Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Author: Nienna
Genre: Drama, fluffy, romance
Pairing: Thorin/Bilbo
Rating: Sallittu
Disclaimer: Kaikki kuuluu Tolkienille (ja Peter Jacksonillakin on osansa), minä vain leikin toisten leluilla, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta.
Beta: Ei ole, sillä olen kärsimätön ja halusin saada tämän luettavaksi. Virheet siis minun piikkiini.
A/N: En tiedä miten se tapahtui, yhtenä päivänä vain huomasin shippaavani Bagginshieldiä ja halusin kovin kirjoittaa heistä jotain. Koska lähes kaikki lukemani Bagginshield on angstia, halusin tehdä vähän söpömmän ficcin :3 Tuo nimi nyt on vähän mitä on, olen huono keksimään hienoja otsikoita... Toivottavasti tykkäätte ja palaute on enemmän kuin tervetullutta. Ja kyllä, onnistuin laittamaan tän ensin ihan väärälle osastollekin, pahoittelut siitä D:


Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä


Sinä iltana kaikki retkikunnan jäsenet kerääntyvät yhteiselle aterialle, eikä kukaan seiso vahdissa. Kaikki syövät yhdessä ja nauravat ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Ajatus örkeistä ei aja heitä eteenpäin piiskan lailla, vaan kaikki unohtavat hetkeksi matkan rasitteet.

Bilbo istuu nuotion äärellä ja päättäää ateriansa. Hän kuuntelee tyytyväisenä kääpiöiden vitsailuja, eikä voi olla naurahtamatta Fílin ja Kílin lapsellisille piloille. Veljekset näyttävät nuortuneen vuosikymmenillä, takaisin sellaisiksi leikkisiksi nuorukaisiksi jollaisia heidän pitikin olla.

Balin kertoo nuoruudestaan ja Ereborin loistosta, eikä kukaan edes ajattele lohikäärmettä. Dwalin ei vartioi, eikä Thorin sulkeudu omiin oloihinsa. He kaikki ovat koossa, yhdessä ja joukossa, niinkuin pitääkin.

Lopulta nuorimmatkin rauhoittuvat illan syvetessä, ja kääpiöt alkavat laulaa. Vanhimmat polttavat hiukan ja Bilbo katsoo, miten savu nousee kohti yötaivasta. Thorin istuu aivan lähellä, eikä välitä Balinin tietäväisestä katseesta. Tammikilpi näkee vain oman voronsa.

”Anna minun letittää hiuksesi”, pyytää Thorin äkkiä ja sivelee hellästi hobitin takkuisia hiuksia.

”Mikä vika hiuksissani on?” Bilbo naurahtaa, ja huomaa kyllä miten toiset katsovat heitä.

”Ei mikään”, vannoo Thorin ja kaivaa nahkaisesta pussukastaan luisen kamman, jota aika ja monien sukupolvien takut ovat syöneet. ”Mutta haluan letittää ne. Eihän sovi, että Tammikilven retkikunnan jäsenten hiukset muistuttavat heinäsuovaa?”

Bilbo hymyilee ja istuu Thorinin eteen, lämmön levitessä hitaasti hänen koko kehoonsa. Kääpiö kampaa toisen hiuksia kuin ne olisivat hentoa kevään ruohoa, helposti juuriltaan vedettävää. Thorin selvittää takut ja silottaa kiharat, solmii helmiä ja punoksia koristeeksi.

Bilbo ei tiedä, kauanko hän siinä istuu nuotiotulen ääressä, Thorinin vahvat kädet hiuksillaan ja kääpiöiden laulun soidessa yöilmassa, mutta Thorinin lopettaessa on nuotiosta jäljellä enää punahehkuinen hiillos, ja laulu on vaihtunut kuorsaukseksi.

”Nyt sinä näytät kuninkaalta”, Thorin kuiskaa hellästi ja laittaa kamman pois. ”Tai kuningatattarelta, teillä hobiteilla on niin outoja sanoja kaikelle.”

Bilbo hymyilee ja kokeilee varovasti hiuksiaan. Letit ovat lujia, ne kestäisivät myrskyt ja levottomat yöunet, ovathan ne ehtaa kääpiötekoa. Hobitti siirtyy kääpiönsä kainaloon ja Thorin vetää susiturkin heidän peitokseen. Yö on pimeä, mutta Bilbon ei tarvitse nähdä tietääkseen että Thorin on siinä, kuten on oleva iäisyyden ja siitä eteenpäin.

”Kun tämä kaikki on ohi, ghivashel”, Thorin aloittaa ja vetää hobitin lähemmäs itseään. ”Kun Vuori on taas meidän, ja minä istun valtaistuimellani, jäisitkö?”

Bilbo ei heti vastaa, sillä ajatus Vuoresta on vielä turhan kaukainen pienelle hobitille. Hän haluaisi todeta, ettei Thorinin kuninkuudella ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta lopulta hän uskoo kääpiön tietävän sen. Oli Tammikilpi kuningas tai ei, hänen voronsa rakkaus ei siitä muuttuisi.

”Katsotaan”, vastaa Bilbo leikkisästi. ”Minulla on ikävä puutarhaani, kirjojani ja nojatuoliani.”

Thorin tuhahtaa, muttei ilkeästi. Bilbo voi kuvitella huvittuneen hymyn tummapiirteisen kääpiön kasvoille, jotka ovat työn ja sään karheuttamat.

”Hobitit ja heidän puutarhansa! Minä annan sinulle rubiineista valettuja ruusuja, jos niitä mielit. Minä teetän sinulle kultaisen nojatuolin ja hopeasivuiset kirjat!”

”Kääpiöt ja heidän kivensä!” tuhahtaa Bilbo vuorostaan ja vaikenee sitten. ”Mutta oikeastaan, voisinhan minä jäädä”, hän lopulta mutisee, katse yhä sammuvassa hiilloksessa.

Thorin ei huuda, ei itke, eikä laula onnesta, mutta kääpiön sydän takoo kovempaa kuin koskaan ennen. Koko kääpiön sisin hakkaa kuin vasara alasinta, eikä tuo voi estää onnea näkymästä katseestaan.

”Todellako?” kääpiö hymyilee.

”Todella”, lupaa Bilbo ja vastaa hymyyn.

”Oh, ghivashel!” henkäisee Thorin ja suutelee voronsa otsaa. ”Minä valan sinulle diadeemin hopeasta ja puen sinut väreihini. Sinä saat istua vierelläni ja katsoa valtakuntamme kukoistusta.”

”Suuria suunnitelmia”, huokaisee Bilbo, muttei pettyneesti, pikemminkin huvittuneena kääpiön innosta. ”Minä tyytyisin vähempään. Takkatuleen ja kupilliseen teetä.”

”Miksi tyytyisit vähempään kun voisit saada kaiken?” hämmästelee Thorin, eikä Bilbo ole varma onko kääpiö tosissaan.

”Minulla on jo kaikki”, selittää Bilbo ja kohtaa kääpiönsä lämpimän katseen. ”Men lananubukhs.”

Thorin naurahtaa ja suutelee Bilboa.

”Missä olet oppinut puhumaan kieltämme, aarteeni?” kääpiö kysyy ja sipaisee hobitin silkkistä poskea.

”Minulla on ollut aikaa kuunnella puheitanne”, Bilbo vastaa, vaikka tietää ettei kukaan muu retkikunnassa ole koskaan sanonut noin toiselleen.

Thorin ei kysele enempää, ja pian kääpiö nukahtaa pää vasten hobitin olkapäätä. Bilbo vahtii kuninkaansa unta, eikä seuraavan aamun väsymys tai toisten kääpiöiden merkitsevät katseet onnistu pyyhkimään pois hänen hymyään.


A/N: Niin, ja mitä tuohon kääpiökieleen tulee, ghivashel tarkoittaisi aarteiden aarretta ja Men lananubukhs ilmeisesti tarkoittaa Minä rakastan sinua.
Viimeksi muokannut Nienna, Ti Maalis 10, 2015 4:54 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nädija
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: Su Tammi 04, 2015 4:23 pm

Re: Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Nädija »

En ole ennen lukenut Thorin/Bilbo ficciä, mutta tykkäsin tästä todella. :)
Tapasi kirjoittaa on mielestäni oikein ihana, joten oli ilo lukea tätä. Tässä oli jotenkin iloinen ja kepeä tunnelma, pahuudesta ei ollut tietoakaan.

Tykkäsin erityisesti kohdasta :
”Kun tämä kaikki on ohi, ghivashel”, Thorin aloittaa ja vetää hobitin lähemmäs itseään. ”Kun Vuori on taas meidän, ja minä istun valtaistuimellani, jäisitkö?”

Bilbo ei heti vastaa, sillä ajatus Vuoresta on vielä turhan kaukainen pienelle hobitille. Hän haluaisi todeta, ettei Thorinin kuninkuudella ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta lopulta hän uskoo kääpiön tietävän sen. Oli Tammikilpi kuningas tai ei, hänen voronsa rakkaus ei siitä muuttuisi.

”Katsotaan”, vastaa Bilbo leikkisästi. ”Minulla on ikävä puutarhaani, kirjojani ja nojatuoliani.”

Tuo ns. "katkonainen puhetapa" (meinaan esim. kohtaa jonka lihavoin (lause, lause, lause)) on jotenkin mukava ja luo juuri tuota kepeää tunnelmaa. Tuo luottamus Bilbon ja Thorinin välillä tulee ilmi tekstissä ja sekin luo sitä tunnelmaa.
Okei, taidan olla surkea kommentoimaan (syytän siitä hämyä ajatustenkulkua ja väsymystä), mutta kuten jo sanoin, pidän ficistäsi paljon ja paljon ja paljon,paljon, superpaljon ja nimikin oli ihana :D
Aijon todellakin lukea muitakin ficcejäsi! :wink:
~Parempi myöhässä kuin ei ollenkaan ^~^
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Nädija, kiitos kun vaivauduit kommentoimaan, se oikeasti piristi päivääni :3 Ihanaa että pidit tästä, ja hienoa että sain tuota tietynlaista tunnelmaa aikaan. Ja kannattaa tosiaan lukea muitakin Thorin/Bilbo-ficcejä, koska tää paritus on tosiaan aika surullisen kaunis, olen täysin sen vallassa. Eikä paluutietä ole ;D

Jos sinä olet "huono kommentoimaan", niin minä olen sitten huono vastaamaan kommentteihin :D No ei, kiitos vielä kerran :3
Dahlië
Örkki
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Helmi 03, 2015 8:04 pm

Re: Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Dahlië »

Aavistuksen särähti korvaan tuo aja heitä eteenpäin piiskan lailla, koska mieleen tuli Legolasin repliikki elokuvassa :D MUTTA se nyt oli vain mun tällain tyhmä mielipide, KOSKA TÄÄ ON AIVAN UPEA IHANA MAHTAVA JA KAIKKEA!!!! Osasit kirjoittaa hahmoista niin upeasti ja aidosti. Tuollaiseksi mä juuri kuvittelen niiden suhteen. Mun sydän suli kun Thorin halusi laittaa Bilbon hiukset <3 KIITOS tästä ihanasta lukukokemuksesta ja tee ihmees lisää!
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Rubiiniruusuja ja kupillinen teetä (S) Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Dahlië, itseasiassa tuo piiska-kohta oli lähes suoraan elokuvasta, mutta toivoin ettei se häiritsisi niin kovasti :D
Ja voi, vallanhan täällä punastuu moisesta kehumisesta, kiitos kun luit ja kommentoit. Mahtavaa että tykkäsit tästä <3
Vastaa Viestiin