Silloin minä olen sinut menettänyt

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Silloin minä olen sinut menettänyt

Viesti Kirjoittaja Newra » Ke Maalis 01, 2006 7:42 pm

Nimi: Silloin minä olen sinut menettänyt
Kirjottaja: Newra
Paritus: Elladan/Elrohir (syyttäkää Elvédania ^^')
Luokitus: slash, tällainen minuntyyliseni fluffyangstdramaromance
Ikäraja: ... er. PG? Mie olen ihan kiltti ^^
Oikeudet: Hahmot ovat J.R.R. Tolkienin, kaikki kunnia hänelle.


Silloin minä olen sinut menettänyt


Muistatko ajat, jolloin me vielä olimme lapsia? Lupaathan ettet unohda, koska silloin olen sinut menettänyt; kun jalkasi ovat liian raskaat juostaksesi paljain jaloin auringon alla; kun et enää ehdi rakastua yöhön ja tähtiin sen otsalla. En minä sinua syytä – kuka voisikaan vastustaa unohduksen rakastavaa ivaa – mutta silloin minä olen sinut menettänyt. Ja muistatko sen, kun ensilumi satoi? Ensimmäiset kerrat ovat aina niin kauniita: ensimmäinen kerta kun näin sateen putoavan korkealta taivaalta; ensimmäinen kerta kun tunsin tuulen ihollani; ensimmäinen kerta kun sinua suutelin. Ja kun öisin en saanut unta, hengitit sinä vierelläni.
Aika kuluu niin nopeaan, ja nuoruutemme hetket ovat pian ohi. Mihin ovat kadonneet lumiset kasvot, joita minä kerran ihailin? Pelkäsin silloin vaikka tiesin, ettet sinä minua satuttaisi. Kasvosi niin lähellä omiani kun kerroit minulle hiljaisuudesta. Sinun sanasi kävivät ylleni, ja silmiini otin uskalluksen – mutta en minä sinua rohjennut suudella. En, kunnes sinä olit rohkeampi ja minua suutelit.
Ja niin me uskoimme ihmeisiin kauan aikaa. Nyt minun täytyy tunnustaa, veljeni: nämä vuodet ovat saaneet minut epäilemään. Vie minut takaisin öisiin puutarhoihin, joiden katveessa me rakastelimme toisiamme ja tähtiä yläpuolellamme. Jos ikuisuus olisi yksi hetki, se olisi se, jolloin olen sinussa ja täysin sinun, jolloin tähdetkin kadehtivat minua käsiesi ollessa ympärilläni, vietellen viatonta ihoani, jolloin minä sinulle antaudun.

Näinä kylminä öinä tule luokseni ja opeta minut taas odottamaan ensilunta ja uskomaan ihmeisiin. Ja kun sinä et enää minun luokseni saavu nauraen – silloin minä olen sinut menettänyt.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Ke Maalis 01, 2006 9:38 pm

Hei, ei minua saa syyttää, syyttäkää noita haltiakaksosia kun he ovat niin kuolattavia! *virn*

Se on niin upea, niin upea. *huokaa* Minä rakastan kirjoitustyyliäsi (kuten olen sanonut tuhat kertaa aikaisemminkin, mutta ei se haittaa, sanon sen aina uudestaan kuitenkin) ja sitä tapaa, miten saat tekstisi tanssimaan. Loistavuutta. Olet ihan hirveän taitava kirjoittaja.

Lupaathan ettet unohda, koska silloin olen sinut menettänyt; kun jalkasi ovat liian raskaat juostaksesi paljain jaloin auringon alla; kun et enää ehdi rakastua yöhön ja tähtiin sen otsalla.

Tätä lausetta minä palvon yli kaiken. Siinä on kaikki, koko (Elladanin ja Elrohirin) maailma.


Vie minut takaisin öisiin puutarhoihin, joiden katveessa me rakastelimme toisiamme ja tähtiä yläpuolellamme. Jos ikuisuus olisi yksi hetki, se olisi se, jolloin olen sinussa ja täysin sinun, jolloin tähdetkin kadehtivat minua käsiesi ollessa ympärilläni, vietellen viatonta ihoani, jolloin minä sinulle antaudun.

*sulaa* Miten minusta tuntuu, että olet pukenut sanoiksi kaiken sen, mitä olen yrittänyt kaksosista sanoa, ja tehnyt sen kauniimmin, koskettavammin, upeammin kuin minä ikinä osaisin.

Minen osaa sanoa muuta. Rakastan sitä. Siinä on kaikki, Elladanin ja Elrohirin suhde juuri sellaisena kuin kuvittelen.

Rakastan.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » To Maalis 02, 2006 2:32 pm

Sinun ficeissäsi, News, on upeaa se, että niitä ei olla venytetty mauttomiksi, vaan tekstiä on juuri sen verran, että asia on sanottu. (Fanfictionin maailmassa joskus pituus tuntuu olevan tärkeämpi kuin kirjoitusasu. *virn*) Hyvinä esimerkkeinä 'En halua nähdä sinun kuolevan' ja nyt tämä. Molemmat aivan upeita. ^___^ Sinun kirjoitustyylisi, kuvailusi eritoten, ja yksi TSH-fandomin kauneimmista parituksista muodostavat täydellisen ficin. Eräs lause valloitti minut täysin, tai oikeastaan osa lauseesta: kuka voisikaan vastustaa unohduksen rakastavaa ivaa. Tuo on jotenkin niin upea, etten oikein saa kerrotuksi, mikä siinä on niin hienoa. o___o Mutta näin tiivistettynä sanoen, olet upea kirjoittaja, eikä tästä voi antaa kritiikkiä. ^^ *ruttaa* Ja kiitos maitopurkkitemppelistä ^__^
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » To Maalis 02, 2006 9:55 pm

Mmh, Elvédaniseni, sinä imartelet minua ihan liikaa ^__^; Sinulle ja sinun loistaville ficeillesi kuitenkin kuuluu kaikki kunnia siitä, että innostuin kirjoittamaan tällä parituksella - kiitos. Siitä ja ihanasta kommentista, luin sen (kuten kaikki muutkin kommentit) kolmeen (neljään?) kertaan, ja näkisit vain kuinka virnistelen :D

Zilah - en oikein osaa sanoa muuta kuin kiitos. Tuijottelin kommenttiasi hieman pökertyneenä ja sangen punastuneena ^^ Kiitos. Tuollaiset kommentit inspiroivat kamalasti.

Fanyare! *rutistus* Maitopurkkitemppelisi on aivan oikeitettu :) Voisi vaikka rakentaa linnan, jos vain taito riittäisi. Ja liima on loppu. Mutta niin. Minä olen katsos vähän saita, en viitsi tuhlata sanoja liikaa ^^; Opiskelijaelämä opettaa. Kiitos, muruseni ^_^
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Pe Maalis 03, 2006 8:56 pm

Taas uusia ficcejä.

Kaksosslashiä. *kiilto silmissä*

Lyhyt, mutta nyt se ei haitannut, koska jos se olisi ollut pidempi siinä olisi ollut jotain kauhean turhaa. Nyt se oli täydellinen.
Suorastaan häikäisi niin upea se oli tai oikeastaan se oli ennemmin tuulen kuikaus, sellanen kaunis, hiljainen.

Yritin keksiä jonkun kohdan yli muiden, mutta luovutin. Se oli niin kokonaisuus, ettei siitä voinut nostaa yhtään lausetta tai puolikasta. Kokonaisuus oli kaikki.

Teethän näin upeita ficcejä lisää?
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Ax.
Örkki
Viestit: 90
Liittynyt: Su Loka 23, 2005 8:00 pm

Viesti Kirjoittaja Ax. » La Maalis 04, 2006 5:55 pm

*kuola*

Tiedätkö että tämä sopii LOTR'in soundtrackin 'lothlorieniin'? No nyt tiedät.

Tämä on niin kaunis pikkuficci ^____^

*tekee pienistä paperihipuista temppeliä*

On niin kaunis ettei sanat riitä.

Jos sanon että rutistin peittoa ja olin hyvin liikuttunut tekstistä se kuvaa tätä kauniisti.

Ja kaksoset ovat niin <3
"Ei menninkäinen riitä päivänsäteelle."

Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi » La Maalis 04, 2006 6:11 pm

*räpyttelee silmiään* Se oli hyvin kaunis. Sitä ne aina ovat, sinun tekstisi. Kauniita. Muun muassa. Mutta kaunis on päällimmäinen ajatus.
Lupaathan ettet unohda, koska silloin olen sinut menettänyt; kun jalkasi ovat liian raskaat juostaksesi paljain jaloin auringon alla; kun et enää ehdi rakastua yöhön ja tähtiin sen otsalla.
Ensimmäiset kerrat ovat aina niin kauniita: ensimmäinen kerta kun näin sateen putoavan korkealta taivaalta; ensimmäinen kerta kun tunsin tuulen ihollani; ensimmäinen kerta kun sinua suutelin.
Jos ikuisuus olisi yksi hetki, se olisi se, jolloin olen sinussa ja täysin sinun, jolloin tähdetkin kadehtivat minua käsiesi ollessa ympärilläni, vietellen viatonta ihoani, jolloin minä sinulle antaudun.
Näinä kylminä öinä tule luokseni ja opeta minut taas odottamaan ensilunta ja uskomaan ihmeisiin. Ja kun sinä et enää minun luokseni saavu nauraen – silloin minä olen sinut menettänyt.
(*nauraa* Siinä tuli kyllä vähintään puoli ficciä lainattua. Ei sillä, toiset puoletkin olisivat olleet aivan yhtä lainaamisen arvoisia. ^^)

En voi estää sitä tulemasta... Rakastan kirjoitustyyliäsi! Ihana. Runollinen. Aww. <3

(Ihan varmasti, kun lähden tästä kirjoittamaan O.C.-slashiani, niin yritän vahingossa vääntää sinne joitain tyyliin sopimattomia, wannabe-newramaisia, kauniita ilmaisuja. xD)

Muoks// Sähelsin lainausten kanssa, nut ne ovat ok. ^^
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.

siniverka
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: Su Maalis 12, 2006 7:37 pm

Viesti Kirjoittaja siniverka » Ma Maalis 13, 2006 10:21 am

Tämä oli aivan uskomattoman kaunis ficci.

Minä olen ollut eilisestä lähtien hämmästyksestä mykkänä. Kirjauduin eilen ja olen lukenut toinen toistaan upeampia ficcejä. Yhtään huonoa ei ole vielä vastaani tullut. Miten on mahdollista, että yhdeltä sivustolta löytyy näin paljon upeita kirjoittajia, jotka viitsivät luoda näin upeita tarinoita mkiedän lukijoiden iloksi?

Taidan olla koukussa Loftikseen, mutta mikäs sen mukavampaa. Kiitos tästä ihanasta ficistä.
Kuva

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Ke Maalis 22, 2006 4:50 pm

Minä en voi olla ihmettelemättä, miten sinä osaat käännellä ja yhdistellä sanoja noin uskomattoman kauniiksi lauseiksi. Taisin joskus aiemminkin mainita, että sinulla on jotenkin runollisen oloinen tyyli, millä kaikki kuulostaa niin kovin kauniilta. Pidin tästä hirmuisen paljon. :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » Ma Kesä 12, 2006 12:34 am

Minä en voi olla ihmettelemättä, miten sinä osaat käännellä ja yhdistellä sanoja noin uskomattoman kauniiksi lauseiksi.
Näinpä. Ihmeellistä. Tai no ei - kun kyseessä olet sinä.

Mitä joku muu ei ole vielä tehtnyt, sen minä teen. Uskomaton, o___o. Todella kaunis, ihana, mykistyttävä tunnelmapätkä. Mielestäni juuri sopivan pituinen - ihanan täydellinen. Avv<3. Vihdoinkin löysin tämän osan.

Täälläkin alkaa jokin sulaa... Hei kääks! Sehän olen minä. Sinun ficcisi on liian...

Ja se mikä melkein unohtui, *alkaa kyhätä pringlespurkeista temppeliä*.
Kiitos, kiitos kiitos tästä!<3

edit// Tässä on todellakin se ajatus mukana, se mikä tekee tästä niin mahtavan suloisen - kauniin.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Calamity
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Pe Kesä 09, 2006 11:40 pm
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja Calamity » To Kesä 15, 2006 6:45 pm

Miten kukaan osaa kuvailla tuolla tavalla O_O Taisin tipauttaa silmäni.

Mutta... Mitä muuta tästä voisi sanoa kuin kaunis?

Tunnelma on todella upea. Sellainen unenomaisen hauras, että tuntuu kuin tämän jälkeen pitäisi puhua kuiskaamalla. Lyhythän tuo tietysti on,
mutta ei sen oikeastaan tuon pidempi tarvitsekaan olla. Kenties se menettäisi tuon unenomaisuuden pitkittämällä tarinaa.

Enkä osaa edes erotella mitään parhaimpia kohtauksia tuosta.

Ou.. On ne kaksoset vaan syötäviä.
The world is changed because you are made of ivory and gold. The curves of your lips rewrite history. -Oscar Wilde

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » To Kesä 15, 2006 7:02 pm

Oih. Ihanaiseni, olen sanaton. Kiitos. (tätä logiikkaa taas, ollaan ensin sanattomia ja sitten höpötetään perään xD Just näin) Kommentit ovat elämän suklaasuola.

Kaksoset ovat ihania <3 Suunnittelen tässä juuri pidempää ficciä heistä, saa nähdä mitä sille käy.
Tai no ei - kun kyseessä olet sinä.
Viimeistään tuossa kohtaa olin punainen kuin joulupukin hattu. Kiitos. *ruttaa jokaisen kommentoijan*

Muttamutta, kuulivatko korvani oikein? O.C. -slash? *päättää alkaa hiillostaa Jussia tästä asiasta*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » Pe Heinä 14, 2006 12:30 am

Voi miten tämä oli kaunis <3

Minä ihastuin noihin lauseisiin, joissa olet kivasti käännellyt sanajärjestystä - esimerkiksi tuo En, kunnes sinä olit rohkeampi ja minua suutelit. ja sitten myös viimeisen kappaleen ensimmäisen lauseen alku...

Lisäksi olet taitava leikkimään kaksoispisteillä, ajatusviivoilla ja muilla sellaisilla tehokeinoilla, joiden avulla olisi helppo saada koko ficci solmuun tunkemalla ne vääriin paikkoihin.

Mihin kummaan tarvitaan pitkiä ficcejä, kun näin pienistäkin saa niin tunteikkaita ja tunnelmallisia.

*halii kirjoittajan*
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » La Elo 12, 2006 9:48 am

voi luoja.. miten kaunis ja nätti fici :shock:
ihanasti kerrottu ja niin vain jotenkin.. niin lumoava.
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Crescent
Örkki
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Syys 18, 2006 6:53 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Crescent » Pe Loka 06, 2006 2:54 pm

Kaunis, niin kaunis. Pidin siitä, että tää ei ole liian pitkä ja se sopikin hyvin että on lyhyehkö.

Nuo kuvailut oli kerrassaan ihania. Mä pidän runoista paljon ja oon iloinen, että tää tosiaan muistuttaa yhtä. Ficin kirjoitustyylissä on jotakin erilaista, jotain älyttömän herkkää. *niisk*

Niin, tällaista lisää!
Ja valo leikkii taas yllämme. Punaisilla hiuksillasi, ja se leikkii vakavissaan. Ehkä se ei jätä meitä tälläkertaa.

Vastaa Viestiin