Forever with You (Aragorn/Legolas, PG-13)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Forever with You (Aragorn/Legolas, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Suetus »

Title: Forever with You
Author: Suetus
Raiting: PG-13
Pairing: Aragorn/Legolas
Genre: Slash, Angst
Warnigs: Roolihahmon kuolema
Beta: Kaverini
Disclaimer: Hahmot omistaa arvoisa J.R.R. Tolkien, tarinan omistaa minä, mutta pohjaltaan se on Tolkienin.
A/N: Aika huono minusta tästä tuli. Ihan tuollainen päähän pisto, mutta ihan ok jos tykkäätte =)

Legolas, Synkmetsän prinssi, tuijotti tymistyneenä kallion kiellekkeeltä alas. Hän tunsi kuinka kyyneleet tekivät tuloaan, mutta säästi ne Gimlin takia. Legolas ei voinut käsittää, mitä äskön tapahtui. He olivat ratsastaneet rauhallisesti ja iloisina Helmin Syvännettä kohti turvaan kuningas Théodenin saleista. Matkalla olivat kuitenkin hukat ratsasta-örkkeineen hyökänneet matkalaisten kimppuun. He kärsivät monia menetyksiä, mutta yksi menetys oli ylitse muiden, ainakin haltian mielestä.

Aragorn, Arathonin poika ja Isildurin perillinen, lepäsi nyt vehreimmillä niityillä. Kun taistelu oli loppunut, olivat Legolas ja Gimli alkaneet etsiä tätä. Aragornia ei kuitenkaan näkynyt missään, mutta yksi örkki kertoi naureskellen vahingoniloisesti mitä oli tapahtunut: Aragorn oli jäänyt kiinni hukan satulan hihnoihin. Hukka oli juossut suoraan kallion kiellekeeltä alas, Aragorn mukanaan. Legolas huusi örkille. Tämä takuulla valehteli. Gimli katsoi ystäväänsä järkyttyneenä kun tämä surmasi örkin nopealla iskulla.

Legolas ei voinut uskoa tätä. Hän ei voinut uskoa, että Aragorn oli poissa. Hehän olivat ylimpiä ystävyksiä, ja joskus Legolas toivoi että he voisivat olla enemmän kuin ystäviä. Mutta niitä ajatuksia vaalea haltia oli hävennyt. Nyt Aragorn oli poissa eikä haltia enää hävennyt noita ajatuksia. Mikä sääli. Samassa kajahti Théodenin käsky:
"Jatketaan matkaa. Meidän on ehdittävä Helmin Syvänteeseen ennen pimeää. Haavoittuneet autetaan mukaan matkaan, mutta kuolleet jätetään. Rauha heille". Legolas juoksi Théodenin luo esittääkseen vastalauseen, mutta kuningas arvasi tämän:
"Legolas... Olen pahoillani, mutta tämä on käsky". Niin Legolas ei voinut muuta kuin nousta hevosensa selkään ja seurata joukkiota. Hän toivoi, että olisi saanut nähdä Aragornin edes vielä viimeisen kerran.

Helmin Syvänteeseen päästyään naiset ja lapset alkoivat etsimään sopivia yöpymispaikkoja. Miehet sen sijaan lähtivät kolpakolle majapaikkaan. Gimli etsi Legolasta kaikkialta, mutta tätä ei löytynyt mistään. Lopulta Gimli löysi hänet tallista hoitamastaa valkoista hevostaan Arodia, jonka tämä oli saanut Rohirrimiltä.
"Legolas?" Gimli kysyi riuskasti. Legolas käänsi katseensa Gimliin, muttei sanonut sanaakaan.
"Tuletkos kolpakolle? Juodaan Aragornin muistoksi". Legolas kuitenkin pudisti päätään päättäväisesti ja sanoi:
"Ei. En usko että Elessar itse olisi halunnut meidän muistavan häntä niin". Gimli katsahti haltiaan epäuskoisena, mutta päätti pitää omat suunnitelmansa.

Niin Legolas jäi ypöyksin talliin. Hän nojasi Arodiin ja antoi vihdoinkin surulle vallan. Kyyneleet valuivat pitkin haltian kalpeaa ihoa, ja tämä ei voinut lakata ajattelemasta Aragornia. Arod katsahti Legolasiin kysyvästi.
"Voi anteeksi Arod", hän kuiskasi tuskin kuuluvasti.
"En voi vain unohtaa häntä. Hänen komeita piirteitään ja ystävällistä luonnettaan. Sitä tarmoa joka hänestä aina loisti". Legolas kuitenkin hiljeni nopeasti kun huomasi puhuvansa hevoselleen. Ja vielä yleiskielellä jota Arod ei takuulla ymmärtäisi.

Legolas päätti mennä puhumaan kuningas Théodenin kanssa, jotta unohtaisi surunsa. Kuningas oli kuitenkin myös majatalossa, eikä Legolas halunnut päätyä juomaan itseään humalaan. Hän saattaisi tehdä siinä tilassa jotain tyhmää, tai paljastaa asioita jotka eivät saaneet tulla paljastetuiksi. Niinpä hän ilmoitti lyhykäisesti vartijalle menevänsä hänelle varattuun huoneeseen. Jos vaikka joku sattuisi häntä kaipaamaan. Hän käveli hitaasti miettien niitä kaikkia asioita, joita Aragornin kanssa oli yhdessä kokenut.
"Voi Aragorn, miksi sinun oli pakko lähteä tästä maailmasta? Miksi sinun oli pakko mennä sinne, mihin minä en voi sinua seurata?" Legolas vaikeroi ääneen, mutta hiljeni äkkiä. Joku saattaisi kuulla.

Huoneeseensa päästyään Legolas vaihtoi päälleen yökaapunsa. Hän meni sänkyynsä pitkälleen, mutta uni ei suostunut tulemaan. Niinpä haltia nousi ylös ja käveli parvekkeelle. Hän katseli tähti ja ajatteli taas Aragornia.
"Onkohan sinullekin tuolla ylhäällä oma tähti? Jos on, niin siitä tulee takuulla minulle kaikkein rakastetuin tähti", Legolas mietti hiljaa itsekseen. Taivaalla möllötti täysikuu, joka valaisi Legolasin kasvot ja antoi hiuksille kauniin hohteen. Hänelle tuli kuun pinnan muodoista aivan mieleen Aragornin kasvot. Haltia katsoi kuuta surullisena ja kuiskasi sitten:
"Hyvää yötä rakkaani". Sitten hän meni sänkyynsä ja itki lopulta itsensä uneen.

"Legolas?" Haltia heräsi aamulla tuttuun ääneen. Hänen sydämensä sykki tyhjään ja hän ponkaisi nopeasti pysyyn sängystään.
"Lord Elrond?" Legolas totesi kysyvästi pettyneenä. Hän oli jo hetken luullut, että Aragorn ei sittenkään olisi kuollut. Elrond hymyili rohkaisevasti toiselle haltialle.
"Tiedän mitä on tapahtunut. Tulin surun hetkenä tänne katsomaan miten voit". Legolas hymyili voipuneesti Elrondille, joka puhui tälle rauhoittavasti haltiakielellä. Mutta hän muisti silloin karmean tosiasian. Elrondhan oli kasvattanut Aragornin!
"Voin jo ihan hyvin. Olen harkinnut vakavissani lähteä Harmaille Satamille kun tämä taistelu on ohi", Legolas valehteli puolihaltialle. Yhtäkkiä Legolas nojautui eteenpäin ja halasi Elrondia. Elrond sanoi hämmästyneenä:
"Ei sinun tarvitse valehdella. Ja kiitos tuosta.. Öhm äsköisestä. Mutta minulla on tunne, että näen poikani vielä jossain". Elrond nyökkäsi Legolasille kohteliaasti johon Legolas vastasi. Sitten Elrond lähti kohti Rivendeliä.

Legolas jäi ymmällään. Mitä ihmettä Elrond oli tarkoittanut? Tuonko takia vain, tuo arvoisa puolihaltia matkusti näin kauas? Legolasin ajatuksiin putkahteli taas kuvia Aragornista, mutta hän työnsi ne päättäväisesti syrjään. Hän päätti unohtaa Aragornin, ainakin hetkeksi, ja yrittää elää. Ilman Aragornia hän ei ikinä tulisi olemaan kokonainen, mutta jotenkin hänen olisi pärjättävä maailman loppuun saakka. Ilman Aragoania. Legolas puki vaatteet päällensä, sillä muisti olevansa pelkässä yökaavussa. Sitten hän lähti etsimään Gimliä.

Gimlin hän löysi tallin ylisiltä nukkumasta, tai pikemminkin sammuneena. Kääpiö oli tainnut juoda liikaa ihmisten olutta, erehtyen sietokyvystään.
"Hmph! Kääpiöt, ei teidän kanssanne voi elää ollenkaan", Legolas puhisi harmissaan, sillä kaipasi juuri sillä hetkellä kipeästi juttu seuraa. Muutakaan tekemistä vaalella haltialla ei ollut, joten hän lupautui kuninkaan juoksupojaksi. Théoden näki, että Legolas suri pahemman kerran, joten hän suostui tarjoukseen ilomielin. Niin kiireinen koko päivä oli, että Legolas unohti tyystin Aragornin.

Vasta päivän pimetessä Legolas sai vapautensa. Heti kun kuningas Théoden ilmotti Legolasin vapaudesta, hän alkoi heti pohtimaan asioita. Kun hän oli päässyt huoneeseensa saakka, kuului portilta torvien toitotusta. Legolas kohotti kulmiaan, kuka sieltä nyt tähän aikaan tulisi? Legolas siirtyi parvekkeelle. Hänen sydämensä teki voltin. Siellä, kuningas Théodenin vierellä, piirtyi tuttu siluetti. Niin tuttu, että Legolasin teki mieli juosta alas suin päin. Hän kuitenkin malttoi mielensä, sillä terästettyään kuulonsa, kuuli hän tutun hahmon tiedustelevan häntä. Legolas siirtyi kirjoituspöytänsä ääreen ja teeskenteli kirjoittavansa kirjettä surullisena.

Ovelta kuului melkein heti koputus.
"Sisään", Legolas kutsui koputtajan sisälle surumielisellä äänellä. Oven takana oli kuningas Théodenin palvelija:
"Teille on yllätysvieras", sanoi palvelija mitään kertovalla äänellä, mutta hymyili leveästi. Legolas kohotti kulmiaan ja nyökkäsi vierailijan sisälle. Huoneeseen astui Aragorn, yhtä komeana kuin aina ennenkin. Likaisempana kuin aiemmin mutta hymyillen leveästi.
"Legolas", hän kuiskasi lempeästi. Legolas yritti hillitä itsensä ja sanoi moittien:
"Aragorn. Olet myöhässä". Aragorn kohotti kulmiaan kysyvästi. Hän oli pettynyt ystävänsä käyttäytymiseen. Legolas nauroi vapautuneesti Aragornille ja kapsahti tämä kaulaan. Aragornille tuo tuli aivan täytenä yllätyksenä, mutta tämä vastasi ystävällisesti haltian halaukseen.

Legolas olisi halunnut hillitä itsensä kokonaan, mutta jokin voima pakotti hänet nojautumaan eteenpäin ja suutelemaan Aragornia poskelle.
"Legolas, mitä ihm-?" Aragorn kysyi yllättyneenä. Legolas punastui, painoi katseensa lattiaan ja selitti nolona:
"Aragorn. Luulimme kaikki että olit kuollut. Se olisi ollut kamalaa ihmiskunnalle. Varsinkin minulle, vaikken olekaan edes ihminen! Et ehkä ymmärrä.. Mutta.. Mutta Minä rakastan sinua Estel. Enemmän kuin mitään muuta". Miesten välille laskeutui rikkumaton hiljaisuus, jonka Aragorn lopulta rikkoi:
"Legolas, minäkin rakastan sinua".

Legolas luuli kuulleensa väärin. Mutta Aragorn todisti sanomansa suutelemalla häntä intohimoisesti suoraan suulle. Legolas vastasi helpottuneena suudelmaan ja kiusasi Aragornin korvan nipukoita sormillaan. Pian malttamaton kaksikko oli riisunut toisensa ja he katselivat toisiansa nyt syvälle silmiin maatessaan Legolasin sängyssä.
"Aragorn", Legolas kuiskasi. Aragorn nosti kulmiaan ja kysyi:
"Niin kultani?"
"Lupaathan ettet ikinä jätä minua?" Legolas kysyi huolestuneena. Aragorn nyökkäsi rakastavaisesti. Sitten kaksikko rakasteli rauhassa yön pimeyden laskeutuessa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helmin Syvänteen taistelu oli kuumimmillaan. Aragorn johti taidokkaasti joukkojaan ja Legolas kilpaili Gimlin kanssa taistelun huumassa. Monia örkkejä ja ihmisiä oli jo kuollut. Aragorn tunsi viiltävää kipua sydämessään, sillä Lorienin Haldir oli kuollut. Örkki oli iskenyt tätä raivoisasti, ja Aragorn yritti kostaa örkille, muttei onnistunut. Aragorn kuitenkin jatkoi taistelua ajatellen juuri löytynyttä rakkautta Legolasin kanssa. Tässä taistelussa haltian rakkaus antoi hänelle voimaa jatkaa taistelua.

Aragorn oli taistelemassa alhaalla ja Legolas taisteli ylhäällä Gimlin kanssa. Hän seurasi koko ajan toisella silmällään rakastaan, jonka taistelu näytti kääntyvän pian häviöksi.
"Aragorn! Tule ylös!" Legolas huudahti rakkaalleen kantavalla äänellä. Aragorn katsahti nopeasti ylös, nyökkäsi ja jatkoi taistelua. Legolas jätti Gimlin puolustamaan ja heitti Aragornille köyden alas. Aragorn tarttui köyteen ja Legolas alkoi hinaamaan Aragornia ylös.

Juuri kun Aragorn olisi ollut poissa örkkien tavoiteltavista, yksi rumimmista örkeistä tarttui Aragornin viittaan. Viitta repeytyi, mutta vetäisi sen verran, että Aragornin ote irtoutui köydestä. Hän tippui örkkien joukkoon Legolasin huutaessa verta hyytävällä äänellä. Örkki lävisti Aragornin sydämen keihäällä muutamassa sekunnissa, eikä Legolas voinut tehdä mitään.
"Eii! Aragoorn!" haltia huusi. Hän tunsi suurta raivoa Mustan Maan palvelijoita kohtaan. Sitten hän muisti Aragornin lupauksen. Legolasin olisi pakko tehdä nyt sama lupaus. Aragorn oli juuri mennyt sinne, mihin Legolas ei elävänä voisi seurata. Olisi siis pakko.. Oli pakko kuolla.

Legolas lakkasi taistelemasta. Mutta kukaan örkeistä ei halunnut tappaa Legolasta, ne halusivat vain pitkittää hänen suruaan. Legolas käveli kuin unessa muurille ja katsoi siitä alas.
"Mitä tulen kultaseni", Legolas kuiskasi ja hyppäsi muurilta alas. Hän tunsi saavansa rauhan ja alas asti tuntui olevan pitkä, pitkä matka. Legolas painoi silmänsä levollisesti kiinni ja pyörtyi ennen kuin osui maahan. Gimlin silmät levähtivät auki lautasen kokoisiksi, sillä tämä oli juuri kääntynyt ja ehtinyt nähdä Legolasin viitan reunan häipyvän muurin yli. Gimli huusi, mutta Legolas oli jo poissa. Taistelu jatkui vielä aamuun saakka epätoivoisena. Aamulla tuli Rohirrim punaisen auringon noustessa, jotka ajoivat örkit pois, ja surmasivat monia. Niin loppui Helmin Syvänteen taistelu. Voittoon, mutta joidenkin mielestä tappioon.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Legolas heräsi, muttei avannut silmiään. Hän ei voinut uskoa tätä, oliko joku sittenkin pelastanut hänet. Hän tunnusteli varovasti vartaloaan. Kipua ei kuitenkaan tuntunut. Mutta eniten Legolas hämmästyi, että hänen sydemessäkään ei enää tuntunut kipua, ei tuskaa.. Haltia avasi varovasti silmänsä. Auringon säteet loivat huoneeseen pehmeän hehkun. Legolas huomasi makaavansa tutun ihmisen vieressä. Hänen vierellään nukkui Aragorn, Isildurin perillinen ja Legolasin rakkaus. Legolas ei olisi halunnut herättää rakastaan, muttei voinut itselleen mitään. Niin hän suuteli kevyesti Aragornin niskaa. Hän totesi olevansa paremmassa paikassa, paikassa, jossa pahuus ei hallinnut maailmaa. Aragorn heräsi suudelmaan ja katsoi Legolasia sanoen:
"Olet myöhässä". Legolas naurahti muistaessaan, että oli sanonut Aragornille samoin. Hän siveli varovasti miehen poskea ja henkäisi:
"Olen vihdoin täällä, nyt voimme olla ikuisesti yhdessä". Aragorn nyökkäsi ja veti haltian lempeästi syliinsä.
Viimeksi muokannut Suetus, Ma Elo 17, 2009 9:24 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Forever with You (Aragorn/Legolas, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Aralas »

JEEI!! Eka kommaaja, ja viel mie :shock: Jouduin hokemaan (pitkästä aikaa) melkein koko ajan 'aaaaaaaww' ^^

Ja nyt itse asiaan, elikkäs ficciin. Joudun olemaan pilkunviilaja (mitä teen yleensä vain äikäntunneilla)

Eikös haltija kirjoiteta haltia?? Itse ainakin teen sen niin.
Ja tuntui muuten, että hoit koko ajan 'Legolas, Legolas, Legolas'
Legolas valehteli haltijalle.
Eikös tos kuuluis ollapuolhaltialle??

Ja juttu seuraa yhteen, kiitos.
Oven takana oli kuningas Theodredin palvelija:
Siis meinaat vissiin Thèodenin palvelijaa??

Joo ja anteeksi, pikunviilaus on vain joskus hauskaa...

Kiitos hei, ja näkemiin ^^

P.S. Juoni oli hyvä ja paras paritus, suuri kiitos tästä lukukokemuksesta! *kumarrus*
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Forever with You (Aragorn/Legolas, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Suetus »

Nyt on näköjään päässyt luvattoman monta virhettä käymään. Voi olla että haltia kirjoitetaan haltia, taikka haltija, en ole ihan varma =). Voisin korjata nuo kyllä. Ja tiedän että ficissä hoettiin koko ajan Legolas, yritin sitä vähentää mutta lopulta totesin itselleni että ei toimi.. Ja kuningas Théodenissa on näköjään käynyt myös kämmi. Mutta betanikaan ei sitä ole huomannut, sillä hän ei ole Taru Sormusten Herrasta fani, eli ei ole tuota tajunnut. Ja minustakin pilkunviilaus on joskus todella hauskaa, eipä siis tuosta mitään. Mutta, mutta korjaanpa nyt nuo jutut. Mutta kiitos kommentista ja mukavaa jos pidit Aralas
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3
Vastaa Viestiin