30 minutes (songfic, A/L)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

30 minutes (songfic, A/L)

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Title: 30 minutes
Author: Elvédan Maethorwen
Rating: PG-13
Pairing: Aragorn/Legolas
Genre: Songfic t.A.T.u.:n biisistä 30 minutes
Warnings: Slash, mitäpä muutakaan…
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat Tolkienin, mina vain käytän niitä hyväkseni (ei sillä tavalla, pervot!).
Feedback: Ainahan sitä! ( Ja minä oikeasti tarkoitan tuota!!!)
Summary: Legolasin ja Aragornin välillä on tapahtunut jotain, mikä saa Legolasin miettimään elämäänsä. Ja kun valinnan aikakin lähestyy…

A/N: Laitanpa tämän tänne uudestaan, kun kaatuminen hävitti tämän. Ensimmäinen Taru Sormusten Herrasta –ficcini, ja minä haluan sitä palautetta!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

30 minutes

Legolas istui puisella penkillä Rivendellissä tuijottaen erääseen kirkasvetiseen lähteeseen. Lempeä tuuli kuiski puissa saaden vedenpinnan väreilemään heikosti. Auringon kultaiset säteet pujahtelivat puiden oksien välistä luoden valoja ja varjoja maahan ja veteen. Ilmassa leijui kesäpäivän kirkkaus ja pehmeys. Vesi solisi hiljaa, kuin ujostellen.

Out of sight
Out of mind
Out of time
To decide


Hän tuijotti lähteen pohjaan. Vaikka hän kuinka yritti olla ajattelematta sitä, mitä oli tapahtunut, sitä, mitä hän tunsi… Se palasi aina hänen mieleensä. Oli pelottavaa, kun ei pystynyt hallitsemaan itseään, kun tunsi sellaista, mitä ei ollut koskaan kuvitellut tuntevansa… Kun ei tiennyt, mitä itselle oli tapahtumassa.
Hän painoi kasvot käsiinsä. Se oli niin outoa. Hän tunsi olevansa hämmentynyt ja peloissaan tunteistaan…

Do we run?
Should I hide?
For the rest
Of my life


Se oli tuntunut niin hyvältä.
Ajatus nousi pintaan niin nopeasti, ettei hän ehtinyt pysäyttää sitä. Repäisten yhdellä kiivaalla liikkeellä päänsä käsistään hän huusi mielessään. Puiden lehdet hankasivat toisiaan vasten synnyttäen tyynnyttelevän äänen.
Mitä minä teen?
Hän laski katseensa takaisin lähteeseen. Hän tiesi, että veden kosketus hänen huulillaan tuntuisi melkein samalta kuin Aragornin pehmeät huulet… Ne huulet, jotka olivat suudelleet häntä niin yllättäen. Ne huulet, joita hän kaipasi ja pelkäsi. Ne huulet, jotka tuntuivat niin hyviltä hänen omilla huulillaan.

Can we fly?
Do I stay?
We could lose
We could fail


Mitä tapahtuisi, jos minä tuntisin samoin Aragornia kohtaan? Jos minä vastaisin hänen suudelmaansa?
Hän oli luullut, että nuo ajatukset saisivat hänet järkiinsä, mutta sitä ne eivät tehneet. Ne saivat hänet vain odottamaan kiihkeämmin Aragornin tapaamista, jotta hän saisi vastaukset.
Heistä voisi tulla onnellisia. He voisivat viettää yhdessä hetkiä, jotka auttaisivat heitä silloin kun he eivät voisi olla yhdessä. Tai he voisivat tukahduttaa toisensa…
Mitä minulle on tapahtumassa?

In the moment
It takes
To make plans
Or mistakes


Entä jos hän oli väärässä? Entä jos Aragorn oli väärässä? Jos heistä ei voisi koskaan tulla mitään, jos kaikki päättyisi huutoon ja kyyneliin?
Olenko minä valmis uhraamaan kaiken Aragornin tähden? Olenko minä valmis menettämään kaiken mitä minulla on hänen vuoksensa?
Nyt Legolas vain tuijotti lähteen pohjaa. Puut humisivat hiljaa, ymmärtäen. Ne olivat vanhoja ja viisaita puita, jotka olivat nähneet elämää. Aina kun joku tuli niiden luo surullisena, ne lohduttivat.
Niiden pehmeä kuiskailu johdatti hänet muistoihinsa.

30 minutes, a blink of an eye
30 minutes to alter our lives
30 minutes to make up my mind
30 minutes to finally decide


Olimme olleet taas yhdellä yhteisellä tarkastusmatkallaan idässä, kun huomasin Aragornin käyttäytyvän oudosti. Hän puhui vähän, huokaili ja vain näykki ruokaansa.
”Aragorn, jokin painaa mieltäsi.”
Hän katsoi minua surullisesti. Pysäytin hänet.
”Olen ystäväsi. Älä ikinä pelkää kertoa minulle mitään.”
Hänen silmänsä eivät vastanneet katseeseeni. Hän tuijotti maahan ja kuiskasi: ”Tätä sinä et halua kuulla.”
Minä tartuin häntä olkapäistä. ”Älä siitä välitä. Kerro vain.”
Silloin hänen suunsa painui huulilleni.

30 minutes to whisper your name
30 minutes to shoulder the blame
30 minutes of bliss, thirty lies
30 minutes to finally decide


Se oli niin yllättävä teko, etten osannut tehdä mitään. Tunsin, kuinka hänen kätensä olivat hiuksissani, hänen vartalonsa niin lähellä omaani. En pystynyt liikkumaan.
”Legolas…” hän huokaisi ja katsoi vihdoin silmiini. Hyvin syvälle silmiini. Tuijotin hänen silmiensä tummaan yöhön, ja hitaasti tajusin mitä hän oli tehnyt.
”Aragorn”, henkäisin. En vieläkään osannut liikkua. Me tuijotimme toistemme silmiin, kunnes Aragorn kuiskasi:
”Meistä voisi tulla jotain…” Näin toivon hänen silmissään.
Silloin repäisin itseni irti hänen otteestaan ja juoksin pois.

Carousels
In the sky
That we shape
With our eyes


Tuuli oli noussut kunnon puhuriksi. Se riipi puista lehtiä, jotka pyörivät ja pyörähtelivät kuin balettitanssijat lavalla. Taivaalla tummat, uhkaavat pilvet alkoivat kerääntyä yhteen peittäen pian koko taivaan. Hämärä laskeutui pilvistä suojaten ja peittäen.
Legolas istui yhä puisella penkillä, eikä tuntunut huomaavan myrskyä enteilevää muutosta ilmassa. Hän muisti, miltä se suudelma oli tuntunut, hän muisti, miten oli tuntenut päässeensä vapaaksi, tuntenut lentävänsä. Hämärässä hän pystyi myöntämään sen, kun kukaan ei kuullut tai nähnyt…
Taivaalta putoava sade lankesi rajusti maahan. Kovat, pistävät pisarat pommittivat maata ja saivat lähteen pinnan väreilemään.

Under shade
Silhouettes
Casting shame
Crying rain


Sade toi hänen mieleensä sen sateen, jonka suojassa hän oli paennut Aragornia, paennut niitä padottuja tunteita, jotka olivat päässeet valloilleen. Kun ne tunteet olivat jääneet taa, tuli häpeä.
Se häpeä, jota hän oli kantanut siitä sateesta asti. Se oli painanut hänen harteitaan, mieltään ja sydäntään. Se oli saanut hänet vetäytymään yksinäisyyteen, yrittäen etsiä luonnosta vastausta, jota se ei ollut koskaan antanut. Se häpeä, joka nyt huuhtoutui puhtaan sadeveden mukana pois hänen sielustaan. Nousten ylös ja kohottaen kasvonsa sateeseen hän huomasi jotain.
Hahmon, joka katseli häntä varjoista.

Can we fly?
Do I stay?
We could lose
We could fail
Either way
Options change
Chances fail
Trains derail


“Aragorn…”
Hän astui varjoista. Hänen hiuksensa riippuivat märkinä suortuvina, jotka kerjäsivät kosketusta. Hänen silmänsä tuijottivat suoraan Legolasin silmiin.
He tuijottivat toisiaan sateen valuessa heidän päälleen. Enää se ei piiskannut, nyt se suojeli heitä muiden katseilta. Tämä hetki oli heidän.
Aragorn astui askelen lähemmäs Legolasia. Hän ei irrottanut katsettaan tämän harmaista, lumoavista silmistä, jotka eivät enää olleet täynnä pelkoa. Ne katsoivat häneen hämmentyneinä, ihmeissään, mutta enää niissä ei todellakaan ollut pelkoa.
He olivat nyt hyvin lähellä toisiaan. Sanoja ei tarvittu. He molemmat tiesivät. He olivat jyrkänteen reunalla; vain pieni tönäisy, ja kaikki murtuisi.

30 minutes, a blink of an eye
30 minutes to alter our lives
30 minutes to make up my mind
30 minutes to finally decide


Legolas pyyhkäisi muutaman märän hiussuortuvan pois Aragornin kasvoilta. Hän ei pystynyt vetämään kättään pois, vaan kuljetti sormiaan Aragornin otsalta poskille, huulille, ja viimein tämän niskaan.
He tuijottivat yhä toisiaan silmiin. He olivat unohtaneet kaiken muun, sateen ja tuulen. He olivat yksin, vain toistensa seurassa.
Aika kului, mutta kumpikaan ei huomannut sitä. Heidän aikansa oli pysähtynyt, heidän elämänsä oli pysähtynyt siihen hetkeen. Pian oli tapahtuva jotain, joka muuttaisi kummankin elämän.
Oli päätettävä.

30 minutes to whisper your name
30 minutes to shoulder the blame
30 minutes of bliss, thirty lies
30 minutes to finally decide


“Legolas…”
Päätös oli tehtävä nyt. Jos hän valitsisi elämän Aragornin kanssa, he joutuisivat piileskelemään, pakenemaan, valehtelemaan… Mutta heillä olisi toisensa.
Jos hän valitsisi elämän ilman Aragornia, hän ei voisi tavata tätä enää. Se olisi liian tuskallista, heille molemmille. Mutta hän voisi elää rehellistä elämää…
Legolas katsoi ylös, haluten apua tähdiltä, mutta sadepilvet peittivät ne. Hän katsoi vanhoja puita, mutta ne eivät voineet neuvoa, vain lohduttaa. Hän katsoi lähteen pyörteilevää vettä, mutta se piti salaisuutensa.
Hän katsoi Aragornin yöntummiin silmiin.

To decide
To decide, to decide, to decide


Niissä hän näki yön kirkkaimman tähden, ja hän tiesi…

To decide
To decide, to decide, to decide


Hän painoi kosteat huulensa Aragornin lämpimille huulille, jotka vastasivat hänen suudelmaansa. Aragorn kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja veti hänet kiinni vartaloonsa.

To decide

Sillä hetkellä he tiesivät, että tämä oli oikein. Tämä oli heidän unelmansa.

Fin.
Viimeksi muokannut Elvédan, La Syys 17, 2005 7:20 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Eledal
Örkki
Viestit: 153
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:08 am
Paikkakunta: Juvaskula!
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eledal »

Tää on edelleenkin hieno ja ainoita songficcejä mitä mä oon lukenu! :D
Elämä on ohimenevää, siitä on vain yritettävä pitää kiinni
Aina ei tiedä mitä käy, aina ei voi vaikuttaa tulevaan
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

Nostoa, nostoa :D

Aww, ihana ficci. Kuvailu oli kaunista, ja sinä kirjoitat todella hyvin. Tunnelma lopussa oli jotenkin vangitseva, sen pystyi melkein aistimaan ympärillään :) Hieno ficci!
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Anóriel
Örkki
Viestit: 184
Liittynyt: Pe Elo 27, 2004 6:02 pm
Paikkakunta: Satumaailma

Viesti Kirjoittaja Anóriel »

:cry: Ihana, todella kaunis ficci, min pidin! Lopussa ehdin jo pelätä, ettei Legolas valitsekaan elämää Aran kanssa. Pidin siitä jännitteestä, joka tässä ficissä koko ajan oli. Onnistunut ficci.
Hyvä vaan jos edessä on
suuri tuntematon
ei millään väliä,
ei mitään järkeä...
(Tiktak)
PMK:n jäsen! Otus ja Satumaailman asukki. Avasta isokiitos Innisenille ja Felicylle!
PPK:n jäsen ja perustaja.
Vuoden Pippin -07
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Oh my. :shock: Tätähän on kommentoitu!

Kiitos Eledal (taisin joskus sinua kiittää jo yksärissä, mutta anyway), Fanyare ja Anóriel. *kumartaa*

Kun olen näköjään unohtanut mainita, niin betaamisesta kiitos Tricardonille (onkohan vielä sen niminen, tai edes enää foorumilla? En ole pitkään aikaan nähnyt...)!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Kaunis.
Hyvin runollinen, en tiedä oletko hakenut sitä ,mutta runollisuutta tässä oli.

En ole kommentoinut, vaikka olen lukenut tämän useasti.
Osaat vangita hetken hyvin.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Hermyli

Viesti Kirjoittaja Hermyli »

Tosi kaunis! En hirveästi ole songficejä lukenut mutta tää jättää kyllä sanattomaks! Mahtavaa...
Viimeksi muokannut Hermyli, Su Elo 14, 2005 9:51 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

*kumartaa*

Kiitoksia, kiitoksia. :D

Noradriel; sitä runollisuutta juuri hain tähän, hauska kuulla että sitä todella löytyy sieltä.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Lynxia
Warheart
Viestit: 710
Liittynyt: La Helmi 19, 2005 12:34 pm
Paikkakunta: City of Angels
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lynxia »

Löysin tämän vasta äskettäin ja luin kasvavalla mielenkiinnolla. Tämä oli kaunis, sait minut oikeasti kyynelten partaalle! Olet erittäin hyvä kirjoittaja, kiitos tästä ficistä!
We're all just dancers of the Devil's dance floor

Vuoden 2007 Gandalf (:
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Aaaw, kiitos Hevienkeli! You made my day!

...tuokin on kirjoitettu huh-kuinka-kauan-sitten...
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Legolas katsoi ylös, haluten apua tähdiltä, mutta sadepilvet peittivät ne. Hän katsoi vanhoja puita, mutta ne eivät voineet neuvoa, vain lohduttaa. Hän katsoi lähteen pyörteilevää vettä, mutta se piti salaisuutensa.

*mutisee jotain lumoavan ihanista sanavalinnoista*

Onneksi tällä oli onnellinen loppu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidin siitä, että valinta oli vaikea, ettei kaikki heti ollut molemminpuoleista rakkauden huumaa... mutta että sitten kuitenkin lähdettiin yhdessä sille tielle, joka on kaikkea muuta kuin helppo.

Jossain vaiheessa menin hieman sekaisin hän- ja minä-muotojen kanssa, piti lukea uudestaan ennen kuin tajusin mikä osa oli Legolasin ajatuksia, mikä epäsuoraa kerrontaa ja mikä menneisyyden tapahtumia. Tämä jääkin sitten ainoaksi nillitykseksi ^^

Ah. Olin jo unohtanut tämänkin parin suloisuuden.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Kiitos, Sparks. *kumartaa* Vilkaisin tuota hiukan ja huomasin kyllä mitä tarkoitat hän- ja minä-muotojen sekoittumisella. Sekoitin ne itsekin.

Lähdenpäs korjaamaan sen kirjoitusvirheen, jonka löysin sieltä...
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
shir
Örkki
Viestit: 14
Liittynyt: Su Syys 18, 2005 10:16 am

Viesti Kirjoittaja shir »

Aivan lumoava.
Sanavalinnat olivat loistavia, ihanaa ja sujuvaa tekstiä.
Samoin ensimmäinen lukemani songficci, näitähän voisi lukea lisääkin. Varsinkin jos sinun kirjoittamana löytyy.

Aivan ihana :shock:
My wishes came true, all i ever wanted is you. <3 30.8.2005 ->
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Kiitos shir, piristit päivääni. Todella.

Jaa-a, minun kirjoittamiani songficcejä ei täältä Loftiksesta taida hirveämmin löytyä. Onhan niitä kirjoitettua tullut, mutta nettiin ne eivät ole päätyneet - ja liian moni on ollut kauan suunnitteluasteella... Jos joskus jopa ehtisi kirjoittamaankin. :roll:
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Vastaa Viestiin