Sivu 1/2

Leipäkiven lumoissa (Merri/Pippin, PG)

Lähetetty: Ti Joulu 19, 2006 1:22 am
Kirjoittaja Piper
Title: Leipäkiven lumoissa
Author: Piper
Rating: PG, oli kyllä vaikea päätös
Pairing: Merri/Pippin
Warnings: Väärinkäytän hahmoparkoja
Disclaimer: J.R.R.Tolkienin hahmoja, ei omakeksimiäni
Summary: Merri tuntee olevansa ihastunut parhaaseen ystäväänsä Pippiniin, ja sitten..


Leipäkiven lumoissa

Kaksi nuorta hobittia, Merri sekä Pippin, heittelivät kiviä lampeen. He olivat parhaat ystävykset ja asuivat kumpainenkin Konnussa. He olivat tunteneet jo pienestä pitäen ja heillä oli ollut aina hauskaa yhdessä. He olivat kokeneet monen monta mukavaa ja kotoisaa hetkeä kahdestaan milloin iltatähtien alla milloin laskevan auringon edessä. Merri ja Pippin tunsivat toisensa niin hyvin, että pystyivät melkein tulkitsemaan toistensa ilmeistä, mitä toinen ajatteli. He olivat aina olleet ystäviä; parhaita ystäviä: sellaisia, joista puhutaan "he menivät" eikä "hän meni ystävänsä kanssa".
Mutta viimeaikoina, oli Merri ruvennut tuntemaan kummaa tunnetta vatsassaan joka kerta, kun tämä oli katsonut ystävänsä Pippinin silmiin. Se oli jotakin ihan uutta: ei pelkkää ystävyyttä, taikka jos se sitten sitä kuitenkin oli, se oli niin isoa, ettei oltu keksitty tarpeeksi mahtavaa sanaa sitä kuvailemaan. Se tunne oli kuin pieni hiiri olisi myllertänyt hänen vatsassaan: pieni ja pehmeätassuinen. Merri ei sitten todellakaan osannut sanoa että mitä kummaa se oikein oli, eikä hän muistanut syöneensä eläviä hiiriäkään: ainakin viime katsomalta oli olut kyllä ollut paljon parempi vaihtoehto!

Siinä litteä, täydellinen leipäkivi kädessään oli Merri vaipunut ajatuksiinsa ja mietteisiinsä, ja ystävänsä poissaolevan, tyhjyyteen tuijottavan katseen huomatessaan, tajusi Pippinkin Merrin leipäkiven oivallisuuden. Kiljaisten hän hyökkäsi ystävänsä kimppuun huutaen: "Leipäkivi, leipäkivi!" Merri havahtuikin ajatuksistaan ja rupesi puolustamaan täydellistä kiveänsä.

Siinä he massa möyrivät toinen toisensa päällä nauraen ja kiljuen taistelun lumoissa. Mutta joka kerta, kun Pippinin kyynärpää hipaisikin Merrin kylkeä, värähti Merri huomattavasti. Se ei tosin tarkoita sitä, ettäkö Pippin olisi mitään huomannut: siinä mylläkässä ei olisi mitään ihmeellisen erityistä havainnut, vaikka olisikin jaeltu sähköiskuja, niin kovasti he kumpainenkin leipäkiveä himoitsivat.

Pitkän, leikkimielisen taistelun jälkeen oli Merri isompana saanut leipäkivensä kuitenkin pitää. Pippin kierähti hengästyneenä hänen päältään smaragdinvihreälle nurmikolle ja totesi: "olipa mukavaa! Sinun täytyisi löytää noin mahtavia leipäkiviä useimminkin!" Sen sanottuaan hän katsahti Merriin, joka puolestaan oli koko ajan tarkkaillut Pippiniä. Pippin havaitsi Merrin katseessa jotakin kummallista, jotakin uutta, mutta ei osannut sanoa, että mitä se sitten oli. Vihdoin, hetken toisiansa tarkkailtuaan, avasi Merri suunsa. "Tuota, Pip" hän aloitti varovasti. Kesti pitkän aikaa ennen kun hän jatkoi. "Ajattelin vain, että mennäänkö etsimään lisää leipäkiviä? Tällaisia sileitä ja littanoita. Minusta se olisi hauskaa; jalkani ovat ihan hikiset tuosta äskeisestä." "Jaa kahlaisimme vedessä? Mikäs siinä!" Pippin myöntyi. Pippin pongahti nurmikolta kun taas Merri jäi viellä makaamaan.
"Tule jo!" Pippin hoputti. Merri nosti ylävartalonsa yhden kätensä varaan, mutta näytti siltä, että häneen olisi sattunut vallattomasti. Sen jälkeen, hän laskeutui takaisin nurmelle. "Mikä hätänä", Pippin kummasteli. "Käteni. Sitä koskee. Koskee tosi paljon. Ei olisi pitänyt taistella noin kovasti!" hän voivotteli. "Annas kun autan", Pippin sanoi pirteästi ja ojensi kätensä auttaakseen Merrin ylös. Merri tarttui siihen, muttei saanut edes Pippinin avustuksella nostettuaan itseänsä ylös, vaan rojahti alas Pippinin mukaansa vetäen. Pippin kaatuikin suoraan Merrin päälle, ja silloin, Pippinin kosketuksen päällään tuntien, tiesi Merri, mitä se kumma tunne hänen vatsansa pohjalla oli ollut.

Vastahakoisuuttaan peitellen Pippin rupesi nousemaan ystävänsä päältä hitaasti, kunnes Merri vei kätensä tämän pään päälle ja painoi sen olkaansa vasten. He hengittivät hartaasti toisiansa ainakin kymmenen minuuttia, kunnes Pippin nosti katseensa ja huomasi: "aurinko laskee. Tahdon että sinäkin näet. Tuo on todella, todella kaunista." Hän nousi ystävänsä päältä ja polvistui tämän vierelle. Merri kääntyi vatsalleen nurmikolle kasvot kohti auringonlaskua, ja Pippin seurasi esimerkkiä. Rinnakkain, vatsallaan, kylkensä toisiansa vasten painaneena, katselivat he auringonlaskua.
"Onpa mukavaa! Sinun täytyisi löytää noin mahtavia leipäkiviä useimminkin!" Pippin sanoi.

------
A/N: Minulla ainakin oli hauskaa tätä kirjoittaessani, ja toivon, että teilläkin on hauskaa tätä lukiessanne. :> Niin, ja tämä on toiseksiensimmäinen fikki, jonka olen ikinä kirjoittanut. Aivan, minä myös korjailin tekstiä paristakin kohtaa nyt, kun niin usea oli vatvonut että siinä on virheitä. Tai no, taidan viedä kunnian isän Wordilta, joka hoiti homman.:> Olen jopa (vastahakoisuuttani peitellen? :D) korjannut tuon "näät" -jutun. Be happy.:>
Olkaa hyvät! Risut ja ruusut ovat tietysti aina tervetulleita. :>

Lähetetty: Ti Joulu 19, 2006 3:23 pm
Kirjoittaja Piper
SatSi kirjoitti:HEI! Vähänkö on hyvä. Niin.. Ihana! :D Kyllä todellakin oli hauskaa lukea. Hyvä tuo viimeinen Pippinin lause:
"Onpa mukavaa! Sinun täytyisi löytää noin mahtavia leipäkiviä useimminkin!"
Tossa taitaisi kyllä olla useamminkin? :wink:
Mutta, hyvä todellakin oli, niinkuin jo sanoin. Lisää tällasia?
Ajattelin, että jos laiskuudeltani ehdin, niin voisin kirjoittaa jonkinlaista jatkoa tai lisää, en tiedä. Ehkäpä, ehkä ei, mutta on näitä kyllä sen verran kivaa kirjoitella, että miksei? : D

Lähetetty: Ti Joulu 19, 2006 3:49 pm
Kirjoittaja Himitsu
Tuo oli ihana, hyvin hobittimainen.
"Se tunne oli kuin pieni hiiri olisi myllertänyt hänen vatsassaan: pieni ja pehmeätassuinen." Tuo oli todella söpösti sanottu, tuli hyvin aww... olo.
Juttu oli melko lyhyt ja vuorosanat olisi voinut laittaa omille riveille, mutta muuten hyvä. Virheitä en huomannut, mutta minun oikolukulahjani ovat kyllä melko olemattomat. Eli ei ainakaan niin hirveitä asia- tai muita virheitä ollut että ne silmään olisi pistänyt.

Lähetetty: Ti Joulu 19, 2006 4:01 pm
Kirjoittaja Lille
Mukava lyhyt fikki, täytyy sanoa :D. Hobitit osaavat olla suloisia.
He tunsivat toisensa niin hyvin, että he pystyivät melkein tulkita toistensa ilmeistä, mitä hän ajatteli.
En ole ihan varma tästä, mutta olisko tulkitsemaan parempi kuin tuo perusmuoto? Hmm... Kuulostaisi mielestäni paremmalta, vaikken tiedäkään kieliopillisesti.
Toinen mistä sitten olen varma on tämä:
Tahdon että sinäkin näät.
Teksti oli muutenkin sellaista, että sanoisin tuohon käyvän paremmin näet.

Mutta eivät nuo pikku mokat vaivanneet, tykkään tästä fikistä^^. Sinulla on mukava tyyli (sopivasti kuvailua jne.) ja dialogi oli... hmm, suloista? (osaan käyttää adjektiiveja ry) Sinulla on joitain aivan ihania kuvailuja ja reploja, pari niistä onkin edellä lainattu.

Kiitos tästä ja kirjoittelehan lisää :)!

Lähetetty: Ti Joulu 19, 2006 4:31 pm
Kirjoittaja Piper
Kiitos kommenteista, Himitsu!
Mukavaa, että pidit. On aina kivaa saada kommenttia, vaikka siinä ei olisikaan mitään "rakentavaa!"


...ja kiitos, Fëanorel!

Tuota ensimmäistä kielioppihuomautustasi en tajunnutkaan, mutta sitten se toinen.
Huomasin tekstiä tarkistaessani tuon näet, näät virheen, mutta jostakin syystä, joka ei ole laiskuus, en tahtonut sitä "oikeaksi" vaihtaa, tuli vain semmoinen fiilis.
Kiitos palautteesta!

Lähetetty: Ke Joulu 20, 2006 3:10 pm
Kirjoittaja Crysta El Roof
Olipas suloinen ficci! Juuri tuollaisia hobittien pitää olla,hyvähyvä. Minäkin olisin huomauttanut noista parista kielioppiasiasta,mutta Fëanorel mokoma ehti ensin,joten en sano enää mitään. Paitsi että lisää tällaisia ficcejä! :wink:

Lähetetty: Ke Joulu 20, 2006 5:03 pm
Kirjoittaja Sisu
*aWW-ääni* Ihana, rakastettava, jnejnejne. Kuvailu oli tosi nättiä. <3 Wonts more!

Lähetetty: Ke Joulu 20, 2006 5:21 pm
Kirjoittaja Mara_Jade
Mielenkiintoista. Jos tästä nyt jotain moittimista voisi sanoa, niin se, että sanajärjestys oli joissain kohdin hieman outo, lauseita oli vaikea ymmärtää ja hahmottaa, ja silleen.. Ja oikeastaan tuntui, että tuo oli vain pintaraapaisu tuosta koko tarinasta minkä tapahtumat kätkivät sisälleen. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt siitä, pidin, pidin todella paljon. Mukava pikkuinen hobittislashi, oikein ihana. Suloinen suorastaan.

Lähetetty: Ke Joulu 20, 2006 7:24 pm
Kirjoittaja Piper
Kiitän kommenteista!

Mara, olen itse tätä useampaan otteeseen lukenut ja huomasin itsekin, että tämä vaikuttaa ensimmäiseltä luvulta jostakin pitemmästä. Ja siksipä ajattelinkin jossakin vaiheessa kirjoitella jatkoa, minkäli nyt ehdin, ja varmaan ehdinkin. Niin että se asia tulee toivottavasti korjaantumaan.

Lähetetty: Ke Joulu 20, 2006 10:24 pm
Kirjoittaja Hayashi
Ajattelin, että jos laiskuudeltani ehdin, niin voisin kirjoittaa jonkinlaista jatkoa tai lisää
Ja kyllä varmasti muuten kirjoitatkin! :D tahtoo lukea lisää! ^__^ <3 juuri tämmöisestä mie tykkään. merri ja pippin on niin ihanoita, kun ne on niin...no, ihanoita. ^________^

*rakentava palaute romukoppaan ry*

Lähetetty: To Joulu 21, 2006 1:55 pm
Kirjoittaja hiamiza
Voi kun on suloinen.

Olet kirjoittanut hobitit hyvin... hobittimaisiksi; suloisiksi ja awwiteltaviksi. Muutenkin kuvailut olivat mukavia, sellaisia sujuvia ja näin pois päin. Muutaman virheen taisin huomata, mutteivät ne lukemista pahemmin häirinneet.

Niinkuin joku jo taisi mainitakin, tämä vaikutti jonkun vähän pidemmän tarinan alulta, sellaiselta johdannolta missä päästään sisälle tarinaan tms.

Vihjailemaasi jatkoa tähän olisi kiva lukea, kirjoittele siis ihmeessä lisää.

Lähetetty: Pe Joulu 22, 2006 7:05 pm
Kirjoittaja Crescent
Tämähän on hauska! Kivaa kuvailua oli hyvin, mutta dialogia olisi ollut mukava lukea enemmän. Sait ne dialogit niin..hobittimaisiksi. Merrin tuntemuksia oli hauska lukea!
Sellaista asiaa, kuin jatkoa jäin minäkin kaipaamaan... :wink:

Lähetetty: Pe Joulu 22, 2006 10:50 pm
Kirjoittaja Fuu
Mööww, olipas suloinen ^_^
Voisin yhtyä ehkä ihmisten kommentteihin siitä, että repliikit olisivat voineet olla omilla riveillään, ja joissain sanoissa oli kieliopillisia virheitä (kuulkaa äidinkielenopettajaa! xD), mutta kokonaisuutena tämä oli oikein sievä tarina ^^ Ja ihanaa tunteen kuvailua, pehmeätassuinen hiiri, voi että <3
Pidin myös siitä, että Merri ei heti vaan pussannut Pippiniä ja sitten pienen alkuhämmennyksen jälkeen he rakastuivat heti ja punastelivat ja ah ja voi. KLISEE xD Ei, minusta tuo loppu oli ihana, ystävykset pienen ihastuksen kera ovat lähekkäin ja katselevat auringonlaskua, voi möö. <3

Juu, kunhan vähän hiot tuota kielioppia niin oikein lupaava ura edessä ^^ Ihana pätkä tämä oli.

Lähetetty: La Joulu 23, 2006 11:39 am
Kirjoittaja Piper
Kiitos kommentoijille!

Olen nyt lukenut tuon itse liiankin monta kertaa, ja kai sitten olen todella sokea omille virheilleni (niinkun joku joskus jossakin saippuasarjassa sanoi?), etten niitä huomaa. No, yritän huomailla.

Lähetetty: Ke Joulu 27, 2006 7:41 pm
Kirjoittaja Annatar
Tämä oli kyllä söpö ficci -ja mukavan viatonkin vielä ^^ Tässä jotenkin suloisesti painittiin ja huomattiin, että se kaverin läheisyys tuntuukin tosi hyvältä ja kivalta. Jotenkin tällainen aiheen käsittely tuntuu sopivankin erityisen hyvin hobiteille, pienesti ja vaivihkaa huomataan että toinen saa hiiriä mahanpohjaan.

Tuo vertaus vatsassa mönkivään pehmeätassuiseen hiireen oli ihana ^^ Pari typoa ja muuta pientä oli, mutta muuten suloinen ja sujuva ficci.