Kolme raapaletta (Elladan/Elrohir, G-PG-13)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Kolme raapaletta (Elladan/Elrohir, G-PG-13)

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Ma Helmi 27, 2006 4:49 pm

Title: En halua aikuistua
Author: Elvédan
Rating: G
Pairing: Elladan/Elrohir (pieniä vihjeitä)
Genre: Angst, general
Disclaimer: Hahmot ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas kerran.
A/N: Päätin alkaa harrastaa raapaleiden kirjoittamista. Hienoista angstia. Ja alhaisempaa ratingia en ole ikinä kirjoittanut...

En halua aikuistua

Elladan oli istunut jo kauan joentörmällä vain katsellen virtaavaa vettä. Oli epätavallista nähdä hänen olevan paikoillaan. Yleensä hän oli täynnä intoa ja energiaa, mutta ei nyt – ja siksi hänen kaksoisveljensä Elrohir oli huolissaan.

”Elladan, kerro minulle”, pyysi hän hiljaisella äänellä. Elladan ei sanonut mitään hetkeen.

”Minä en itsekään tiedä”, vastasi Elladan lopulta hämmentyneen kuuloisena. ”Tunnen itseni alakuloiseksi, murheelliseksi. En ole koskaan ennen kokenut niitä tunteita näin voimakkaina.”

”Ehkä… Ehkä se liittyy jotenkin aikuistumiseen”, ehdotti Elrohir vaimeasti. Hän ei olisi halunnut sanoa sitä ääneen, mutta siinä se tuli, ja Elladanin ilme muuttui kuin taikaiskusta kauhistuneeksi.

”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan. ”En halua, että lapsuutemme olisi mennyt”, kuului tukahtunut mutina Elrohirin aistiessa veljensä lämpimän hengityksen kaulallaan. Hän silitti Elladanin hiuksia.

”En minäkään halua lapsuutemme loppuvan. Mutta ehkä sen ei tarvitsekaan loppua.”

”Mitä sinä tarkoitat?” kysyi Elladan nostaen päänsä ja katsoen Elrohiria tutkivasti silmiin.

”Vaikka astummekin pian aikuisuuteen, ei se tarkoita että meidän pitäisi lopettaa hassuttelu ja kepposet siihen. Tai siis, kuka niin on väittänyt?” Hän virnisti veljelleen ovelasti.

Elladanin ei tarvinnut sanoa mitään. Hänen silmiensä loiste kertoi kaiken.

***************

Title: Yöilmaa
Author: Elvédan
Rating: En minä tiedä, K-11 varmaan lähin.
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas.
Summary: Elladan tarvitsee lohdutusta.

A/N: Niin. Olisi pitänyt kirjoittaa aineistoainetta äikän tunnilla, se ei oikein inspannut. Kirjoitin jotain muuta. ^^ Kyllä, se on taas raapale.

Yöilmaa

Tähtiä täynnä oleva taivas ja leppeä tuuli kuiskaillen puissa. Tällainen yö oli kaunis yö, ajatteli Elrohir ruohikossa maaten. Hänen katseensa vaelsi tähdissä, jotka hymysivät lempeästi, rakastaen lastaan.

Hän ja Elladan olivat jättäneet edellisenä päivänä samoojajoukon, jonka kanssa he olivat ajaneet takaa erästä örkkilaumaa. Samoojat olivat jatkaneet örkkien jäljillä, mutta kaksoset olivat halunneet käydä Imladrisissa isäänsä tervehtimässä – salainen laakso kun ei kaukana ollut.

Elrohirin vaeltelu tähtipoluilla keskeytyi, kun Elladan palasi uimaretkeltään läheisestä joesta. Tähtien valo hohti Elladanin iholla, vesipisarat kimmelsivät tähtien valossa liukuessaan alaspäin ja tipahdellessaan varjoisaan ruohikkoon. Elladan oli kaunis, ajatteli Elrohir, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.

”Veljeni”, kuiskasi Elladan ja katsoi kaksostaan hiljaa. Elrohir nousi istumaan.
”Mitä nyt, tähtöseni?” Hän veti alastoman veljensä viereensä.
”En ole varma… Alakuloisuus on vain saanut otteen mielestäni.”
”Haluatko, että hieron sinua?”

Elladan nyökkäsi ja kiitti silmillään kaksosta, joka aina osasi lohduttaa häntä. Elrohir oli ihmeellinen.

Taitavat kädet alkoivat hieroa Elladanin hartioita. Vähä vähältä peukalot saivat kiristyksen häviämään, lihakset kosketuksen alla rentoutumaan. Elladanin silmät sulkeutuivat.

Elrohirin kosketus sai Elladanin täyttämään yöilman huokailullaan.

*****************************

Title: Salaperäisen kiehtovaa
Author: Elvédan
Rating: PG-13
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun.

A/N: Prologi-raapale pidempään Elladan/Elrohir-ficciini Kukaan ei meitä erottaa saa, jota olen aloittanut yhden A4 verran. Kyllä se vielä joskus ilmestyy. ^^ Ja palautetta toivon tietenkin paljon.

Omistan tämän ihanaiselle Tuulen tytölleni, joka kovin innokkaasti on tätä odottanut. Kiitos siitä, että olet olemassa.

Salaperäisen kiehtovaa

”Elrohir?”

”Hmm?”

Minä ja kaksoseni makaamme Imladrisin puutarhassa. On yö, vaimeana kuulemme haltiaäänten laulun. He laulavat metsässä, saleissa, puutarhassakin, mutta eivät täällä, missä me makaamme. Tänne he eivät tule, tämä on salainen soppemme avaran tähtitaivaan alla. Tähdiltä meillä ei ole salaisuuksia, muilta kylläkin.

Emme halunneet nukkua tänä yönä. Ilmassa on jotain salaperäisen kiehtovaa, emme tunnista sitä mutta aistimme sen. Tämä yö on selkeästi salaisen sopen yö. Kuljimme tänne ja asetuimme katselemaan taivasta. Elladanin pää lepää vatsallani ja minun sormeni ovat kietoutuneet hänen hiuksiinsa.

”Mmm… Ei mitään.” Minä tunnen kyllä veljeni. Hän haluaa kuollakseen kertoa minulle jotain, muttei jostain syystä saa sitä sanotuksi. Tietty sävy Elladanin vastauksessa saa minut kurtistamaan kulmiani. Ikinä ennen ei meillä ole ollut salaisuuksia toisiltamme.

”Kerro, Elladan.” Tiedän hänen lopulta kertovan. Hän kertoo lopulta aina. Tietty osa minusta tuntee hassua mielihyvää tiedostaessaan vaikutusvaltani kaksoisveljeeni, ja minä kurtistan taas kulmiani, tällä kertaa itselleni.

”Minä…” hän aloittaa, mutta aloitukseksi se jää. Hän nousee istumaan ja kääntyy katsomaan minua. Minäkin kohottaudun maasta ja istun häntä vastapäätä. Tähtien valossa katseeni kehottaa häntä jatkamaan lausettaan.

Mutta hän ei jatka sitä. Hän katsoo silmiini hetken, kohottaa kätensä hyväilemään poskeani. Hetki on liikkumaton, kun hän viimeinkin koskettaa lämpöisillä huulillaan minun huuliani.

Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Pe Maalis 03, 2006 9:24 pm

Eikö kukaan ole kommentoinut?

Tuo ensimmäinen. Ihana. Olisi voinut kertoa minusta joskin minulla ei ole kaksosta. Aikuisuus on pelottava asia. Ja varsinkin aikuistuminen. Olen itse vannonut, että yritän säilyttää lapsen sisälläni, vaikka se on jo hävinnyt paljolti.
”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan.
Pojat jotka eivät halunneet aikuistua. ^^ Kukas se on Peter Pan- fani?

Toinen oli upean pehmeä. Kaunis, hiljainen. En keksi muuta sanottavaa.
”En ole varma… Alakuloisuus on vain saanut otteen mielestäni.”
”Haluatko, että hieron sinua?”
Awww... ihanaa.

Kolmamannen aloitus oli minusta mukava. (Kuka sanoi ettei tuollaiseen voi rakastua?)
Miksi minusta tuntuu, että olen kohdannut saman tyylisen tilanateen? Miksihän sisarukset kysvät jotain ja lopettavat kesken? Se on ärsyttävää.
Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan.
*ryhtyy kokoamaan temppeliä*
Viimeksi muokannut Noradriel, La Maalis 04, 2006 3:36 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » La Maalis 04, 2006 11:39 am

Awww! Ihana! Toi veljesrakkaus on aina purru muhun ihan erityisesti, niin slashina kuin sellassena vähän viattomampanakin
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Su Maalis 12, 2006 3:44 pm

Kiitos, Noradriel, sinun kommenttisi sitten aina osaavat piristää minua ihan mahdottomasti. *ruttaa* Juu, Peter Pan-fani täälläkin. ^^ Ja niin. Minäkin haluan säilyttää lapsen sisälläni aina, koskaan ei saa olla liian vanha tanssimaan sateessa tai pyydystämään lumihiutaleita kielellään. *hymyää*

Kiitos, athelas, veljesrakkaus on kaunista. :wink:
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen » To Kesä 08, 2006 7:10 pm

Hehee :D Täällä ilmoittautuu kolmas Peter Pan-fani. ^^

Aika suloinen tuo ensimmäinen tarina. Ihanaa kuvitella, kuinka pojat eivät halua aikuistua, vaan vain hassutella ja tehdä muuta mukavaa (no kuka nyt muuta haluaisi tehdä x))


Toinen tarina oli aivan upea. Kaunis tarina, joka sai minun oloni ainakin vähän alakuloiseksi. Ihana.


Kolmas tarina oli oikein ihana ja tästä ryhdynkin lukemaan tarinan poikaselle jatkoa :)



Lopuksi yhdyn Noradrielin kommentiin ja ihmettelen, että miksiköhän sisarukset aina kysyvät jotain, eivätkä sitten kerrokkaan loppuun. Se jaksaa aina ärsyttää yhtä paljon...

Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade » Pe Kesä 09, 2006 4:47 pm

*palvoo* minä niin rakastan Elladan/Elrohir paritusta!! Olin varma, että olin jo kommentoinut tähän, mutta enpäs sitten vissiin olekkaan....

Ensimmäinen oli ihana Peter Pan tunnelmainen, ja muutenkin siinä kuvastui hyvin veljesten läheisyys.
”Vaikka astummekin pian aikuisuuteen, ei se tarkoita että meidän pitäisi lopettaa hassuttelu ja kepposet siihen. Tai siis, kuka niin on väittänyt?” Hän virnisti veljelleen ovelasti.

Elladanin ei tarvinnut sanoa mitään. Hänen silmiensä loiste kertoi kaiken.


*palvoo jälleen*

Toisessa taas tunnelma kuvastui niin mielettömän hyvin, että oikeasti voin nähdä ja tuntea kaiken.
Elrohirin vaeltelu tähtipoluilla keskeytyi, kun Elladan palasi uimaretkeltään läheisestä joesta. Tähtien valo hohti Elladanin iholla, vesipisarat kimmelsivät tähtien valossa liukuessaan alaspäin ja tipahdellessaan varjoisaan ruohikkoon. Elladan oli kaunis, ajatteli Elrohir, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.
tämä oli ihana kohta. hyvin kuvailtu, kaunis. Rakkaus välittyy vahvasti.

No entäpä kolmas. Siinä ei ehkä ollut niin kaunis tunnelma kuin kahdessa ensimmäisessä, mutta silti se oli niin ihana... siinä tuli sitten oikeastaan vasta todettua se, että niitten välillä on oikeasti jotain muutakin kuin tavallista veljesrakkautta :twisted:
”Kerro, Elladan.” Tiedän hänen lopulta kertovan. Hän kertoo lopulta aina. Tietty osa minusta tuntee hassua mielihyvää tiedostaessaan vaikutusvaltani kaksoisveljeeni, ja minä kurtistan taas kulmiani, tällä kertaa itselleni.
ja siinä tämän tarinan palvonnanaiheuttaja. :D Ihanaa ajatella voivansa vaikuttaa johonkin niin suuresti. ymmärrän Elrohiria... :)

kiitän ihanasta lukukokemuksesta!!
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Pe Kesä 16, 2006 9:59 pm

HituNeN: Totta, sellaisia ne sisarukset ovat. Tiedetään kokemuksesta, pikkusisko osaa olla ärsyttävä...
Kiitos, on niin ihana lukea noin positiivisia kommentteja kuin sinun.

Mara_Jade: (Kolmas tai neljäs kerta kun kiitän sinua tänään, hmm. :D ) Kiitos, on upeaa, että minun kirjoituksiani tykätään lukeaa. Tulee olo, että ehkä minä sittenkin osaan jotain. Aaw. Kiitos.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Nitespeon
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Kesä 04, 2006 12:44 pm
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Nitespeon » To Heinä 13, 2006 7:57 am

”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan. ”En halua, että lapsuutemme olisi mennyt”, kuului tukahtunut mutina Elrohirin aistiessa veljensä lämpimän hengityksen kaulallaan. Hän silitti Elladanin hiuksia.
*sulaa*
Tähtien valo hohti Elladanin iholla, vesipisarat kimmelsivät tähtien valossa liukuessaan alaspäin ja tipahdellessaan varjoisaan ruohikkoon. Elladan oli kaunis, ajatteli Elrohir, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.
Kuvailu toimii tässä kohtaa(erityisesti siis), pystyn näkemään sieluni silmin Elladanin tuossa kohtaa.
Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan.
Olen sanaton.
"Iskä kato! Mies lyhyillä hiuksilla!"
--Nitespeon
[KAIKKI MUKAAN ANIMECON-MIITTIIN 19.8.!]

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » Pe Maalis 23, 2007 4:09 pm

Hmmm... Nämäpä olivat hyviä kaikessa lyhkäisyydessään!
Löysin vasta tänään tämän kaksos parivaljakon, ja ihastuin heti!
Eikä nämä raapaleet olleet ollenkaan huonoja! Päin vastoin, tykkään koko ajan enemmän ja enemmän!
Nytten hilppaisenkin lukemaan tarinaa jonka melkein aloitin, mutta siinäpä alussa oli linkki tänne!
Mistähän tarinasta on kyse? Hmm..? :wink:
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » Ke Huhti 18, 2007 4:07 pm

Heh. Voin tunnustaa etten ole koskaan suuremmin välittänyt Peter Panista, mutta pidin silti kaikista näistä raapaleista, myös ensimmäisestä (sillä vaikka en fanittaisikaan Peter Pania, minulla on silti suunnilleen samantapaiset ajatukset, mitä aikuistumiseen tulee).

Kakkosraapale oli ehdottomasti näistä kolmesta paras. Vaikea on selittää että miksi, mutta siinä oli sellainen tunnelma, joka vetosi todella vahvasti. Vetovoima liittyy pitkälti tähän keskustelunpätkään:
Veljeni”, kuiskasi Elladan ja katsoi kaksostaan hiljaa. Elrohir nousi istumaan.
”Mitä nyt, tähtöseni?” Hän veti alastoman veljensä viereensä.
”En ole varma… Alakuloisuus on vain saanut otteen mielestäni.”
”Haluatko, että hieron sinua?”

Minusta tuossa oli niin kertakaikkisen ihanaa, ettei Elrohir alkanut painostaen kyselemään tyyliin "mikä on vialla", vaan hyväksyi suoraan sen ettei Elladan tiedä alakulonsa syytä ja halusi vain olla lähellä auttaakseen.

Kolmas oli minusta ihana kuvaus siitä, miten kaunis suhteen alku voisi olla ja miten vaikeita sanat usein ovat. Ja voi että miten haluaisinkaan itsekin kokea lisää tuollaisia öitä, jolloin sitä vaan tietää että niissä on jotain erilaista... *haaveksiva huokaus*

Kiitos näistä.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty » Su Huhti 22, 2007 5:41 pm

Minä rakastaa Elladan/Elrohir-paritusta. Pidin näistä kaikista, varsinkin ensimmäisestä, vaikka en ole Peter Pan-fani. Nämä olivat todella kauniita ja koskettavia. Kuvailu toimii näissä ja sinulla on hyvä kirjoitus-tyyli. Olen (melkein) sanaton ^^

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » La Huhti 28, 2007 10:37 pm

Kiitokset Nitespeonille, Pjugille ja Nastylle. Ihanaa, että olette tykänneet. :D

Sparks: Itsekään en itse asiassa ole ollut mikään hirveän suuri Peter Pan -fani lapsena, vasta vanhempana löysin sen uudelleen ja ihastuin. Silti olen ajatellut jo lapsena noin, kuten äiti muistaa minulle aina kertoa. :P
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Dúlin
Örkki
Viestit: 124
Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Pohjois-Synkmetsä

Re: Kolme raapaletta (Elladan/Elrohir, G-PG-13)

Viesti Kirjoittaja Dúlin » La Touko 10, 2008 5:58 pm

Hiihaa, nämä ficithän olivat söpöjä! 8D Tuli heti sellaisia mielikuvia, että aivot alkoivat hiljalleen sulaa ja valua korvista ulos~. Loistava paritus, loistava kirjoittaja.

”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan. ”En halua, että lapsuutemme olisi mennyt”, kuului tukahtunut mutina Elrohirin aistiessa veljensä lämpimän hengityksen kaulallaan. Hän silitti Elladanin hiuksia.

Aaaw, tuli mieleen Peter Pan. x'3

Elladanin ei tarvinnut sanoa mitään. Hänen silmiensä loiste kertoi kaiken.

Tämä oli jotenkin niin loistava kohta. 8D Tulee sellainen fiilis, että ne on niin läheisiä toisilleen ettei tarvitse käyttää edes sanoja. 8'3

”Haluatko, että hieron sinua?”

Huhahahaa, varmasti yksi ovelimmista vihjauksista mitä tiedän! >D Go Elrohir!

Elrohirin kosketus sai Elladanin täyttämään yöilman huokailullaan.

Tämä oli kaunis kohta, mutta jotenkin kaksimielinen... x'D En voinut sille mitään! Ehkä he tekivät jotain muuta...? >3

Todella kauniita ficcejä! <3 Söpöjä ja söpöllä parituksella~.
Findesselya vanya, Legolas.
Why so serious?

Paju
Puolituinen
Viestit: 210
Liittynyt: La Maalis 06, 2004 8:42 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Paju » La Heinä 19, 2008 12:36 am

En halua aikuistua; tuli mieleen, että tämä on vain tuokiokuva isommasta tarinasta - tai ei tarinasta, vaan Elladanin ja Elrohirin elämästä - mutta se ei tarvitse ympärilleen yhtään sen enempää. Ihanan viaton hetki, joka tuntuu häälyvän jossain siinä lapsuuden ja aikuuden rajamailla.

Yöilmaa; mie pidän siitä, miten sie kiedot yhteen veljekset ja tähdet (siitä hiukan lisää ina myöhemmin). Elrohirin "Haluatko, että hieron sinua?" -repliikki on ainoa, joka tässä raapaleessa särähti korvaan. En oikein osaa sanoa miksi; se tuntuu ehkä vähän yhtäkkiseltä. (Tai sitten mie olen lukenut liikaa NC-ficcejä viime aikoina. ;D)

Salaperäisen kiehtovaa; ehdottomasti lempparini näistä. Elrohirin sisäinen ääni ei töksähtele ollenkaan, ja silti olet onnistunut ujuttamaan joukkoon ihan huomaamattomasti kauniita kuvauksia ympäröivästä yöstä. Ehkä mie luen liikaa rivien välistä (tai sitten en), mutta rakastuin viittauksiin noihin tähtiin. Ensin tuo, "Tähdiltä meillä ei ole salaisuuksia, muilta kylläkin," ja sitten "Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan."

Koska haltiat periaatteessa laulavat koko ajan tuosta taustalla, noista lauseista tulee sellainen olo, että vaikka haltiat eivät hyväksyisikään sitä, mitä Elladanin ja Elrohirin välillä on, tähdet hyväksyvät. Noiden perusteella tulee myös sellainen kuva, että tähdet tietävät veljeksistä kaiken ja silti hyväksyvät heidät.

Minusta se oli vain... kaunista. ^^' Pidin, pidin ihan tuhottomasti.
"And those who were seen dancing were thought to be insane by those who could not hear the music."
- Friedrich Nietzsche

Avatar
Emmanuel
Örkki
Viestit: 115
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 7:33 pm
Paikkakunta: Paschendale

Viesti Kirjoittaja Emmanuel » Su Syys 28, 2008 10:27 pm

Voih.. se oli kovin kaunista. Tykkäsin hirmuisesti :)

Liekö yhtenä syynä se että pidän Elladanista ja Elrohirista aivan kamalasti, ja yleensä tykkään kaikista heistä kirjoitetuista ficeistä, mutta nyt sinä kyllä osasit luoda tähän jotakin todella ihanaa :)

Viimeinen raapale oli ehdottomasti suosikkini. Siinä vaan kiteytyi jotenkin kaikki heidän tunteensa... en osaa kummoisemmin selittää.

Voin vain sanoa että ihanaa, ihanaa!
"Know that many men has suffered. Know that many men has died. Six miles of ground has been won, half a million men are gone. And as the men crawl the general call and the killing carry on."

Vastaa Viestiin