me kaksi kaksistaan, eikä vain sinua ja vain minua. Vihdoin löysin sinut ja juovuttavan rakkautesi. Vihdoin löysin sen mitä olin etsinyt niin kauan.

Mutta olit minun omani aivan liian vähän aikaa.

Pahimmissa painajaisissani näen yhä uudelleen sen hetken, kun pitkän örkkejä vastaan käydyn taistelun jälkeen en enää löytänytkään sinua. Kauan minä ja Gimli kiertelimme ympäriinsä sinua kutsuen, ainoastaan kaiun vastatessa huutoihimme. Yhtä ontto kuin nuo kaiut, oli minun sydämeni siitä lähtien. Sinä olit poissa, ja minun onneni sinun mukanasi. Aurinkoni sammui tuona yönä, tähdet himmenivät ja leppeästä tuulesta tuli pureva viima.

Olin yksin. Maailmani romahti, etkä sinä ollut sitä korjaamassa.

Aamunkoittoon asti minä seisoin liikahtamatta tuijottaen pimeyteen, sinne, minne sinä olit niin huomaamatta kadonnut.

Lost in the darkness, hoping for a sign
Instead there is only silence
Can't you hear my screams?


Unissani näen herkkäpiirteiset kasvosi, juuri niin kauniina ja valoisina kuin ne muistankin. Mutta kasvosi katoavat joka kerta, ja niiden tilalle mieleni loihtii ne kaikki tuskat, joita olet saattanut kohdata. Huutaen herään painajaisistani, huomaten, ettei ole ketään joka välittäisi, joka auttaisi.

Sinä olit minulle kaikki. Nyt minulla on vain heikko toivo, että ihme tapahtuisi ja toisi sinut taas minun luokseni. Päivästä päivään etsin sinua, hakien tuttuja piirteitäsi pimentyneestä maailmasta. Tuijotan jokaista vastaantulijaa kuin hölmö, ajatellen kiihkeän toiveikkaasti, että tuo, juuri tuo voit olla sinä. Ja joka kerta pettymys kirpaisee sydäntäni yhtä paljon, tuoden mukanaan sen saman tunteen, joka minulla oli yönä jona katosit.

Never stop hoping,
need to know where you are
But one thing is for sure,
you're always in my heart


En saa ikinä rauhaa muistoltasi ja kysymykseltä: missä olet? Tuo kysymys välähtää mielessäni aina kun herään, aina kun käyn käyn nukkumaan, aina ja kaikkialla, eikä missään näy merkkiäkään vastauksesta. Kuin sokea haparoi pimeässä minä haen vastausta, vailla neuvoa tai ohjetta, avuttomana kuin pieni lapsi. Janoten edes pientä vihjettä oikeille jäljille, minä kamppailen aamusta iltaan ja illasta aamuun, uskollisen hevoseni kuljettaessa minua taivaanrannasta toiseen. Aavojen ruohoaavikoiden ylitse jokien syvyyksiin minä matkaan, näkemättä sinua missään.

Aika pyyhkäisee ylitseni kuin ilma, koskettamatta minua lainkaan. Vuodet tuntuvat sekunnilta ilman sinua. Koskaan et häivy mielestäni, vaan pysyt siellä aina yhtä kirkkaana ja rakkaana, antaen minulle voimaa jatkaa etsintöjäni. Muut jatkavat elämäänsä ilman sinua, mutta minä en. Kun muut unohtavat, minä ajattelen vain ja ainoastaan sinua.

I'll find you somewhere
I'll keep on trying until my dying day
I just need to know whatever has happened,
the truth will free my soul


Minä tiedän löytäväni sinut jostain ennemmin tai myöhemmin. Varmana siitä en kuule omaisiani, en ystäviäni, jotka kertovat ponnistelujeni olevan turhaa. Mitä he tietävät? Pelkurien lailla he luovuttavat ja antavat olla, surren hetken ja keskittyen taas omiin asioihinsa.

Mutta minä en ole kuten he.

Sinä yönä, jona katosit, minä lupasin henkeni kautta itselleni ja sinulle, että vielä joskus pitelen sinua sylissäni ja kaikki on taas hyvin. Vaikka kuolemaani asti minä etsin sinua, aina niin kauan kunnes jalat pettävät altani ja maailma mustenee silmissäni. Koskaan en luovuta. En koskaan. Siellä jossain sinä odotat minua, ja minä vannon taistelevani tien luoksesi.

Lost in the darkness, try to find your way home
I want to embrace you and never let you go
Almost hope you're in heaven so no one can hurt your soul...
Living in agony 'cause I just do not know
where you are


Kun väsymys täyttää minut monen päivän taukoamattoman ratsastuksen jälkeen, minä asetun levolle vain voidakseni unelmoida sinusta. Haaveilen tunnista toiseen siitä, että näen sinut taas ja voin koskettaa sinua. Todellisuus tuntuu entistäkin kipeämmältä, kun yön pimeydessä havahdun unelmistani ja tajuan, että huultesi kosketus omillani onkin vain tuulen pehmeä hyväily, ja että olen yksin edelleen. Silloin tuska ja suru saavat vallan, ja hädissäni kykenen vain toivomaan, että missä sitten oletkin, olet turvassa, vaikka sitten Mandosin saleissa tämän maan jättäneenä jos siten olet onnellinen.

Pahinta on tietämättömyys. Tietämättömyys siitä missä olet, miten voit. Jos joku kertoisi, että olet kunnossa, saisin viimein rauhan. Voisin vihdoin lopettaa etsintäni ja jäädä lepoon.

Wherever you are, I won't stop searching
Whatever it takes, I need to know


Ei lumimyrsky, ei örkkiarmeija, ei mikään saa minua luopumaan toivosta. Sinun muistossasi toivoni elää, minä elän, ja se muisto loistaa kirkkaammin kuin mikään muu. Kuin taivaan suurin tähti se ohjaa minua jaksamaan eteenpäin maailman ääriin ja takaisin. Yhä uudelleen ja uudelleen. Vuodet kuluvat ja ajat muuttuvat, mutta minä jatkan sinun hahmosi etsimistä.

Uskon, että jossain sinä olet. Jossain minä sinut vielä kohtaan ja löydän onnen.


Fin.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
Kuva
lumienkeli
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Su Maalis 27, 2005 2:57 pm
Paikkakunta: Sillan alla pahvilaatikossa

Viesti Kirjoittaja lumienkeli »

*ruttaa sen*
Wee.. Tämä oli kaunis fic, jos voisin tuota sanaa käyttää. Jos keksin sen sanan, mitä etsin, mielelläni laitan sen tuohon.
Virheitä ei tainnut olla. Toisaalta.. en niinkään kiinnittänyt huomiotakaan mahdollisiin virheisiin..
Mutta, hyvä fic oli.. ja jos tämä ei ollut fic, niin sitten songficraapale. ^_^
"Kele lam. Nom piki piki, nom minsi winsi. Lam seisei, eunichi. Snip snip."
Lumienkeli on enemmän tai vähemmän aktiivinen
Vinoviiva
Ei enää inha Grim vaan nätti lumienkeli ^___^
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

*tuijottaa tyhjää viestikenttää*
Tämä oli jotain todella upeaa.
Minä en osaa sanoa oikein mitään.
Kaunis fic oli.
Apua, en ole ollut pitkään aikaan näin lukossa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

.....
.....
ehemn..
surullisen kaunista.
nyt ei pysty kirjottamaa. katon kirjotanko ollenkaan mitää älyllistä. vautsi oikeesti, niin upeeta! kaunis, kaunis, KAUNIS tarina! niisk.. :cry: kappale sopi tarinaa.hyvä ettei se löytäny Legolasta koska sit se ei ois ollu enää nii kaunis ja surulline, mut silti ois tullu kyynel. ehkäpä se ois tullu onnesta. who knows.

ja saamme huomata että rakentava palaute katosi.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Anae-chan
Örkki
Viestit: 108
Liittynyt: Ma Marras 20, 2006 12:29 pm
Paikkakunta: Tuusula

Re: Jossain (songfic, L/A)

Viesti Kirjoittaja Anae-chan »

No niin. Ensiksikin *rutistus*. Toisekseen tämä ficci oli aivan ihana. Biisi sopi hyvin ideaan, olit laittanut oikeat kohdat oikeisiin paikkoihin...

Mikä on rakentava palaute? En minä sellaista saa aikaan tällaisen ihanuuden jälkeen...

Tämä loppu oli minusta kaikista ihanin, ja sopi täydelliseksi lopetukseksi:
Artanis kirjoitti:Uskon, että jossain sinä olet. Jossain minä sinut vielä kohtaan ja löydän onnen.
Peace over anger. Honour over hate. Strenght over fear.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Mielestäni tässä ficissä ei oikein ollut mitään omaa... Hukkuu massaan, jos saan sanoa. Ei niin, että olisin asiantuntija, mutta omalla kohdallani tämä ei vain sytyttänyt... :x Olisin kaivannut kirjoitukseen enemmän todellisuutta! Ei kukaan jaksa alituiseen lukea tuollaisia nyyhky- ja somistustarinoita... Mielestäni koko ficci toisti sitä samaa jaaritusta "missä olet? mikset tule takaisin? on ikävä!"... Lukeminen oli aika puuduttavaa, vaikka en voi kieltää sitä, että osaat kirjoittaa erinomaisesti. :) Eikä tämä ole kuin minun mielipiteeni, monet muut näyttävät pitävän ficistäsi ja minustakin se oli kaunis, ellei koskettavakin, mutta siitä vain puuttui se jokin, se viimeinen silaus... Huomaatkos? :wink:

Itselläni on vain yksi neuvo jokaiselle kirjailijalle... "Kirjoittaminen ei ole työtä, se on vapautta. Sinun tulee kirjoittaa silloin, kun tuntuu siltä, mutta ei silloin, kun haluat sitä." Jutun ydin on se, että inspiraatiota ei saa pakottaa... Se vain tulee, jos on tullakseen. Sanotaan, että kaikkein parhaimmat insipiraatiot ja neronleimaukset tulevat yöllä, mutta mielestäni ne tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa... :)

-Essi-
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Jossain (songfic, L/A)

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Kiitos itkettämisestäni.
Ja viel kippeenä -.-´ Mutta aivan ihana, hyvä kerronta♥
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Vastaa Viestiin