Now I'm Here, Merri/Pippin, Valmis, PG

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Schmusetier
Örkki
Viestit: 73
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:09 pm
Paikkakunta: Kontu

Now I'm Here, Merri/Pippin, Valmis, PG

Viesti Kirjoittaja Schmusetier » Ke Helmi 11, 2004 6:40 pm

Title: Now I'm Here
Pairing: Merri/Pippin
Rating: PG
Genre: General, Slash
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Tolkienille, ficin nimi on Queenin kappale. En tee rahaa tai hyödy tällä muutenkaan.
Dedicated: Kaikille niille, jotka jossain vaiheessa elämää ovat lukeneet jonkin ficcini ja mahdollisesti kommentoineetkin.
Beta: Puhpallura, jolle kuuluu iso kiitos ja suuri Elrond-pehmolelu :wink:

A/N: Tämä on pisin koskaan kirjoittamani ficci. Idea on se, että parittomat luvut (kuten tämä) ovat takaumia ja parilliset nykyaikaa. Ja jos sana 'dedicated' ei ole suomeksi 'omistettu', niin siitä virheestä syytetään sitten äiteetä.

1. Luku

Meriadoc Rankkibuk ei liiemmin pitänyt serkustaan Peregrin Tukista, kun he olivat pieniä hobittilapsia. Nähdessään Pippinin ensi kerran, Merri ei voinut ymmärtää, miten voisi koskaan viihtyä sellaisen jokeltelevan ja ajoittain kasvot punertavina kiljuvan hobitin kanssa, oli tämä sitten kuinka läheinen sukulainen tahansa.

Kun Pippin kasvoi, hän seurasi Merriä ja tämän ystäviä joka paikkaan, mikä ärsytti Merriä suunnattomasti. Muutaman vuoden ajan Merri yritti epätoivoisesti päästä eroon häntä seuraavasta serkustaan, kunnes hän huomasi tuosta pienestä ja hyväuskoisesta hobitista olevan myös jotain hyötyä.

Merri ja hänen ystävänsä olivat hyvin villejä ja rohkeita hobitteja, mikä oli heille lähes luonnotonta. Mutta Bukinmaan hobitit eivät olleet lastensa suhteen niin tarkkoja kuin Konnun väki.

Niinpä Merri ja hänen ystävänsä ottivat viimein pahaa-aavistamattoman ja riemuissaan olevan Pippinin mukaansa Magotin pellolle. Magotin sienet olivat suurta herkkua hobittilasten suussa ja he tekivät melkein mitä vain saadakseen hieman tuota harvinaista herkkua.

Joten he menivät aamuvarhaisella pellolle ja keräsivät niin paljon sieniä kuin suinkin koriin mahtui. Kun kori oli täysi, he lähtivät ja laittoivat Pippinin kantamaan koria. He olivat ehtineet pellon puoliväliin, kun he kuulivat Magotin ja hänen koiriensa äänet.

He olivat paljastuneet ja juosseet karkuun, mutta Pippin, joka kantoi suurta koria, jäi heistä jälkeen. Merri ja muut ehtivät juosta karkuun ja piiloutua salaiseen onkaloon, joka oli suuressa ja vanhassa tammessa.

Kun Merri jonkin ajan kuluttua saapui kotiinsa, hän kuuli talonsa sisältä kovaäänistä puhetta, jonka varoittamana hän hiipi hiljaa keittiön ikkunan alle ja kurkisti sisään. Siellä istui nurkassa Pippin, kasvot kyyneleiden jäljiltä kosteina ja punertavina, kuraläkkiä vaatteissaan ja kasvoissaan. Pöydän ääressä istui Pippinin äiti, joka vihaisena kertoi vastapäätään istuvalle Merrin äidille, miten Merri ja hänen ystävänsä olivat ottaneet Pippinin mukaansa sienienryöstöretkelle, laittaneet tämän kantamaan koria, sitten paenneet ja jättäneet Pippinin yksin, kun he paljastuivat Magotille. Merri kuuli äitinsä lupaavan keskustella asiasta poikansa kanssa, kun tämä tulisi kotiin.

Merri viipyi koko päivän metsässä kävellen ja tammipuun onkalossa istuen. Hän ei olisi millään halunnut mennä kotiinsa, mutta kun ilta saapui, taivas tummui ja yön äänet, jotka tuntuivat urheankin hobittilapsen korvissa pelottavilta, täyttivät yön, hänen ei auttanut muu kuin mennä kotiin, jossa odotti hänen vihainen äitinsä. Merri sai kuulla kunniansa ja tukkapöllyäkin hänen äitinsä käytti muistutuksena.

Seuraavien päivien ajan ei Pippin uskaltautunut Merrin ja tämän ystävien seuraan. Mutta viikon kuluttua hän kulki taas heidän perässään ja jälleen Merri laittoi hänet tekemään puolestaan likaiset työt.

Merri jäi teoistaan aina ennemmin tai myöhemmin kiinni, ja aina häntä rangaistiin. Merri pompotti serkkuaan minkä kerkesi, hän tunsi olevansa korkea-arvoisempi toisen silmissä, eivätkä ajoittaiset tukkapöllyt häntä pahemmin estäneet Pippinin juoksuttamisessa.


***


Peregrin Tuk palvoi serkkuaan Meriadoc Rankkibukia. Merrin johtajuus ja hänen piittaamattomuutensa mahdollista vaaraa kohtaan saivat Pippinin kunnioittamaan serkkuaan aina vain enemmän.

Vaikka Merri ei tuntunut pitävän hänestä, hän ei siitä lannistunut, vaan jaksoi sitkeästi seurata serkkuaan ja tämän tovereita minne ikinä he menivätkin. Hän halusi tulla samanlaiseksi kuin Merri ja uskoi, että kun tämä olisi tapahtunut, Merri viimeinkin pitäisi hänestä.

Ja kun Merri ystävineen pyysi häntä mukaansa Magotin pellolle, hän ei tiennyt miten päin olla, niin onnellinen hän oli. Sillä Magotin pellolle uskaltautuivat vain kaikista rohkeimmat ja uljaimmat hobittilapset, kuten Pippin oli Merrin puheista ymmärtänyt.

Tietenkään Pippin ei tiennyt mitään retken tarkoituksesta, eikä hän sitä onnenhuumassaan edes muistanut kysyä. Hän seurasi Merriä pellolle ja teki kuten tämä käski. Hän poimi sieniä ahkerammin kuin muut, se tuntui tilaisuudelta näyttää mihin hän pystyi.

Kori oli viimein täynnä sieniä ja he laittoivat Pippinin kantamaan sitä, eikä tuo pieni höpsö edes ajatellut kieltäytyvänsä, hän piti tuotakin kunnian- ja luottamuksenosoituksena. Pippin kantoi raskasta koria ja jäi pian muista jälkeen. Sitten tapahtui Pippinin siihenastisen elämän kamalin kokemus.

Magot koirineen oli kuullut heidän äänensä ja nyt mies juoksi heitä kohti koiriensa kanssa, kädessään sirkkeli. Merri ja muut ryntäsivät saman tien nopeaan juoksuun, mutta Pippin ei pysynyt heidän perässään, sillä hän ei tajunnut heittää painavaa sienikoriaan maahan, vaan juoksi sen kanssa, pitäen sitä vatsaansa vasten. Merri ja muut katosivat ja hän jäi yksin juoksemaan, Magotin ääni kuului aivan läheltä.

Hän kuuli kovaäänistä läähätystä takaansa ja kääntyessään katsomaan, hän näki kaksi suurta koiraa ja niiden terävät hampaat. Hän kiljaisi kauhuissaan ja juoksi entistä kovemmin, mutta hän ei nähnyt suurta kiveä ja niin hän kaatui.

Sienet levisivät ympäriinsä ja hän makasi maassa, kasvot viimeöisen sateen jäljiltä märässä ja mutaisessa maassa. Hän kuuli koirien ärinän, eikä uskaltanut liikahtaakaan.

Hetken kuluttua vahva käsi tarttui häneen kiinni ja nosti pystyyn. Hän purskahti itkuun ja näki vihaisen Magotin kasvot. Mutta mies ymmärsi tuon pienen hobitin olevan aivan liian nuori tällaiseen touhuun ja hän sai Pippinin lopettamaan itkunsa sekä vei hänet kotiin.

Pippinin äiti hurjistui Magotin kertomuksesta, jonka vieläkin hieman järkyttynyt Pippin täydensi miehen mentyä. He lähtivät saman tien Merrin kotiin, jossa Pippinin äiti meuhkasi minkä ehti. Asia oli äitien mielestä selvitetty, enää puuttui vain Merrin rankaiseminen.

Viikkoon ei Pippin uskaltautunut lähellekään Merriä ja tämän tovereita, sillä hän oli kuullut Merrin saaneen aimo rangaistuksen. Mutta pian hän oli taas serkkunsa kimpussa, valmiina tekemään mitä ikinä tämä käski.

Niin Pippin toimi Merrin alaisena ja aina, kun hän omaa tyhmyyttään ja miellyttämisenhaluaan joutui vaikeuksiin, hän tunsi itsensä loukatuksi ja hyväksikäytetyksi. Useina öinä hän itki, koska Merri ei edelleenkään tuntunut pitävän hänestä ja joskus hän jopa vihasi Merriä. Kauaa ei hänen surunsa tahi vihansa kuitenkaan kestänyt, ja pian hän oli taas valmis tekemään mitä Merri käski.
*

Jatkoa seuraa piakkoin. Palautetta saa antaa :wink:
Viimeksi muokannut Schmusetier, Ke Huhti 07, 2004 4:46 pm. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
I feel my world shake
I can't look away
Hard to see clear
Is it me
Or is it fear?
- Metallica/St. Anger

Green Umbrella

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Ke Helmi 11, 2004 7:29 pm

Minä pidin tämä oli hiukan uus paritus, mutta meni silti.
Jatkoa saisiko?

Puhpallura
Örkki
Viestit: 59
Liittynyt: Pe Tammi 16, 2004 7:06 pm
Paikkakunta: Oulu (Rovaniemi)

Viesti Kirjoittaja Puhpallura » Ke Helmi 11, 2004 7:58 pm

Kävisinkö kommentoimassa täälläkin? Sinun ficciesi kommentoiminen on aina ilo, harmi vain, että minulla on taipumus toistaa itseäni.. :roll:

No, kaikki ovat kuulleet tämän jo tuhansia kertoja, mutta ihkutan sinun lämminhenkistä kirjoitustyyliäsi. Se on kevyttä lukea, mutta kuitenkin todella kuvailevaa ja rikasta kieltä.

Tämä ficci taas.. No, Merri/Pippin on kiva paritus. Rotkin ensimmäisellä katselukerralla kaverini joutui kärsimään, kun hihitin omasta mielestäni selville slash-viittauksille. Kuvailit hobittien elämää hyvin. Tekstissä oli jokin lause, josta pidin mahdottoman paljon, mutta nyt hukkasin sen..

(Ei, enhän minä hypi asiasta toiseen! :wink: )

*syö äidin tekemää mansikkarahkaa ja paijaa Elrond-pehmoaan*

Muoks// Poistin kirjoitusvirheen.
Viimeksi muokannut Puhpallura, To Helmi 12, 2004 5:18 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Meitähän ei siis erikseen ole edes olemassa. Me olemme yhtä." ~ Tuomo Saikkonen/Kuisma Aalto

For he who lives more lives than one
More deaths than one must die

Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade » To Helmi 12, 2004 12:02 pm

Hienoa! Olinkin odottanut tätä, ficciä sinulta! Ja paritus on ihana, whaa!!!
*hyppii* *halii sen*

Hyvin kirjoitettu. Pikku hobitit lapsina, jännittävää! Pidän ajattuksesta, hyvin kirjoitetut takaumat ovat hienoja!

Jatkoa?
~Susilla ei ole kuninkaita~

Mosaic
Örkki
Viestit: 187
Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 9:31 pm
Paikkakunta: Arskan Hattu ^^ (Ja Tampere...)
Viesti:

Re: Now I'm Here (PG, Merri/Pippin, Slash, 1. osa)

Viesti Kirjoittaja Mosaic » To Helmi 12, 2004 6:57 pm

Hieno kirjoitustyyli. Pidän tästä parituksesta mutta niin harvoin olen tähän törmännyt... Mutta niin, hieno tarina.
Mitäs tekemistä tässä keksis jatkoa odotellessa :roll:
And together we may rule the Earth with irresistable nakedness and homoerotic dance routines!

Avatar
Violet
Örkki
Viestit: 56
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 12:06 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Violet » To Helmi 12, 2004 7:28 pm

Tässä on ihana alku, pidän siitä. Tällä parituksella ei löydy kovin usein ficcejä, sääli, sillä pidän tästä. Alku oli juuri niinkuin hyvässä kirjassa. Usein hyvien kirjojen alussa kerrotaan päähenkilöiden lapsuudesta, jotta lukija saa selville, miksi he tekevät valintoja myöhemmissä vaiheissa.

Alku on niin kotoisa. Pystyin kuvittelemaan Konnun ja Merrin ja Pippinin sinne :)
Ei suklaa ole mikään rakkauden korvike. Rakkaus on suklaan korvike.

Green_dragon
Örkki
Viestit: 93
Liittynyt: Su Tammi 11, 2004 5:07 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Green_dragon » To Helmi 12, 2004 7:47 pm

Hienoa Smusse!!! *ruttaa sen rusinaksi*

Mä pidän aina vain enemmän sun ficeistäsi. Tuo takauma/nykyaika- juttu on hieno idea. Paritus on lempparini, Merri ja Pippin on vain tarkoitettu toisilleen.

Vähän kyllä kävi pikkuista Pippiniä sääliksi, kun Merri oli sille niin ilkeä...*hellyydenpuuska iskee*

Mutta jatkoa tulee toivottavasti pian?
Kuva
Together, like that.

Grotto

Madeira
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 7:37 pm
Paikkakunta: Silkkilaakso

Viesti Kirjoittaja Madeira » To Helmi 12, 2004 8:52 pm

..
Viimeksi muokannut Madeira, Su Huhti 19, 2015 4:07 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Puhpallura
Örkki
Viestit: 59
Liittynyt: Pe Tammi 16, 2004 7:06 pm
Paikkakunta: Oulu (Rovaniemi)

Viesti Kirjoittaja Puhpallura » To Helmi 12, 2004 9:08 pm

Nikol kirjoitti:Haa, täällähän tää on. *kihertelee tyytyväisenä*
Mie luin tän jo finfanfunissa ja jäin odottamaan että olisko täällä jatkoa, mutta... Nojoo, mie pidän tästä (lue; rakastan) ja haluun jatkoa. Toivottavast tulee ennen sunnuntaita.
Kakkososa betattu ja lähetetty Smusselle, tulee varmaan pian :)
"Meitähän ei siis erikseen ole edes olemassa. Me olemme yhtä." ~ Tuomo Saikkonen/Kuisma Aalto

For he who lives more lives than one
More deaths than one must die

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » To Helmi 12, 2004 11:56 pm

Ensimmäisen kerran hihitin, kun huomasin, että Schmussen alkuteksteissä lukee Erlond-pehmolelu xD

Ja kyllä, 'dedicated' on suomeksi 'omistettu'.

Sitten itse asiaan, suomenkielistä hobittislashia on aika ilo lukea. Takauma-idea on myöskin hauska, jotenkin sitäkin näkee paljon useammin englanniksi kuin suomeksi. Kirjoitustyylistäsi pidän paljon, se on juuri sellaista miksi Puhpallura sitä tuossa ylempänä kuvaili!

Yksi lause siellä oli... Joten he menivät aamuvarhaisella pellolle ja keräsivät niin paljon sieniä kuin suinkin koriin mahtui. Min neuvoisin varomaan lauseita, jotka alkavat sanoilla kuten 'joten'. Siinä viitataan edelliseen asiaan, ja se edellinen asia olisi parasta olla heti joten-lauseen edessä vain pilkulla erotettuna. Nillin nillin, tiedän, mutta joten-sana lauseen alussa saa koko homman kuulostaamaan irralliselta.

Äh, minulla on tänään sellainen päivä, että kaikki ficit muistuttavat minua jostan toisesta ficistä. Tästä tulee mieleen enkunkielinen ficci History of Us, joka on hienoin M/P -ficci, mitä olen nähnyt. Pahus kun en muista kirjoittajaa juuri nyt.

Mutta loistavaa, että sin teet Merri/Pippin -slashia suomeksi! Enkuksi sitä löytyy (mitäpä ei löytyisi?) mutta suomeksi... jatkoa odotellaan, se on sanomattakin selvää :D
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Schmusetier
Örkki
Viestit: 73
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:09 pm
Paikkakunta: Kontu

Viesti Kirjoittaja Schmusetier » Pe Helmi 13, 2004 7:20 pm

Sparks kirjoitti:Yksi lause siellä oli... Joten he menivät aamuvarhaisella pellolle ja keräsivät niin paljon sieniä kuin suinkin koriin mahtui. Min neuvoisin varomaan lauseita, jotka alkavat sanoilla kuten 'joten'. Siinä viitataan edelliseen asiaan, ja se edellinen asia olisi parasta olla heti joten-lauseen edessä vain pilkulla erotettuna. Nillin nillin, tiedän, mutta joten-sana lauseen alussa saa koko homman kuulostaamaan irralliselta.

Tästä tulee mieleen enkunkielinen ficci History of Us, joka on hienoin M/P -ficci, mitä olen nähnyt. Pahus kun en muista kirjoittajaa juuri nyt.
Nillittääkin saa, muutenhan mie saatan vaikka ylpistyä ihan kokonaan. Sen ficin on kirjoittanut Daisy Gamgee (ja tietenkin kirjoitin nimen väärin).

Kiitos palautteesta ja koska Puhpallura on näemmä betannut toisen osan, se ilmestyy tänne pian :wink:
I feel my world shake
I can't look away
Hard to see clear
Is it me
Or is it fear?
- Metallica/St. Anger

Green Umbrella

Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade » Pe Helmi 13, 2004 8:10 pm

Hienoa! :) *halii kaikki* (Äääh, varokaa, mie olen hvyin flunshainen... *aivastaa päin Violetin naamaa* Ai anteeksi, ei ollut tarkoitus... *vääntelee käsiään nolona* Aivastaa uudelleen*)

Violet. Niin, mie luulen, että sie löysit kauan kadoksissa olleen rakentavan palautteen. Todella. Älä vaan hukkaa sitä! Pakko on täälläkin olla joku, joka osaa sanoa muuta kuin "Mahtava!" tai "Loistava!". Ja sie tunnut osaavan!
~Susilla ei ole kuninkaita~

Schmusetier
Örkki
Viestit: 73
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:09 pm
Paikkakunta: Kontu

Viesti Kirjoittaja Schmusetier » Pe Helmi 13, 2004 9:18 pm

HUOMIO! SPOILAA KUNINKAAN PALUUTA!

A/N: Ja seuraava osa. Nyt ollaan siis nykyajassa. Tämä osa on mielestäni huonoin, enkä oikein pidä tästä. Tätä kirjoittaessa oli pieniä vaikeuksia ja se taitaa näkyäkin tässä osassa. Palautetta saa jälleen antaa :wink:


2. Luku

Merri maistoi suussaan tupakan taivaallisen maun. Hän puhalsi ulos savupilven ja katsoi, miten se vähitellen haaleni olemattomiin. Pitkästä aikaa hän oli saanut syödäkseen kunnon ruokaa ja se tosiaan tuntui hyvältä, kurniva vatsa oli hobitin pahin kohtalo, niin hänen isoisänsä aina sanoi.

Merri katsahti vierellään olevaa serkkuaan, Pippiniä, joka ruuan riemastuttamana oli innostunut puhumaan ja laulamaan vanhoja ruokalauluja.

Nyt Pippin makasi kivellä ja muisteli Vihreässä Lohikäärmeessä vietettyjä iltoja. Pippin nauroi ja hän sai myös Merrin nauramaan. Ei sen tähden, että hänen serkkunsa muistelot olisivat olleet hauskoja, vaan siksi, että tällaisen kurjan ja toivottoman tilanteenkin varjossa Pippin oli sama huoleton itsensä. Aivan kuin lähellä häälyvä vaara ei olisi voinut koskea Pippiniä ollenkaan. Ja Merri nauroi, koska oli onnellinen kuullessaan serkkunsa hersyvää naurua, joka tuli suoraan sydämestä.

Merrin riemu sen kuin kasvoi, kun hänen taakseen jääneet toverinsa yllättäen ilmestyivät Rautapihan portille. Iloisena hän tervehti ystäviään, Saattueen jäseniä, joista yksi hän itsekin oli. Yhdessä he ratsastivat Edorasiin, missä kuningas Théoden järjesti juhlat Helmin Syvänteessä käydyn taistelun kunniaksi.


Sinä iltana ei mikään varjostanut Merrin mieltä. Hän joi olutta, joka oli lähes yhtä hyvää kuin Konnussa, lauloi muutamia kansansa lauluja serkkunsa kanssa ja ennen kaikkea hänellä oli tilanteeseen nähden uskomattoman kevyt ja onnellinen olo. Hän kuunteli Pippinin kertomuksia Konnusta ja kaikesta hobiteihin liittyvästä, mitä tämä innokkaille kuuntelijoille kertoi. Vaikka hän oli kuullut Pulla Bolgerin kadonneesta tupakasta useita kertoja ja olisi varmasti nukahtanut, jos hän olisi kuunnellut sitä toisenlaisessa tilanteessa, Merri jaksoi kuunnella serkkunsa tarinaa valppaana ja hän katsoi koko sen ajan tämän kasvoja, jotka hehkuivat onnesta. Hän ei voinut olla hymyilemättä.

***

Merri makasi hänelle sijatulla pienellä vuoteella. Juhlat olivat loppuneet, kaikkialla oli hiljaista kääpiö Gimlin kuorsausta lukuun ottamatta. Merri katseli kattoa ja ajatteli äskeisiä juhlia.

Merri tuskin muisti aikaa ennen tätä matkaa, niin paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa. Joitain asioita hän ei edes halunnut muistaa. Nyt hän ajatteli yksinomaan vieressä nukkuvaa serkkuaan, joka oli hänelle kovin tärkeä. Jopa tärkeämpi kuin serkut yleensä, vaikka hobitit ovatkin hyvin sukurakkaita olentoja.

Merri rakasti serkkuaan ja tämä herätti hänessä suuren halun suojella tätä. Mutta hän ei rakastanut serkkuaan vain sukulaisena, vaan jonain sellaisena, jonka vuoksi tekisi mitä vain ja menisi minne vain. Merri vain ei tiennyt, kertoako tätä serkulleen vai ei.

Pian viimeaikainen univaje ja pehmeä vuoden saivat Merrin tuntemaan itsensä hyvin väsyneeksi ja hän vaipui uneen.

***

Merri heräsi yllättäen. Hän oli kuulevinaan ääniä ja raottaessaan silmiään, hän näki Pippinin, joka hiipi kohti Gandalfia. Hän hämmästyi, mitä ihmettä Pippin oikein teki. Merri näki hänen ottavan käsiinsä palantírin, joka oli kääritty liinaan ja Pippin tuli Merrin luo.

”Pippin, mitä sinä teet?”, Merri kuiskasi ja katsoi serkkuaan. Pippin vilkaisi häneen ja aukaisi käärön. ”Pippin, pane se pois”, Merri komensi, tuloksetta. Merri katsoi, kuinka Pippin tarttui molemmin käsin kiveen.

Merrin sydän oli pysähtyä. Pippin sätki maassa, hän ei voinut laskea kiveä käsistään. Epätoivoisena ja peloissaan Merri ei tiennyt mitä tehdä, hän nousi ylös ja vain huusi Pippinin nimeä. Aragorn ja Legolas saapuivat huoneeseen ja ottivat kiven Pippiniltä, joka jäi liikkumattomana maahan.

Merri riensi Pippinin luo, tämä näytti elottomalta. Merrin sisuksia kaiversi suunnaton pelko, mitä Pippinille oli tapahtunut? Merrin huojennukseksi Gandalf oli herännyt ja tämä saapui Pippinin luo, tönäisten Merrin sivuun. Merri yritti kurkkia Gandalfin selän takaa, mitä velho oikein teki Pippinille.

Pippin heräsi ja Merri tunsi, kuinka raskas huoli katosi hänestä. Gandalfin kasvot olivat vakavat. Järkyttyneenä Merri kuunteli serkkunsa selostusta, voimatta kuvitella kauhua, jonka Pippin oli kokenut.

***

Seuraavana aamuna Merri seisoi Pippinin vieressä, kun he olivat Théodenin suuressa salissa. Hän kuunteli tarkkaavaisena puhetta ja hiljalleen asia valkeni hänelle kaikessa karuudessaan. Pippin ei olisi turvassa täällä, hänen täytyisi lähteä.

Raskas oli Merrin sydän, kun hän käveli yhdessä Pippinin kanssa kylän lävitse Gandalfin kintereillä, kohti tallia. ”Miksi sinun on aina katsottava?”, Merri kysyi vierellään astelevalta hobitilta. Hän yritti kuulostaa vihaiselta, sillä hän ei halunnut Pippinin huomaavan hänen suruaan, ei vielä.

Pippin ei näyttänyt tajuavan tilanteen vakavuutta ja Merri joutui selittämään sen hänelle. Merri katsoi kuinka Pippinin silmiin syttyi pelko ja hän olisi halunnut lohduttaa, mutta aikaa ei ollut.

Merri seisoi vieressä ja katsoi, kun Gandalf nosti Pippinin Hallavaharjan selkään. Pippin tosiaan luuli Merrin tulevan mukaan ja kun tämä tajusi, ettei asia ollutkaan niin, Pippin kauhistui entistä enemmän. Merri ehti antaa viimeiset tupakkansa serkulleen, ennen kuin tämä karautti tuulen nopeudella pois.

Merri juoksi vartiotorniin niin kovaa kuin jaksoi ja katsoi, kuinka Hallavaharjan valkea hahmo pieneni pienenemistään. Pala kurkussa ja silmät sumeina hän mietti, mahtoiko hän enää koskaan nähdä rakasta serkkuaan.
***

Siinäpä toinen osa. Tämä taisi tosiaan, kuten Puhpallura ystävällisesti huomautti, edetä hieman liian nopsaan.
I feel my world shake
I can't look away
Hard to see clear
Is it me
Or is it fear?
- Metallica/St. Anger

Green Umbrella

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » La Helmi 14, 2004 10:07 am

Ei tämä todellakaan mene liian nopeasti... ainakaan miulle.
Tästä kohadastahan on tehty kahdella parituksella.
Jatkoa...

Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade » La Helmi 14, 2004 1:50 pm

Hienoa!

Aino vika, jonka äkkiseltään keksin, oli nimien liiallinen toistelu. Merri, Pippin, Merri, Pippin, Merri, Pippin... Jopa samassa lauseessa useaan kertaan. :( Ei se muuten, mutta alkaa pitemmän päälle ärsyttää.

Luen paremmalla ajalla toistamiseen, kommentoin sitten lisää. :roll:
~Susilla ei ole kuninkaita~

Vastaa Viestiin