Rakkautta ja Rimakauhua Hobittilassa [päätösosa tullut!]

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Rakkautta ja Rimakauhua Hobittilassa [päätösosa tullut!]

Viesti Kirjoittaja etella »

Title: Rakkautta ja rimakauhua Hobittilassa
Author: Samara
Beta: JoutZen
Rating: mulla ei ole sydäntä laittaa hobitteja NC-17 -hommiin, joten sanottakoon tätä PG-13:ksi :mrgreen:
Genre: Slash & humor & romance ;) näyttää siltä että lievänlievänlievää angstia/draamaakin tulossa
Disclaimer: Arvoisa J.R.R. Tolkien omistaa hahmot ja tapahtumapaikat, tarina on sairaan mieleni tuotosta.
Summary: Mitä siitä seuraa, kun hobitti rakastaa hobittia, mutta tämä rakastaakin toista?
A/N: Oli pakko saada tämä tänne takaisin kun sitä pyydettiin, jatkoakin tulossa, kirjoitettu jo :)

***

osa1
Sam makoili Konnun kostealla nurmella ja haisteli raikasta ilmaa. Sateen jälkeen ilma tuntui aina niin puhtaalta... Sitä ei voinut sanoin kuvailla. Päivät olivat olleet melko tylsiä sen jälkeen, kun Gandalf päästi saattueen lomalle. Hänellä ja Sarumanilla oli kuulemma viimeaikoina ollut niin vähän aikaa jakaa yhteisiä tunteita... Mitähän sekin tarkoittaa? No, joka tapauksessa, heille oli järjestetty kyyditys sormusaaveiden toimesta, ja he olivatkin kotona jo parin päivän kuluttua. Takaisin tehtäviin päästäisiin kuulemma sitten, kunhan välttämättömät hommat olisi hoidettu. HMM. Frodokaan ei koskaan keksinyt mitään uutta makuuhuone-elämään. Sormusaavekin oli sängyssä parempaa vaihtelua kuin aina-sitä-samaa junnaava Frodo- poika. Ei siis ihme että tylsää oli ollut. Siis yhtä päivää lukuunottamatta.

Sam veti vielä kerran syvään henkeä, nousi istumaan ja katsahti syvänsiniselle lammelle, jossa parasta aikaa uiskenteli kaksi joutsenta. Sam ei ollut aivan varma, näkivätkö hänen silmänsä oikein, sillä näytti siltä, kuin toisen joutsenen pää olisi ollut toisen takapuolessa tuottaen tälle hillitöntä mielihyvää. Ehkä Gandalfin ruohonpolttelu ei ollutkaan niin hyvä idea.. Sam käänsi katseensa lammen vieressä olevan suuren, vehreän tammen juurelle, ja hymy nousi hänen huulilleen. Tuossa paikassa, vain pari viikkoa sitten, hän oli saanut osakseen Merrin taholta jotain sellaista, mitä ei ollut ennen kokenut, ei edes Frodon kanssa. Parin viikon takaiset muistot veivät Samin ajatukset aina vain syvemmälle ja syvemmälle omaan mieleensä ja hän ajelehti niiden mukana jonnekin todella kauas..

Sam havahtui Repunpäältä kuuluvaan huutoon, joka kuului ilmiselvästi Frodolle. Sam huokaisi haaveksivasti, loi viimeisen silmäyksen tammeen ja sitten lampeen, jolta joutsenet olivat jo lähteneet, kampesi itsensä ylös kosteasta maasta, ja lähti kävelemään Repunpäälle, josta löysi lähes hysteerisenä vollottavan hobitin, jota katsoi parhaaksi lohduttaa.
”Mikä hätänä, Frodo-kultapuppeli?”
”KYNTENI KAATKEESIIIIIH!” Kynsi todella oli poikki, nyt se oli ainakin kaksi milliä muita lyhyempi.
”Mitä minä nyt sanon Legolasille, kun hän näkee ennen-ah-niin-ihanat kynteni?! Hän nauraa minut ihan lyttyyn, olen varma siitä!”
”Rauhoitu nyt”, Sam tyynnytteli. Nytkin hän olisi voinut lojua Merrin kanssa puronvarrella, kuunnellen veden liplatusta ja lintujen laulua…
”Mutta voithan sinä käyttää tekokynsiäsi. Niitä, jotka ostit Sauronin sekatavarasta Mordorista.”
”MINÄKÖ turvautuisin vilppiin?! En ikinä!” Sam mutisi vastaukseksi jotain siitä, että luuliko Frodo tosissaan haltioiden pelaavan rehellistä peliä, mutta Frodo ei kuunnellut, sillä hän vollotti taas:
”Sam, rakkaani! Sinä sitten aina olet rinnallani, pidät puoliani ja yrität ratkaista ainaisia pulmiani! Ethän koskaan lähde pois?!” Sam ajatteli taas Merrin sileää ihoa, pieniä hymykuoppia ja kiharaista pellavapehkoa (!!) ja tuli mielessään jälleen siihen tulokseen, että olisi nytkin kaikkein mieluiten tämän kainalossa, eikä lohduttamassa yhtä mitätöntä sormuksenviejää (mikä se on?) johon oli yhtä kiintynyt kuin sika sinappiin, ja jota oli todella vaikea karkottaa, mutta sai Frodon kuitenkin vakuuttumaan siitä, ettei milloinkaan lähtisi toisen matkaan.

Frodon huolenpito sai Samin voimaan pahoin, joten hän lähti takaisin ulos, eikä ehtinyt kauas, kun näki Merrin. Myös Merri oli huomannut hänet, ja Sam pani merkille että Merriä lakkasi kovasti kiinnostamasta leppäkertun toimet tammenlehdellä, sillä tämä nosti oitis päänsä ylös ja lähti rivakasti kävelemään Samia kohti, leveä, mutta samalla viekas hymy naamallaan. Kun Merri pääsi Samin luo, hän katsoi huolellisesti ettei ketään näkynyt ja kysyi olisiko Samilla juuri nyt mitään menoa. Sam ei epäröinyt yhtään, vaan vastasi olevansa vapaa kuin taivaan lintu ja niin lähtivät kaksi hobittipoikaa käsi kädessä puuvajaa kohti.

Kahden hikisen ja kiihkeän tunnin kuluttua vajan lattialla makasi kaksi puhki (kirjaimellisesti) kulutettua hobittinuorukaista (?) toisiinsa kietoutuneina.
”Luuletko että tästä voisi tulla jotakin.. syvempää?”
”Kyllä, ehdottomasti”, vastasi Merri edelleen huohottaen ja painoi hellän suudelman Samin otsalle.
”Ihanaa”, huokaisi Sam. ”Juuri niin kuin olen unelmoinut. Luulen nimittäin että.. että olen rakastumassa sinuun”.
Merri säpsähti.
”Rakastumassa.. minuun?!”
”Kyllä. Itse asiassa.. luulen että olen jo rakastunut. Mutta älä pelkää, ei se.. ole.. vakavaa..”.
”En minä sitä. Pidän itsekin sinusta paljon. Ei, vaan vieläkin enemmän. Sitä minä vain, että.. entä Frodo? Tämä täytyy pitää salassa häneltä.” Sam mietti hetken kuumeisesti ja kuvitteli Frodon ja Merrin punnuksiksi vaakaan. Silloin Merri painui alemmas kohti Samin haaraväliä, eikä Sam enää pohtinut enempää. Merri painui vaa’assa pohjaan asti vaa’an kolahtaessa vaimeasti.
”Minä rakastan sinua vaikka mikä tulisi! Ei Frodo saa tietää”.
”Hyvä”, huokaisi Merri, ja painautui tiukemmin vasten Samin alastomana väreilevää vartaloa ja otti suuhunsa Samin koko komeuden, joka sykki elävämpänä kuin koskaan.

Seuraavina päivinä Merri ja Sam tapailivat yhä useammin ja tiiviimmissä merkeissä. (A/N Ja KYLLÄ, ne tekivät muutakin kuin sitä. Älkää olko liian pervoja.) Frodo oli jo luovuttamassa parisuhteensa elvyttämistä, mutta jaksoi silti selailla ”Onko suhteessasi solmuja?” ja ”Mitä tehdä kun kumppania ei enää kiinnosta” –lehtisiä ja soitella parisuhdeterapeuteille. Sam mietti kuumeisesti, miten saisi pidettyä Frodon irti epäilyistään, mutta aivot löivät pelkkää tyhjää. Merrin kanssa elämä tuntui niin paljon houkuttelevammalta ja ihanalta. Kun hän vain keksisi keinon miten..
”Minä tiedän! Me menemme naimisiin!”, hihkaisi Frodo, saaden Samin naaman venähtämään puoli metriä alaspäin.
”Oi! Olet samaa mieltä! Kuinka ihanaa!” Frodo kaappasi Samin kainaloonsa ja silitteli tämän päätä. Sam puolestaan yski kauhistuneena paksuja kainalokarvoja naamaltaan ja mietti samalla, miten saisi kerrottua Frodolle että tämä tarvitsee ladyshaveria.

”Mitä haluaisitte häälahjaksi?”, kysyi Ruusa närkästyneenä selaillen Hobitti Hallin postimyyntilehtistä. Ruusa oli selvästi kateellinen Frodolle, sillä kaikkihan tiesivät, kuinka tämä tahtoi Samin omakseen. Sam ajatteli itsekseen, että Merrille tämän kateellinen tulisi olla, koska Samillahan ei ole mitään tunteita Frodolle, ei ole ollut aikoihin – jos nyt ei sääliä lasketa mukaan. Samassa Pippin, jonka Frodo oli palkannut uudeksi puutarhurikseen Samin vapauduttua siitä tehtävästä, ryntäsi ovesta sisään kukkakimppu kädessään. Nähdessään Ruusan tämä lehahti tulenpunaiseksi ja veti kukat selkänsä taa. Pippin oli toinen, jota Ruusa oli tavoitellut jo pitkään, mutta Pippin ei ollut yhtään kiinnostunut Ruusasta, sillä tällä oli muut mielessä. Frodo nimittäin. Kukkakimppu oli ilmiselvästi siis hänelle, mutta Ruusa ehti jo huomata sen, unohti Frodon siinä silmänräpäyksessä ja kaappasi Pippinin syliinsä laukoen ylistyksiä kunnon hobiteista. Luoja! Eikö kukaan, edes Ruusa, tajua, että yli puolet konnun hobittimiehistä on homoja?!!

A/N: Tykkään kirjoittaa lyhyitä ja selkeitä kappaleita, niitä on mukavampi lukea :) Ja palautetta, KIITOS PALJON! Kehukaa, haukkukaa.. ;)
Viimeksi muokannut etella, To Huhti 15, 2004 5:39 pm. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Avatar
Jormungandr
Puolituinen
Viestit: 254
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:08 pm
Paikkakunta: godforsaken lunar hellscape

Viesti Kirjoittaja Jormungandr »

*potkii itseä päähän* Eikö kukaan tosiaan ole kommentoinut tätä ihanaa ficciä? What was I thinking?

Ensinnäkin, rakastan otsikkoa. Katsoin ennen Rimakauhua, ja olin koko ajan sitä mieltä, että siitä saisi loistavan ficin. Ja sitten joku meni ja väsäsi sellaisen.

Sitten ficistä. MAHTAVAA. Rakastuin tähän. Huumori sai minut melkein repimään kaksi kokoa liian isot housuni. Tosin kappalejakoa olisi voinut vähän hioa, tuommoinen pötkö on hiukan hankala lukea.
It's such a little thing to weep—
So short a thing to sigh—
And yet—by Trades—the size of these
We men and women die!


-- Emily Dickinson
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

Aivan :o kappalejako. En ikinä muista että wordin kappalejako ei toimi täällä o.O No minä fiksaan tuon pätkiin.

Ja kiitos kommenteista, jatkoa on kyllä tulossa ^^
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon »

Loistavaa huumoria, jatko siis must. Allright?
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

betannut edelleen zen ;)

osa2
”Aiih! Älä vedä liian tiukalle!” ulisi Sam. Eihän korsetista ollut puhuttu mitään, kun Frodo sanoi että he lähtisivät tänään Briihin sovittamaan hääpukuja.
”Sam kulta, hääkuvassa täytyy näyttää hyvältä!”, intoili Frodo vieressä, ja antoi puvustajalle merkin kiristää korsettia vielä enemmän. ”Muuten, minkälaista kimppua olet meille ajatellut? Mietin vain, kun sinä olet ollut minulle niin mainio puutarhuri,” - sanoi Frodo ja sipaisi Samin leukaa - ”että luulisi sinun keksivän meille juuri sen oikean kimpun.”
Kun vastausta ei kuulunut, Frodo irrotti katseensa vaaleanpunaisesta pitsiröyhelöleningistä, ja rupesi silmäilemään Samia, joka oli vajonnut ähkien lattialle.
”Hmm… kokeillaan sinulle sittenkin tätä punaista asua – se sopii sävy sävyyn naamasi kanssa!”

Kotimatkalla hobitit poikkesivat kaljalle Vihreään Lohikäärmeeseen, ja Sam sai hengähtää korsetista kärsineen vatsansa kanssa.
”Em… Frodo..?”, aloitti Sam varovasti, kun oli saanut suuren kolpakon eteensä.
”Niin, kultaseni?”, sirkutti Frodo vastaukseksi.
”Oletko ihan varma, että nämä häät ovat sittenkään niin hyvä idea? Tai siis-”, jatkoi Sam, kun huomasi Frodon venähtäneen ilmeen, ”-luuletko että suhteemme tästä paranee? Mielestäni se ei ole juurikaan muuttunut, mitä nyt vietämme enemmän aikaa yhdessä, mutta sekin johtuu näistä häävalmisteluista.”
Frodo katsoi Samia hetken epäuskoisena, alahuuli väpättäen, silmät kostuneena, ja Sam katsoi parhaaksi olla järjestämättä kohtausta baarissa.
”Frodo, älä viitsi. Enhän minä tosissani. Piristy nyt, hyvinhän meillä menee”, teeskenteli Sam, vaikka ottikin koville lausua noita sanoja. Frodon ilme kirkastui siinä samassa, ja tämä moiskautti Samin poskelle märän suukon, ja jatkoi sitten:
”Niin niistä kukista…”

***

Pari päivää myöhemmin Sam oli tulossa ostosreissultaan. Hän hyppeli polkua pitkin vihellellen, ilman minkäänlaista kiirettä, Siwan muovikassi kädessään. Yhtäkkiä vihellyksen sävy muuttui. Sam pysähtyi ja vihelsi uudelleen.
Sama juttu.
Hän mietti hetken paikoillaan mistä tuo outo ilmiö syntyi, mutta tajusi ettei se ollutkaan hänen vihellyksensä, kun näki Merrin viittovan puun takana. Sam jätti ostoksensa siihen paikkaan, ryntäsi puun taakse ja otti Merristä niin kovan otteen, ettei tämä pystynyt hengittämään. Pitkän ja märän suudelman jälkeen Sam päästi irti rakkaastaan ja alkoi näprätä tämän housuja auki.
”Sam, minullakin on ollut sinua ikävä, on todella, mutta onko tämä nyt oikea aika ja paikka tälle? Tarkoitan, voisimmeko tavata jossain muualla tänään?”, sanoi Merri välttelevästi, ja alkoi solmia housujensa naruja takaisin kiinni. Sam hämmentyi kultansa reaktiosta, mutta antoi asian olla.
”Voi Merri, olen ikävöinyt sinua niin! Sinut minä tahdon, sinut!”
”Merkit puhuvat hieman muuta”, sanoi Merri ja hänen äänensä viileni.
”Mitä?”
”Miten on, sopiiko korsetti?”, jatkoi Merri kylmään, ivalliseen sävyyn.
”Nyt sinä olet ymmärtänyt jotain väärin, Merri. Sinä olet elämäni mies! Ei sinne mahdu ketään muuta! Tiedäthän, sydämeen mahtuu vain yksi ämmä…”, yritti Sam epätoivoisesti, mutta Merrin ilmeestä näki, että tämä oli loukkaantunut, eikä kevyt vitsailu auttanut asiassa yhtään.
”Hyvä on. Minun olisi pitänyt kertoa sinulle, mutta kun emme ole juuri nähneet toisiamme, ja…”
”Joten päätit siis olla kertomatta sellaista pientä yksityiskohtaa, että sinä OLET MENOSSA NAIMISIIN!”, sähähti Merri.
”Frodo sitä haluaa, en minä!”
”Ja sinussako ei ole tarpeeksi miestä todistaaksesi, ketä oikeasti rakastat?”
Sam mietti hetken, muisti punnukset ja vastasi sitten epäröimättä:
”On. Huomenna sanon Frodolle suoraan, ettei häitä tule.”
Merri katsoi Samia hetken tuimasti, mutta hänen pienet ruusuhuulensa sulivat pian suloiseen hobittihymyyn.
”Tiesinhän minä, että välität”, sanoi Merri ja tarttui Samin vyötärölle.
”Ehkä voisimme sittenkin harkita pientä sessiota…”
Sam nielaisi, ja tunsi kovettuvansa jälleen. Tätä hän oli kaivannut. Hän tarttui Merrin takamukseen, samalla kun Merri veti tämän housut pois. Sam vilkaisi tielle, varmisti ettei ketään tullut, ja he vetäytyivät puiden varjoon.

***
Frodo istui Repunpäällä, jälleen yksikseen. Hän oli todella luullut, että naimisiinmeno lähentäisi häntä ja Samia entisestään, mutta hiljalleen hänen oli myönnettävä, ettei siitä tainnut olla apua. Olisiko todella mahdollista, ettei Sam rakastaisi häntä enää?
Frodo nousi ylös, käveli kaapille ja etsi käsiinsä valokuva-albumin. Hänen ja Samin yhteisen. Varovaisesti, kuin peläten muistokirjan olevan haurasta lasia, hän avasi sen. Etusivulla komeili mahtava kuva Bilbon syntymäpäiviltä. Ja toinen, kolmaskin. Kaikki esittivät hymyilevää, vastarakastunutta paria. Frodo ja Sam tanssimassa. Frodo ja Sam syömässä. Frodo ja Sam halaamassa.
Frodo pyyhkäisi poskeltaan kyyneleen ja sulki albumin. Mitä apua tästä muka on? Ei mitään. Miten hän kestäisi, jos Sam tekisi sen hänelle? Miten hän jaksaisi elämässään eteenpäin? Helpompi olisi päästää Sam menemään.

Frodo havahtui ovelta kuuluvaan koputukseen. Hän heitti albumin vihaisesti sänkynsä alle, katsoi peiliin ja meni avaamaan ovea. Ensin hän ei nähnyt ketään ja oli jo sulkemassa ovea, kun joku yhtäkkiä sanoi:
”Älä sulje ovea, minä tässä.”
Frodo katsoi uudelleen, ja näki oven takaa kurkkivan Pippinin. Hän oli naamaltaan tulipunainen, ja näytti jotenkin vaivautuneelta. Frodo ei ollut ennen huomannut, kuinka suloinen Pippin oli. Pörröisine hiuksineen, nappisilmineen, suppusuineen. Sillä hetkellä Sam pyyhkiytyi kokonaan Frodon mielestä, kun tämä hymyili ja sanoi:
”Tietenkin. Tule sisään.”
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Avatar
Jormungandr
Puolituinen
Viestit: 254
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:08 pm
Paikkakunta: godforsaken lunar hellscape

Viesti Kirjoittaja Jormungandr »

Ihu-ihu-ihunaa! Voin ihan kuvitella korsettiin rutistetun Samin... XD

Ja jostain kumman syystä repsin tuossa "varmisti ettei ketään tullut"-kohdassa... Ja lopussa: "Tule sisään." *kaksimielisyys nostaa rumaa kaksihaaraista päätään*
It's such a little thing to weep—
So short a thing to sigh—
And yet—by Trades—the size of these
We men and women die!


-- Emily Dickinson
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Tämä todella tervetullutta vaihtelua slash-teksteihin. Katselin minäkin jonkun verran tuota Rimakauhua, mutta en koskaan innostunut siitä hirveästi. Tästä sen sijaan innostuin. Tämä on kerronnallisesti hyvä teksti ja muutenkin. Kuka päätyy ja kenen seuraan... :wink: Kaikki ei ole niin täydellistä. Jatkoa!
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

Ihanaa että tästä pidetään :) Jatkoa olen jo kirjoittanut, jatkan kun pääsen kotiin ;)
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Celebaelin
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2004 8:45 pm

Viesti Kirjoittaja Celebaelin »

Hehee, söpöä... :D Ruusa parka, kun ei tajua... :) Repesin täysin kun kuvittelin Samia heilumassa tiellä Siwan kassi kädessään. :lol:
All you need is love...
Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade »

Sie teit sen! Voi kiitoksia! :D Enhin tosin kommentoimaan vasta nyt, olin lomalla... (lue = erossa koneesta)

Mie oikeasti rakastan tätä. Hyvää tekstiä, kevyttä lukea. Ja tuo kaivattua vaihtelua muihin teksteihin (ei sillä, että niissä mitään vikaa olisi!).

Ja kirjustit uuden kappaleenkin. Ja lisää tulossa, muahtavaa! *riehuu*
Voin oikein kuvitella Sam-paran kuristumassa korsettiin tai kurkkimassa puun takaa sepalus auki. *virn*
~Susilla ei ole kuninkaita~
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

Ollos hyvä, Jade :mrgreen:

Kolmososaa on tullut aika pitkälti, siihen se taitaa loppuakin. Korkeintaan tulee neljäs osa. En ymmärrä miten en keksinyt silloin jatkoa ykköseen, nyt tekstiä tulee itsestään :D
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Schmusetier
Örkki
Viestit: 73
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:09 pm
Paikkakunta: Kontu

Viesti Kirjoittaja Schmusetier »

Auugaa, mikä ficci! Viimein jatkoa, oi ihanaa, ihanaa, IHANAA.

Koska hämärän muistikuvan perusteella (joka on siis todella hämärä, niin kuin miun muistikuvat tuppaa olemaan), luulen kommentoineeni ensimmäistä osaa, joten siihen en puutu, vaan nyt puhutaan toisesta osasta (tai ainakin yritetään):

Frodo on hyvin feminiininen, mikä sopii hänelle. Mahtaa olla murskaava isku, kun suhde Samin kanssa tuntuu loppuneen. :( Onneksi Pip lohduttaa, eikö vain?
Samin ajatuksista mie oletan löytäväni hieman sarkasmia, mutta voinhan mie olla väärässäkin. Sam vaikuttaa hyvin seksinnälkäiseltä...
Merri katsoi Samia hetken tuimasti, mutta hänen pienet ruusuhuulensa sulivat pian suloiseen hobittihymyyn
Aivan ihanaa, tässä ihan sulaa!
Pörröisine hiuksineen, nappisilmineen, suppusuineen.
Oih, tahtoo oman Pippinin!
I feel my world shake
I can't look away
Hard to see clear
Is it me
Or is it fear?
- Metallica/St. Anger

Green Umbrella
Green_dragon
Örkki
Viestit: 93
Liittynyt: Su Tammi 11, 2004 5:07 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Green_dragon »

Nyt min vasta huomasin, että tähän on saatu jatkoa.

Mutta siis, tämä on aivan mahtava ficci!! En muista koska olisin nauranut näin paljon. Sam ei tunnu tosiaan ajttelevan muuta kuin seksiä ja Frodo on naisellinen... Todella naisellinen.

Kuinka Frodo muka ei ole voinut huomata Pippinin suloisuutta aikaisemmin? Sehän on päivänselvä asia! :wink:

Jatkoa toivottavasti saadaan pian. :D
Kuva
Together, like that.

Grotto
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

Ihania kommentteja, kiitos HIRVEÄSTI!

Sam seksinnälkäinen? Kuinka niin.. :mrgreen:

Tämän kirjoittaminen on mulle mahtavaa terapiaa. Muah.
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo »

Jatkoa pian!
*kuola valuu*
:mrgreen:
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.
Vastaa Viestiin