Laventeli (Legolas & Aragorn) Ikäraja: 13 [poikarakkaus]

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

hatsutopoika
Örkki
Viestit: 2
Liittynyt: Pe Marras 17, 2006 6:41 pm

Laventeli (Legolas & Aragorn) Ikäraja: 13 [poikarakkaus]

Viesti Kirjoittaja hatsutopoika »

Haltian pehmeät askeleet eivät edes kuulu sammalpeitteellä. Taivas on siniharmaa ja pieni tuulenvire kutittaa välillä haltian kasvoja. Pitkät hopeanhohtoiset hiukset ovat veren tahrimat, tavallisesti puhdas asu on nyt repaleinen ja verinen. Ainoa ääni, mitä lähistöltä kuuluu, on haltian rahiseva ja raskas hengitys.

Legolas on palaamassa taistelusta. Hän on ainoa selvinnyt ja on menossa pyytämään apua vanhoilta ystäviltään. Tosin matka on niin pitkä, että hän ei usko selviävänsä siitä. Hän näkee edelleen mielessään verisen kentän, haltioiden kauhistuneet huudot ja kiljaisut. Ne kaikuvat hänen mielessään yhä uudelleen ja uudelleen... Lämmin kyynel virtaa hänen poskellaan. Hän ei ole koskaan ennen itkenyt. Hän muistaa lämpimän halauksen, jonka sai rakkaaltaan. Tosin hänen rakkaallaan on joku toinen, jota hän rakastaa. Legolaksen elämässä ei ole enää mitään. Vain tyhjää. Hänellä ei ole ketään, kuka häntä rakastaisi, ei perhettä, ei kotia. Hänenhän on turha edes yrittää päästä turvaan. Hänet on unohdettu ikuisuuteen...

Aragornin vaimo, Arwen, oli saanut surmansa. Jostain syystä, Aragorn ei kuitenkaan tuntenut suurta surua. Tuntui, kuin hän rakastaisi sisimmässään jotain toista, jotain, mitä hän ei voi saada. Aragorn ilmoitti vartijoille lähtevänsä matkalle ja että häntä ei kannattaisi odottaa takaisin muutamaan päivään. Hän oli ottanut hevosensa ja lähtenyt ulos valkeasta portista. Aragorn ei tiennyt minne ratsasti, mutta hänen sydämensä kertoi varmasti oikean suunnan. Hän tunsi laakson ilman ja tuulen. Hän oli vapaaa. Vapaa kuin tuuli. Lopulta Aragorn tuli metsän reunalle. Hän jätti hevosensa sinne laiduntamaan ja lähti itse metsään. Siellä oli rauhallista, hiljaista...

Legolas yritti päästä edes laaksoon. Siellä joku voisi huomata hänet. Siihen kyllä voisi mennä päiviä, jopa viikkoja, mutta hän oli valmis yrittämään. Ei ollut vielä hänen aikansa kuolla. Äkkiä hän ei voinut uskoa silmiään. Mutta se oli totta... Aragorn tosiaan makasi sammalpeitteellä. "Aragorn?" Legolas kysyi ja Aragorn nosti päänsä. Se oli Legolas, kaunis haltia, joka näytti pahasti loukkaantuneelta. "Legolas? Oletko kunnossa?" Aragorn kysyi ja lähti auttamaan ystäväänsä. Legolas värähti tuntiessaan Aragornin kosketuksen. Hän pääsisi pois. Rakkaansa luo...

Aragorn kaappasi Legolaksen syliinsä kantaen tämän hevosensa luo. Hevonen oli kadonnut. Se tarkoitti sitä, että hänen piti etsiä yrttejä, jotta voisi parantaa ystävänsä. Aragorn lähti etsimään yrttejä ja jätti Legolaksen vähäksi aikaa makaamaan pehmeälle sammalpeitteelle...

Legolas ei voinut uskoa sitä. Hänen rakkaansa oli tullut hakemaan hänet. Juuri kuten hän oli rukoillut jumaliltaan, että saisi edes kerran koskea vielä häntä. Nähdä hänen kasvonsa. Tuntea kosketuksen...
Nyt hän itki onnesta. Jumalat olivat vastanneet hänen rukouksiinsa... hän ei ollut kuollut... pian Aragorn palasi ja siveli tekemäänsä yrttivoidetta Legolaksen haavoille.

Aragorn yritti hillitä tunteensa mahdollisimman hyvin, sillä hän ei tiennyt Legolaksen tunteista tätä kohtaan... Voisiko hän todella rakastaa miestä. Aragorn laski kätensä Legolaksen rinnalle, kumartuen samalla suutelemaan tätä. Ei auttanut kuin kokeilla...

Legolas tunsi Aragornin pehmeiden huulien kosketuksen omillaan. He suutelivat kauan ja Legolas suuteli Aragornin kaulaa. Hän oli onnellinen. Hän saattoi vain haistaa Aragornin laventelisen tuoksun...

************************************************************


Tämä oli tällainen lyhyt harjoitusnovelli. Lupaan tehdä pitempiäkin, ja olen pahoillani, jos jotkut teistä eivät hyväksy poikarakkautta (shounen-ai:ta)

Toivon kuitenkin, että kommentoitte, toivon risuja sekä ruusuja 8>
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Siirsin tämän slash-osastolle, meillä on sille ihan ikioma paikka nääs ^^ Tuohon alkuun voisit katsoa täältä (hetken kun rullaat alaspäin, niin eteen tulee Yleistä ficceihin liittyvää -kohta) vinkkiä ja merkitä disclaimerit ja muut :)
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Aragornin vaimo, Arwen, oli saanut surmansa.
YEEH! Niin sitä pitää! *järjestää juhlat sen kunniaksi*

*krömh*
Tarina oli nätti, tykkäsin<33 kivaa, että tällä on usia lahjakkuuksia.

Juuh. Tykkäsin eritysesti tuosta yllämainitusta kohdasta. YOU ROCKS!!

*outomus maksimus poistuu lavalta.*

Janis__

ps. Pyydän anteeksi, että liitän allekirjoituksen kaikkien viestien jälkeen. Tykästyin uuteen nikkiini niin. <33 (eiliittyntaiheeseenanteeksi)
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
hatsutopoika
Örkki
Viestit: 2
Liittynyt: Pe Marras 17, 2006 6:41 pm

:3

Viesti Kirjoittaja hatsutopoika »

Anteeksi kovasti, miettisin, että pitäisikö minun laittaa tämä Slash, vai romantiikkaosioon. Kun en oikein tiennyt, että mitä Slash tarkoittaa :)


Kiitoksia paljon <3
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Laventeli (Legolas & Aragorn) Ikäraja: 13 [poikarakkaus]

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Jess, Arwen heitti veivinsä. *Ottaa alkoholitonta siideriä ja vetää pullon kerralla* Juhlat sille!!

Tuo "Hän oli vapaaa. Vapaa kuin tuuli." Sai minut nauramaan, koska se toi mieleen elämäniloa täynnä olevan Legolaksen, (vaikka kertookin Arasta) Kirjoitusvirhe joka sopii tähän pätkäään.

Loistavaa työtä
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Vastaa Viestiin