Tähtien hämärässä (Thran/Cele, ficlet)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Tähtien hämärässä (Thran/Cele, ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Title: Tähtien hämärässä
Author: Aiwendil
Beta: sagitta (tackar!)
Rating: G (?)
Pairing: Thranduil/Celeborn
Genre: Romance, angst/fluffy, slash
Warnings: Slash
Disclaimer: En edelleenkään omista mitään enkä etsi rahallista hyötyä.
Summary: Tapahtumia Lórienissa Sormuksen Sodan jälkeen.
Feedback: Jos viitsisitte edes lyhyttä kommenttia jättää..?
A/N: Puuparran vika; "Haltiat käyttivät siitä ennen sitä nimeä, mutta nyt he lyhentävät sen ja kutsuvat sitä Lothlórieniksi. Ehkä he ovat oikeassa: voi olla että se vähenee eikä kasva. Laulavan Kullan Laakson Maa se kerran oli. Nyt se on Unenkukka." Ja myöhemmin "He taitavat jäädä siellä maailmasta jälkeen. Ei tämä maa eikä mikään muukaan Kultaisen Metsän ulkopuolella ole sitä, mitä ne olivat kun Celeborn oli nuori." Ja tietysti min rakastan slashia ja blondeja haltioita. Lyhyt pätkä, saatan väkertää tämän ympärille muutakin.
***
TÄHTIEN HÄMÄRÄSSÄ

Celeborn katselee valtakuntaansa. Galadriel on mennyt Länteen, Nenyan voima on haipunut. Celebornin kasvot ovat surumieliset, silmät ovat syvät ja mietteliäät. Hän haluaisi vielä kerran nähdä Lórienin täydessä loistossaan, Laulavan Kullan Laakson Maa, sen hän haluaisi nähdä. Mutta haltiain valta Meren tällä puolen vähenee, heidän valtakuntansa vähenevät.

Lórienin asukkaiden hopeaiset lamput valaisevat vähenevää Lórienia, mutta haltioita on jäljellä liian vähän, valot ovat himmeitä kuin tähdet heidän yllään. Metsä harvenee. Se suojelee itseään, mutta ihmiset ovat voimallisempia. Jopa haltiaruhtinaat taipuvat, he menevät Länteen ja odottavat päivää, jolloin Aurinko katoaa ja Kuu putoaa. Päivää, jolloin Eru Ilúvatar kutsuu lapsensa luokseen ja he laulavat laulun, joka on verrattavissa ainurin lauluun ennen kuin Arda oli.

Celeborn kääntää selkänsä Lórienille, muistelee Doriathia, kuningas Thingolin saleja. Hän tuijottaa tyhjyyteen, loihtii eteensä Doriathin. Ulkopuolisen silmiin Celeborn näyttää nukkuvan haltiain unta. Mutta tämä ulkopuolinen katselija tuntee Celebornin, hänen huulillaan on surumielinen, säälivä hymy. Hänkin haluaisi nähdä haltiain vallan huipussaan, vielä viimeisen kerran. Molemmat kuitenkin tietävät, että haltian valta elää enää vain Valinorissa. He eivät halua mennä sinne, silloin he joutuisivat luopumaan toisistaan.

Celeborn havahtuu ja katsoo Thranduilia. Kukaan ei voi nähdä heitä nyt, sillä talanilla ei ole muita. Celeborn astuu lähemmäs, sipaisee Thranduilin hiuksia. Molemmat ovat nähneet tuhon ja tuhkan. Molempien sydämessä ja mielessä on varjo, joka ei lähde pois. Mutta ei sen tarvitse, heillä on toisensa. Yhdessä he ovat turvassa, murheen meren saavuttamattomissa.
Thranduil kietoo kätensä Celebornin ympärille, nojaa päätään tämän olkaan. Celeborn nauttii läheisyydestä, hän tietää ajan olevan vähissä. Celeborn kääntyy, hymyilee Thranduilille. Tähtien hämärässä he suutelevat, nauttivat niistä hetkistä, jotka heillä on jäljellä haltiain haipuvassa valtakunnassa.
Viimeksi muokannut Aiwendil, Su Maalis 09, 2014 9:25 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Tähtien hämärässä (Thran/Cele, ficlet)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Haluan kommentoida nyt tähänkin ficciin, koska se on niin väärin, että täällä on paljon hyviä ficcejä joihin ei ole kommentoitu mitään. :|
Mielestäni tämä on hieno ficci, tähän olisi hienoa saada vaikka jatkoakin. :wink: Tietysti vaan jos kiinnostusta riittää... Pidän myös parituksesta, vaikka en olekaan heistä pahemmin mitään lukenut.
Yhden kirjoitusvirheen bongasin.
Aiwendil kirjoitti: Mmolempien sydämessä ja mielessä on varjo, joka ei lähde pois.
Eipäs mulla muuta.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Tähtien hämärässä (Thran/Cele, ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitos, Pyrexia! Olet kyllä aika loistava ihminen ja aktiivinen kommentoija. Kiitos ja ylistys siitä. :)

Ja tähänkin minulla oli jatko-idea, mutta se... Kuoli. Toivottavasti kesä herättää inspiksen, jos kerran edes jotakuta kiinnostaa. Kiitos kuitenkin, rakastan kommentointiasi!
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin