Tähtipoluilla koskaan eroamatta (Elladan/Elrohir, PG-13?)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Tähtipoluilla koskaan eroamatta (Elladan/Elrohir, PG-13?)

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Su Maalis 12, 2006 3:54 pm

Title: Tähtipoluilla koskaan eroamatta
Author: Elvédan
Rating: Ömmm... PG-13? Sanokaa minulle, en edes osaa luokitella tätä!
Pairing: Elladan/Elrohir
Genre: Slash, angst
Warnings: Slash, (tw)incest
Disclaimer: Tolkienin hahmoja ovat, minä vain olen liian ihastunut heihin, jotta voisin jättää heidät rauhaan.
Summary: Elladanin yömietteitä.

A/N: Niin. Taas Elladan/Elrohiria, mikä minua riivaa? :roll: Näitä on vaan niin ihana kirjoittaa.

Tähtipoluilla koskaan eroamatta

Elladan katseli nukkuvaa veljeään.

Hän silitti katseellaan Elrohirin yönmustia hiuksia, otsaa, johon eivät vielä ikä tai huolet olleet ehtineet painaa merkkejään, suljettuja silmäluomia, jotka peittivät harmaat silmät. Niissä oli aina hellyyttä, kun Elrohir katsoi veljeään. Samalla hellyydellä Elladan antoi katseensa liukua nenän yli ja pysähtyi Elrohirin huuliin.

Miten hän rakastikaan veljeään.

Kuinka monta kertaa hän olikaan haaveillut noiden huulien koskettamisesta omilla huulillaan, samalla tavoin kuin talven ensimmäinen lumihiutale koskettaa maata; ja sitten Elrohirin suudelmista, kuin pehmeästä tiheästä lumisateesta, joka verhoaa kaiken muun, koko maailman pois. Vain Elrohir ja heidän kosketuksensa, heidän yhteytensä lempeässä yössä tähtien hymytessä maailman ollessa valkoinen ja täynnä taikaa.

Mutta ei, se ei tulisi koskaan tapahtumaan. Ei siksi, ettei Elrohir rakastaisi häntä – voi, hän tiesi heidän molempien tekevän mitä tahansa toistensa vuoksi – ei; vaan siksi, ettei Elladan uskaltaisi tehdä mitään vaarantaakseen heidän suhdettaan. Jos hän menettäisi Elrohirin, no, se olisi hänen tuomionsa. Hän ei eläisi ilman kaksostaan, tuota rakastamaansa puolhaltiaveljeään.

Minä menetän hänet joku päivä, huokaa hän mielessään. Jonakin päivänä hän tapaa jonkun, johon rakastuu. Ei hän unohda minua, mutta ei minulle ole tarpeeksi tavata häntä satunnaisesti. Minä haluan olla hänen kanssaan päivin, öin, joka ainoa hetki jona hengitän. Haluan olla hänen. Minulle ei ole ketään muuta.

Elladan räpyttelee kyyneleet pois. Hänen katseensa laskeutuu kiehtovilta huulilta leualle, kaulalle – miten monesti hän onkaan painanut kasvonsa Elrohirin kaulaan ja nauttinut veljensä läheisyydestä, käsivarsista ympärillään toivoen, että ne voisivat pidellä häntä sillä tavoin kuin hän tarvitsee niitä pitelemään itseään: samalla tavoin kuin taivas pitää tähtiä helmassaan, kuin tuulen kuiskaukset yöaikaan puissa: kaikenantavina, omistaen rakkautensa niille. Niin hän tarvitsee veljeään, tekemään elämän kokonaiseksi. Kuka heidät voisi erottaa?

Elladan toivoo, ettei kukaan; mutta hän pelkää silti. Elämä, haltioidenkin, on ohutta lasia, haurasta ja herkkää. On niin vaikeaa olla onnellinen.

Hänen katseensa liukuu Elrohirin paljaille olkapäille, rinnalle; aina he ovat nukkuneet alasti suojatussa laaksossa, joskus vaellusretkilläänkin. Ja Elrohirin iho hohtaa tähtienvalossa, voi miten hän onkaan kaunis, miten Elladan haluaakaan koskettaa veljeään ja hyväillä tuota yönsileää ihoa; nähdä Elrohirin hymyn, joka lempeydellään saa hänet sulamaan, menettämään kaiken kyvyn ajatteluun. Niin kauan on hän kantanut tätä kaikenvoittavaa rakkautta sisällään.

Yhä alemmas hänen katseensa valuu, kylkeä pitkin reisille; ja voi, miten hän haluaakaan veljeään, olla viimeinkin yhtä tähtiöissä, noissa hiljaisissa ja salaperäisissä, koskettaa, rakastaa, paljastaa lopulta salaisuutensa, joita ei koskaan heidän välillään ole ollut. Voi, mihin katosivat aurinkoiset kesät täynnä veden solinaa ja sen solinan kaltaista naurua, minne menivät polut, joita he niin innokkaasti seurasivat noina hämärinä iltoina tähtien syttyessä? Missä on se huolettomuus, jota Elladan kaipaa nyt?

On vain äänetön pohjaton kaipuu, vain epätoivoa; miten hän voi elää elämättä, hengittää hengittämättä?

Elladan sulkee silmänsä, estää itseään näkemästä kyyneliään. Kun niitä ei myönnä, eivät ne ole olemassa, ei tätä viiltävää ikävää…

”Elladan?”

Hänen veljensä on hereillä, katsoo häntä silmät tulvillaan myötätuntoa, kysyvää huolestuneisuutta, hellyyttä, ja voi miten hyvältä Elrohirin sormet tuntuvat hänen poskellaan, ne hierovat kyyneleet pois ja silittävät ihoa. Hänen kaksosensa, hänen rakkautensa, hänen Elrohirinsa.

”Miten voi tuntea ikävää, kun lähelläni hän lepää?” Elladanin ääni on kuiskaustakin hiljaisempi, tuulen mukana leijaileva lehti; kysymys kieppuu ilmassa, ja Elrohir antaa sen laskeutua kämmenelleen.

”Voi Elladan…”

Elrohir vetää veljensä syliinsä, silittää mustia suortuvia ja painaa kevyitä suudelmia Elladanin otsalle. Yö on taas kaunis, mutta ei Elladan tiedä miksi sen pitää tehdä niin kipeää. Kunpa hän uskaltaisi sanoa ne sanat, kunpa voisi koskettaa Elrohirin huulia huulillaan niin kuin hiljainen lumisade kosketti tämän kasvoja silloin, kun hän ensimmäisen kerran veljeensä rakastui.

Elrohirin sylissä Elladan nukkuu paremmin kuin milloinkaan. Tähdet hyväilevät heidän paljasta ihoaan toivoen, että jonain yönä kummankin salattu rakkaus paljastuisi, eivätkä he enää kärsisi hiljaa ja yksin. Tähtipoluilla heidän nimensä kulkevat käsi kädessä ikuisesti, koskaan eroamatta. Tähtipoluilla Elladan ja Elrohir saavat toisensa.

A/N2: Palautetta sitten, oliot rakkaat. ^^
Viimeksi muokannut Elvédan, To Syys 28, 2006 3:30 pm. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

siniverka
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: Su Maalis 12, 2006 7:37 pm

Viesti Kirjoittaja siniverka » Su Maalis 12, 2006 10:44 pm

*Tuijottaa näyttöä suu auki*

Miten on mahdollista ettei näin upeaa tekstiä ole kukaan kommentoinut? Tämähän on runollinen, kerrassaan viiltävän kaunis ja herkkä ficci.

Olin aiemmin hieman kyyninen fanfictionin suhteen, mutta te täällä Loftiksessa teette todellakin upealle Tolkienille kunniaa.

Nyt taisin löytää ainakin yhden ficcarin, jonka tuotannon aion käydä läpi kokonaisuudessaan. Olet aivan mahtava kirjoittaja Elvédan!

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Ma Maalis 13, 2006 11:40 am

*tuijottaa tyhjää viestikenttää*
Minä menin sanattomaksi. Tämä on vaikuttavaa.
Kuinka monta kertaa hän olikaan haaveillut noiden huulien koskettamisesta omilla huulillaan, samalla tavoin kuin talven ensimmäinen lumihiutale koskettaa maata; ja sitten Elrohirin suudelmista, kuin pehmeästä tiheästä lumisateesta, joka verhoaa kaiken muun, koko maailman pois. Vain Elrohir ja heidän kosketuksensa, heidän yhteytensä lempeässä yössä tähtien hymytessä maailman ollessa valkoinen ja täynnä taikaa.
*huoh* Ihanaa. Lumihiutaleet ovat ehkä kliseisiä, mutta tätä minä silti rakastan. ^^

Twincest on sitten ihanaa. *huoh*
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » Ma Maalis 13, 2006 2:44 pm

ihana! todella ihana! upean loistavan ihana! :D :D '

*järkeä ei näy mailla halmeilla*
*turha toivoakkaan mitään järkevää minulta*
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu » Ti Maalis 14, 2006 7:57 am

*huokaisu*
Tämä pelasti minut venäjänkokeen salajuonelta! Tämä oli ihana *huokaisu taas* Lisää tämmösiä! *taputapu*
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Ti Maalis 14, 2006 8:13 am

*huokaa* Miksi ihmeessä minä typoilen jatkuvasti? Ensin oli otsikossa virhe, juuri äsken tapoin vielä yhden koko tekstistä ja huh. Voisi tosiaan oikolukea kaiken ennen kuin lähettää yhtään mihinkään.

siniverka: Kiitokset, minä aivan ylpistyn tuosta kommentistasi, käytit niin kauniita sanoja. Ih. Kiitos.

Noradriel: No juu, lumihiutaleet ovat kliseisiä, mutta ne sopivat Elladaniin ja Elrohiriin hyvin. Yksi niistä asioista, jotka voivat Elladaninkin rauhoittaa... Kiitos.

Kiitokset myös athelasille ja JunyBa:lle, olette ihania. ^^
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » Ti Maalis 14, 2006 6:06 pm

*tuijottaa sanattomana tietokoneen ruutua luettuaan ficin.ei saa ihastukseltaan sanoja suustaan* aivan Ihana!! siis...kertakaikkisen Awwwwwwwww!^^ aivan mahtavaa jälkeä kerrassaan..täytyy todeta että yksi ihanimpia ficcejä mitä olen lueskellut..tai ficin osa.. ^^

toivottavasti jatkoa seuraa piakoin että pääsen lukemaan!^^tuon ficin parissa unohtaa oman elämänsä murheet ja uppoaa kauniin "tarinan" maailmaan...vieläkerran : jatka vain ole niin kiltti
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » To Maalis 23, 2006 8:47 am

zilah: Kiitos ihanasta kommentista, jos tunnelma oli rauhallinen ja runollinen, niin onnistuin. ^^

Sound of Silence: Kiitos, olipa mieltäylentävää lukea kommenttiasi. Jatkoa tähän ei varsinaisesti ole tulossa, mutta kaikki Elladan/Elrohirini ovat jotenkin ihmeellisesti kietoutuneet yhteen, näitä voi lukea jonkinlaisena sarjana. (Ja ne muuthan löytyvät tuolta Kolme raapaletta -topikistani.)

Legoliina: Oi, viestiäsi oli ihana lukea, niin kauniita sanoja. Kiitos. En osaa sanoa muuta kuin kiitos. (Ja kyllä, haltiat ovat kauniita otuksia.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron » La Maalis 25, 2006 11:51 am

*kyynel*
Käsittämättömän kaunis kaikessa haikeudessankin ja surussaan. Viiltäväntuntuista tekstiä, mitä ei pitäisi lukea silloin, kun tarkoitus olisi selvitä pian treeneihin, ja olla iloinen.
Siinä meillä todellakin ajateltavaa, tämän tarinan runollisuuden muodossa. Ei siitä muuta oikein kykene sanomaan, kuin että kaunis oli ja vastaavia lukee mielellään (vaikka se ei ymärrettävistä syistä kovin riemuisaa ole).
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*

Elrohir
Örkki
Viestit: 5
Liittynyt: La Maalis 25, 2006 10:33 am

Viesti Kirjoittaja Elrohir » La Maalis 25, 2006 4:07 pm

*tuijotus* Niin kaunis... Aivan uskomaton. Ihana. Uskoisin, että yksi parhaimmista ficeistä joita olen lukenut (ja olen lukenut niitä aika paljon...). Olen myyty.

Tunnelma oli aivan ihana, alusta loppuun asti. Monissa ficeissä käy niin, että alussa kyllä kirjoitetaan kauniisti, mutta loppua kohden lässähtää. Tässä ei. Tämä ficci on kaunista ja koskettavaa luettavaa. Pari on myös ihana... <3

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Pe Kesä 16, 2006 10:14 pm

Kun nyt aloitin näiden kiitosviestin kirjoittelut, niin jatketaanpa sitten loppuun asti.

Xanetia: Voi, kiitos. Olen aivan sanaton kommenttisi luettuani. Kiitos.

Elrohir: Vau, yksi parhaimmista ficeistä, joita olet lukenut... :shock: Huh. Olen imarreltu, kiitos.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Nitespeon
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Kesä 04, 2006 12:44 pm
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Nitespeon » To Heinä 13, 2006 7:51 am

Elladan toivoi, ettei kukaan; mutta hän pelkää silti. Elämä, haltioidenkin, on ohutta lasia, haurasta ja herkkää. On niin vaikeaa olla onnellinen.
Tuo on ehdottomasti lempikohtani.

Oih, tämä on ihana. Kuvailussa olet onnistunut erinomaisesti, kielioppi- tai kirjoitusvirheitä ei (pahemmin) löydy ja teksti on muutenkin sujuvaa ja sulavaa. Mahtava ficci, kertakaikkiaan.
"Iskä kato! Mies lyhyillä hiuksilla!"
--Nitespeon
[KAIKKI MUKAAN ANIMECON-MIITTIIN 19.8.!]

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » Su Maalis 25, 2007 8:44 pm

*tuijotus*
Tsiisös, sinä osaat kirjoittaa näistä veljeksistä aina niin ihania juttuja... :shock:
Tunnelma säilyi haikeana alusta loppuun, joka on loistava homma! Joillakin se vain ei tunnu luonnisuvan noin komeasti...! Ilmottaudun yhdeksi heistä.. :oops:
Nätti ficci todellakin! Pittää tästä paljon!

Tässä kaksi parasta kohtaa, jotka todella aiheuttivat syviä huokauksia kauneudestaan..:
Elvédan kirjoitti: Elladan toivoo, ettei kukaan; mutta hän pelkää silti. Elämä, haltioidenkin, on ohutta lasia, haurasta ja herkkää. On niin vaikeaa olla onnellinen.
Elvédan kirjoitti:”Miten voi tuntea ikävää, kun lähelläni hän lepää?” Elladanin ääni on kuiskaustakin hiljaisempi, tuulen mukana leijaileva lehti; kysymys kieppuu ilmassa, ja Elrohir antaa sen laskeutua kämmenelleen.
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » Ma Maalis 26, 2007 12:31 am

Aivan mahdottoman kaunis. Olen nyt juuri sellaisessa sopivassa mielentilassa, että voisin parkua silmät päästäni tälle ficille. Miten teos voi tuntua samaan aikaan sekä hauraalta että vahvalta? Hauras tunnelmaltaan, mutta kuitenkin kuvailultaan niin vahva... ihan mahdotonta varmaan edes yrittää selittää.

Tässä se taas nähtiin, miten uskomattoman elävää ja mukaansatempaavaa rakkauden kuvausta on mahdollista saada aikaan ilman pienintäkään kipaisua Nc17 -tekstin puolella. Tämä varmasti kertoi enemmän kuin mikään sellainen kohtaus olisi koskaan voinut kertoa.

Kiitos <3
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu » Ma Maalis 26, 2007 12:28 pm

Voihan...
Tähän alkuhätään on vaikea saada yhtään järkevää sanaa suustaan, mutta yhdyn aluksi vaikka Sparksiin tuon samanaikaisen haurauden ja vahvuuden tunnun suhteen. Todella kaunista kuvausta, samaan aikaan niin kevyttä ja kertoo kuitenkin niin vahvaa tarinaa että ihmetys. Olet luonut tähän todella mestarillisesti tuon vahvan rakkauden tunnun. ^^

Ja nuo kaksi ovat niin ihania. <3 Voi Elladan-parkaa, uskon että nuo kaksi vielä joskus kertovat toisilleen kaiken. Kaunista tuo kaipaus. Sydän melkein särkyi kappaleessa, jossa Elladan mietti sitä että Elrohir tapaa kuitenkin jonkun johon rakastuu. Jonkun toisen mukamas.
-- miten hän voi elää elämättä, hengittää hengittämättä?
Rakastuin tähän lauseeseen ehkä eniten, tämä kertoo paitsi kauniisti kirjoitetusta tarinasta, myös niin paljon noista Elladanin tunteista.

Auh, mitä järkevää voin enää edes sanoa? Äärettömän kaunis ficci, omakin ikävä vain kasvaa. Kiitos tästä, ehdottomasti. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Vastaa Viestiin