Rakkauttako? Totta kai! One-shot Merri/Pippin F/S L/G

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Liza
Örkki
Viestit: 55
Liittynyt: Pe Helmi 23, 2007 5:42 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Rakkauttako? Totta kai! One-shot Merri/Pippin F/S L/G

Viesti Kirjoittaja Liza »

Title: Rakkauttako? Totta kai!
Author: Liza eli minä.
Rating: PG-13
Pairing: Merri/Pippin Sam/Frodo ja manintana Lgolas/Gimli
Genre: Humor, söpöily-ficci ja One-shot
Disclaimer: Meidän upe Tolkiemme omistaa hahmot, mutta kai sitä saa vähän leikkiä? Eli ei omia hahmoja lainkaan.
Summary: Mitäs tehdä kun Merri tuntee jotain kummaa Pippiniä kohtaan, mutta entä toisin päin? Kuinkas Samilla ja Frodolla? Moriassa tapahtuu.
A/N:Itse sain vain päähäni tälläisen ficin. Tapahtumat eivät noudata alkuperäistä kulkuaan ja olen lisäillyt tapahtumia.

Rakkauttako? Totta kai!

[Pippin]

Miksi minua syytetään aina kaikesta? En tee mitään tahallani. Pippin istui oven edessä Moriassa. Muut nukkuivat. Minua vain kiinnosti se kaivo. No olihan se vähän typerää heittää se kivi, mutta en minä sitä niin paljon ajatellut. Nyt ei tee kyllä enää mieli mennä kaivon luokse. Pippin ajatteli ja katsoi peläten kaivoa. Toivottavasti mitään ei tapahdu. Pippin mietti. Olikohan Merri hereillä? Olisiko Merri samaa mieltä Gandalfin kanssa? Toivottavasti ei. Sitten Pippin alkoi kuulla rummutusta. Aluksi heikkona, mutta sitten se voimistui ja voimistui. Nuo rummut eivät ole ystävällisiä eivätkä iloisia. Ne ovat pahoja ja synkkiä. Pitäisikö herättää Gandalf? Pippin mietti, mutta ei hänen tarvinnut tehdä mitään kunnes Gandalf jo nousi seisomaan. Gandalf seisoi hiljaa ja kuunteli. Gandalf ei kai pidä kuulemastaan ja nyt hän herättää muut. Pippin ajatteli ja katsoi kun Merri herätettiin ja kuinka tämä oli ärsyyntynyt. Pippin hymyili hieman ja katsoi nyt Frodoa ja Samia. Heidän kasvoillaan oli pieni kauhun poikanen, mutta he ottivat miekkansa esiin. Frodon piikki hohti sinisenä. Örkkejä! Pippin ajatteli kauhuissaan. Hänen ajatuksensa päästi ilmoille Legolas.
- Örkkejä! Nyt pitää sulkea ovi! Legolas huudahti ja meni ovelle päin. Häntä seurasivat Aragorn ja Boromir , jotka kantoivat vanhoja keihäitä ja kirveitä. Gimli oli noussut Balinin haudalle ja ärisi nyt vihaisesti.
- Tulkoot vain! Moriassa on vielä yksi kääpiö, jossa henki pihisee! Gimli sanoi vihaisena ja raivokkaana. Pippin, joka oli tullut Merrin viereen katsoi epävarmana miekkaansa. Osaisiko hän käyttää sitä. Pippin muisti Boromirin kanssa käydyt harjoitukset, mutta entä nyt? Pippinin olo oli hyvin epävarma.
- Niillä on luolapeikko, Boromir sanoi kauhuissaan. Gandalfin kasvoilla oli huolestunut ilme.
- Pelottaako sinua, Merri? Pippin kuiskasi Merrille ja nielaisi. Merri käänsi kasvonsa toiseen hobittiin päin. Ne olivat kauhun vääristämät, mutta niillä näkyi selvää päättäväisyyttä.
- Pelottaa, mutta aion taistella silti, Merri sanoi päättäväisesti ja käänsi katseensa ovelle, jota hakattiin. Pippin ihaili vanhemman hobitin päättäväisyyttä enemmän kuin toinen arvasikaan. Ovista alkoi jo lennellä säleitä. Pippinin sydän kiihtyi jännityksestä.
- Pysykää lähellä Gandalfia! Aragorn huudahti hobiteille ja piteli miekkaansa, Legolas oli jännittänyt jousensa, Boromirilla oli kilpensä ja miekkansa, Gimlillä oli kirveensä, Gandalfilla sauvansa ja hobiteilla pienet miekkansa.
Ovi murtui ja örkkejä tulvi sisään. Legolas ampui niitä minkä ehti, mutta ne ehtivät silti hobittien luo. Aragorn ja Bromir tekivät loistavaa yhteistyötä tappaessaan örkkejä. Hobitit hajaantuivat. Frodo oli perääntynyt seinää vasten. Pippin ja Merri olivat vierekkäin kylki kyljessä. Sam tappeli örkin kanssa hieman kömpelösti, mutta lopulta hän tappoi sen. Merri ja Pippin katsoivat kunnioittavasti Samia, mutta paljon he eivät ehtineet tuijottaa kun jo Pippinin jalat pettivät. Hänet oli vetänyt maahan örkki joka piteli nyt veistään korkeallla aikeenaan katkaista Pippiniltä kaula, mutta Merri ei antanut sen tapahtua. Hän hyökkäsi heti örkin kimppuun, joka piti jalkaansa Pippinin päällä ettei tämä voinut liikkua. Merri iski miekkansa örkin rintaan ja tämä kaatui yllättyneenä maahan. Pippin makasi kauhun lamaannuttamana vieläkin maassa ja Merri ojensi kätensä ja auttoi tämän ylös.
- Kiitos, Pippin henkäisi. He jatkoivat pientä taisteluaan, mutta se ei ollut vielä mitään. Pian kammioon tuli luolapeikko, josta Boromir oli puhunut.
Sillä oli ketju, josta örkit pitelivät sitä. Se lähti jostakin syystä heti Frodon perään, vaikka Legolas ampui sitä päähän nuolillaan. Gimli syöksyi peikon jalkoihin ja hakkasi kirveellään tämän jalkoja. Peikko ulvoi raivosta ja kivusta. Gimli oli jäädä peikon jalan alle. Pippin ja Merri seisoivat tasanteella, josta voisi hypätä peikon selkään. Peikko oli mennyt nurkkaan, jossa Frodo oli. Frodo kiersi pylvästä ettei peikko nappaisi häntä. Frodo luuli päässeensä pakoon, mutta peikko otti tätä jaloista kiinni.
Silloin Pippin ja Merri katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. He hyppäsivät uhkarohkeasti peikon selkään huudahtaen ja alkoivat viiltää sen niskaan syviä haavoja. Peikko päästi Frodon, mutta ei siltikään lakannut väijymästä tätä. Frodo miekkaili hetken, mutta pian miekka tippui ja Peikko sai etulyöntiaseman. Se otti keihään ja työnsi Frodon seinään. Keihäs lävisti Frodon, tai ainakin siltä näytti. Sam huusi ja taisteli tiensä örkkien läpi Frodon luo. Taistelu oli voitettu. Mutta kaikkien kasvoilla oli tuskan ja menetyksen ilme.
- Voi ei, Aragorn kuiskasi ja lähestyi Frodoa. Sam vetäisi keihään pois Frodosta ja Frodo päästi henkäyksen.
- Hengissä on, Sam sanoi muille ja auttoi Frodon seisomaan. Frodo otti tukea Samista ja Sam punehtui hieman, mutta ei sitä kukaan muu nähnyt kuin Frodo.
- Ihme. Villikarjukin olisi kuollut tuosta, Aragorn sanoi kunnioittavasti ja hämmästellen.
- No tässä hobitissa onkin sisua, Gandalf sanoi. Frodo ei sanonut mitään.
- Ovatko kaikki kunnossa? Boromir kysyi puhdistaessaan miekkaansa. Kaikki nyökyttelivät.
- Täällä ei ole enää turvallista. Pitää jatkaa matkaa, Legolas huomautti ja muutkin nyökyttelivät. He keräsivät tavaransa ja lähtivät toiselle ovelle päin.

[Merri]

Ajatella jos Pippin olisi kuollut. Merri ajatteli ja värähti. Merri katsoi juoksevaa hobittia edellään. Hän mietti jos tämä olisi kuollut. Ajatus oli niin pelottava että Merri juoksi Pippinin viereen. Viime aikoina Merri oli tuntenut jotain kummaa serkkuaan kohtaan. Vaisto suojella oli voimakas. Merri pelkäsi tunteitaan, mutta piilotti ne. Merri oli vaistonnut ettei ollut ainoa, jolla oli samanlaisia ongelmia. Samkin heitti katsettaan Frodon suuntaan turhan usein. Muista Merri oli heittänyt vain epäilyksiä. Ollaan mekin saattue. Merri mietti hymyillen.
- Aika levätä! huudahti Gandalf. He olivat juosseet pitkän matkan ilman lepoa. Hobitteja oli kannettu vähän matkaa, mutta ei pitkälti. He eivät voineet juosta kovaa, sillä koskaan ei tiennyt miltä kohtaa maa pettäisi. He olivat kaikki saaneet melkein sydänkohtauksen kun Gimli oli alkanut vajota. Legolas oli kuitenkin pelastanut hänet. He löysivät vähän ajan päästä pienen syvennyksen seinässä. Ei sitä oikein luolaksi voinut kutsua. He uskalsivat sytyttää tulen ja juttelivat nyt tilanteestaan.
- Meidän pitää mennä sillalle äkkiä. Kenties hyökkäyksiä tulee lisää. Ei sitä tiedä, Gandalf sanoi.
- Mutta tätä menoa siinä kestää ikuisuus. Onko kiertotietä? Gimli kysyi huokaisten.
- En usko. Tai ainakaan minä en tunne mitään kiertotietä, vastasi Gandalf. Gimli huokaisi uupuneesti. Balinin kuolema oli saanut hänet uuvuksiin. Ei ole helppoa toipua järkytyksestä kun on odottanut tapaamista niin paljon. Pippiniäkin väsytti. Juokseminen ei ollut hänen vahvin puolensa. Pippin tuskin kuunteli muiden puheita. Merri sen sijaa kuunteli tarkasti. Hän kuuli kuinka Gimli kertoi Balinista ja hyvistä ajoista, hän kuunteli Gandalfin selostuksia sillasta ja mahdollisista oikoteistä, mutta Gandalf arveli että osa oli ainakin sortunut tai hiisien valloittama. Sitten Merri tunsi jotain painavaa olkapäällään. Merri katsoi ja huomasi pienen pörröisen hobitin pään. Pippin oli nukahtanut hänen olkapäätään vasten. Sam katsoi Merriä oudosti. Kateellisesti? Sitä Merri ei tiennyt. Pippin ei herännyt, vaikka Merri hieman venytteli.
- Puolituisia väsyttää, Boromir huomautti Gandalfille. Gandalf katsoi haukottelevia hobitteja ja nukkuvaa Pippiniä. Sitten hän hymyili.
- No kai on aika mennä nukkumaan. Mutta jonkun pitää jäädä vartioon, Aragorn? Gandalf sanoi ja katsoi kysyvästi Aragornia, joka nyökkäsi. Gimli asettui kaikkein rosoisempaan kohtaan ja Legolas vähän matkan päähän. Hobitit menivät syvimpään kohtaan. Boromir oli joutunut kantaa nukkuvan Pippinin, mutta ei siitä näköjään paljon haittaa ollut. Merri asetteli Pippinin hyvin että tällä oli mukava nukkua ja painui sitten itse nukkumaan. Merri heräsi jostain syystä keskellä yötä. Tai ainakin hänestä tuntui että oli yö. Syytä hän ei löytänyt ja niinpä hän sulki uudestaan silmänsä. Kuiskaus kuitenkin havahdutti Merrin.
- Merri? ääni oli Pippinin. Merri kohottautui istumaan. Tuli oli hiipunut ja Aragorn oli nukahtanut. Loistava vahti, totta tosiaan, Merri ajatteli.
- Mitä nyt, Pippin? Merri kysyi kuiskaten hänkin.
- Milloin minä nukahdin? Pippin kysyi. Merristä tuntui ettei se ollut hänen oikea asiansa.
- En minä tiedä. Gandalfin kertomuksen lopussa kai, Merri vastasi ja kohautti olkapäitään ja aikoi käydä levolle.
- Kuule, Merri. En minä voinut tietää että se kivi herättäisi ne... örkit, Pippin sanoi anteeksi pyytäen. Merri hymyili pimeässä. Vai tuo oli Pippiniä vaivannut. Merri ei siitä kauheasti piitannut. Pääasia että Pippin oli elossa.
- Kyllä minä sen tiedän. Nukutaan nyt, Merri sanoi ja meni takaisin makuulleen. Pippin huokaisi helpotuksesta ettei Merri ollut vihainen.
- Öitä Merri, Pippin sanoi ja meni itsekin makuulle. Hän nukahti saman tien.
- Öitä Pippin, Merri kuiskasi hiljaa.

[Kaikki]

- Herätys! käskevä ääni herätti jokaisen. Ääni oli Aragornin.
- Mitä nyt? Pippin kysyi unisena ja kohottautui istumaan.
- Hiisiä! Ylös joka iikka. Niillä on nuolia ja ei olisi kamalan kivaa joutua maalitauluksi, Aragorn sanoi. Gandalf oli nyt pystyssä. Legolas, Gimli ja Boromir myös. Hobitit olivat maassa. Vain Merri oli ylhäällä, mutta nopeasti Merri veti Pippinin jaloilleen. Sam vetäisi Frodon.
- Sinun olisi pitänyt herättää meidät aikaisemmin, Gandalf huomautti ja
väisti täpärästi nuolen, joka iskeytyi syvennyksen seinään.
- Piti tutkia tilanne, mutta nyt juostaan! Aragorn sanoi ja lähti juoksemaan. Muut seurasivat häntä. Pian he tulivat upeisiin saleihin, mutta eivät he kauaa ehtineet ihailla kääpiöiden työtä kun jo örkit piirittivät heidät. He luulivat hetken että ne hyökkäisivät heidän kimppuunsa, mutta äkkiä örkit alkoivat vetäytyä. Gimli karjaisi voitonriemuisesti. Mutta sitten hänen hymynsä laantui kun hän näki valoa ja kuuli tasaiset askeleet. Gandalf sulki silmänsä. Ei kai vain, Gandalf toivoi ajatuksissaan. Mutta toive oli turha ja Gandalf tiesi sen.
- Tämä hirviö on teille liikaa. Se on Balrog, muinaisen maailman hirviö. Juoskaa! Gandalf sanoi ja lähti juoksemaan. Muut tuijottivat hetken hölmönä hänen peräänsä, mutta tajusivat sitten lähteä juoksemaan. He juoksivat ja näkivät portaat. Boromir meni ensimmäisenä, mutta oli tippua kun huomasi että portaat eivät jatkuneetkaan. Ne olivat murtuneet. Legolas kiiruhti tukemaan Boromiria. He katsoivat muualle etsien toista reittiä ja sitten he näkivät toiset portaat. He menivät niitä varovasti, sillä portaissa ei ollut kaiteita ja pudotus oli jyrkkä. Ei olisi kivaa pudota tuone alas, Sam mietti. Mutta sitten tuli iso aukko. Legolas hyppäsi ensimmäisenä. Sitten meni Gandalf. Bromir hyppäsi Merrin ja Pippinin kanssa. Aragorn tarjoutui heittämään Gimlin, mutta Gimli kieltäytyi.
- Kääpiöitä ei heitellä, Gimli vastusti ja valmistautui hyppyyn. Hän hyppäsi, mutta hyppy ei riittänyt. Legolas tarttui Gimliä parrasta vetääkseen tämän ylös.
- Ai, tuo sattuu! Ei parrasta, Gimli sanoi. Legolas sai hänet kuitenkin toiselle puolelle. Nyt oli irronnut suuria paloja. Ja Frodon ja Aragornin oli turha kuvitella hypätä sellainen matka. Kiviä putosi Balrogin tunkeutuessa portaille ja yksi kivi katkaisi portaat Aragornin ja Frodon toiselta puolelta. Portaat alkoivat huojua.
- Nojaa eteenpäin, Aragorn käski ja Frodo nojasi. Aragorn nojasi myös. Kivi räsähti toista kiveä vasten ja Frodo ja Aragorn pääsivät muiden luokse. Matkaa ei ollut paljon. Silta näkyi jo. Kaikki juoksivat ja nyt he näkivät takanaan hirviön. Pippin vapisi nähdessään sen. En halua joutua tuon aamupalaksi, Pippin ajatteli ja kiihdytti juoksuaan. Portaat loppuivat ja sillalle pääsi. silta oli kapoinen ja pudotus oli pitkä. Heitä ammuttiin nyt nuolilla jostain, mutta kaikki juoksivat. Kaikki paitsi Gandalf. Pippin oli jo toisella puolella ja katsoi hämmästyneenä Gandalfia. Pippin ei kuullut muuta kuin:
- Et pääse tästä! huudon ja sitten Balrog tippui jollakin ihme voimalla. Ja Gandalf alkoi jo tulemaan muiden luokse, mutta sitten jokin tarttui häntä jalasta ja hän jäi roikkumaan sillasta. Hän olisi kyllä päässyt ylös, mutta miksei hän tee niin? Kaikki ajattelivat tuota samaa.
- Paetkaa, typerykset! näin Gandalf sanoi ennen kuin päästi irti.
- EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEI! Frodo huusi ja yritti mennä sillalle, mutta Boromir tarttui häneen eikä päästänyt häntä, vaikka Frodo kuinka huusi ja rimpuili.

Kun he olivat päässeet Moriasta niin hobitit lysähtivät maahan itkien. Muutkin olivat murheen murtamia.
- Heidät täytyy saada ylös. Legolas auta heidät ylös, Aragorn sanoi katsoen muualle. Hän salasi tuskansa.
- Anna heille hetki aikaa! Boromir sanoi turhautuneena.
- Aika on vähissä. Pimeän aikaan paikka kuhisee örkkejä. Meidän on lähdettävä. Auta heitä Boromir, Aragorn pyysi.
- Nouse Sam! Boromir sanoi. Legolas nosti Pippinin ja Merrin.
- Pitää lähteä Lothlorien rajoille, Aragorn sanoi ja lähti matkaan, muut seurasivat häntä masentuneina.
Aluksi maa oli kivikkoista, mutta pikku hiljaa se alkoi vihertää ja sitten he olivat metsässä.
- Hobitit, lähelle nyt. Täällä asuu mahtava noita. Haltianoita, joka lumoa kaikki, jotka häneen katsovat. Heitä ei ole nähty sen jälkeen. Mutta tätä kääpiötä se noita ei hevillä lumoakkaan! Gimli sanoi itsevarmasti. Pippin, joka oli ollut lähinnä Gimliä valahti aivan kalpeaksi ja meni lähemmäs Merriä. Frodo nielaisi. Sam tähyili pelokkaana ympärilleen. Merri katsoi Gimliä järkyttyneenä. Aragorn on hullu! Tuoda meidät tänne surman suuhun, ajatteli Sam pelokkaana.
- Gimli! Älä pelottele heitä, Aragorn nuhteli. Gimli näki nyt vasta hobittien ilmeet ja pyysi anteeksi. Mutta hobittien pelko ei laantunut.
- Minulla on ketun korvat ja haukan silmät ja.... Gimlin puhe keskeytyi kun häntä tähdättiin nuolilla. Sitten Frodokin oli maalitauluna, Sam jähmettyi heti kun nuolet osoittivat häntä, Pippin tähyili ympärilleen kun nuolet tulivat hänenkin kohdalleen, Merri pysäytti kävelynsä heti, Boromir veti kilven esiin, Legolas otti heti nuolensa esille, mutta vain Aragorn oli rauhallinen.
- Noin puuskuttavan kääpiön ampuisi pimeässäkin, pehmeä ääni sanoi. Gimli kohotti loukkaantuneena katseensa etsien puhujaa. Hän näki kauniin haltian, mutta ei yhtä hyvän näköisen kuin Legolas, vaikka tämän Gimli piti aivan omana tietonaan.
- Aragorn! Lähdetään pois. Täällä on liian vaarallista, Gimli sanoi ääni väristen, silmät katsoivat tarkasti nuolia.
- Ette te voi lähteä. Olette nyt Valtiattaren valtakunnassa, sama haltia sanoi.
- Tulimme hakemaan suojaa, Haldir, Aragorn sanoi rauhallisesti.
- Tulkaa. Valtiatar odottaa teitä, Haldir sanoi ja muut haltiat laskivat jousensa. Saattue lähti seuraamaan Haldiria. Pippin oli aivan kiinni Merrissä ja tähyili haltioita epävarmasti. Merri tunsi olonsa
vaivaantuneeksi. Pippin on tosi lähellä. Apua! Merri ei tiennyt mitä tässä tilanteessa tehdä. Rauhallisesti vain. Älä välitä siitä, Merri ajatteli itsekseen. Merri on omituinen, Pippin mietti ja huoli kasvoi hänen sisällään. Olenko minä taas tehnyt jotain? Pippin mietti ja tajusi sitten melkein roikkuvansa Merristä ja irrottautui punastuen. No niin nyt hyvä hetki meni ohi, Merri ajatteli pettyneenä. Mutta sitten kaunis näkymä keskeytti Merrin ja kaikkien ajatukset. He olivat saapuneet Valtiattaren luo. Naishaltia oli hyvin kaunis. Merri ei ollut koskaan nähnyt niin kaunista naista kuin tämä. Haltialla oli kultaiset, kiharat ja olkapäille oluttuvat hiukset. Siniset silmät ja täydelliset kasvot.
- Hän on Galadriel, Haldir sanoi kunnioittaen. Galadriel katsoi jokaista pitkään. Sam alistui heti. Samoin Boromir. Frodo kesti katseen. Pippin kesti Merrin kanssa yhtä paljon. Legolas pystyi säilyttämään katseensa niin myös Aragorn ja Gimli. Galadriel sanoi heille että he voisivat levätä ja nukkua
auhassa. Hän tiesi ettei Gandalfia ollut ja surun häivähdys näkyi Gladrielin kasvoilla. He lähtivät valtiattaren luota pois nukkumaan.

Frodo heräsi yöllä ja näki Galadrielin. Jostain kumman syystä Frodo lähti seuraamaan häntä.

[Merri ja Pippin]

Merri ei saanut unta. Hänen teki mieli kävellä. niinpä Merri nousi aikeenaan lähteä kävelylle, mutta kuiskaus saavutti hänet.
- Merri? Minne sinä menet? odota! Minä tulen mukaan, Pippin sanoi ja nousi vuoteestaan. Pippin tuli Merrin luokse silmät hehkuen kauniisti. Hänellä on totta vie kauniit silmät, Merri ajatteli.
- Menen kävelylle, Merri vastasi Pippinin kysymykseen. Pippin nyökkäsi ja he kävelivät hiljaisuuden vallitessa. Kun he tulivat syrjäiseen paikkaan niin Pippin istahti pehmeään maahan. Merri jäi seisomaan.
- Oliko sittenkin virhe jättää Kontu, Merri? Pippin kuiskasi. Pippinin ääni värisi ja olkapäät nytkähtelivät. Merri tajusi kauhukseen Pippinin itkevän. Aina niin iloinen ja toisia naurattava Pippin itki. Merri meni Pippinin luo ja halasi tätä lohduttavasti.
- Gandalf on poissa ja tämä matka tuntuu aivan mahdottomalta, Pippin kuiskasi lohduttomana ja vastasi ilomielin Merrin halaukseen. Halaus kesti pitkän aikaa. Viimein he nousivat seisomaan. Pippinin katse oli kiinnittynyt Merrin huuliin. Ne ovat niin pehmeät. Miltäköhän tuntuisi suudella niitä? Pippin ajatteli, mutta hätääntyi ajatuksiaan. Mitä minä ajattelen? Olenko tullut hulluksi. Enhän minä Merriä voi rakastaa, Pippin sanoi ajatuksilleen. Ei ääneen onneksi. No jaa. Mikset? toinen ääni kysyi. Eikö se olisi vähän
outoa? ensimmäinen ääni kysyi. Rakkaudessa sukupuolella ei ole väliä, toinen ääni jatkoi. Suutele nyt...
Voi luoja! Pippin on lähellä ja Pippinin silmissä on kyyneliä, jos emme pian eroa toisistamme en voi enää hillitä itseäni. Pippin pitää minua sekopäänä jos suutelen. Ystävyytemme särkyy. Otatko riskin? pieni ääni kysyi. En voi! Voitpas, ääni intti. Jostain syystä Merri luotti toiseen ääneen enemmän kuin itseensä. Sitä paitsi Pippin lähestyi oudosti. Mutta Merri ei ajatellut sitä enää. Eikä ajatellut Pippingkään. Merri nojautui eteenpäin. Hobittien huulet tapasivat toisensa. Suudelma oli hellä ja kokeileva. Mutta sitten molemmat tajusivat mitä tekivät ja irtaantuivat. Voi ei! Oli molempien ajatus. Mitä minä tein?
- Se tuntui öh... Pippin mietti sanaa.
- Oikealta? Merri veikkasi. Pippin nyökkäsi ja suu venyi virneeseen.
- Minä olen tuntenut jotain kummaa viime aikoina, Merri tunnusti. Pippin tuijotti hetken Merriä ennen kuin nauroi.
- Et voi arvata, mutta niin minäkin. Sellaista outoa tunnetta, joka ei ollut ystävyyttä. Minua pelotti aivan kauheasti että pilaisin meidän ystävyytemme, Pippin sanoi. Merri hämmästyi. Heillä oli samat tunteet ja samat pelot.
- Tämä ei ole mahdollista, mutta minusta tuntui aivan samalta, Merri sanoi.
- Saattue pitää meitä aivan hulluina, Pippin huolestui.
- Onko sillä väliä, Pippin? Merri kysyi vakavasti. Pippinin kasvoilla ollut huolestunut ilme katosi ja tilalle tuli hellä ilme.
- Ei ole väliä, Merri, Pippin vastasi. He hymyilivät ja ottivat toisiaan kädestä ja lähtivät takaisin yöpymispaikalleen.
Matkalla he näkivät varsin mielenkiintoisia asioita. Sam ja Frodo tulivat heitä käsikkäin vastaan. Molempien kasvoilla oli kauhistunut ilme. Pippin ja Merri rupesivat nauramaan.
- Minä tiesin että teillä on jotain, Merri sanoi naurunsa keskeltä.
- Miten? Sam ja Frodo kysyivät ihmeissään. Merri rauhoittui kuten Pippinkin.
- No otetaan esimerkit. Samin kaipailevat katseet, Frodon tuen otto ja teidän
katseet kun katsotte toisiinne, Merri sanoi muka miettivällä äänellä. Pippin nauroi uudestaan.
- No joo, mutta me emme ole ainoita, Frodo sanoi tietäväisesti. Kaikkien muiden kasvoilla oli hämmästynyt ilme. Oliko muitakin?
- Kerro! vaativat kolme muuta hobittia.
- No Legolaksella ja Gimlillä on jotain Haltia ja kääpiö-rakkautta, Frodo sanoi kohauttaen olkiaan.
- Legolas ja Gimli? Epätavallinen pari, Pippin sanoi.
- Ehkä, mutta ollaanko me sitten niitä tavallisia? Sam kysyi. Kaikki remahtivat nauramaan. Frodo ja Sam sanoivat heille hyvästit ja he jatkoivat matkaansa. Merri ja Pippin päättivät tehdä vielä yhden retken ennen nukkumaan menoa. Pippin ja Merri menivät erään lammen luokse.
- Onko tämä sitten sitä rakkautta? Merri pohdiskeli. Pippin piti häntä kädestä edelleen.
- Totta kai! Pippin vastasi ja antoi suudelman Merrille, joka vastasi siihen. Kaksi onnellista hobittia. Niin se asia on.

Kommentteja? Pyydän!
Viimeksi muokannut Liza, Pe Touko 04, 2007 3:06 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Anor
Örkki
Viestit: 36
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 4:20 pm

Viesti Kirjoittaja Anor »

Tässä oli melko paljon kirjoitusvirheitä, esim. tuossa:
- Puolituisia väsyttää, Bromir huomautti Gandalfille
Bromir, lukee monessa kohdassa, missä pitäisi lukea Boromir.

Tämä oli melkein suoraan elokuvasta, paitsi tuossa lopussa ja Pippinin ja Merrin ajatukset, sekä muutamien tapahtumien muuttuminen. Tapahtumat menivät melko nopeasti ja välillä en ollut ihan varma, että missä mennään.

Mutta minä pidin Pippinin ajatuksista todella paljon. Ne olivat suloisia ja melko todenmukaisia, se olisi oikeasti voinut tapahtua. Tämä ficci oli kuitenkin melko söpö.
Vastaa Viestiin