Ainoa, joka merkitsee (A/H, PG-13)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

jekku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: To Helmi 12, 2004 6:53 pm

Ainoa, joka merkitsee (A/H, PG-13)

Viesti Kirjoittaja jekku »

Title: Ainoa, joka merkitsee
Author: jekku
Pairing: Aragorn/Haldir (Aragorn/Legolas)
Rating: PG-13/R
Warnings: Hahmon kuolema
Disclaimer: Henkilöt Tolkienin, tarina pääpiirteissään Peter Jacksonin, tulkinta minun. En tee tällä rahaa jne jne.
Summary: Parisuhdekriiseilyä ja kolmiodraamaa.
A/N: Päätin uskaltautua julkistamaan tällaisen, kaikenlainen palaute on tervetullutta. Ratingista en ole ihan varma, omasta mielestäni loppupuolen väkivalta ei ihan riitä nostamaan sitä R:ään. Ja otsikkokaan ei välttämättä liity mitenkään mihinkään, olen niin huono niitä keksimään :/
Viimeksi muokannut jekku, Ma Marras 17, 2008 11:43 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
jekku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: To Helmi 12, 2004 6:53 pm

Viesti Kirjoittaja jekku »

Saattue oli juuri saapunut Lórienin Kultaiseen metsään, ja Aragorn kulki Legolasin vierellä kuuntelematta juurikaan mitä haltia hänelle sanoi. Hänen ajatuksensa olivat keskittyneet ainoastaan yhteen asiaan: siihen, että pian hän näkisi jälleen Haldirin. Viime kerrasta tuntui kuluneen ikuisuus. Muistot saivat Aragornin hymyilemään itsekseen. Hän kuitenkin havahtui ajatuksistaan huomatessaan tuijottavansa suoraan jousen jänteelle asetettuun nuoleen. Haldir astui hänen eteensä yhtä upeana kuin aina ennenkin. Aragorn tunsi sydämensä hakkaavan nopeammin Haldirin katsellessa häntä päästä varpaisiin. Sitten Haldir vilkaisi Gimliin. "Noin puuskuttavan kääpiön voisi ampua pimeässä."

*

"A Aragorn in Dúnedain istannen le ammen." Haldirin kylmä äänensävy teki selväksi, että kyseinen seikka oli sangen valitettava. Aragorn ei voinut käsittää mitä sellaista Haldir saattoi tietää, mikä voisi aiheuttaa moisen suuttumuksen. Hän painoi päänsä alas. "Haldir.."
"Se haltioiden vieraanvaraisuudesta. Puhukaa niin että me kaikki ymmärrämme", Gimli keskeytti kaiken mitä Aragorn oli aikonut sanoa. Eikö typerä kääpiö todellakaan tajunnut olla hiljaa nyt, kun Haldir oli jo valmiiksi pahalla tuulella. Kun Gimli pääsi kääpiökieliseen solvaukseensa asti, Aragorn hermostui todella. "Tuo ei ollut kohteliasta", hän tokaisi Gimlille, mutta pelkäsi pahoin että oli jo liian myöhäistä.

Oikeastaan Haldir tiesi, että hänen pitäisi tehdä kaikkensa auttaakseen saattuetta. Häntä kuitenkin ärsytti suunnattomasti. Kuinka typeränä Aragorn häntä oikein piti kävellessään maahan lähes käsi kädessä Thranduilin pojan kanssa ja kehdatessaan vielä käyttäytyä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja vaikka kääpiön uhoaminen oli lähinnä naurettavaa, Haldir ei todellakaan aikonut sietää mitä tahansa. "Ette voi tulla pidemmälle."

Seuraavaksi saattue joutui todistamaan Aragornin ja Haldirin välistä kiivasta haltiakielistä riitaa. Heistä vain yksi ymmärsi, mistä siinä oli kysymys.
"Mitä tuo nyt tarkoitti? Olenko muka tehnyt jotain?"
"Luuletko etten ole nähnyt miten katsot tuota somaa prinssiäsi!"
"Minun ja Legolasin välillä ei ole mitään!"
"Niinhän sinä sanot!"
"Haldir! Miksi sinun täytyy aina olla niin vaikea?"
"Tässä ei ole nyt kyse siitä, vaan sinun käytöksestäsi."
"Yritä ymmärtää, että rakastan vain sinua. Kukaan muu ei merkitse mitään. Ja vaikka et uskoisikaan sitä, tarvitsemme nyt apuasi."
Haldir käännähti vihaisena kannoillaan ja tokaisi Frodolle yhteiskielellä: "Seuratkaa minua."

Muiden mentyä nukkumaan Aragorn lähti etsimään Haldiria. Hän löysi tämän hieman etäämpää seisomasta ja tuijottamasta metsään. Aragorn astui Haldirin taakse ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. "Tarkoitin sitä mitä sanoin", hän mutisi Haldirin kaulaan.
"Niinkö? Joskus minun on vaikea uskoa sinua."
"Olen huomannut", Aragorn naurahti. "Mutta sinun täytyy."
Haldir kääntyi ympäri ja asetti kätensä Aragornin olkapäille. "Minä yritän."
Hetken he seisoivat hiljaa katsoen toisiaan silmiin. Sitten Haldir kysyi: "Missä muut ovat?"
"Nukkumassa."
"Sinäkin olet varmaan väsynyt?" Haldir kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
"En NIIN väsynyt", Aragorn vastasi hymyillen ja painoi suudelman Haldirin huulille.

*

"Minun ja Legolasin välillä ei ole mitään!" Aragornin sanat pyörivät Legolasin mielessä. Ajatteliko Aragorn tosiaan niin, eikö mikään tapahtunut ollut merkinnyt hänelle mitään? Legolasin olisi puhuttuva hänen kanssaan, ja tehtävä se pian.

*

Jonkin ajan kuluttua Legolas sai tilaisuutensa. Aragorn istui yksin nojaten puunrunkoon kun Legolas tuli hänen luokseen. "Minulla on sinulle asiaa."
"Mitä? Nytkö?" Aragorn hätkähti.
"Nyt. Se on tärkeää. Tule, jonnekin missä saamme olla kahden kesken."

Haldir keskusteli juuri erään toisen haltian kanssa, kun hän näki Aragornin katoavan Legolasin kanssa suurten puiden varjoon. Hänen oli saatava tietää mistä oli kysymys, ja esitettyään epämääräisen selityksen keskustelukumppanilleen hän kiiruhti heidän peräänsä.

Aragorn oli hermostunut. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, missä Haldir oli, ja hän ei todellakaan halunnut Haldirin näkevän häntä kaksin Legolasin kanssa, sillä hän tiesi varsin hyvin miten tämä sen käsittäisi. Legolas pysähtyi ja tarttui häntä käsivarresta.
"Mihin meidän suhteemme on menossa?" haltia kysyi.
Aragorn yritti kiivaasti miettiä jotain hyvää selitystä. Jotain yhtä hyvää kuin se, millä hän oli selviytynyt Arwenista. "Legolas, onko meidän pakko keskustella tästä juuri nyt? Gandalfin kuoleman jälkeen minulla on ollut muutakin ajateltavaa kuin sinä. En todellakaan osaa vastata kysymykseesi."
"Mutta Aragorn.."
Aragorn vilkuili levottomasti ympärilleen. Oliko Legolasin pakko seistä niin lähellä? Jos Haldir näkisi heidät nyt.. Ajatus katkesi, kun hän näki Haldirin todella seisovan puun alla jonkin matkan päässä. Haldir kääntyi lähteäkseen, ja Aragorn yritti riuhtaista itsensä irti Legolasin otteesta, mutta epäonnistui ja kaatui maahan. "HALDIR! Odota!" hän huusi epätoivoisena hänen peräänsä.

Löydettyään heidät syrjäisestä paikasta Haldir näki epäilystensä osuneen oikeaan. Järkytyksen vaihtuessa suuttumukseksi hän päätti, että tästä Aragorn ei kiemurtelisi minkäänlaisin selityksin. Hän ei itse asiassa halunnut edes kuulla mitään selityksiä, vaan kääntyi ja käveli nopeasti metsään tuskin kuullen Aragornin huutoa.

*

Aragorn lysähti istumaan kaatuneelle puunrungolle ja painoi päänsä käsiinsä. Kirottua. Hän oli jo yli tunnin yrittänyt etsiä Haldiria, mutta haltiasta ei ollut näkynyt vilaustakaan. Miksi Haldirin piti aina olla niin mustasukkainen ja hermostua pienimmästäkin syystä? Ei sillä, etteikö todellistakin syytä joskus olisi ollut; Haldir oli kuitenkin ainoa, joka todella merkitsi. Aragorn tunsi itsensä todella typeräksi. Jos Haldir antaisi anteeksi, hän ei enää koskaan tekisi mitään, mikä vaarantaisi heidän suhteensa. Joka tapauksessa haltian löytäminen olisi lähes mahdotonta, ellei hän halunnut tulla löydetyksi. No, Haldir oli aina palannut hänen luokseen, ja palaisi varmasti tälläkin kertaa. Lepyteltäväksi.

Aamuun mennessä Haldirista ei kuitenkaan ollut kuulunut mitään. Saattueen oli määrä lähteä Lórienista, ja Aragorn oli jokseenkin hermostunut. Hän ei voisi vain lähteä tällä tavalla, ja kuitenkin hän tiesi että hänen olisi pakko, ellei Haldir pian ilmestyisi. Hermostuneisuus vaihtui vähitellen kauhuksi, kun hän huomasi, ettei Haldir luultavasti aikonutkaan ilmestyä. Enemmän kuin mitään muuta Aragorn toivoi, että voisi edes nähdä Haldirin, mutta turhaan. Kun veneet lipuivat kohti Anduinia, hän oli täysin murtunut ja sai vain vaivoin pakotettua itsensä tarttumaan melaan ja ohjaamaan veneen pois rantakarikoista.

***
jekku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: To Helmi 12, 2004 6:53 pm

Viesti Kirjoittaja jekku »

Haldir johti sotajoukkoa, joka oli matkalla Helmin syvänteeseen auttamaan rohirrimia heidän sodassaan Sarumania vastaan. Hän oli ottanut tehtävän vastaan kiitollisena saadakseen muuta ajateltavaa kuin välirikkonsa Aragornin kanssa.

Haldir oli aina ollut sitä mietä, että Aragorn kuului kokonaan ja ainoastaan vain hänelle, ja oli raivostuttavaa, ettei Aragorn tuntunut koskaan oikein käsittävän sitä. Lopulta se oli osoittautunut suorastaan sietämättömäksi, ja aluksi olikin tuntunut hyvältä ajatukselta antaa Aragornin lähteä edes sanomatta tälle mitään, vaikka Haldir olikin tiennyt, ettei Aragorn välttämättä palaisi. Itse asiassa se OLI hyvä ajatus; Haldir ei kaivannut petollista samoojaa yhtään, eikä hän välittäisi vaikka tämä olisi kuollut.

Joukkonsa lähestyessä Rohanin vanhaa linnoitusta Haldir sai kuitenkin todella tehdä töitä hillitäkseen hermostuneisuutensa. Hän oletti, että ainakin joku saattueen jäsenistä, todennäköisesti Mithrandir, olisi Helmin syvänteellä; ja hän toivoi, enemmän kuin olisi halunnut myöntää itselleen, että myös Aragorn olisi siellä.

Kun haltiat puhalsivat torviinsa, Rohanin miehet avasivat Syvänteenmuurin portin ja haltiajoukko marssi sisään linnakkeeseen.

*

"Miten tämä on mahdollista?" Théoden kysyi hämmästyneenä.
"Tuon sanan Elrondilta Rivendellistä." Haldir vastasi. "Ihmisten ja haltiain välillä oli liitto. Taistelimme ja kuolimme yhdessä." Hän kuuli askelten äänen portaista. Aragorn. Haldir ei voinut olla hymyilemättä. Aragornia katsoen hän jatkoi: "Tulemme sitä uskollisuutta kunnioittaen."
Aragorn juoksi portaat alas ja tempaisi Haldirin syleilyynsä. Haldir epäröi hetken, mutta vastasi kuitenkin hymyillen halaukseen, tuskin muistaen kirota heikkouttaan joka sai hänet jälleen kerran antamaan kaiken anteeksi.
"Lämpimästi tervetuloa" Aragorn sanoi onnellisena.

*

Haldir ja Aragorn seisoivat varustuksilla muiden katseiden ulottumattomissa. Aragorn olisi halunnut sanoa jotain, selittää kaiken, kertoa miten paljon Haldir hänelle merkitsi. Hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, mikä olisi voinut muistuttaa tehdyistä typeryyksistä ja ajaa haltian pois hänen luotaan. Ja kun Haldir veti Aragornin lähelleen, tuntui turhalta sanoa yhtään mitään.

*

Legolas oli erittäin harmistunut. Miksi Haldirin piti tunkeutua tänne juuri nyt, kun hän ja Aragorn olivat jälleen lähentyneet toisiaan? Jos Haldiria ei olisi, Aragorn olisi jo hänen.

*

"Meidän pitäisi mennä", Aragorn sanoi irroittaen otteensa Haldirista.
"Niin pitäisi", Haldir vastasi.
"Tuntuu mahdottomalta ajatella taistelua nyt."
"Sen jälkeen meillä on niin paljon aikaa kuin haluamme", Haldir sanoi hymyillen.
Aragorn mietti, miten Haldir saattoi olla niin varma. Hän halusi kuitenkin luottaa siihen, että haltia olisi oikeassa. "Ehkä meillä on nytkin aikaa, edes tähän", hän sanoi vetäen Haldirin luokseen pitkään, kiihkeään suudelmaan.

*

Örkit olivat juuri räjäyttäneet Syvänteenmuurin, miehiä käskettiin vetäytymään Ämyrilinnaan. Haldir seisoi yksin muurilla, kun Aragorn huusi hänelle vetäytymiskäskyn. Ennen kuin hän ehti reagoida siihen mitenkään, pari örkkiä hyökkäsi hänen kimppuunsa, ja toinen sai haavoitettua häntä vatsaan. Tuskissaan Haldir ei huomannut yhtä örkkiä aivan takanaan.

Kauempana seisova Legolas sen sijaan huomasi. Hän nosti nuolen jousen jänteelle. Sitten hän kuitenkin epäröi hetken. Nuoli lensi örkin pään ohi osumatta, ja örkki iski sapelinsa Haldirin takaraivoon.

"HALDIR!" Aragorn karjui hädissään. Hän raivasi tiensä örkkien läpi ylös muurille ja kiskaisi kuolevan haltian syliinsä, mutta liian myöhään. Haldir vetäisi viimeisen henkäyksensä ja vaipui Aragornin käsivarsille. "Ei. Tämä ei voi tapahtua. Ei voi, ei juuri nyt." Kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä, mutta hän puri hampaansa yhteen. Nyt ei ollut aikaa surra. Nyt oli kostettava, hän ajatteli raivoissaan ja syöksyi mistään välittämättä örkkien kimppuun.

*

Muiden levätessä taistelun jälkeen Legolas löysi Aragornin tuijottamasta tyhjyyteen läheltä paikkaa, jossa Haldir oli kuollut. Legolas käveli hänen luokseen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. Aragorn nojautui häneen lohdutusta etsien. Juuri nyt Aragorn tarvitsisi rakasta ystävää tuekseen, Legolas ajatteli pidellessään häntä tiukasti itseään vasten, eikä haltia voinut estää tyytyväistä hymyä hiipimästä huulilleen.
Majo-chan
Örkki
Viestit: 190
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 2:29 pm
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Majo-chan »

No mutta. Minä jopa pidän tästä. Tätä ei tapahdu usein. Varsin hianoa että henkilöillä ei ole samanlaiset osat tässä tarinassa, kuten hyvin monessa muussa. Erityisesti se, että Legolas on hieman villain-ish, on tämän mieleen, sillä yleensä Legolas ei ole tälläisessä osassa fanficeissa. Pidän kovasti. Kirjoitustyyli on kevyttä, mukava lukea. Thumbs up. ^__^
Kuva
Green_dragon
Örkki
Viestit: 93
Liittynyt: Su Tammi 11, 2004 5:07 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Green_dragon »

Kirjoitat selkeästi ja tekstiäsi on kiva lukea. Hyvä ficci, min tykkäsin. Kirjoita ihmeessä lisää! :D
Kuva
Together, like that.

Grotto
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Aragorn ja Haldir on paras pari mitä leffoista löytyy ja siksi aloinkin lukemaan tätä. Mukava ficci, mutta Haldiria ei saa tappaa! Ja Legolasin hymyily tuossa lopussa oli julmaa...minä haluaisin iskeä siltä hampaat kurkkuun.
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Triangeleita... niitä on niin kiva soittaa... :twisted:
Mutta juu, tota, örh.
Loppu tuntu siltä että tää vois jatkua (onko näin vai kuvittelenko minä?).
Ja todellakin alko tuntua siltä, että Legolasia vois täräyttää kunnolla kuonoon. Mokoma menee sotkemaan toisten välejä. *mur*
Siltikin ompi mukava ficci.
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Hieman liian nopeasti tapahtumat etenivät, mutta so what.
Sujuvaa tekstiä. Ei liian kliseinen. Ei virheitä.


Legolasi tekisi mieli pahautta jollain ja kovaa. Ei nyt noin ilkeä tarvitse olla, en minäkään yritä toisten välejä pilata, vaikka se sattuisi.
Herkulinen pari, mutta en pidä Haldirin tappamisesta, ei sitä tarvitse tappaa, se on niin hyvännäköinen.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin