Kolme raapaletta (Elladan/Elrohir, G-PG-13)
Lähetetty: Ma Helmi 27, 2006 4:49 pm
Title: En halua aikuistua
Author: Elvédan
Rating: G
Pairing: Elladan/Elrohir (pieniä vihjeitä)
Genre: Angst, general
Disclaimer: Hahmot ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas kerran.
A/N: Päätin alkaa harrastaa raapaleiden kirjoittamista. Hienoista angstia. Ja alhaisempaa ratingia en ole ikinä kirjoittanut...
En halua aikuistua
Elladan oli istunut jo kauan joentörmällä vain katsellen virtaavaa vettä. Oli epätavallista nähdä hänen olevan paikoillaan. Yleensä hän oli täynnä intoa ja energiaa, mutta ei nyt – ja siksi hänen kaksoisveljensä Elrohir oli huolissaan.
”Elladan, kerro minulle”, pyysi hän hiljaisella äänellä. Elladan ei sanonut mitään hetkeen.
”Minä en itsekään tiedä”, vastasi Elladan lopulta hämmentyneen kuuloisena. ”Tunnen itseni alakuloiseksi, murheelliseksi. En ole koskaan ennen kokenut niitä tunteita näin voimakkaina.”
”Ehkä… Ehkä se liittyy jotenkin aikuistumiseen”, ehdotti Elrohir vaimeasti. Hän ei olisi halunnut sanoa sitä ääneen, mutta siinä se tuli, ja Elladanin ilme muuttui kuin taikaiskusta kauhistuneeksi.
”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan. ”En halua, että lapsuutemme olisi mennyt”, kuului tukahtunut mutina Elrohirin aistiessa veljensä lämpimän hengityksen kaulallaan. Hän silitti Elladanin hiuksia.
”En minäkään halua lapsuutemme loppuvan. Mutta ehkä sen ei tarvitsekaan loppua.”
”Mitä sinä tarkoitat?” kysyi Elladan nostaen päänsä ja katsoen Elrohiria tutkivasti silmiin.
”Vaikka astummekin pian aikuisuuteen, ei se tarkoita että meidän pitäisi lopettaa hassuttelu ja kepposet siihen. Tai siis, kuka niin on väittänyt?” Hän virnisti veljelleen ovelasti.
Elladanin ei tarvinnut sanoa mitään. Hänen silmiensä loiste kertoi kaiken.
***************
Title: Yöilmaa
Author: Elvédan
Rating: En minä tiedä, K-11 varmaan lähin.
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas.
Summary: Elladan tarvitsee lohdutusta.
A/N: Niin. Olisi pitänyt kirjoittaa aineistoainetta äikän tunnilla, se ei oikein inspannut. Kirjoitin jotain muuta. ^^ Kyllä, se on taas raapale.
Yöilmaa
Tähtiä täynnä oleva taivas ja leppeä tuuli kuiskaillen puissa. Tällainen yö oli kaunis yö, ajatteli Elrohir ruohikossa maaten. Hänen katseensa vaelsi tähdissä, jotka hymysivät lempeästi, rakastaen lastaan.
Hän ja Elladan olivat jättäneet edellisenä päivänä samoojajoukon, jonka kanssa he olivat ajaneet takaa erästä örkkilaumaa. Samoojat olivat jatkaneet örkkien jäljillä, mutta kaksoset olivat halunneet käydä Imladrisissa isäänsä tervehtimässä – salainen laakso kun ei kaukana ollut.
Elrohirin vaeltelu tähtipoluilla keskeytyi, kun Elladan palasi uimaretkeltään läheisestä joesta. Tähtien valo hohti Elladanin iholla, vesipisarat kimmelsivät tähtien valossa liukuessaan alaspäin ja tipahdellessaan varjoisaan ruohikkoon. Elladan oli kaunis, ajatteli Elrohir, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.
”Veljeni”, kuiskasi Elladan ja katsoi kaksostaan hiljaa. Elrohir nousi istumaan.
”Mitä nyt, tähtöseni?” Hän veti alastoman veljensä viereensä.
”En ole varma… Alakuloisuus on vain saanut otteen mielestäni.”
”Haluatko, että hieron sinua?”
Elladan nyökkäsi ja kiitti silmillään kaksosta, joka aina osasi lohduttaa häntä. Elrohir oli ihmeellinen.
Taitavat kädet alkoivat hieroa Elladanin hartioita. Vähä vähältä peukalot saivat kiristyksen häviämään, lihakset kosketuksen alla rentoutumaan. Elladanin silmät sulkeutuivat.
Elrohirin kosketus sai Elladanin täyttämään yöilman huokailullaan.
*****************************
Title: Salaperäisen kiehtovaa
Author: Elvédan
Rating: PG-13
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun.
A/N: Prologi-raapale pidempään Elladan/Elrohir-ficciini Kukaan ei meitä erottaa saa, jota olen aloittanut yhden A4 verran. Kyllä se vielä joskus ilmestyy. ^^ Ja palautetta toivon tietenkin paljon.
Omistan tämän ihanaiselle Tuulen tytölleni, joka kovin innokkaasti on tätä odottanut. Kiitos siitä, että olet olemassa.
Salaperäisen kiehtovaa
”Elrohir?”
”Hmm?”
Minä ja kaksoseni makaamme Imladrisin puutarhassa. On yö, vaimeana kuulemme haltiaäänten laulun. He laulavat metsässä, saleissa, puutarhassakin, mutta eivät täällä, missä me makaamme. Tänne he eivät tule, tämä on salainen soppemme avaran tähtitaivaan alla. Tähdiltä meillä ei ole salaisuuksia, muilta kylläkin.
Emme halunneet nukkua tänä yönä. Ilmassa on jotain salaperäisen kiehtovaa, emme tunnista sitä mutta aistimme sen. Tämä yö on selkeästi salaisen sopen yö. Kuljimme tänne ja asetuimme katselemaan taivasta. Elladanin pää lepää vatsallani ja minun sormeni ovat kietoutuneet hänen hiuksiinsa.
”Mmm… Ei mitään.” Minä tunnen kyllä veljeni. Hän haluaa kuollakseen kertoa minulle jotain, muttei jostain syystä saa sitä sanotuksi. Tietty sävy Elladanin vastauksessa saa minut kurtistamaan kulmiani. Ikinä ennen ei meillä ole ollut salaisuuksia toisiltamme.
”Kerro, Elladan.” Tiedän hänen lopulta kertovan. Hän kertoo lopulta aina. Tietty osa minusta tuntee hassua mielihyvää tiedostaessaan vaikutusvaltani kaksoisveljeeni, ja minä kurtistan taas kulmiani, tällä kertaa itselleni.
”Minä…” hän aloittaa, mutta aloitukseksi se jää. Hän nousee istumaan ja kääntyy katsomaan minua. Minäkin kohottaudun maasta ja istun häntä vastapäätä. Tähtien valossa katseeni kehottaa häntä jatkamaan lausettaan.
Mutta hän ei jatka sitä. Hän katsoo silmiini hetken, kohottaa kätensä hyväilemään poskeani. Hetki on liikkumaton, kun hän viimeinkin koskettaa lämpöisillä huulillaan minun huuliani.
Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan.
Author: Elvédan
Rating: G
Pairing: Elladan/Elrohir (pieniä vihjeitä)
Genre: Angst, general
Disclaimer: Hahmot ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas kerran.
A/N: Päätin alkaa harrastaa raapaleiden kirjoittamista. Hienoista angstia. Ja alhaisempaa ratingia en ole ikinä kirjoittanut...
En halua aikuistua
Elladan oli istunut jo kauan joentörmällä vain katsellen virtaavaa vettä. Oli epätavallista nähdä hänen olevan paikoillaan. Yleensä hän oli täynnä intoa ja energiaa, mutta ei nyt – ja siksi hänen kaksoisveljensä Elrohir oli huolissaan.
”Elladan, kerro minulle”, pyysi hän hiljaisella äänellä. Elladan ei sanonut mitään hetkeen.
”Minä en itsekään tiedä”, vastasi Elladan lopulta hämmentyneen kuuloisena. ”Tunnen itseni alakuloiseksi, murheelliseksi. En ole koskaan ennen kokenut niitä tunteita näin voimakkaina.”
”Ehkä… Ehkä se liittyy jotenkin aikuistumiseen”, ehdotti Elrohir vaimeasti. Hän ei olisi halunnut sanoa sitä ääneen, mutta siinä se tuli, ja Elladanin ilme muuttui kuin taikaiskusta kauhistuneeksi.
”Ei! Minä en halua aikuistua!” parkaisi hän ja heittäytyi Elrohiria vasten haudaten kasvonsa kaksosensa kaulaan. ”En halua, että lapsuutemme olisi mennyt”, kuului tukahtunut mutina Elrohirin aistiessa veljensä lämpimän hengityksen kaulallaan. Hän silitti Elladanin hiuksia.
”En minäkään halua lapsuutemme loppuvan. Mutta ehkä sen ei tarvitsekaan loppua.”
”Mitä sinä tarkoitat?” kysyi Elladan nostaen päänsä ja katsoen Elrohiria tutkivasti silmiin.
”Vaikka astummekin pian aikuisuuteen, ei se tarkoita että meidän pitäisi lopettaa hassuttelu ja kepposet siihen. Tai siis, kuka niin on väittänyt?” Hän virnisti veljelleen ovelasti.
Elladanin ei tarvinnut sanoa mitään. Hänen silmiensä loiste kertoi kaiken.
***************
Title: Yöilmaa
Author: Elvédan
Rating: En minä tiedä, K-11 varmaan lähin.
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun. Taas.
Summary: Elladan tarvitsee lohdutusta.
A/N: Niin. Olisi pitänyt kirjoittaa aineistoainetta äikän tunnilla, se ei oikein inspannut. Kirjoitin jotain muuta. ^^ Kyllä, se on taas raapale.
Yöilmaa
Tähtiä täynnä oleva taivas ja leppeä tuuli kuiskaillen puissa. Tällainen yö oli kaunis yö, ajatteli Elrohir ruohikossa maaten. Hänen katseensa vaelsi tähdissä, jotka hymysivät lempeästi, rakastaen lastaan.
Hän ja Elladan olivat jättäneet edellisenä päivänä samoojajoukon, jonka kanssa he olivat ajaneet takaa erästä örkkilaumaa. Samoojat olivat jatkaneet örkkien jäljillä, mutta kaksoset olivat halunneet käydä Imladrisissa isäänsä tervehtimässä – salainen laakso kun ei kaukana ollut.
Elrohirin vaeltelu tähtipoluilla keskeytyi, kun Elladan palasi uimaretkeltään läheisestä joesta. Tähtien valo hohti Elladanin iholla, vesipisarat kimmelsivät tähtien valossa liukuessaan alaspäin ja tipahdellessaan varjoisaan ruohikkoon. Elladan oli kaunis, ajatteli Elrohir, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.
”Veljeni”, kuiskasi Elladan ja katsoi kaksostaan hiljaa. Elrohir nousi istumaan.
”Mitä nyt, tähtöseni?” Hän veti alastoman veljensä viereensä.
”En ole varma… Alakuloisuus on vain saanut otteen mielestäni.”
”Haluatko, että hieron sinua?”
Elladan nyökkäsi ja kiitti silmillään kaksosta, joka aina osasi lohduttaa häntä. Elrohir oli ihmeellinen.
Taitavat kädet alkoivat hieroa Elladanin hartioita. Vähä vähältä peukalot saivat kiristyksen häviämään, lihakset kosketuksen alla rentoutumaan. Elladanin silmät sulkeutuivat.
Elrohirin kosketus sai Elladanin täyttämään yöilman huokailullaan.
*****************************
Title: Salaperäisen kiehtovaa
Author: Elvédan
Rating: PG-13
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, romance
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat J.R.R. Tolkienin, tarina minun.
A/N: Prologi-raapale pidempään Elladan/Elrohir-ficciini Kukaan ei meitä erottaa saa, jota olen aloittanut yhden A4 verran. Kyllä se vielä joskus ilmestyy. ^^ Ja palautetta toivon tietenkin paljon.
Omistan tämän ihanaiselle Tuulen tytölleni, joka kovin innokkaasti on tätä odottanut. Kiitos siitä, että olet olemassa.
Salaperäisen kiehtovaa
”Elrohir?”
”Hmm?”
Minä ja kaksoseni makaamme Imladrisin puutarhassa. On yö, vaimeana kuulemme haltiaäänten laulun. He laulavat metsässä, saleissa, puutarhassakin, mutta eivät täällä, missä me makaamme. Tänne he eivät tule, tämä on salainen soppemme avaran tähtitaivaan alla. Tähdiltä meillä ei ole salaisuuksia, muilta kylläkin.
Emme halunneet nukkua tänä yönä. Ilmassa on jotain salaperäisen kiehtovaa, emme tunnista sitä mutta aistimme sen. Tämä yö on selkeästi salaisen sopen yö. Kuljimme tänne ja asetuimme katselemaan taivasta. Elladanin pää lepää vatsallani ja minun sormeni ovat kietoutuneet hänen hiuksiinsa.
”Mmm… Ei mitään.” Minä tunnen kyllä veljeni. Hän haluaa kuollakseen kertoa minulle jotain, muttei jostain syystä saa sitä sanotuksi. Tietty sävy Elladanin vastauksessa saa minut kurtistamaan kulmiani. Ikinä ennen ei meillä ole ollut salaisuuksia toisiltamme.
”Kerro, Elladan.” Tiedän hänen lopulta kertovan. Hän kertoo lopulta aina. Tietty osa minusta tuntee hassua mielihyvää tiedostaessaan vaikutusvaltani kaksoisveljeeni, ja minä kurtistan taas kulmiani, tällä kertaa itselleni.
”Minä…” hän aloittaa, mutta aloitukseksi se jää. Hän nousee istumaan ja kääntyy katsomaan minua. Minäkin kohottaudun maasta ja istun häntä vastapäätä. Tähtien valossa katseeni kehottaa häntä jatkamaan lausettaan.
Mutta hän ei jatka sitä. Hän katsoo silmiini hetken, kohottaa kätensä hyväilemään poskeani. Hetki on liikkumaton, kun hän viimeinkin koskettaa lämpöisillä huulillaan minun huuliani.
Tähdet laulavat meidän laskeutuessamme maahan.