Kun mikään ei riitä (ficlet, oneshot)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Kun mikään ei riitä (ficlet, oneshot)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Title: Kun mikään ei riitä
Author: Aiwendil
Beta: -
Genre: Romance, slash, PWP (ei se taida olla genre...)
Pairing: Andróg/Neithan
Rating: ei kovin korkee, K7?
Warnings: Slash, PWP
Disclaimer: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Summary: Kylmässä yössä Andróg ja Neithan ovat vahdissa. Lämmintä kosketusta kaivataan...
Feedback: Jos viitsisitte.
A/N: Neithan on siis Túrinin nimi. En muista mitään taustoja, koska ei ollut mitään kirjaa mukana, kun kirjotin tämän. Ja ValaMandoshan siis antoi joitain kriteerejä; title, genre, pairing ja rating (jonka alitin erinomaisella taidolla, alkuperäinen ehdotus oli R). En tiedä, mitä mieltä olen tästä. Kaipa se onnistui ihan hyvin...
***
KUN MIKÄÄN EI RIITÄ
Pimeys ei ole läpitunkeva, mutta siltikään Andróg ei näe juuri kädenmittaa kauemmas. Kohottaessaan katseensa ylös hän näkee muutaman tähden, sillä niiden kohdalla pilviverho on hatarampi. Sitten Pohjoistuuli nousee ratsunsa selkään ja puhaltaa torveensa, ajaa pilvet liikkeelle. Vähäisimmätkin valonpilkahdukset katoavat. Andróg laskee katseensa. Tähdet ovat hänelle vain kaukaisia valoja, eivät sen enempää. Ei ole mitään syytä etsiä piilotettua, jos ei arvosta sitä.
Andróg kietoo viittansa tiukemmin ympärilleen ja astelee edestakaisin. Kylmä, tyly ääni pysäyttää hänet:
”Hiljaa!”
Neithanin tumma katse erottaa Andrógin siluetin tummempana maisemaa vasten. Mies pysähtyy kuullessaan päällikkönsä sanat. Neithan kuulee, kuinka mies hiljaa kiroaa kylmyyttä.
”Sytyttäisitkö mieluummin tulen, Andróg, ja paljastuisit vaiko pysyisit hiljaa ja näkymättömissä?” Neithan kysyy. Hän arvelee, että moinen kysymys ärsyttää Andrógia, kahdestakin syystä; Neithan käski hiljaisuutta, ja rikkoi sen itse, hän rikkoi sen tuolla kärkkäällä kysymyksellä. Neithan toivoo jonkinlaista reaktiota mieheltä.
”Kaikista mieluiten minä olisin jonkun naisen sylissä”, Andróg murahtaa.
”Kunniallisia naisia ei tahrata miesten julmalla himolla”, Neithan vastaa.
Näiden sanojen jälkeen miehet antavat Hiljaisuuden tulla ja lumota koko alueen. Yksikään mies ei liikahda, pienintäkään ääntä ei kuulu ympäröivästä metsästä. Vain tasaista, hiljaista hengitystä ja Pohjoistuulen torven kaiku. Ei muuta.
Neithan antaa luomiensa painua kiinni. Näköaisti on muutenkin yhtä turhan kanssa tässä valottomassa yössä, ja hän on väsynyt. Hän istuu kaatuneen puun rungolla, nojaa yhteen sen oksista. Silmät suljettuina Neithan voi hetkeksi rauhoittua ja paremmin kuulostella ympäristöään.
Oksan katketessa Neithan räväyttää silmänsä auki. Hän kuulee Andrógin astelevan varoen lähemmäs.
”Pysy paikallasi. Minä katkaisin sen oksan epähuomiossa”, Neithan sanoo. Askelten ääni pysähtyy ja jatkuu sitten. Andróg istuu Neithanin viereen. Toisesta miehestä hohkaava lämpö saa Neithanin rentoutumaan. Andróg huomaa reaktion ja uskaltaa hivuttautua lähemmäs. Neithan sävähtää, kun Andróg laskee kätensä hänen käsivarrelleen. He nostavat katseensa käsistään toistensa kasvoihin. Neithan katsoo Andrógia silmiin, valuttaa sitten katsettaan alas toisen miehen huulille. Musta hiussuortuva valahtaa Neithanin kasvoille, hänen oikeanpuoleisen silmänsä eteen. Andrógin huulille karkaa hämmentynyt hymynkare, joka kuitenkin varisee pois kuin tammen lehdet saadessaan ylleen hallakruunun.
Neithan nostaa toista kättään epävarmana, seuraa sormillaan Andrógin viitan soljen kuvioita. Sormet, nopeat ja vikkelät, irrottavat soljen. Viitta valahtaa maahan miesten taakse. Nyt Andróg tuntee jäätävän tuulen ja aikoo nousta ottaakseen viittansa. Neithan pysäyttää hänet ja nojautuu lähemmäs.
”Tule”, hän mutisee, laskeutuu maahan Andrógin viitalle. Andróg istuu hänen viereensä.
Silmät, jotka etsivät varmistusta toisista. Hengitys, joka tuntuu polttavalta paljaalla iholla. Huulet, jotka haparoiden hakevat kosketusta. Ja kosketus, joka polttaa ja jäätää, joka hyväilee ja satuttaa, joka on liikaa ja kuitenkin se on liian vähän. Eikä mikään riitä. Sillä leimuavat katseet himmenevät lopulta tuhkaksi. Hengitys viilenee ja vaatteet vedetään ihon peitoksi. Huulet eivät haparoi, sillä ne eivät enää hae kosketusta. Ja kosketus – se menettää merkityksensä, kun sitä ei enää haluta. Miehet palaavat paikoilleen, kaikki on ohi, siitä ei puhuta enää. Heidän välilleen ei jää tunnesidettä, sillä tunnesiteet tekevät miehen heikoksi. Heikko mies putoaa helposti, eikä kukaan ota kiinni yksinäistä miestä.
-THE END-
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
ValaMandos
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: To Joulu 05, 2013 4:03 pm
Paikkakunta: Vihermetsä myöh. Synkmetsä myöh. Viherlehtien Metsä

Re: Kun mikään ei riitä (ficlet, oneshot)

Viesti Kirjoittaja ValaMandos »

Hyvähän siitä tuli vaikka lyhyt olikin :3 Hyvin kuvailit kaikkee (oon huono kommentoija...) :D
Wise men don't need advice. Fools won't take it. ~Benjamin Franklin
Vastaa Viestiin