Ystävyyttä syvempää, Merri/Pippin, one-shot, humor, PG-13
Lähetetty: Ti Kesä 06, 2006 8:12 pm
Title: Ystävyyttä syvempää
Author: mii, Riziel
Rating: PG-13 kai
Pairing: Merri/Pippin, onkohan se ihan normaali paritus?
Genre: romance, pieni humor(ainakin koittaa olla), PWP, one-shot
Warnings: surkeaa huumoria ja hahmojen väärinkäyttöä
Disclaimer: Tolkienin hahmot, en saa tästä mitään muuta kuin surkean ficcarin maineen Loftiksessa ^^
Summary: Pippin yrittää auttaa Merriä selvittämään humaltunutta päätään. Tapahtuu siis ennen Suurta Matkaa ^^
Ystävyyttä syvempää
"Tie vain jatkuu jatkumistaaaaan", Merri hoilotti tuoppi kädessään.
"Ovelta mistä sen aaaalkavan nääin!" Pippin jatkoi ja nappasi Merrin käsikynkkäänsä. Hobitit tanssivat humaltuneina tuolien ja pöytien keskellä. Muut hobitit olivat väistyneet, osa poistui majatalosta päätään pyöritellen. Muutama nuori hobittityttö katseli vienosti hymyillen poikia.
"Etteköhän te pojat ole jo juoneet tarpeeksi!" kuului jonkun vanhemman hobitin ääni. Pippin horjahti kääntyessään katsomaan, ja Merri nappasi hänen vyötäisiltään kiinni, mutta pian molemmat hobitit makasivat yli valuneiden tuoppiensa kanssa lattialla. Molemmat hihittivät hervottomasti.
"Oijoi, tuoppi kaatui!" Merri hekotti ja kaatoi tuoppinsa sisällön Pippinin naamalle. Pippin nuoleskeli huuliaan.
"Sinun oluesi maistuu paremmalle! Vaadin hyvitystä!"
"Annas minullekin maistiainen", Merri sanoi ja avasi suunsa. Pippin kaatoi oman tuoppinsa lopun selällään makaavan ystävänsä suuhun. Merri loi kasvoilleen mietteliään ilmeen ja pyyhkäisi huuliaan, joille olutta oli valunut.
"Samaa juomaahan tuo on", Merri hörähti ja tönäisi ystäväänsä, "yritit vain huiputtaa."
"Enhän!" Pippin sanoi ja tyrkkäsi Merriä takaisin.
"Nyt pojat ylös ja ulos! Häiritsette muita asiakkaita!"
Merri huojui noustessaan ylös ja otti Pippinistä tukea.
"Olet tainnut juoda vähän liikaa kamu", Pippin hymähti. Hän talutti ystävänsä ulos ovesta huvittuneiden ja ärtyneiden katseiden sekamelskan seuratessa heidän kulkuaan.
"Ääh, kunhan esitin", Merri sanoi, virnisti ja huojui jälleen.
"Mennään tuo puun alle istumaan, viileä ilma tekee sinulle hyvää", Pippin sanoi huolehtivasti, ja ohjasi ystäväänsä kohti suurta tammea.
"Kuule Pip", Merri aloitti varovasti, kun he olivat istahtaneet vierekkäin puun juurelle. Pippin nosti kätensä toisen hartioille ja antoi katseensa harhailla yötaivaalla. Tähdet tuikkivat ja hiljainen tuuli kahisutti puiden lehtiä. Pippin sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Oluen aiheuttama sumeus hänen päässään tuntui hiljalleen haihtuvan.
"Niin?"
"Kun Frodo lähtee", Merri aloitti varovasti, "oletko varma että meidän kannattaa seurata häntä?"
Pippin avasi silmänsä ärtyneenä ja vilkaisi ystäväänsä. Hobitti hänen vierellään tuijotti jalkojaan.
"Totta kai! Me olemme hänen ystäviään", Pippin huomautti ja ihmetteli yhä ystävänsä käytöstä. Ei kai tämä jänistäisi?
"No tietenkin, mutta jään kaipaamaan näitä iltoja ja tätä maukasta olutta", Merri sanoi hiljaa ja käänsi vihdoin päänsä toisen suuntaan. Hän virnisti leveästi.
"Herra Meriadoc, ettekö ajattele ketään muuta kuin itseänne?" Pippin naurahti ja kierähti toisen hobitin päälle.
"Älä Pippin, tiedät että vatsani on arka juomisen jälkeen!"
Pippin kieri pois Merrin päältä ja vetäisi sen sijaan tämän itsensä päälle.
"Pippin, mitä sinä nyt-"
"Shh!" Pippin kuiskasi ja nyökkäsi sivulle, "huomaatko, että oikealla puolellamme on pitkä, jyrkkä mäki?"
"Huomaan", Merri hihitti. Ystävysten silmät välkkyivät kilpaa tähtien kanssa.
"Lähtee kolmannella", Pippin kuiskasi.
"Yksi."
Merri kietoi kätensä allaan makaavan hobitin vyötäisille ja katsoi ystäväänsä viekkaasti silmiin.
"Kaksi."
Hobitit kumartuivat toisiaan kohti ja painoivat vartalonsa yhteen. Molemmat tunsivat jännityksen kasvavan.
"Kolme!"
Hobitit lähtivät kierimään mäkeä alas, Merrin huutaessa riemuissaan. Nopean alastulon jälkeen molemmat hobitit makasivat pitkällä kostealla ruohikolla vierekkäin.
"Sehän oli kyytiä", Merri kuiskasi hengästyneenä.
"Onko pääsi jo vähän selvempi?" Pippin hymähti virnuillen.
"Ai että selvempi! Päässä huippaa kahta pahemmin! On sinullakin parantajan taidot", Merri nurisi ja veti henkeä tasoittaen hengitystään.
"No, on minulla vielä yksi konsti jäljellä", Pippin kuiskasi ja kohottautui hieman nojaten kyynärpäähänsä.
Hän veti Merriä lähemmäksi itseään kunnes heidän kasvonsa lähes koskettivat toisiaan. Hiljalleen huulet kohtasivat. Merri sulki silmänsä ja Pippin seurasi esimerkkiä. Pian Merri painautui Pippinin päälle ja he laskeutuivat ruohikolle päällekkäin. Kielet kohtasivat ja Pippin värähti kosketuksesta, mutta rauhoittui kun Merri silitti toisen hobitin hiuksia lempeästi. Irtautuessaan suudelmasta molemmat pojat olivat hengästyneet.
"Pitäisiköhän tuota uutta parannuskeinoa käyttää useamminkin?" Merri kuiskasi. Pippin mumisi myöntävän vastauksen ja veti toisen lähemmäksi itseään. Auringonnousuun oli vielä aikaa ja siihen asti pimeys kätkisi heidät hellään huomaansa.
A/N: Ensimmäinen LotR-ficcini, erittäin lyhyt one-shot. Erittäin väsyneenä kirjoitettu. Taitaa olla eka slashinikin ^^'' Älkää kysykö miten ajauduin laittamaan tämän tänne. Ajattelin kai nolata itseni heti ensimmäisellä yritelmälläni. Olisi ihanaa jos kommentoisitte, tämä todellakin on ensimmäinen LotR-ficcini ja olen hyvin epäilevä tämän suhteen. Varmaan syystä. Ja minulla ei muuten ole edes Wordia korjaamassa virheitä. Sorry.
(Btw, olen 666 käyttäjä, ja tänään on 6.6.06 joten eiköhän nyt ole oikea aika julkaista eka LotR-ficcini ^^)
Author: mii, Riziel
Rating: PG-13 kai
Pairing: Merri/Pippin, onkohan se ihan normaali paritus?
Genre: romance, pieni humor(ainakin koittaa olla), PWP, one-shot
Warnings: surkeaa huumoria ja hahmojen väärinkäyttöä
Disclaimer: Tolkienin hahmot, en saa tästä mitään muuta kuin surkean ficcarin maineen Loftiksessa ^^
Summary: Pippin yrittää auttaa Merriä selvittämään humaltunutta päätään. Tapahtuu siis ennen Suurta Matkaa ^^
Ystävyyttä syvempää
"Tie vain jatkuu jatkumistaaaaan", Merri hoilotti tuoppi kädessään.
"Ovelta mistä sen aaaalkavan nääin!" Pippin jatkoi ja nappasi Merrin käsikynkkäänsä. Hobitit tanssivat humaltuneina tuolien ja pöytien keskellä. Muut hobitit olivat väistyneet, osa poistui majatalosta päätään pyöritellen. Muutama nuori hobittityttö katseli vienosti hymyillen poikia.
"Etteköhän te pojat ole jo juoneet tarpeeksi!" kuului jonkun vanhemman hobitin ääni. Pippin horjahti kääntyessään katsomaan, ja Merri nappasi hänen vyötäisiltään kiinni, mutta pian molemmat hobitit makasivat yli valuneiden tuoppiensa kanssa lattialla. Molemmat hihittivät hervottomasti.
"Oijoi, tuoppi kaatui!" Merri hekotti ja kaatoi tuoppinsa sisällön Pippinin naamalle. Pippin nuoleskeli huuliaan.
"Sinun oluesi maistuu paremmalle! Vaadin hyvitystä!"
"Annas minullekin maistiainen", Merri sanoi ja avasi suunsa. Pippin kaatoi oman tuoppinsa lopun selällään makaavan ystävänsä suuhun. Merri loi kasvoilleen mietteliään ilmeen ja pyyhkäisi huuliaan, joille olutta oli valunut.
"Samaa juomaahan tuo on", Merri hörähti ja tönäisi ystäväänsä, "yritit vain huiputtaa."
"Enhän!" Pippin sanoi ja tyrkkäsi Merriä takaisin.
"Nyt pojat ylös ja ulos! Häiritsette muita asiakkaita!"
Merri huojui noustessaan ylös ja otti Pippinistä tukea.
"Olet tainnut juoda vähän liikaa kamu", Pippin hymähti. Hän talutti ystävänsä ulos ovesta huvittuneiden ja ärtyneiden katseiden sekamelskan seuratessa heidän kulkuaan.
"Ääh, kunhan esitin", Merri sanoi, virnisti ja huojui jälleen.
"Mennään tuo puun alle istumaan, viileä ilma tekee sinulle hyvää", Pippin sanoi huolehtivasti, ja ohjasi ystäväänsä kohti suurta tammea.
"Kuule Pip", Merri aloitti varovasti, kun he olivat istahtaneet vierekkäin puun juurelle. Pippin nosti kätensä toisen hartioille ja antoi katseensa harhailla yötaivaalla. Tähdet tuikkivat ja hiljainen tuuli kahisutti puiden lehtiä. Pippin sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Oluen aiheuttama sumeus hänen päässään tuntui hiljalleen haihtuvan.
"Niin?"
"Kun Frodo lähtee", Merri aloitti varovasti, "oletko varma että meidän kannattaa seurata häntä?"
Pippin avasi silmänsä ärtyneenä ja vilkaisi ystäväänsä. Hobitti hänen vierellään tuijotti jalkojaan.
"Totta kai! Me olemme hänen ystäviään", Pippin huomautti ja ihmetteli yhä ystävänsä käytöstä. Ei kai tämä jänistäisi?
"No tietenkin, mutta jään kaipaamaan näitä iltoja ja tätä maukasta olutta", Merri sanoi hiljaa ja käänsi vihdoin päänsä toisen suuntaan. Hän virnisti leveästi.
"Herra Meriadoc, ettekö ajattele ketään muuta kuin itseänne?" Pippin naurahti ja kierähti toisen hobitin päälle.
"Älä Pippin, tiedät että vatsani on arka juomisen jälkeen!"
Pippin kieri pois Merrin päältä ja vetäisi sen sijaan tämän itsensä päälle.
"Pippin, mitä sinä nyt-"
"Shh!" Pippin kuiskasi ja nyökkäsi sivulle, "huomaatko, että oikealla puolellamme on pitkä, jyrkkä mäki?"
"Huomaan", Merri hihitti. Ystävysten silmät välkkyivät kilpaa tähtien kanssa.
"Lähtee kolmannella", Pippin kuiskasi.
"Yksi."
Merri kietoi kätensä allaan makaavan hobitin vyötäisille ja katsoi ystäväänsä viekkaasti silmiin.
"Kaksi."
Hobitit kumartuivat toisiaan kohti ja painoivat vartalonsa yhteen. Molemmat tunsivat jännityksen kasvavan.
"Kolme!"
Hobitit lähtivät kierimään mäkeä alas, Merrin huutaessa riemuissaan. Nopean alastulon jälkeen molemmat hobitit makasivat pitkällä kostealla ruohikolla vierekkäin.
"Sehän oli kyytiä", Merri kuiskasi hengästyneenä.
"Onko pääsi jo vähän selvempi?" Pippin hymähti virnuillen.
"Ai että selvempi! Päässä huippaa kahta pahemmin! On sinullakin parantajan taidot", Merri nurisi ja veti henkeä tasoittaen hengitystään.
"No, on minulla vielä yksi konsti jäljellä", Pippin kuiskasi ja kohottautui hieman nojaten kyynärpäähänsä.
Hän veti Merriä lähemmäksi itseään kunnes heidän kasvonsa lähes koskettivat toisiaan. Hiljalleen huulet kohtasivat. Merri sulki silmänsä ja Pippin seurasi esimerkkiä. Pian Merri painautui Pippinin päälle ja he laskeutuivat ruohikolle päällekkäin. Kielet kohtasivat ja Pippin värähti kosketuksesta, mutta rauhoittui kun Merri silitti toisen hobitin hiuksia lempeästi. Irtautuessaan suudelmasta molemmat pojat olivat hengästyneet.
"Pitäisiköhän tuota uutta parannuskeinoa käyttää useamminkin?" Merri kuiskasi. Pippin mumisi myöntävän vastauksen ja veti toisen lähemmäksi itseään. Auringonnousuun oli vielä aikaa ja siihen asti pimeys kätkisi heidät hellään huomaansa.
A/N: Ensimmäinen LotR-ficcini, erittäin lyhyt one-shot. Erittäin väsyneenä kirjoitettu. Taitaa olla eka slashinikin ^^'' Älkää kysykö miten ajauduin laittamaan tämän tänne. Ajattelin kai nolata itseni heti ensimmäisellä yritelmälläni. Olisi ihanaa jos kommentoisitte, tämä todellakin on ensimmäinen LotR-ficcini ja olen hyvin epäilevä tämän suhteen. Varmaan syystä. Ja minulla ei muuten ole edes Wordia korjaamassa virheitä. Sorry.
(Btw, olen 666 käyttäjä, ja tänään on 6.6.06 joten eiköhän nyt ole oikea aika julkaista eka LotR-ficcini ^^)