Särkyneet illat

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Särkyneet illat

Viesti Kirjoittaja Newra »

Nimi: Särkyneet illat
Kirjoittaja: Newra. Hei.
Paritus: Merri/Pippin
Ikäraja: PG-13
Luokitus: hobittislashfluffyangstdraama, kyllä te tiedätte ^^
Oikeudet: Tolkienin hahmot ja tapahtumat. Minä vaan vähän sovellan. Ja Seetherin (feat. Amy Lee) Broken-biisiä kiitämme noista englanninkielisistä lauseista kappaleiden alussa sekä myöskin inspiraatiosta. Ja inspiraatiosta kiitokset myöskin Jussille (se Obi/Anakin yrittää valmistua. Siitä on vain muotoutumassa kamalan surullinen, hmph). Ja tietysti Jussi-fanclubin sihteeri-vp:lle.

A/N: Ei ole ihan ystävänpäivä tai huhtikuun puoliväli, mutta kuitenkin. Sanojeni mittainen, ja ansaitset vähintään tämän <3 Toivottavasti kelpaa kansioon. Ihk.

A/N 2: okei, olen ehkä vähän jämähtänyt tähän aiheeseen, pahoitteluni. Tarkoitus oli tehdä vain yksinkertainen tarinanpoikanen, mutta sitten draama otti vallan. Tämä on tällaista pyörittelyä.

A/N 3: ruskea on oikeastaan aika kaunis sana.

A/N 4: En tiedä enää yhtään, onko tämä hyvä vai ei, luin tämän monta kertaa ja liian usein. Ja äh. Toivottavasti se ei ole täysin päätön. Tästä ei tullut ihan sellaista kuin oli tarkoitus, vaan melkein täysin päinvastainen.

A/N 5: Ei enää selitteleviä author’s noteja xD

... A/N 6: olisi ollut hienompi sisennyksillä, mutta ei voi mitään. No niin, ei enää.

*tsemppaa itseään painamaan Lähetä-nappia* Tämä on epänormaalia. Aak. Mutta menköön, itken sitten itsekseni, jos hävettää xD


Särkyneet illat
I
Merri

You don’t feel me here anymore


Muistatko illat, jolloin minä painauduin kiinni sinun hahmoosi ja silmät suljettuina nukuimme yön siipien alla? Meidän maailmamme ylsi hengitystemme päähän, ja se riitti. Saatoimme vain istua taivaan alla ja olla, ja silloin illat katsoivat meitä kadehtien, silloin meitä oli vain kaksi, emmekä edes olleet kaksi vaan yhdessä kokonaisuus, eikä millään muulla ollut väliä. Silloin sinä kuiskasit minulle, että olen kaunis, ja minä olin sinun.
Mutta nyt me olemme tulleet kauas kodeistamme, ja maailma on suurempi kuin olisin voinut uskoa. Kuitenkin minä tahtoisin vielä olla sinun, mutta jokin este on tullut välillemme. Joskus minä en tunnista sinua, kun jätät sanomatta sen, mitä tahtoisin kuulla. Kuka sinä olet, muukalainen? Peninkulmien liikkuessa varpaistani kantapäihin minä menetin sinut: ehkä se johtui siitä, että luulin sinun unohtaneen minut ja kohottaneen leukasi kasvojani ylemmäs. Ehkä sinä unohditkin – ehkä sinä kohotitkin.
Silti minä kaipaan sinua, ja juuri siksi minä kaipaan sinua.

Illat ovat kadonneet tietämättömille maille, yksin ja hiipien ne lähtevät yön askeleet kuulleessaan. Sillä yö on tullut, ja se piirtää viivan meidän väliimme, enkä minä ymmärrä sen pimeyttä ja ylleni putoavaa taivasta. Henkäyksesi ovat kadonneet iholtani, joka on niin kylmä, kun sinun sormesi eivät enää siihen koske.
Minä luulin unohtaneeni sinut, mutta en kai voi koskaan päästää irti kosketuksestasi kasvoillani. Hetken ajan saatoin jo uskoa, ettet ole enää kukaan minulle, mutta sinun hahmosi asuu katseeni toisella puolen, eikä minulla enää ole paikkaa mihin piiloutua muilta; kun suljen läsnäoloni itseeni, sinä olet siellä missä ennen olin yksin.

Jotkut illat sanovat hyvästi, toiset palaavat takaisin pehmein jaloin, ruskein pyörähdyksin ja välittämättä aamujen valosta, jonka ne särkevät. Kieltäytyvät tuntemasta sirpaleita jalkapohjissaan, tunteettomat ajan lapset. Joskus sinä saat minut pelkäämän, enkä tiedä kuinka voin vielä hengittää.


II
Pippin

I don’t feel like I’m strong enough


”Älä lähde luotani viha silmissäsi”, minä pyydän, mutta sinä suljet kämmentesi ihon kosketukseltani ja käännät kasvosi pois. Kaikki on tuossa eleessä, ja kun toinen hajoaa, ei toinenkaan pysy ehjänä. Minä en ole vahva, en koskaan ole ollut. Älä mene, älä nyt, kun kaikki voisi olla vihdoin hyvin. Tarvitsen sinun sanojasi kauneudesta, käsiäsi, jotka hyväilevät minua ja ääntäsi, joka vakuuttaa minut. Kuinka me voimme olla näin etäällä ilman ottamatta askeltakaan? Jokin on meidät erottanut, mutta minä en näe mikä. Ehkä se johtuukin juuri siitä: pimeässä minä en näe sinua enkä uskalla ojentaa käsiäni tunteakseni sinut, koska pelkään, etten löydäkään sinua viereltäni.

Ja yön tummuus ylläsi sinä ratsastat sotaan, ja sen hiljaisessa maailmassa minä kadotan sinut. Torvien soitua kaikki on kiinni miekan terän asennosta ja kilven suojasta; hevosten vauhkoista askeleista luita vasten ja tasapainosta ruumiiden keskellä. Pelko on tässä maassa, hiekassa jalkojemme alla, pölyssä kasvoillamme.

Me taistelemme niin yksin, kun hetket hiljenevät silmänräpäyksiksi, heikot ja vahvat kaatuvat yhdessä rintamassa. Minun käteni laskevat kilven maahan, ja suojattomille on sodissa vain yksi kohtalo. Mutta vielä minä voin tuntea, vaikka silmäni painuvat kiinni. Enkä minä pelkää, minä olen vain niin väsynyt: anna minun nukahtaa, silitä sormillasi minut uneen. Sinua minä olen aina rakastanut enkä tahdo sinua menettää. Jos vain näkisin sinun vielä kerran hymyilevän ja tietäisin sinun vielä hengittävän illan tummia hetkiä; jos vain olisin pitänyt kiinni sinusta tiukemmin. Mutta nyt käteni ovat voimattomat ja taivas katoaa minun silmistäni, enkä voi enää koskaan koskettaa sinua.

Kovin yksin ovat kotkat taivaalla.

III
Merri

And I don’t feel right when you’re gone away

Nyt sinä nukut minun käsivarsillani kuolleena, enkä minä voi kertoa sinulle, kuinka sinua rakastin. Sinä olit urhea viimeiseen miekaniskuun saakka, urheampi kuin minä koskaan voisin olla. Minulle pimeys voitti tämän sodan, sillä pimeyttä on se, kun sinä et ole minun kanssani valossa. Minun rakkaani on mennyt; ei helliä sanoja minun lohdukseni, ei käsiä tuskaa lieventämään, ei läsnäoloa mieltäni rauhoittamaan. Illat ovat särkyneet eikä yksikään niistä tule enää takaisin; päivän ja yön välissä on vain kaipuuta. Lyhyet ovat päivät muistaa ja pitkät kaivata; minun rakkaani on mennyt, eikä maailmaa enää ole.


Fin.


Kilpikonnalampaalleni.


________________________

A/N 7: Tiedän joo, kotkat ja taivas mutta taiteellinen vapaus korvaa sen. *jää odottamaan kommentteja varpaitaan pureskellen*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Voi, uskomatonta.

Niin uskomattoman kaunista, että sydämeen sattuu ja sitä puristaa. Se ei ole yhtään päätön eikä mitenkään muutenkaan epämiellyttävä. Se on juuri sopiva, kaunis ja täydellinen. Leijaileva henkäys, joka tuo muistojen tuulahduksen jostain kaukaa.

I osa on kuin uni. Kuljettaa rauhallisesti, mutta vaativassa otteessaan pitäen loppuun saakka. Siihen hetkeen kun hengitys salpautuu ja ilma pakkautuu ulos keuhkoista. Rakastin sitä. II osa on epätoivoa, kaunista ja sattuvaa sellaista. Kielikuvasi ovat äärettömän kauniita. III on se piste i:n päälle, se loppu, jonka on aina tultava. Väistämättömänä.

Pidän tästä kirjoitustavastasi todella paljon, ja kuten mainittua, kielikuvasi ovat äärettömän kauniita ja kietovat lukijan pikkusormensa ympärille ja unohtumaan hetkiin. <3
Kuva

melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Viesti Kirjoittaja melian »

Tämä oli kaunista, hyvin kaunista. Leijailua unikuvasta toiseen. Ihanaa. <3
Loppu jäi vähän harmittamaan: miksi Pippin kuoli? No, surukin voi olla kaunista...

Rakentava kommentti leijaili avaruuteen Eärendilin laivassa. Jäniksenä.
urpå

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

*huokaa*

Tämä kyllä korvasi koko kotiinpaluun aiheuttaman pettymyksen ja väsymyksen. Voi hyvänen aika. Sinä osaat kirjoittaa.
Jos vain näkisin sinun vielä kerran hymyilevän ja tietäisin sinun vielä hengittävän illan tummia hetkiä; jos vain olisin pitänyt kiinni sinusta tiukemmin.
*puristaa silmät kiinni etteivät kyyneleet valuisi*

Tämä jätti olon niin tyhjäksi. Minä en ymmärrä, miten sinä saat luotua yhteen pieneen tarinaan kokonaisen maailman. Se on ihmeellistä. Ihmeellistä.

*huokaa uudelleen*
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Oi voi. (Tässä vaiheessa jäädyin. xD Ficciä lukiessa oli niin paljon ajatuksia päässä, mutta nyt en tunnu saavan niitä paperille.)

On pakko sanoa että sinä teit sen taas. (Varmaan kommentoin näin jokaikiseen ficciisi, mutta mitäs teet sen alituiseen. ^^) Se on niin kaunis. En tajua miten osaat kirjoittaa noin kauniisti. Elvédanin viestistä löytyi kuvaava sana: ihmeellinen. Teksti on ihmeellistä, kuvailu on ihmeellistä, tunnelma on ihmeellinen, sinä olet ihmeellinen. :) On aina aikaajoin hetkiä, jolloin toivon että osaisin kirjoittaa kauniisti ja taianomaisesti, ja nyt on sellainen hetki. Voi aww, se on niin nätti. Luin sen kahteen kertaan, ja toisella kerralla silmät kostui. Niin ei käy kovin usein.

Meidän maailmamme ylsi hengitystemme päähän, ja se riitti. Tuo oli yksi niistä lukuisista ilmaisuista, joita jäin tuijottamaan ihaillen.
Pelko on tässä maassa, hiekassa jalkojemme alla, pölyssä kasvoillamme. Tuo myös. Mutta lopetan lainailemisen alkuunsa, kohta tässä on nimittäin noin 2/3 ficciä. ;)

Inspiroin sinua? Voi kun mukavaa. :) Ja minä en välitä vaikka siitä Obi/Anista tulisi kuinka surullinen. Se on sinun kirjoittamasi and that's what matters. ^^

*viittoo innoissaan kilpikonnalammasta*
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Aww! *rutistaa jokaisen erikseen ja sitten vielä kaikki yhteen kasaan* Ihanaaihanaaihanaa palautetta, olette suloisia joka iikka.

... Yritin tässä vääntää fiksua viestiä, mutta palaan lukemaan noita kommentteja koko ajan uudestaan, ne ovat niin ihania, kiitos. Mwii.

Pippin kuoli koska... no koska Pippin kuoli, en minä osaa sitä selittää ^^; Niin vain kävi. Snif.

Tämä on taas niitä lauseita, joita on hassu sanoa, mutta oli ihana kuulla että itketti. Kah, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

*tarjoaa Elvédanille nenäliinaa*
*viittoo innoissaan kilpikonnalammasta*
*reps* xDDD Loistava lopetus muuten aivan yli-ihkutettavalle kommentillesi. Jussi on ihmeellinen ^__^ Ja tietysti inspiroit!
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Meriadoc
Örkki
Viestit: 44
Liittynyt: Pe Helmi 17, 2006 9:21 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Meriadoc »

Jotkut illat sanovat hyvästi, toiset palaavat takaisin pehmein jaloin, ruskein pyörähdyksin ja välittämättä aamujen valosta, jonka ne särkevät. Kieltäytyvät tuntemasta sirpaleita jalkapohjissaan, tunteettomat ajan lapset. Joskus sinä saat minut pelkäämän, enkä tiedä kuinka voin vielä hengittää.
Kaunista ^^

Oikeastaan ei tarvitsisi lainata yksittäistä kohtaa, sillä tämä ficci oli kyllä läpikotaisin hirmu kaunis ja koskettava. Upeaa kuvailua ja tunnelmaa, tästä tulee vähän sellainen olo joka ehkä tulisi kun kävelisi niityllä sinisessä aamuyön hämyssä ja kaikki olisi kovin kaunista. ^^ Hienoa, en minä osaa sanoa tämän enempää jos nyt tästäkään kukaan mitään ymmärsi.

Kaktus
Örkki
Viestit: 14
Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 5:34 pm

Viesti Kirjoittaja Kaktus »

Hmmm. Oikein nätti mutta myönnän ettei nyt ollut oikee mielentila näinkin kauniin ja tunnelmallisen tarinan lukemiseen.. Ehkä siksi kaipasin vähän enemmän juonta tähän, ts. tapahtumia.

Sulla on sana hallussa. Kau-nis-ta. <:

Vastaa Viestiin