Lord of the Rings FanFiction

Herttaista ja suloista, mutta minua on alkanut enemmän ja enemmän vaivaamaan se, että slashissa niin usein aletaan tuntea sitä kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjassa eikä tiedetä mitä se on, ennen kuin toinen kaatuu päälle. Onhan se tuolla tavoin herttaista ja viatonta, mutta vaihtelu virkistää... ja jotenkin ehkä miellän, että hobitit tässä olisivat olleet tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen, vaikka eihän tuossa taidettu edes mainita ikää. Ehkäpä henkilökohtaisena toiveena on enemmän ficcejä, joissa hahmo tietää, mikä häntä vaivaa tai jotain. No, turhaa nillitystähän tuo on ja viattomuushan on kaunista. Pidin tästä näinkin, tosin pidempäänkin tätä olisi lukenut. Merri ja Pippin ja yleensäkin hobitit ovat kirjoituksissa alityöllistettyjä.

Annatar kirjoitti:Tämä oli kyllä söpö ficci -ja mukavan viatonkin vielä ^^

Osuit (huosun?)nappiin!
Itse pidän todella lukea rivoa tekstiä, mutta sen kirjoittaminen -ei kiitos. Eihän muutenkaan hobiteille sovi..öö..no, ei kuitenkaan sovi.

Liz Joulukinkku kirjoitti:Herttaista ja suloista, mutta minua on alkanut enemmän ja enemmän vaivaamaan se, että slashissa niin usein aletaan tuntea sitä kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjassa eikä tiedetä mitä se on, ennen kuin toinen kaatuu päälle.

Voi jukra kun minä en ole niin paljon täällä slashia lueskellut, että tietäisin mikä on käytettyä ja vatvottua ja mikä ei! Tosin, onhan järjenkäyttökin enemmän kuin sallittua, että naulaanpa pääni seinään.

Totta! Mistä hitosta sinä voit tietää, mikä on käytettyä ja mikä ei! Sori, syyllistyn aina tuohon, mutta olen pyörinyt Lotr-ficcien parissa liian kauan... *seli seli.*

Pah, Liz, minun se tässä pitäisi enemmän slashia lukea! : D

Pojat, pojat! Ei kannata kiistellä kenenkä pitäisi lukea enemmän släshiä, vaan kenen pitäisi kirjoittaa sitä lisää. Eli siis toivon jatkoa. Yritän löytää kadoksissa olevan henkevän kommentointini. Lempiparituksenikin kaikenlisäksi. Mahtavaa. Ja tuo auringonlasku- kohtaus.. *AWWW - äääni.*

Pääkallo kirjoitti:Pojat, pojat! Ei kannata kiistellä kenenkä pitäisi lukea enemmän släshiä, vaan kenen pitäisi kirjoittaa sitä lisää. Eli siis toivon jatkoa.

Piru, kun yritän yötä päivää (no okei, kerran kolmelta yöllä minuutin..) yrittää keksiä vastausta kysymykseen: kuinka ihmeessä voisin keksiä tähän jatkoa, ja mitä? Vaan mietinpä tänäyönä lisää, ja saas nähdä, löydänkö oikean vastauksen!

Tämä on ihana, Piper! <3

En ole ennen ficceihisi törmännytkään. Pidin tästä valtavasti.

Tuossa kun pohdit, että haluat jättää kielioppivirheitä Pippinin vuorosanoihin, minusta se on ihan ok. En tiedä, miten Tolkien itse on Samin suuhun kirjoittanut mutta ainakin suomentajien työn tuloksena Sam käyttää verbejä passiivissa, kun kyseessä on monikko. (Noin se vissiin menee?)
Siis esim: "Näiden kukkuloiden toiselta puolelta me löydetään paikka joka on tarpeeksi suojaisa ja turvallinen."
Kyseinen verbin taivutuksen raiskaus saa äidinkielenopettajat repimään hiukset päästään, mutta hei, Sam ei olisi Sam jos hän ei puhuisi noin, vähän "väärin". Se tuo luonnetta

Hobitithan ovat muutenkin niin leppoisia, eikä heille itselleen taida niin paljon olla väliä jos vaikka joku sanoo sanoja ns. väärin. Tuskin huomaavatkaan

Muuten kielesi on ihanan kuvailevaa, eivätkä lauserakenteesi minun mielestäni ole sekavia. En kyllä suurennuslasin kanssa perehtynyt, mutta näin ensilukemalta pysyin hyvin kärryillä eikä mikään kohta jäänyt epäselväksi.

Vähän lyhyeksi kyllä jäi, jatkoa olisi mukavaa saada. Oli vähän sellainen pintaraapaisu niin kuin joku sanoikin, pieni hetki. Ihanaa miten viaton tämä ficci oli, eivät heti olleet toistensa kimpussa. Jotenkin näen heidän ystävyytensä juuri tuollaisena (ja itse etsin leffoista niitä kohtia jotka vihjaavat juuri noihin ystävyyttä suurempiin tunteisiin - niitä kohtia on muuten paljon, btw) .

Kaunis, suloinen ja hobittimainen, kirjoittelehan lisää.

Oikein mukava fic, vaikkakin minusta hieman liian lyhyt. Erityisesti ensimmäisestä kappaleesta pidin paljon. Se oli soma ja hobittimainen. Kuvasit tilanteet ihanasti ja jotenkin pehmeästi. Olen tottunut lukemaan haltiaslashia, jota voisi kuvailla sanoin "ylväs" tai "kaunis", mutta tämä fic oli todella mukava ja soma. Soma on minusta juuri oikea sana.

Piristävää vaihtelua, kiitosta. Kirjoitathan lisää, hieman pidempää... *ojentaa kermanekun ja poistuu takavasemmalle*

Katoblepas kirjoitti: Piristävää vaihtelua, kiitosta. Kirjoitathan lisää, hieman pidempää... *ojentaa kermanekun ja poistuu takavasemmalle*

Raah, te ihmiset painostatte minua! :D Ja se on hyvä teidän kannaltanne, siis tarkoitan niitä, jotka tykkäilisivät jatkoa, mutta minun kannaltani ei! En nimittäin saa päähäni, kuinka ihmeessä tätä voisi jatkaa. Otan hirveät paineet, ja lopulta löydän inspiraatiolähteeni ja alan kirjoittamaan. Mutta siihen menee monta hetkeä, monen monta hetkeä. Kiitti vaan! :D

Älä ota paineita, Piperpieni... Mutta joo, minun puolestani ei välttämättä jatkoa TÄHÄN ficciin, mutta jotain tekstiä kumminkin. Tai ei nyt tietenkään ihan mitä vain, vaan mieluiten runoa tai ficciä

Liz Joulukinkku kirjoitti: ja jotenkin ehkä miellän, että hobitit tässä olisivat olleet tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen, vaikka eihän tuossa taidettu edes mainita ikää.

Olen niin pirun huolimaton lukija, että huomasin vasta tässä vaiheessa, että olit kirjoittanut noin. Mutta enpä taida olla ainoa (

Kaksi nuorta hobittia, Merri sekä Pippin, heittelivät kiviä lampeen

), tai sitten olen vain tyhmä ja nolaan itseni tällä viestillä.:>

Niin ja, katsos. Merri on poika. Pippin on myös poika. Ei Merri voi olettaa, että se on ihastumista! :)

Awww, tämä oli suloinen. Taidan päättää tämän yön ficinlukumaratonini tähän, sillä tästä jää sopivan söpö olo nukkumaan mennessä ^^

Muutamia typoja siellä oli, jotka olisi betan tai ihan vaan oikolukijankin avulla saatu pois häiritsemästä, mutta yleisesti ottaen tykkäsin tekstin tyylistä. Erityisen suloinen oli se kuvailu pehmeätassuisesta hiirestä Merrin vatsassa ^^

Pidin myös siitä kohdasta, jossa Merri ymmärtää, mitä hänen tuntemuksensa tarkoittavat. Olin myös todella iloinen siitä, ettei Merrin ymmärrys kuitenkaan johtanut samantien johonkin kömpelöön aloitteentekoon. Oli kaunista lukea kuvaus ihan vaan siitä, mikä ehkä joskus tulevaisuudessa johtaisi enempäänkin.

Loppuun ystävän neuvo: jos jatko tähän ei synny kuin itsestään, älä tee sitä ollenkaan vaan aloita mieluummin jotain aivan uutta ^^ Ei kannata pilata hyvää ficciä väkisin tehdyllä jatkolla.

Kiitos tästä ^^ Merri ja Pippin on oikeastaan hobittipareista se suloisin.

Aaawww, todella suloinen, plussaa perituksesta. Tarinassa teksti oli sujuvaa ja suloista, hobitit olivat hobittimaisia ^^ Pidin erityisesti siitä että Merrin mahassa olisi ollut pehmeätassuinen hiiri. Tämä lause herätti minussa hilpeyttä: He olivat aina olleet ystäviä; parhaita ystäviä: sellaisia, joista puhutaan "he menivät" eikä "hän meni ystävänsä kanssa". En saa puristettua itsestäni rakentavaa kommenttia, mutta jatka samaan malliin!