Lopunajat (Sméagol/Déagol, G, LW)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Lopunajat (Sméagol/Déagol, G, LW)

Viesti Kirjoittaja Jester » Ke Tammi 30, 2008 7:50 pm

Disclaimer: J.R.R. Tolkien
Rating: G
Pairing: Sméagol/Déagol

A/N: Lyrics Wheel –ficcitulkinta Enyan Wild Childista. Sainpas valmiiksi ajoissa! \o/ Suuria tunnelmia pienenpienessä koossa.


Lopunajat

Siihen olemiseen ja tuntemiseen ei tarvittu syytä tai seurausten pohtimista, sellaiset seikat pitivät majaansa muualla. Olemista ja tuntemista henkeä haukkoen ja pidättäen, silmät kiinni ja apposen avoimina, jäsenet liikkeessä ja levossa. Äänet ja äänettömyys merkitsivät yhtä paljon ja sanoma, sanomattomuus, pysyi samana.

Kun kummallakaan ei ollut tarinaa tai arvoitusta ihmeteltäväksi, Déagol kuunteli uusia tuulien mukanaan tuomia puiden suhisevista latvoista, Sméagol ruohikoista ja kallionkoloista. Parhaat niistä kaksikymmentä sormea kirjoitti muistiin iholle.

Heidän kodeissaan ei enää muistettu vartoa takaoven vaimeaa kolahdusta, joka kertoisi seikkailijan paluusta iltateen ajan mentyä menojaan. Déagol tarttui Sméagolin käteen yhteisen salaisuuden sinetiksi, ja yöt ja päivät tanssivat ohi ja lävitse ja ympärillä nauhana, joka sai uskomaan ikuisuuksiin. Ikuisuuttakin toki rytmitettiin, ja maatessaan nurmella kaksikko arveli todistavansa maailman sydämenlyöntejä. Syksyn hiljainen käpertyminen. Hallan ensimmäinen syleily. Havahtuminen kevään uuteen ja elinvoimaiseen. Kesän kiihkeä ryöppyäminen puunlatvoissa ja kallionkoloissa.

Sinä kesäisenä päivänä Sméagol laski päänsä toverinsa rinnalle kuuntelemaan omaa sydäntään, ja Déagolin raukeiden sanojen kerratessa tarjolla olevia mahdollisuuksia he olisivat olleet onnellisia tyytyessään yksinkertaisimpaankin. Myöhemmin pieni vene keinahti auringon kultaamalla laineella, ja Sméagol nauroi ilahtuneena toisen saadessa koukkuunsa ensimmäisen kalan.
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Ke Tammi 30, 2008 8:40 pm

Ai ihanuus. Minä pidän tuosta kappaleesta paljon (minä sen lähetinkin), ja tässä oli sitä samaa tunnelmaa. Hetkessä elämistä.
Parhaat niistä kaksikymmentä sormea kirjoitti muistiin iholle.
Olisin voinut kyllä lainata koko ficin, mutta tuossa oli jotain niin yksinkertaisen koruttoman kaunista.

Kuvailuasi rakastan^^ Syksyn hiljainen käpertyminen. Tässä kielikuvat olivat raikkaita ja niistä tuli hyvä olo. Nuo pitkät, vänkkyräiset lauseet myös sopivat tämän tunnelmaan, vaikka niitä itse yritänkin välttää :P Meinaan innostua sivupoluille... Nimi oli nätti. Heitti tähän päälle vähän angstisen vivahteen. Lauluhan loppuu minusta melko iloisesti (tai ei iloisesti, muttei angstisesti), mutta onhan siinä tiettyä katkeransuloisuutta myöhemmät tapahtumat huomioon ottaen. Kiitokset, oli ihana pikkufic^^
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Darial Kuznetsova
Samooja
Viestit: 431
Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Darial Kuznetsova » To Tammi 31, 2008 3:35 pm

Olen aika sanaton. Niin *tuumii* haikeaa tai silleen. En oikeastaan tiedä, mikä tätä kuvaisi. Pidin tästä. :)
Jos oli nimi niin kuka sitä muistaa, jos oli kasvot niin ne helppo oli unohtaa.
Jos oli sydän niin se helppo oli poistaa ja pyörät pyörii, päivät itseään toistaa...

Sydänpuu - Mustaan Uneen (Jani Liimatainen)

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu » La Helmi 02, 2008 12:50 am

Todella kaunis tunnelmapala. <3
Itse asiassa on jännittävää, miten elävästi ja taitavasti olet pystynyt kirjoittamaan oikeastaan pelkästä olemisesta ja elämästä nauttimisesta. ^^ Se on ihailtavaa, ja tässä oli lisäksi mukavana yhdistelmänä yksinkertaisia, kuvaavia lauseita ja pidempiä ja monimutkaisempia kuvailuja. Kuten juuri tuo hallan ensimmäinen syleily ja muut sellaiset.
Lisäksi loppu oli minusta valtavan ihana, oikein hymyilytti tuo Sméagolin ilahtunut nauru toisen saaman kalan tähden. <3
Siinä Miaplacidus oli oikeassa että otsikkoonsa yhdistettynä tähän tulee haikea vivahde. Liekö sitten ollut sama kalastusreissu jolla "hoppits will shakes the fortune of Middle Earth" tai jotain sinne päin.

Pidin oikein paljon. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » La Helmi 02, 2008 5:20 pm

Minäkin liityn tästä pitäneiden kerhoon ^^

On ihan oma taitonsa saada noin pieneen määrään lauseita mahtumaan noin paljon asiaa ja tunnelmia. Mielenkiintoinen kontrasti kun itse teksti on niin kevyttä, onnellista ja elämän pienistä ja suurista yksityiskohdista nauttivaa - ja sitten jotain LotRista ja näistä hahmoista tietävä kuitenkin tietää, miten huonosti kaikki tulee (tämän ficin ulkopuolella) päättymään. Se tuo tähän haikeuttakin, jota tässä ei muuten olisi. (Itse asiassa voisin tässä samalla tunnustautua juuri tämäntapaisten ficcien suureksi faniksi - sellaisten, joiden loppu vihjaa jostain suuresta, kohtaloa muovaavasta tapahtumasta, mutta ei kuitenkaan kirjoita mitään auki.)

Kiitos tästä ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida » Ma Helmi 04, 2008 2:21 pm

Tykkäsin. Mutta tästä on hirveän vaikea sanoa yhtään mitään. Päätin kuitenkin muutaman rivin raapustaa, kun kerran luinkin (useampaan kertaan, tässä on monta niin hienoa kohtaa, että niitä oli pakko jäädä maistelemaan). :)

Tämä tyyli on ensinnäkin sellainen, että siihen pitää keskittyä, jotta ficistä saa jotakin irti. Kielikuvat ovat kauniita, lauseet ovat kauniita, ja kokonaisuus on ihan älyttömän kaunis. Ja tulee sellainen olo, että vaikka tämä ficci on tietyllä tapaa monimutkainen, niin ei missään tapauksessa vaikuta siltä, että tämä olisi pelkästään sanoilla leikkimistä, vaan että ficillä on oikeasti myös sisältöä. Niin, ja vaikka ficci itsessään on kauhean suloinen ja näin, niin se tuntuu kyllä myös haikealta. Kai se on juuri se, että lukija tietää, mitä Sméagolille ja Déagolille tulee tapahtumaan, mikä antaa sitä haikeaa sävyä tähän ficciin. Ja samalla saa tämän myös tuntumaan entistä suloisemmalta, koska sitä osaa silloin arvostaa, että tapahtumahetkellä kaikki on vielä hyvin.

Sméagol laski päänsä toverinsa rinnalle kuuntelemaan omaa sydäntään. Tässä nyt tuntuu olevan niin paljon kauniita kohtia, että pitäisi oikeastaan lainata koko ficci, mutta lainasin nyt tämän yhden lauseen, koska siinä vain on niin ihana ajatus. Kiitoksia.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig » Ma Helmi 04, 2008 9:23 pm

Taattua Jester-laatua. :D

Pitämiskerho sai uuden jäsenen.

Erityisesti se kaksikymmentä sormea-kohta sai kaksikymmentä kynttä vilistämään selkääni pitkin.

Melkein itketti, kun tietää, kuinka heille oikein kävikään.

Pituus oli hyvä. Mitä sitä suotta jaarittelemaan, kun tunnelman saa kuvattua lyhyestikin. Sillä tämähän oli puhdasta tunnelmaa.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Paju
Puolituinen
Viestit: 210
Liittynyt: La Maalis 06, 2004 8:42 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Paju » Pe Helmi 15, 2008 9:59 pm

Tämä on ihana ficci. Ihana on juuri oikea sana, usko pois, koska tästä tulee lämmin ja onnellinen olo, kunnes lopussa mielessä pyörii vain "EI." Sinulla on todella kauniita, omia kielikuvia, jotka tuovat tekstiin tuoreutta ja tekevät siitä mielenkiintoista luettavaa muutenkin kuin tarinan kannalta. (Vai olenko minä ainoa, joka jää ihastelemaan omaperäisiä kielikuvia kesken lukemisen? :D) Pidin paljon, kyllä. En löydä pahaa sanaa sanottavaksi.

Sinä kesäisenä päivänä Sméagol laski päänsä toverinsa rinnalle kuuntelemaan omaa sydäntään--

Kaunein, itkettävin lause koko tarinassa, koska tietää, että saman päivän iltana asiat olivat täysin päälaellaan, eikä tuo sydän enää sykkinyt. Voi surkeus. ._.

Arawyn
Puolituinen
Viestit: 215
Liittynyt: Ti Maalis 29, 2005 6:44 pm
Paikkakunta: Nightwishin treenikämppä

Viesti Kirjoittaja Arawyn » La Helmi 16, 2008 7:18 pm

Komppaan muita ja myönnän siis ihastuneeni tämän tunnelmaan täysin. Alkoi ihan masentaa kun tietää mitä sitten käy.

Tässä oli mukavan kevyttä ja hienoja kuvauksia sisältänyttä kerrontaa pakattuna pieneen nättiin pakettiin (jossa on vaaleanvihreät käärepaperit)
Lyhyys on vain etu. Osaisinpa itsekin elää noin hetkessä. Kiitos ja kumarrus, oikein mukava pätkä.
Once I am sure of my task I will rise again.

Vastaa Viestiin