Kahdeksan laulua (Elladan/Elrohir, PG)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Ihan pieni vastakommentti. ^^ Minä ajattelinkin että tuo kaikki tapahtui samassa ajassa, mutta kun en ollut ihan varma niin kysyin. Ja minusta tuo on valtavan ihana ajatus että veljesten suhde on aina ollut noin syvä, ihan lapsuudesta lähtien - se tosiaan tuntuu niin luonnolliselta tuolla tavalla jolla sinä sen kirjoitat (tuollaiset asiat ovat minulle tärkeitä kun alan lukemaan veljes/sisarussuhteista). (Taisin toistaa itseäni nyt noissa aikaisemmissa kommenteissa. ^^)

Hui, sinun kerrontatapasi ei todellakaan etäännytä lukijaa, vaan imaisee tarinaan mukaansa. Sen takia minä varmaan lukiessani tunsinkin niin syvää sääliä poikia (varsinkin Elladania, pikkuista) kohtaan ja sellaista "ärtymyksensekaista" tunnetta Elrondia kohtaan. Smith-Elrond tuntuu (sen ekan Matrixin perusteella jonka olen katsonut) aika kuvaavalta, muuten!

(Huomasin että sinulla on tuolla Elrond-ficcikin, luen ehdottomasti myös sen.) (Heh, jos sinä oikeasti pidät minun ficeistäni, niin sitten me taidetaan ajatella toistemme kirjoituksista samalla tavalla. ^^ Kaikki jotka olen lukenut sinulta ovat mahtavia.)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Oi. Kaunista, niin kaunista.

Nyt on tyhjä olo, ei paljon sanoja jäänyt minulle tämän ficin jälkeen. Kaunista. Rakastan Elladanin ja Elrohirin suhdetta, se on niin luonteva, he tuntevat toisensa hyvin. Kumpikin tietää mitä toinen tarvitsee milläkin hetkellä. Upeaa.

Kerrontatyylisi on todellakin ainutlaatuinen, niin soljuvaa, runollista ja vaikuttavaa. Tarinaan uppoutuu helposti, samaistuu henkilöihin. Minä visuaalisena otuksena näen kaiken silmieni edessä, ja se mitä näen, on kaunista, uskomattoman kaunista. *huokaus*

Mieleenpainuva lukukokemus, tämä on varmasti yksi kauneimmista lukemistani ficeistä. Ihana. Rakastan.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

Niin kaunista ja surullista...
Itkin varmasti aivan yhtä paljon kuin edellisessä osassa johtuen siitä, että luin ne putkeen ja itsehillintäni oli murskaantunut totaalisesti edellisen osan jäljiltä.. :cry:
Tyylisi kirjoittaa näissä tarinoissa on ihanan runollinen, pidän kovasti.
Todellakin minun käy sääliksi Elladania ja Elrohiriä, kun heidän isänsä on niin etäinen..
Kyllä nämä on molemmat niin itkettäviä, että nyt ei tule edelleenkään mitään kunnon palautusta, vain helvetinmoista fanittamista! Wiih! Soot parash! :>
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty »

Kaksoset ovat todella suloisia, kun he ovat niin viattomia ja pieniä. Elrond on kuolattava ^^ Pidän todella paljon kirjoitustyylistäsi. Se on runollista, haikeaa, mutta se myös hymyilyttää minua. Tekstisi on jotenkin moniselitteistä ja se on tietenkin hyvä asia. Kirjoitusvirheitä ei tekstissä mielestäni ollut. Loistavaa jälkeä ^^
Vastaa Viestiin