Kipeitä tunteita (G) L/A one shot

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Kipeitä tunteita (G) L/A one shot

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Title: Kipeitä tunteita
Author: tyttö
Rating: G
Pairing: Legolas / Aragorn (yksipuolinen)
Genre: Romance, draama
Disclaimer: Hahmot ovat J.R.R. Tolkienin, minä vain sekoilen niillä omaksi huvikseni enkä (tod) rahasta tällä sepustuksella.
Summary: Legolas kamppailee tunteittensa kanssa.
Feedback: No joo...

A/N: Tämä on ihan ensimmäinen ficcini ikinä... Hui... Antakaa anteeksi tuo paritus, se näyttää olevan aika yleinen mutta siitä tuntui näin aluksi luonnollisimmalta kirjoittaa. Beta-lukijaa ei ole, yritin karsia tuosta kirjoitusvirheet. Jos siellä on hirmuisia ristiriitaisuuksia niin sanokaa ihmeessä. Olen tässä ihan juniori.




Kipeitä tunteita


Minä tunnen sinut häntä paremmin. Hänen kanssaan sinä olet viettänyt vain hetkiä, eikä mieleesi silti mahdu muuta kuin haavekuva jonka olet rakentanut päähäsi noiden pienten hetkien varaan. Sinusta on tullut sokea. Et näe sitä, joka kulkee vierelläsi virsta virstan perään ja seuraisi sinua kuin uskollisin koira vaikka Mordoriin jos sinne mielisit. Et näe sitä, jonka kanssa olet jakanut niin paljon enemmän kuin hataran haaveen. Minä olen tässä, sinua varten, mutta sinä et suo minulle ajatustakaan. Huokaan raskaasti.

Olet oikeilla jäljillä, mellonamin, siinä että tiedät olevasi päivin öin erään haltian mielessä. Mutta aivan väärän haltian, ja sitä sinä et tiedä.

Potkaisen suutuksissani tielleni osunutta kiveä, ja se lennähtää kahahtaen aluskasvillisuuden sekaan. Ei edes näissä kauniissa metsissä samoilu saa mieltäni piristymään, niin paljon ikäviä tunteita on sitä varjostamassa. Huokaisten myönnän itselleni olevani mustasukkainen.
Niin se on. Olen äärimmäisen mustasukkainen sinusta, ja kateellinen sille onnelliselle, kuvankauniille ja puhdassydämiselle haltianeidolle jolle sydämesi kuuluu. Tielleni sattuu toinenkin epäonninen pikkukivi ja hetkessä sekin lentää vihaisen potkuni voimasta pensaikkoon. Ehkä oloani helpottaisi, jos Arwenissa olisi edes jotakin vikaa, mutta hänen kultaisesta luonteestaan ei minulla ole pahaa sanaa sanottavanani. Sinä ansaitset hänenlaisensa, eikä minulla olisi mitään oikeutta tuntea liitostanne katkeruutta.

Tiheä metsikkö harvenee yöpymispaikkaamme kohti. Pieni nuotiomme loimottaa puiden lävitse. Tulit leiriytyessämme siihen tulokseen, että koska olemme takaa-ajajia emmekä takaa-ajettavia uskaltaisimme sytyttää valkean. Pysähdyn muutaman askeleen päähän pienimuotoisesta leiristämme ja huokaan nähdessäni tutun asetelman. Gimli makaa suuren kuusen alla, autuaasti unten mailla. Sinä puolestasi et nuku taaskaan. En muista, milloin viimeksi olisit saanut kunnolla nukutuksi. Silloin tällöin saatat ummistaa silmäsi hetkeksi, mutta havahdut aina melkein heti hereille ja alat pitää vahtia. Istut nuotiolla lähellä Gimlin kuusta ja tuijotat mietteissäsi liekkeihin. Näytät kuolemanväsyneeltä, ja minuun sattuu nähdä sinut tuossa kunnossa. Milloin on päässyt tuollainen synkkyys asumaan sydämeesi?

”Tule tänne, Legolas, äläkä säikyttele minua mekastamalla kuin mikäkin örkkiarmeija. Luulin haltioiden osaavan liikkua metsissä varjoakin hiljaisemmin.”

Kiitän nuotiota, joka luo loimuavaa valoaan ympärillemme. Sen punertavassa hehkussa et näe kuinka punastun piikittelystäsi. Pahimmasta hämmennyksestäni selvittyäni astelen luoksesi. Käyn ihan lähelle viereesi istumaan, että voimme keskustella hiljaa herättämättä Gimliä.

”Sinä et taaskaan saa unta. Jos olisit haltia, en tuntisi huolen häivää. Mutta sinä olet ihminen ja tiedän sinun tarvitsevan paljon enemmän lepoa kuin itsellesi suot, Aragorn. Sinun pitäisi nukkua.”

Katsahdat minuun hymyillen surumielisesti. Väsymyksestäsi huolimatta näytät nuotion loisteessa komeammalta kuin koskaan. Miksi istuinkaan näin lähelle sinua? Minun on vaikea olla.

”Huomaan että olet huolissasi, mutta en pysty nukkumaan kantamani taakan alla.”

”Olet varmasti huolissasi pienistä ystävistämme, niin kuin minäkin.”

”Tietysti, mutta uskon että Frodo ja Sam onnistuvat. Suurempi huoli minulla on tällä hetkellä Merristä ja Pippinistä. Toivon että löytäisimme heistä edes jonkinlaisia merkkejä.”

Niin, minä en voi edes kuvitella, millaisia huolia kannat harteillasi. Gandalf jätti sinulle vastuun joukkomme johtamisesta ja mikäli minä sinua yhtään tunnen, koet syyllisyyttä sekä Boromirin poismenosta että Merrin ja Pippinin kohtalosta. Osasi ei ole helppo vaikka minä ja Gimli kuinka yrittäisimme olla avuksi.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen päästät suustasi kysymyksen, joka kaikessa mutkattomuudessaan saa minut jälleen kerran pois tolaltani.

”Eikö sinulla ole ketään, ketä sydämesi kaipaa?”

Naurahdan, ja olen hetken hiljaa. En tiedä mitä sanoisin. Onpa hyvinkin. Sinä. Karistan moisen ajatuksen päästäni etten vahingossakaan sanoisi sitä ääneen.

”Ei. En ole vielä löytänyt ketään.”

Nyökkäät ja vajoat hetkeksi omiin ajatuksiisi. Minun ei ole vaikeaa arvata, missä ajatuksesi laukkaavat. Osun kipeän oikeaan.

”Mitäköhän Arwen näkee minussa?”

Olen vaiti. Tiedän tasan tarkkaan, mitä hän näkee sinussa. Saattaisit kuitenkin järkyttyä jos kertoisin.

Huokaat niin syvään ja niin raskaasti, ettei kaipuusi suunnaton määrä voi mitenkään jäädä epäselväksi. Sinä olet sydämesi syvimpiä sopukoita myöten täynnä rakkautta Arwenia kohtaan. Minä puolestani tunnen sisälläni sykkivän haltisydämen pikkuhiljaa harventavan lyöntejään, jäätyvän kylmäksi möykyksi ja pirstoutuvan tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi. Sattuu. Katson poispäin, muka tarkistaen että Gimlillä on kaikki hyvin puunsa alla. En tahdo että tulen loimotuksessa lukisit tuntemani tuskan kasvoiltani.

Hetken ajan yössä kuuluu vain tulen rätinä . Yht´äkkiä siinä istuessamme nojaudut minuun päin ja lasket pääsi olkapäätäni vasten.

”Tiedäthän, Legolas, että tämä tehtävä olisi täysin toivoton ilman sinua ja Gimliä? Vaikka olen tottunut kulkemaan itsekseni, näinä aikoina ja tässä tilanteessa olen todella kiitollinen siitä, etten ole täällä yksin.”

Tämä äkillinen ystävyyden osoituksesi saa minut pois tolaltani, en ole tottunut siihen että kosket minuun. Nielaisen vaikeasti. Mieleni tekisi yhtä aikaa sekä työntää sinut kauemmas että silittää hiuksiasi. En saa sanaa suustani, joten tyydyn ynähtämään myöntävästi.

”Huomaan, että olet kovin vaitelias. ”

Katsot minua vakavana suoraan silmiin.

”Minä tiedän kyllä, mikä sinua painaa.”

Nielaisen tyhjää ja jokin kylmä valahtaa lävitseni. Sinä tiedät?!Kuulen korvissani sydämeni jyskeen. Se ei siis vielä pirstoutunutkaan jäätyneiksi siruiksi, siellä se vielä on ja pitää niin kovaa meteliä etten ihmettelisi vaikka luulisit sen pamppailua lähestyvän örkkijoukon töminäksi.

”Tottakai, olenhan minä nyt sen huomannut.”

Katsot minua edelleen silmiin, melkein lempeästi.

”Mutta älä huoli, Legolas. Tulet kyllä vielä näkemään metsäsi. Sinä pääset kotiin, kunhan tehtävämme on ohitse.”

Huomaamattani pidättelemäni ilma karkaa huuliltani helpotuksen huokauksena. Yhtä aikaa tunnen suuren pettymyksen aallon käyvän ylitseni. Hetken jo luulin, että aioit sanoa jotain aivan muuta. Ehkä toivoinkin hetken niin. Puoliääneen, kuin itseksesi puhellen jatkat nuotion liekkeihin katsellen:

”…ja minä tulen vielä näkemään sinut, Arwen. Minä palaan vielä luoksesi.”

Yht´äkkiä oloni on tyhjä. Päässäni selkenee. Vaikka nuotio hetki sitten lämmitti minua mukavasti, tunnen nyt olevani melkein viluissani.
Sinä välität minusta, mutta vain ja ainoastaan niin kuin ystävästä välitetään. Minun on tyytyminen siihen, ja saan olla ystävyydestäsi kiitollinen, ihan niin kuin sinä juuri osoitit olevasi kiitollinen minun ystävyydestäni.

Minä rakastan sinua. Ja että voisin sanoa rakastavani sinua epäitsekkäästi kaikesta sydämestäni, täytyy minun unohtaa omat tarpeeni ja huolehtia siitä, että sinulla on hyvä olla. Varmistaa että sinä olet onnellinen. Ja sen voin tehdä vain pitämällä huolen siitä, että sinä selviät tulevista koitoksista mahdollisimman ehjänä ja palaat rakastamasi haltianeidon luo. Sitten te kaksi elätte elämänne onnellisina loppuun asti, ja minä… minä opettelen elämään sen tosiasian kanssa, etten minä voi koskaan saada sinua.

Ei sinun ja Arwenin väliin voi tulla mikään, eikä pitäisikään.

Kerään voimani kuin suurta koitosta varten ja käännyn puoleesi.

”Kauniisti puhut, mellonamin, ja tahdon sinun tietävän että minäkin olen äärimmäisen kiitollinen ystävyydestäsi minua kohtaan. Ja mitä kotimetsiini tulee, en epäile hetkeäkään ettenkö näkisi niitä jälleen. Ja sinä tulet saamaan kauniin Arwenisi. Me selviämme siitä mitä edessä on, niin kauan kuin taistelemme rinta rinnan.”

Nostat kätesi veljellisesti olkapäälleni ja nyökkäät katsoen silmiini hymyillen. Kun katson oikein tarkkaan, löydän ehkä himpun verran liikutusta silmistäsi. Vaikka oloni on sillä hetkellä pettyneempi kuin koskaan aikaisemmin, kätken sen rauhallisen kuoreni taa enkä väistä katsettasi. Kätesi valahtaa olkapäältäni, kun nousen seisomaan ja lähden astelemaan takaisin kohti metsikköä.

”Legolas?”

Pysähdyn ja käännyn kuuntelemaan. Katseemme kohtaavat vielä kerran.

”Kiitos.”

Hymyilen sinulle vastaukseksi ja jatkan matkaani kohti yksinäisiä metsäpolkujani. Vaikka tiedän tehneeni oikean päätöksen salaamalla tunteeni, en voi estää pieniä, kimmeltäviä kyyneleitä vierimästä pitkin poskiani.

***THE END***

// Newra siirsi oikealle osastolle.
Viimeksi muokannut tyttö, Ti Syys 11, 2007 9:49 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Tämä oli oikein hyvä ensificci. Parasta minusta tässä oli tuo loppu eli se, ettei Aragorn vastannut Leeko-typeryksen tunteisiin vaan pysyi uskollisena Arwenille (anteeksi nyt vain Legolaksen ystäville, mutta en ole koskaan erityisemmin pitänyt hänestä). Ja tuo Aragornin "Minä tiedän kyllä, mikä sinua painaa." oli mainio, minä jo pelästyin että kohta nuo kaksi rupeavat äheltämään keskenään, mutta onneksi eivät sittenkään. :mrgreen:

Tuo kohta jossa Aragorn sanoo, että uskoo Frodon ja Samin onnistuvan, jäi vähän mietityttämään. Minusta kirjassa tärkeä pointti oli se, ettei kukaan oikeastaan uskonut näiden kahden onnistuvan tai jos uskoi, niin ei ainakaan rohjennut sanoa sitä ääneen.
"Mitäköhän Arwen näkee minussa?"
Meinasin ensin sanoa, että Aragorn on niin ylpeä mies, ettei se tuommoisia pohdiskele, mutta muutin mieleni. Arwen on kuitenkin haltia ja suurempaa sukua kuin Aragorn, joten ei ole yhtään ihmeellistä, jos miehellä oli epävarmuuden hetkensä. Ja muutenkin on söpöä, kuinka Aragornin inhimillinen puoli tuli tässä ficissä esiin. :)

Yleensä suhtaudun slashiin varauksella, mutta tästä ficistä pidin. Legolas teki todellakin oikean ratkaisun, kun jätti Arskan rauhaan. Teksti oli sujuvaa eikä kielioppivirheitä tai muita sellaisia sattunut silmään.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Itsesäälissä kieriskelyä. Ainakin ensimmäinen ajatukseni. :wink: Ja haltiat eivät ryve itsesäälissä, eihän... *katselua ympärilleen*

Ensimmäiseksi ficiksi ihan jees, jäin kaipaamaan enemmän kuvailuja ja semmoista ... tunnetta siitä että tää oikeesti tapahtui. Tuo kohta jossa Arska sanoi et tiedän mitä ajattelet jne. oli hyvä. Se sai minun silmäni laajenemaan ja aattelemaan et "elä ny mene vaan sanomaan...". Loistava kierto! :D

Älä ainakaan lopeta kirjoittamista, tästä on tosi hyvä jatkaa!
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Prinsessa Jää
Örkki
Viestit: 21
Liittynyt: La Marras 26, 2005 6:42 pm
Paikkakunta: Mordor

Viesti Kirjoittaja Prinsessa Jää »

Vau, onko tämä oikeasti ensimmäinen ficcisi? Todella hienoa jälkeä, pakko myöntää. Yleensä minä vierastan tässä parituksessa sitä, että Legolas oli se, joka rakasti Aragornia, mutta Aragorn ei sitten rakastanutkaan Legolasia (okei, kirjojen mukaan Aragorn tykkäsi Arwenista, mutta koska A/L on lempiparitukseni, niin minulla on sen suhteen ihan yltiöromanttisia kuvitelmia, joihin kuuluu se, että Arwen oli pelkkä korvike, mutta sepä ei taidakaan enää liittyä mihinkään).
Legolasin ajatuksia olit kuvannut hienosti ja olit saanut niihin sellaisen tolkienmaisen otteen, että melkein kuvitteli, että näin se olisi voinut mennä oikeastikin. Minä -muoto sopi todella hyvin ficciin, yleensä en muuten pidä siitäkään kauheasti paitsi huumorificeissä. Heh, saitpa minut kerralla pitämään sitten monesta sellaisesta piirteestä, joita yleensä vierastan.
Tykkäsin kovasti, ehdottomasti lisää ficcejä sinulta toivoisin!
Still each time I always meant every word
Every one
Himitsu
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Ke Marras 01, 2006 8:38 pm

Viesti Kirjoittaja Himitsu »

Yleensä vältän ensimmäisten ficcien lukemista viimeiseen asti, mutta onneksi luin ficcisi sillä se oli upea. Onnistuit välttämään korniuden joka yleensä pilaa ficit varsin tehokkaasti. Oli todella söpöä tuossa lopussa kun Legolas päättää antaa Aragornin mennä vaikka ei haluasikaan.
Legolasin näkökulma oli hyvin kirjoitettu ja ehdotonta plussaa koska siihen ei törmää kovin usein.
Divina
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: Ma Touko 01, 2006 9:03 pm

Viesti Kirjoittaja Divina »

Hieno ensificci. Pidin tunnelmasta ja siitä, miten Legolas ensin pyörittyään itsesäälissä vihdoin järkevästi päättää lopulta pysytellä erossa Aragornista ja tukea tätä vain ystävänä.

Tässä tosiaan oli hyviä koukkuja, jotka jäivät kutittamaan mieltä. Olen itsekin nuorempana ollut tilanteessa, jossa "elämäni rakkaus" kyseli neuvoja naisasioissaan. Fiiikset olivat tutut...
Mithrellas kirjoitti:Arwen on kuitenkin haltia ja suurempaa sukua kuin Aragorn
Tästä suvaitsen olla osin eri mieltä. Aragornin suvusta löytyvät kuitenkin esi-isä Elrosin kautta Numenorin ihmisten lisäksi myös suuria haltiakuninkaita sekä Elrosin äidin isän äidin äiti maia Melian. Suvultaan Aragorn on tasa-arvoinen Arwenin kanssa.
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Kiitokset kaikille kommenteista! Ehkä tyttö uskaltaa joskus kirjoittaa uuden.

Divina, iso kiitos huomautuksesta. En nyt lähde sitä tuonne korjaamaan, mutta hyvä tietää. En ole noihin sukujuuriin kovin perehtynyt mutta silti... anteeksi kömmähdys. :oops: En tiedä mitä tuossa kohtaa ajattelin.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Divina kirjoitti:
Mithrellas kirjoitti:Arwen on kuitenkin haltia ja suurempaa sukua kuin Aragorn
Tästä suvaitsen olla osin eri mieltä. Aragornin suvusta löytyvät kuitenkin esi-isä Elrosin kautta Numenorin ihmisten lisäksi myös suuria haltiakuninkaita sekä Elrosin äidin isän äidin äiti maia Melian. Suvultaan Aragorn on tasa-arvoinen Arwenin kanssa.
No pakko tähän huomauttaa, että tuo totemukseni ei ole minun mielipiteeni vaan suoraan kirjasta Aragornin ja Arwenin tarusta. Siinä Elrond sanoo Aragornille: Mutta mitä tulee Arwen Kauniiseen, Imladrisin ja Lórienin neitoon, kansansa iltatähteen - hän on sinua suurempaa sukua (...) Hän on liian paljon sinua ylhäisempi. Ja ovathan nuo haltiakuninkaat ja Melianit Arweninkin sukua ja vielä huimasti läheisempää sukua hänelle kuin Aragornille. Nämä kaksi eivät todellakaan olleet suvultaan tasa-arvoisia.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Divina
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: Ma Touko 01, 2006 9:03 pm

Viesti Kirjoittaja Divina »

^Kaivelin liitteitä ja löysin tosiaan tuon lainaamasi kohdan. Periaatteessa mä hyväksyn täysin tulkinnan, jonka mukaan Arwen on ylhäisempi (ja kyllähän se haltia-aspekti jo pelkästään saa kuolevaisen vakavaksi), mutta käytännössä molempien suonissa virtaa samaa verta, tosin Aragornilla se on sukupolvia kauempana.

Liitteissä sanotaan myös Aragornin ja Arwenin liitosta että sen "kautta kauan erossa olleet puolihaltioiden haarat yhdistyivät jälleen ja suku vahvistui" (14. painos s. 895-896). Tämä tarkasti luettuna viittaisi siihen, että ovat samaa sukua (vaikkakin kaukaista).

Kyllähän näitä löytää, jos innokkaasti kaivelee. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että itse fikissä asia tuotiin kivasti esille ja se toi uskottavuutta tarinaan.

OT: olisi muuten mielenkiintoista lukea hettiä siitä, miltä Elrondista tuntui naida Celebrian ja päinvastoin. Näitä samoja sukuteemoja voisi käyttää hyväksi sielläkin. Mä olen lukenut paljonkin slashia siitä, miten Elrondilla on MAHTAVAT alemmuudentunteet suhteessa puhdasverisiin haltioihin
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Tämä oli minusta aivan ihana. ^^ Ensinnäkin minä tykkään valtavasti ficeistä joissa on tämä asetelma; yksipuolinen rakkaus (Keski-maahan sijoittuvien ficcien suhteen siis. Kai se johtuu siitä, että koska minulla on edelleen niin suuria vaikeuksia saada mielessäni homoerotiikkaa sopimaan Keski-maahan, minä pystyn helpommin pitämään yksipuolista rakkautta realistisempana --- hmm, tuossa ei tainnut olla kovin suurta logiikkaa ^^, mutta minä siis pidän tästä tämän ficin asetelmasta. Ja tämä tuntui erittäin realistiselta), ja toisekseen sinulla on ihana kirjoitustyyli. Aragorn tuntui minusta itseltään, ja Legolas oli valtavan suloinen, ja myös IC - minä pidin siitä miten se ei yrittänyt mustamaalata Arwenia mielessään vaan tunnusti sen hyvät puolet ja miten se tiesi, ettei sillä ole mitään toivoa Aragornin suhteen. Tuo hiljainen hyväksyntä asian suhteen oli minusta tosi ihanasti kirjoitettu.

Ja vaikka tämä oli kohtuullisen synkkä ficci ja aihe on vakava, niin minä pidin myös kovasti noista pienistä kepeistä kohdista tuolla välissä, jotka saivat hymyilemään, kuten
Olen vaiti. Tiedän tasan tarkkaan, mitä hän näkee sinussa. Saattaisit kuitenkin järkyttyä jos kertoisin.
Suloinen ja liikuttava kohta, ja Legolaksen kuiva tapa todeta tuo sai hymyilemään.

Minä siis pidin tästä kovasti. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Marnielle ruttausta ihanasta kommentoinnista! Kivaa että tykätään :D
Síryan
Örkki
Viestit: 18
Liittynyt: Ma Marras 13, 2006 8:08 pm

Viesti Kirjoittaja Síryan »

Ensificiksi sairaan hyvä! Hienoa kerrontaa :) tykkäsin lukea todella, Legolas parka, mutta aina ei voi voittaa.. Jatka vaan kirjottamista, niin hyvin menee :P
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Kiitokset blackhearted! *haliruttaus*
Idriel
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Joulu 12, 2006 4:03 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Idriel »

eka ficci?. tosiaankin? :o. tosi hyvä.! legolas raasua käy sääliks, se jäi yksin. :/
"The fifth level of happiness involves creativity, changing lives... The sixth is heroine and seventh level you going away."
lumienkeli
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Su Maalis 27, 2005 2:57 pm
Paikkakunta: Sillan alla pahvilaatikossa

Viesti Kirjoittaja lumienkeli »

Wau. Vaihteeksi fic, jossa Legolas ja Aragorn eivät saakaan toisiaan. Tai no, tässä Legolas ei saa Aragornia. Piristävää ja surullista tavallaan. Legolasparka.
Minä en tainnut löytää sen pahimpia virheitä *ei kerennyt vilkaisemaan muiden kommentteja*, mutta minun 'virheiden tarkkailu' on kyseenalaista vastaheränneenä.
Lisää kiitos? *lahjoo.. tuota.. pipareilla*
Ja wow, pitkästä aikaa kommentoin tällekin osastolle. ^^;
"Kele lam. Nom piki piki, nom minsi winsi. Lam seisei, eunichi. Snip snip."
Lumienkeli on enemmän tai vähemmän aktiivinen
Vinoviiva
Ei enää inha Grim vaan nätti lumienkeli ^___^
Vastaa Viestiin