Haavekuvia (Elladan/Elrohir)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Haavekuvia (Elladan/Elrohir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Title: Haavekuvia
Author: Aiwendil
Beta: Fangwen (kiituksia!)
Rating: eh, K7?
Pairing: Elladan/Elrohir, viittaus Elrond/Elros
Genre: romance, slash, angst
Warnings: (tw)incest, slash, angst, character death
Disclaimer: Kaksoset kuuluu Tolkienille ja niin edelleen, en etsi rahallista hyötyä.
Summary: Tiivis on side Elladanin ja Elrohirin välillä, mutta minkälaiseksi se muuttuu, kun kohtalo vetää heitä erilleen?
Feedback: Suotavaa!
A/N: Kappaleen Pimeä Onni perusteella syntynyt teksti. Ensimmäinen Elladan/Erohir-ficci, jonka kirjoitan. Olen kohtalaisen tyytyväinen tähän, toivon saavani kommentteja, koska nehän ovat rakentavia ja se auttaa kirjoittajaa kehittymään kirjoittajana. Noh, kuitenkin, tässä tämä nyt on.
---
HAAVEKUVIA
Iloinen nauru raikaa Imladrisin valtiaan talon käytävillä. Tummat hiukset kehystävät kaksia samankaltaisia kasvoja. Monille he ovat täysin samannäköiset, mutta toisilleen he ovat erinäköiset ja silti yksi on kuin peilikuva toisesta. Samat kirkkaat, tähtien hopeaa loistavat silmät, samat tummat hiukset, samat eleet. On kuin yksi mieli olisi jakanut itsensä kahdeksi kehoksi voidakseen nähdä oman kauneutensa. Sillä ei ole Imladrisissa päivää, jolloin ei kuultaisi käytäviltä veljesten naurua, kehuja toisilleen.
"Katso, Dan, kuinka kauniit ovat silmäsi", kuiskaa Elrohir hurmioituneena, katsoo veljeään silmiin.
"Kovasti ovat kauniit. Mutta, El, katso, näe, tunne oma kauneutesi", Elladan vastaa, tarttuu Elrohirin käteen ja pyörittää veljeään ympäri. He pysähtyvät katsomaan toisiaan kasvoihin. Siro, kalpea sormi siirtää silmiltä pois hiussuortuvan. Harmaat silmät lakaisevat loistollaan mustia ripsiä, huulet avautuvat raolleen.
"Tule, Dan, tule lähemmäs ja tunne huuliesi lämpö. Tunne kuinka pehmeä on niiden kosketus - kuin höyhen, joka sipaisee ihoa", Elrohir sanoo, kumartuu lähemmäs. Elladan katsoo veljeään ihmetellen, mutta ei kieltäen. Elrohir ei koskaan satuttaisi Elladania, he ovat turvassa toistensa syleilyssä.
"Annatko minun näyttää?"
"Annan. Elrohir, veljeni, näytä minulle huulteni kosketus."
Haltia sipaisee huulillaan veljensä paljasta kaulaa. Hento ja varovainen on Elrohirin kosketus Elladanin kaulalla. Lämmin tunne leviää läpi Elladanin kehon, mutta kosketus on liian lyhyt. Mieli, keho janoaa pidempää kosketusta.
"Piditkö siitä, kaunis ystäväni?" Elrohir kysyy, katsoo Elladania pitkien ripsiensä alta. Elladan hymyilee, nyökkää.
"Annatko minulle luvan tehdä sen uudestaan?"
Haparoiva hymy kirkastuttaa Elrohirin kasvoja. Elladan painaa veljensä seinää vasten, seuraa sormiensa päillä Elrohirin leuan linjaa.
"Annan", hän kuiskaa.
Elrohir varovasti siirtää Elladanin käden kasvoiltaan ja painaa huulensa vasten Elladanin huulia. Kosketus on tutkiva, etsivä. Elladan livauttaa kielensä suudelmaan, lämpö valtaa veljesten ruumiit ja mielet. Suudelman loputtua he jäävät katsomaan toisiaan, toistensa kauneutta. Varovasti Elrohir avaa Elladanin liivin nyörityksen, riisuu tältä paidan. Auringon valo keskittyy ihailemaan Elladanin ylävartaloa. Myös Elrohir menettää paitansa, kuumat huulet vaeltavat kiihkeinä iholla.
"Katso, kuinka kaunis oletkaan", Elladan mumisee vasten Elrohirin kaulaa, kuuma hengitys viileällä iholla. Ja kauneus on heissä ikuinen, Elrond Puolhaltian pojissa. Kauneus heijastuu heidän katseistaan, jotka ovat kuin tuhat hopeista tähteä, ja kauneus heijastuu heidän äänistään, jotka nivoutuvat yhteen ja soivat kuin kultaiset harput Maglor Fëanorionin käsissä.
~*~*~*
Auringon kulta kimmeltää kaikkialla Imladrisin laaksossa. Haltialaulun kirkkaat sävelet soivat kauniina, Lindirin johtamat muusikot laulavat ylistuslauluja. Vain kaksi haltiaa puuttuu juhlasta. Elrond on siellä vaimonsa ja tyttärensä kanssa, ja Glorfindel on siellä, Erestorkin on paikalla. Vain Elladan ja Elrohir puuttuvat. He ovat toistensa seurassa eivätkä he halua muita luokseen. He tarvitsevat vain toisensa; vain kahdet kädet pitelemässä toisiaan, vain kahdet silmät katsomassa toisiaan, vain kahdet huulet koskettamassa toisiaan.
Jos Elladanin käsketään kirjoittaa runo, hänen yksinäinen kätensä tarttuu sulkakynään ja paperille piirtyy lauseita, mutta jokainen lause kertoo vain Elrohirista. Katsokaa, kuinka kaunis on hänen äänensä, kuinka kauniit ovat hänen silmänsä. Kuulkaa, kuinka kauniita ovat hänen sanansa, kuinka kaunis on hänen laulunsa. Tuntekaa, kuinka kaunis on hänen kosketuksensa, kuinka kauniita ovat hänen suudelmansa ihollani. Ja jos Elrohirin käsketään laulaa laulu, hänen sanansa kulkevat hänen mielensä teillä ja hän laulaa vain Elladanista. He eivät tarvitse muita, sillä muut eivät ymmärrä heitä. Muut eivät ymmärrä rakkautta.

"Tule, El, tule kanssani", sanoo Elladan. Elrohir seuraa Elladania ulos maailman pimeyteen. Kylmä on tuuli heidän ympärillään ja kostea on ruoho heidän paljaiden jalkojensa alla. Mutta lämmin on käsi, joka puristaa Elrohirin kättä. Elrohir painautuu lähemmäksi veljeään, kietoo kätensä tämän ympärille.
"Älä pelkää. Minä suojelen sinua, en anna sinun pudota", Elladan kuiskaa. Hän hymyilee veljelleen ja suutelee tätä. Lämpö ajaa matkallaan pois myös kylmyyden. Elrohir sivelee Elladanin poskea.
"Sinun kanssasi en pelkoa tai pelottomuutta tunne, sillä sinun kanssasi minulla on vain rakkaus. Mikään ei voi koskea meihin. Me olemme kuolemattomia, me olemme maailman yläpuolella", sanoo Elrohir, mutta hänen ajatuksensa on vaarallinen. Hän katsoo kauas tähtitaivaan valoihin, Eladan katsoo häntä, näkee tähtivalon kuultavan Elrohirin ihosta.
"Älä mene. Elrohir, katso pois tähdistä. Katso minua, rakkaani. Me kuulumme tähän maahan, emme sinne kauas Länteen. Minä haluan jäädä tänne. Enkä halua, että jätät minut", Elladan sanoo. Elrohirin katse liihottaa yhä tähdissä, hänen mielensä on Elladanilta suljettu. Kyynelsilmin Elladan juoksee pois, jättää veljensä haltiavaltakuntain saloihin ja pakenee itse kuolevaisten maailmaan. Ehkä heidän kohtalonsa eivät sittenkään sitoudu yhteen. Ehkä toinen sittenkin kuuluu haipuvaan ja toinen nousevaan maailmaan.

"Miksi itket, poikani?" Elrond kysyy.
"El haluaa lähteä Valinoriin, mutta minä haluan jäädä Keski-Maahan. Minä haluan ihmisen osan, mutta sydämeeni sattuu erota veljestäni", vastaa Elladan. Hän kohottaa katseensa isänsä kasvoihin. Kirkas on noiden itkuisten silmien polte, se saa Elrondin hätkähtämään.
"Elladan, sinä valitset oman tiesi ja Elrohir valitsee omansa. Ehkä tienne eroavat, minunkin tieni erosi Elrosista. Kaipasin häntä, ja kaipaan yhä. Mutta minä tiedän, että tiemme kohtaavat vielä. Luota siihen tietoon, eikä se satu enää niin paljon", sanoo Elrond.
"Mutta sinä et rakastanut häntä kuten minä rakastan veljeäni. Men hengitämme samaa ilmaa, me kuljemme samoja teitä, meidän mielemme on sama", vastaa Elladan. Elrond muistaa lapsuutensa, salaiset hetket veljensä kanssa Gil-galadin linnan saleissa. Kauan sitten se tapahtui ja paljon aikaa on kulunut siitä, kun Elros antoi kruununsa ja kävi nukkumaan eikä enää noussut. Vain henki vaelsi muiden henkien luo. Eri aikana se tapahtui, mutta yhä palaa kirkkaana muisto Elrondin mielessä.
"Ei, poikani. Minä rakastin Elrosia kuten sinä rakastat Elrohiria, mutta ah, siksi teidän tienne eroavat. Julma on se kohtalo, mutta oikea. Alistu siihen äläkä taistele vastaan. Moni on yrittänyt ja kohdannut loppunsa yrittäessään. Pyydän siis, anna Elrohirin lähteä Meren yli Länteen ja rakasta häntä etäältä. Niin on parempi", sanoo Elrond. Elladan painaa päänsä murhemielin. Viisas on hänen isänsä sana, mutta sydän ei kuule viisasta sanaa milloin se sitä satuttaa.
~*~*~*
Elladan kietoo kätensä Elrohirin ympärille.
"Anna hänen lähteä. Päästä irti. Elladan, anna Elrohirin seurata isäänsä", sanoo Glorfindel käskevästi.
"Mutta hän kuuluu minulle, minulle ja vain minulle. Etkä sinä halua lähteä, ethän, Elrohir, kaunis rakkaani?" kysyy Elladan, sivelee Elrohirin poskea. Elrohir ei vastaa, katsoo vain tyhjästi eteenpäin.
"En tiedä vielä. Minä... Minä viivytän päätöstäni hetken. Minä jään luoksesi vielä joksikin aikaa, ainakin yhden kuunkierron ajaksi", Elrohir lopulta sanoo. Elladan suutelee häntä, hymyilee iloisesti.
Elrohir viivyttää päätöstään, kuunkierto toisen jälkeen lipuu ohi. Elladan elää Elrohirista, hengittää tämän hengitystä, nukkuu vain tämän lähellä. Onnellinen on Elladan, mutta se on pimeää onnea; hän on sokea muulle maailmalle, hänelle maailma on yhtä kuin Elrohir. Eikä Elladan näe, kuinka Elrohir kärsii veljensä syleilyssä. Valo on aikaa sitten haipunut, Elrohirin kasvoille on jähmettynyt tyhjä ilme. Haltia ei nuku eikä syö, aivan liian väljät vaatteet roikkuvat kuihtuneen vartalon yllä. Mutta Elladan ei näe sitä, hän näkee heidät yhä nuorina, yhä kauniina. Yhä rakastavaisina.
Kuunkierrot vaihtuvat auringonkiertoihin, eikä Elrohir vieläkään tee päätöstä. Mutta nyt, nyt se on liian myöhäistä. Kuolema on jo heittänyt varjonsa hänen ylleen. Elladan ei siltikään näe muuta kuin omat kuvitelmansa, haavekuvansa. Kauan sitten on viimeinenkin haltia lähtenyt Keski-Maasta. Ja nyt viimein on tullut aika, jolloin Elladan ja Elrohir eroavat.
Kuolemassa Elladan näkee veljensä todellisen muodon ja hän suree Elrohiria. Mutta katumus - sitä hän ei tunne. Kuvitelmat, haavekuvat, ne ovat hänelle yhä totta. Hän elää yhä pimeässä onnessaan. Yksin, yksin omassa hajonneessa todellisuudessaan. Ah, kuinka hauras voikaan mieli olla, kun siltä uhataan riistää toinen puolisko.
-THE END-
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Haavekuvia (Elladan/Elrohir)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Tämä oli kyllä todella kaunis ja samalla myös surullinen. Tämä oli kirjoitettu kauniisti, melkeinpä voisi sanoa runollisesti.
Tässä kuvastuu juuri se, mikä ihmisilläkin välillä on vaikeaa, että täytyisi osata päästää irti. Se irti päästämisen vaikeus kuvastuu niin hyvin tässä ficissä.
Oma onnellisuus ja toisen onnellisuus, joskus on vaikeaa ajatella ja hyväksyä sitä mikä on toiselle parempi.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Haavekuvia (Elladan/Elrohir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Taas, kiitoskiitoskiitos Pyrexia kommentistasi. Olet paras!

Tämänkaltaisia ajatuksia toivoinkin herättäväni, hyvä että edes jotenkuten onnistuin. Tämä oli niitä kahden minuutin inspiraatioita, jotka päätin toteuttaa. (Olen edelleen surkea vastaamaan palautteeseen, mutta kiitos.)
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin