Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja sprig » Su Joulu 23, 2007 3:39 pm

Title: Viimeinen iltamme
Rating: G
Pairing: Frodo/Sam
Warnings: siirappia ja söpöilyä. Myös hieman synkistelyä.
Disclaimer: Hahmot J. R. R. Tolkienin.
Summary: Sam ja Frodo keskustelevat asiat väliltään selviksi.
Feedback: Aina tervetullutta. :D

-------------------------------------------------

Aurinko laski jo Konnun peltojen ja niittyjen taakse. Sen viime säteet leikittelivät puiden oksilla. Sam kulki kohti Repunpäätä ajatuksissaan. Normaalisti kulkiessaan hän olisi vihellellyt iloisesti ja ajatellut aloittaisiko huomenna porkkanoiden harventamisesta vai ruohonleikkuusta. Nyt hänen ajatuksiaan synkensivät muistot. Tuntui kuin koko Mordorin pimeys olisi taas levinnyt hänen päänsä päällä.
”Tyhmä Sam!” hän huudahti hiljaa itsekseen.
”Miksi ihmeessä ajattelet sitä, sehän tekee tästä tilanteesta kahta kauheamman.”

Pian hän saapui Repunpään ovelle. Hän avasi oven ja huikkasi:
”Minä täällä, Frodo-herra, oma Samisi vain.”
”Sam! Mukava nähdä sinua!” Frodo sanoi tullessaan keittiöstä.
”Tule toki kanssani iltapalalle.”

Sam katsoi Frodon hymyileviä kasvoja ja silmiä, joiden takana näkyi syvä varjo.
”Se tulee pysymään siellä ja kasvamaan, koko sen ajan jonka Frodo-herra viipyy Keski-Maassa. Se tulee kasvamaan ja muistuttamaan isäntää hänen haavoistaan ja tuskastaan, kunnes hän ei voi kuin kuolla”, Sam ajatteli seuratessaan Frodoa keittiöön.

”No, otatko paahtoleipää vai suolakalaa?” Frodo kysyi.
”En ainakaan kalaa. Se muistuttaa minua siitä hiiviskelijästä, meinaan Klonkusta”, Sam sanoi. ”Olen huomaavinani, että olet tavallista apeammalla mielin”, Frodo huomautti.
”Isäntä! Sinä olet aina niin tarkkanäköinen”, Sam sanoi.
”Jos kerran olen niin tarkkanäköinen, olenpa myös suorasukainen: aiotko mennä naimisiin Ruusan kanssa vai et?” Frodo kysyi. Sam nyökkäsi epävarmana ja katui saman tien nähdessään Frodon ilmeen; oli kuin valo olisi sammunut silmien takana.
”Älä sano mitään, Sam! Minun on mentävä, lähdettävä täältä ja sinä tiedät sen myös. Mutta sinulla on tekemistä vielä täällä”, Fodo sanoi.

”Muistatko, kun örkit vangitsivat minut torniin, josta minut pelastit?” Frodo kysyi.
”Totta kai muistan. Miten olenkaan joutunut katselemaan sinun tuskaasi voimatta auttaa sinua”, Sam huokaisi. Frodo katsoi Samia syvälle silmiin.
”Silloin joku niistä kammottavista örkeistä sanoi minulle: ”Luuletko, että kumppanis vois auttaa sinua? Ehei! Lugburziin sinä joudut, ja jos et joudu niin annanpa poikien pitää vähän hauskaa kanssas. Ja voisinpa itsekin tulla mukaan. Vaikka kanssas olis mahtava haltiasoturi niin ei se sinua pystyis pelastaan.””, Frodo kertoi.
”Ja silloin minä olin onnellinen siitä, että minulla oli vain tavallinen hobitti. Sillä se tavallinen hobitti on hyvin tärkeä ja erityinen minulle. Tiesin, että sinä jos kuka voisit pelastaa minut. Vaikka pidinkin melko epätodennäköisenä, että kukaan voisi pelastaa minut”, Frodo puhui hiljaa katse edelleen Samissa.
”Voi! Nyt tuntuu taas niin julmalta, että joudut lähtemään. Haluaisin niin kovasti lähteä kanssasi. Mutta kuten sanoit, minulla on tehtävää täällä. Minusta tuntuu, että koko tämä maa tarvitsee minua”, Sam sanoi.

”Sam. Et ole syönyt mitään, eikä ole ollenkaan sinun tapaistasi olla syömättä”, Frodo sanoi.
”Mutta minun sydämeeni sattuu, Frodo-herra!” Sam voihkaisi.
”Minä rakastan sinua!” hän huudahti ja punastui. Sitten hän käänsi katseensa varovasti Frodoon. Hetken he katsoivat ääneti toisiaan. Frodon silmäkulmaan kihosi kyynel.
”Minä tiedän, Sam, minä tiedän”, hän kuiskasi. Sam hymyili surullisesti.
”Siksi annankin sinun lähteä ilman minua. Vaikka olisitkin täällä kanssani, en olisi onnellinen, sillä näkisin sinun kärsivän. Voin olla onnellinen vain, jos sinäkin olet. Minä en kestä ajatella sinun surevan ja kärsivän enää yhtään”, Sam mutisi ja painoi päänsä.
”Suru ja kärsimys kuuluvat elämään, Sam. Ne ovat kanssamme aina”, Frodo sanoi hellästi.
”Minä tiedän. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä”, Sam vastasi.
”Tiedätkö, minä olen onnellinen. Kaikesta huolimatta.”, Frodo sanoi.
”Koska minulla on sinun kaltaisesi todella hyvä ystävä, joka on auttanut minua kaikkein kauheimmissa paikoissa. Siellä minne toivo ei yllä, siellä olet antanut minulle vähän toivoa. Ilman sinua en olisi tässä”, hän jatkoi.

Frodo nousi päydästä kohentamaan tulta ja kaatamaan vettä teekuppeihin. Sam istui paikallaan miettiväisen näköisenä. Hän katsoi Frodoon.
”Frodo-herra... Minä olen ajatellut”, hän sanoi hitaasti.
”Mitä?”
”Ruusaa.”
”Mitä hänestä?”
”Jos menen hänen kanssaan naimisiin... Voinko rakastaa häntä, jos rakastan sinua?” Sam kysyi vaivaantuneena.
”Höpsö Sam! Tietenkin voit! Sehän rakkaudessa onkin hienoa. Voit rakastaa monia. Vieläpä kaikkia yhtä paljon. Ei sinun kiintymyksesi tarvitse kuulua ainoastaan yhdelle henkilölle, ei se tee siitä parempaa”, Frodo sanoi ja hymyili lempeästi.
”Sinä olet niin ymmärtäväinen”, Sam sanoi.
”Hassua... Minusta tuntuu, että olemme ikään kuin kasvaneet erillemme viime aikoina. Olemme lähentyneet, mutta silti välillämme on jotain”, Sam jatkoi.
”Sinäkin tunnet lähestyvän eron”, Frodo huokaisi.
”Toivoin, ettei tämän koskaan tarvitsisi tapahtua”, Sam sanoi.
”Mutta niinhän se on, ettei koskaan oikeassa elämäsä voi sanoa sen pituinen se ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Aina tulee mutkia matkaan.”

Frodo halasi Samia ja kuiskasi hänelle:
”Sinä olet muuttunut ja niin minäkin olen muuttunut. Mene jo, Ukko ja Ruusa ja muut odottavat sinua.” Sam irrotti kätensä Frodon ympäriltä ja lähti sanomatta enää sanaakaan. Hän kulki yli pihamaan ja katsoi keittiön ikkunaan. Siellä loisti yksinäinen kynttilä. Oli jo aivan pimeää.
Viimeksi muokannut sprig, Su Huhti 18, 2010 1:35 am. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja Aralas » To Heinä 09, 2009 5:45 pm

There´s only a lonely tear.....
Tooooooooodella koskettava, hyvä, ihana, aww, sulonen.....
Anteeksi, tämä rakentava palaute katosi jonnekkin jäätelön kanssa.
Kirjotusvirheitä mie en bongannu laisinkaan, kerronta oli sujuvaa.
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
-Eowyn-
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Su Elo 02, 2009 9:34 pm
Paikkakunta: Sumuvuoret

Re: Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja -Eowyn- » Su Elo 16, 2009 2:51 pm

Oi ei. Taas istun koneen edessä ja kuivailen näppäimistöäni.
Todella koskettava. Frodon ymmärtäväisyys ja Samin uskollisuus tuntuvat niin hyviltä, että ihan vatsaan koskee.

Mä en vaan kertakaikkiaan suostu tykkäämään Ruusasta! Se vie Samin Frodolta!

No kuitenkin kiitoksia koskettavasta ficistä.
-Eowyn-
Parempi olla tuntematta mitään kuin tuntea kipua siitä, että rakastaa jotakuta koko sydämestään.

Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja Suetus » Su Elo 16, 2009 5:32 pm

Aaw! Aivan ihana! *Hehkuttaa ficin taivaisiin*

Olet onnistunut luomaan tähän ihana koskettavan ja.. Ja.. Ja jotenkin surullisen ilmapiirin. Samistä olet tehnyt juuri tuollaisen mieleyttämisen haluisin kuin hän alunperinkin on. Aivan ihana!
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3

Avatar
Chart polski
Örkki
Viestit: 6
Liittynyt: Pe Elo 14, 2009 9:12 pm
Paikkakunta: Kokkola

Re: Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja Chart polski » Su Elo 16, 2009 6:15 pm

Aaaw! Aivan ihana ficci.

Tunnelma oli ihana. Jotenkin niin suloinen ja surullinen. Tuli itselläkin tippa linssiin. Sopivan pituinen ja hyvin kirjoitettu.
Kuva

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Re: Viimeinen iltamme (Frodo/Sam)

Viesti Kirjoittaja sprig » Ti Syys 08, 2009 5:08 pm

Mä en edes muistanut, että olen joskus kirjoittanut tällaisen! Kiitokset kaikille kommenteista. En olekaan pitkään aikaan saanut inspiraatiota LotR-ficceihin. Pitäisi varmaan yrittää kehitellä taas pitkästä aikaa jotain. :D
Mä en vaan kertakaikkiaan suostu tykkäämään Ruusasta! Se vie Samin Frodolta!
Niinpä. :D
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Vastaa Viestiin