Sivu 1/1

Unihalvaus (PG-13, L/A)

Lähetetty: Su Maalis 18, 2007 9:55 pm
Kirjoittaja Fanyare
Title: Unihalvaus
Rating: PG-13?
Genre: Öämöm... kauhu? Lievä slash
Pairing: Legolas/Aragorn (Pitäydyn siinä!)
A/N: Mielenkiintoinen aihe, unihalvaus inspiroi. Perustuu pitkälti unihalvauksen kokeneiden kokemuksiin, mutta myös minun muistooni samankaltaisesta, mutta lyhytkestoisemmasta pahan kohtaamisesta.
Kirjoitin tämän ficin lähinnä samaistuakseni jatkuvan unihalvauksen uhreihin. Voimia heille, nyt olen ehkä saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista kamaluutta se on.

---

Minä herään.

Painoa rintakehäni päällä. Yritän työntää sitä pois, mutta en voi liikuttaa jäseniäni.
Se on taas alkamassa.
Hengitykseni tiivistyy. En halua kohdata sitä taas, voi Valar, en halua kohdata sitä taas. Yritän tehdä jotain saadakseni Legolasin hereille ja lopettamaan tämän, mutta en yksinkertaisesti pysty. Kehoni on lukossa, ja taas muutaman minuutin ajaksi minut on vangittu tähän kauhuun.
Askeleita. Yliluonnollisen nopeita askeleita. Ovi pamahtaa auki luonnottomalla voimakkuudella. Siluetti, kasvoton siluetti, astuu sisään. Kohtaan aina sen saman hahmon, joka ei näe, joka ei hengitä, mutta puhuu, sopertaa omalla kielellään, joka on kamalampaa kuin Mordorin musta puhe, kamalampaa kuin kuolema sanoiksi puettuna. Minä en tiedä tuosta siluetista muuta kuin että se on paha, se on hirvittävän paha.
Kiivaita kuiskauksia. Mustuus lähestyy minua jatkuvasti, lyhyillä, piinaavilla askelilla. Huuleni raottuvat äänettömään pyyntöön, että se lopettaisi, haihtuisi, painuisi omaan pimeyteensä eikä loisi sitä minun makuuhuoneeseeni. Miksi minä olen saanut tämän rangaistuksen, miksi kuningas, jonka on huolehdittava kokonaisesta kansasta, saa riesakseen nämä kokemukset, tunteen, ettei voi huolehtia edes itsestään? Miksi sodan kauhujen jälkeen näen vielä tällaisia asioita?
En ole varma, monesko kerta tämä jo on, kun joudun katsomaan Pahuutta silmiin. Se ei ole örkki, ei Uruk-hai, ei Sauron, se on vain Pahuus. Ja se haluaa satuttaa minua pahemmin kuin edellämainitut yhteensä.
Lasi menee rikki. Minä kuulen sen. Se on korviasärkevän voimakas ääni, mutta makuuhuoneessani kaikki on ehjänä. Minä tulen hulluksi, minä kuolen, minä kuolen! Legolas!
Yritän riuhtoa itseäni irti tästä harhasta, mutta sotienkaan vahvistamilla lihaksilla en pysty siihen. Jokaisessa jäsenessäni veri on muuttunut raudaksi, enkä kykene kohottamaan sormeanikaan, en kääntämään päätäni pois.
Kuiskaukset kiihtyvät. Nyt siluetti lähes huutaa ne. Käsi laskeutuu polvelleni, ja minä yritän huutaa niin kiihkeästi että uuvutan itseni jo yrittämällä. Kylmät sormet kulkevat ihollani taukoamatta. Viime kokemus ei ollut näin hirveä, mutta nyt, nyt minä riudun kuoliaaksi silkasta pelosta. Olen jumissa tässä kauhussa. Legolas!
"Aragorn?"
Hän lausuu nimeni, ja kaikki pahuus, jonka näen ja kuulen edessäni, haihtuu. Kuiskaukset, oven paukahdus ja särkyvä lasi enää kaikuvat päässäni. Raskaus katoaa jäsenistäni, ja minä ainoastaan vapisen.
En näe Legolasin silmiä, mutta viimeistään silloin, kun hän kietoo kätensä ympärilleni ja painaa pääni hänen rintaansa vasten, olen varma että hän ymmärtää. Hänen lämpimät, turvalliset sormensa silittävät hiuksiani, ja annan lihasteni rentoutua.

Tiedän, että hänen sylissään minua ei voi satuttaa mikään.

Lähetetty: Su Maalis 18, 2007 10:02 pm
Kirjoittaja ian
[Noh, katso nyt! Ei nämä tyypit sinua syö! ^____________^]

Minä tykkään tästä kamalasti. Tässä on tunnetta, tämä on lyhyt mutta jos se olisi pidempi, se olisi voinut olla vähän.. tönköhkö? [onko se jokin sana? XD] kuitenkin. Minä pidän tästä, minusta sinun kirjoitustyylisi sopii tällaisiin, todella ns.tunteellisiin ja vähän korumaisiin tyyleihin. Kun jos taas selittäisit että "Pahuus tuli sisään, pelkäsin", ei se varmaan olisi ollut kamalan sielua hivelevää. XD Pidän kamalasti minä-muodossa tästä. Se toimii, koska kolmas persoona ei näkisi Aragornin ajatuksiin ja tietäisi, miten paljon sodan jättämät henkiset haavat yhä sattuvat. Ja tykkään tuosta ajatuksesta, unihalvaus, joka on hiton pelottava ja oudolla tavalla todella kiinnostava, ja siihen lisättynä vielä Aragorn, jota sodan muistot jahtaavat. En osaa tuosta poimia parhaimpia paloja, mutta tuo aloitus on ehkä parhain koskaan.


Siluetti, kasvoton siluetti, astuu sisään. Kohtaan aina sen saman hahmon, joka ei näe, joka ei hengitä, mutta puhuu, sopertaa omalla kielellään, joka on kamalampaa kuin Mordorin musta puhe, kamalampaa kuin kuolema sanoiksi puettuna.

Tuo on jotain, jota minä kutsuisin kuvailuksi.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2007 12:22 am
Kirjoittaja Lille
Otsikko kiinnitti huomion :D. Unihalvaukset on jotain kiehtovaa - ja varmasti pelottavaa.

Minä tykkäsin tästä, täällä on ihan hiljaista ja kuulin oikein miten sydän alkoi hitaasti tykyttää lujempaa je hengitykseni tiivistyä tekstin edetessä. Tästä voikin päätellä, että tunnelma oli onnistunut. Voi Arska parkaa, onneksi hänellä on sentään Legs pelastamassa ^^. Tosiaan, tästä aiheesta voisi kehittää vaikka minkälaisen tarinan - olisi mielenkiintoista seurata kuninkaan elämää unihalvausten piinaamana. Jotain uutta...
Pidän kamalasti minä-muodossa tästä. Se toimii, koska kolmas persoona ei näkisi Aragornin ajatuksiin ja tietäisi, miten paljon sodan jättämät henkiset haavat yhä sattuvat
Yhdyn tuohon täysin.
Ai niin, minusta oli söpöä (o.o, ei söpö on täysin väärä sana, mutta yritä ymmärtää), että Arru tavallaan yritti kutsua Legsiä apuun. Tai sillä tavalla, selviytyä ajattelemalla Legolasta jne. En tiedä...

Mukava unifikki kaiken kaikkiaan - kiitos ja hyvää yötä!

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2007 9:16 am
Kirjoittaja Mara_Jade
Otsikko kiinnitti minunkin huomioni, olen joskus tutustunut aiheeseen unihalvaus. Pelottava, kammotava kokemus kenelle tahansa, ja todella sanoisinko asiantuntevan kuvailun ansioista hyvä ficci. Rakenne tässä oli sellainen, joka voisi toimia minkä tahansa parituksen kanssa missä tahansa aihepiirissä, mutta ehdottomasti plussaa siitä että tämä sijoittui juuri sodanjälkeiseen Keski-maahan ja juuri tällä parituksella, koska taustat ovat tavallaan "suotuisat"´tälle ficille. Voin samaistua Aragornin tuntemuksiin hyvin, ja siihen että häntä piinataan vielä sodan jälkeisien tuskien jälkeenkin. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ficci.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2007 9:49 am
Kirjoittaja tyttö
Minä tykkäsin hirmuisesti. Tämä on omalaatuinen ja erikoinen, mutta kaikki tuntui ikään kuin olevan juuri kohdallaan. Otsikko oli tosiaan mielenkiintoinen, ja jotenkin osaan kuvitella rakkaan Aragornimme kärsivän moisesta kauheudesta. Minä sulin kun Aragorn turvautui Legolakseen <3 Ihana. Teksti oli ihanan kuvailevaa, eläväistä ja virheetöntä. Taitavasti kirjoitat, kertakaikkiaan.

Lähetetty: Ti Maalis 20, 2007 6:59 am
Kirjoittaja Fanyare
Aawww. *halaa Viivin, Fëanorelin, Mara_Jaden ja tytön*

Viivi: (Niin, ei VIELÄ! XDDDDD) Taisin mainita jo kuinka kuolin 'Pahuus tuli sisään, pelkäsin' -kohdalle XD 'Tumma hahmo lähestyi minua. Pelotti vitusti.' Kiitos kommentistasi! ^__^

Fëanorel: Unihalvaukset ovat todellakin erittäin kiehtovia, tosin ihmisten kokemusten lukeminen ~kahden aikaan yöllä saattaa merkitä sitä, että osa yöunista lähtee veks XD Kiitos kommentista! <3

Mara_Jade: On erittäin hyvä juttu, jos jo otsikko sai kiinnostumaan! Unihalvauksessa on se hämäävän jännä juttu, että se johtuu omasta päästä, mutta silti sitä ei voi kunnolla hallita. Onneksi en kuulu täyspäiväisiin uhreihin. Kiitos kommentista! ^__^

tyttö: Tuo kommentti sai todella hyvälle tuulelle. Tosi kiva, että pidit! Kiitos palautteestasi ^__^

Lähetetty: Ke Touko 09, 2007 8:28 pm
Kirjoittaja Liza
Tästä tykkäsin. Tässä oli hienosti tunnetta ja kuvailua, vaikka en olekaan kamalan ihastunut Aragorn/legolas paritukseen niin voin sanoa häpeilemättä että tähän se sopii. Olit hyvin kuvannut tuon niin sanotun "Pahuuden". Unihalvaus on hyvä idea. Oli hieman lyhyehkö, mutta ei se haittaa.

Tiedän, että hänen sylissään minua ei voi satuttaa mikään.

Täydellinen lopetus. Hienoa tekstiä. :)

Lähetetty: Su Touko 13, 2007 5:35 pm
Kirjoittaja Mithrellas
Täytyy myöntää, että luin tämän heti silloin kun tämä ilmestyi, mutta en jostain syystä löytänyt hyvää hetkeä kommentoida, ja lopulta päätin odottaa tähän kommenttikampanjaan asti. Tässä on todella erinomainen idea (ja minä arvostan todella paljon sitä, että ficissä on joku herkullinen idea). Tuo, että Aragorn joutuisi kärsimään jostakin tuollaisesta psyykkisestä ongelmasta on tosi hieno oivallus. Pidin erityisesti seuraavasta lauseesta:
Miksi minä olen saanut tämän rangaistuksen, miksi kuningas, jonka on huolehdittava kokonaisesta kansasta, saa riesakseen nämä kokemukset, tunteen, ettei voi huolehtia edes itsestään?
Niinhän se on, ettei se korkea asema suojele ihmistä psyyken ongelmilta, pikemminkin voi jopa altistaa niille. Liikaa vastuuta ja paineita ja näin poispäin.

Unihalvaus ei minulle ole mitenkään omakohtaisesti tuttu ilmiö, mutta olen siitä joskus ohi mennen kuullut ja netistä lueskellut jotain juttuja. Uskon sen olevan melkoisen kammottava kokemus. Olen miettinyt sitäkin, että kuinka sellaisesta kohtauksesta oikein tokenee, jos nukkuu yksin eikä ole ketään ns. palauttamassa todellisuuteen?

Minusta tuo Legolas ei ehkä ollut paras mahdollinen kumppani Aragornille. Minne Arwen on joutunut? Aragorn/Arwen -parituksella tämä olisi minusta ollut jonkin verran uskottavampi ja olisi voinut saavuttaa suosiota draamaosastolla. Luulen, etteivät kaikki tämän tyyppisistä ficeistä pitävät ihmiset välttämättä eksy tänne slash-puolelle.

Lyhythän tämä oli, mutta ei tämän pidempi olisi tarvinnut ollakaan. Tietysti minun päässäni alkaa heti pyöriä, että mitenkähän tällaiset unihalvaukset vaikuttavat Aragornin kykyyn hoitaa valtiaan tehtäviään? Nimittäin luulisin tästä voivan seurata esim. unettomuutta, joka varmaan jotenkin haittaisi elämää päivisin, mutta siinä olisi sitten aihetta riittävästi jo ihan pitkälle jatkoficillekin.

Kaikkiaan tämä oli kiinnostava ja erinomaisella idealla varustettu pikkuficci. :)

Lähetetty: Ma Touko 14, 2007 11:15 pm
Kirjoittaja Fuu
Oi, tämä oli kaunis. o_O
Tässäkin oli valtavasti tunnetta. Hyvä, että laitoit tuon selityksen unihalvauksesta, muuten tämän idea olisi voinut mennä todella ohi... Vaikka hienosti tämä toimi joka tapauksessa. Minusta oli mahtavaa, että tämä oli nimenomaan Aragorn eikä Legolas, joka kärsi unihalvauksesta, koska totta kai Aragornillakin on joku kipupiste... Hienosti olit kuvannut tuon, että se on nimenomaan Pahuus. Hrr. Pystyi kuvittelemaan sellaista mustuutta.
Lasi menee rikki. Minä kuulen sen. Se on korviasärkevän voimakas ääni, mutta makuuhuoneessani kaikki on ehjänä. Minä tulen hulluksi, minä kuolen, minä kuolen! Legolas!
Ehdoton lempikohtani, niin elävä ja voimakas ja - snobi sana - intensiivinen että hrrh!

Kiitoksia, mahtava kuvaus. ^^

Lähetetty: Su Joulu 30, 2007 8:34 pm
Kirjoittaja Darial Kuznetsova
Hienosti kirjoitettu. Tuli sellainen myötätuntoinen olo.
Enpä tässä nyt muuta voi ja osaa sanoa, kaikki järkevä on jo tullut.
Tuo tila on kamala, ei ole mitään järin hyviä muistikuvia, mutta olen tavallaan "tippunut" useita kertoja joten se saattaa olla sitä.