Meren tuolle puolen | G | Bagginshield

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Evelix
Örkki
Viestit: 7
Liittynyt: Pe Maalis 20, 2015 3:52 pm

Meren tuolle puolen | G | Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Evelix »

Title: Meren tuolle puolen
Author: Evelix
Rating: G
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: drama, angst, romance
Disclaimer: Kaikki kunnia J.R.R. Tolkienille, en saa tästä rahaa.
Summary: Vanha Bilbo matkaa meren yli Kuolemattomille Maille ja muistelee menneitä.

A/N: Muistin tässä tänään että oon jossain vaiheessa kirjoittanut tällaisia lyhyitä Bagginshield-pätkiä. Oikeastaan nämä on alunperin tarkoitettu raapalesarjan muotoon, mutta julkaisen ne kaikki nyt kerralla kun kerran ovat valmiina. Kommentteja olis kiva saada! :wink:

---

MEREN TUOLLE PUOLEN


1 - HARMAAT SATAMAT

Bilbo Reppuli oli vanha ja väsynyt, ja hän tunsi olonsa erittäin venyneeksi.

Hobitti oli elänyt harvinaisen pitkän elämän ja lopultakin oli tullut aika mennä, mutta se ei suinkaan tarkoittanut kuolemaa. Ei, sillä hän matkaisi meren yli länteen Kuolemattomille maille, ja hänen olisi luultavasti pitänyt olla kovinkin otettu, kun haltiat soivat hänelle tällaisen kunnian. Bilbo ei kuitenkaan osannut ajatella asiaa siltä kannalta, ja noustessaan laivaan Harmaissa Satamissa hän ei voinut olla miettimättä, miksi kummassa oli suostunut moiseen ehdotukseen. Ainut järkeenkäypä selitys oli ehkä se, että hän ei halunnut myöhemmin joutua katumaan. Sillä sitähän voisi tapahtua vaikka mitä, niin kuin silloin kerran…



2 - MERELLE

Laivan lipuessa pois satamasta Bilbo tunsi olonsa tyhjäksi, olemattomaksi. Hobitti käveli vaivalloisesti laivan keulaan kääntäen selkänsä mantereelle. Frodo näytti onnelliselta ja helpottuneelta, vaikka oli tietysti surullinen joutuessaan jättämään ystävänsä Keski-Maahan. Nuoret hobitit Samvais, Meriadoc ja Peregrin eivät olisi varmaankaan halunneet päästää ystäväänsä lähtemään.

Kukaan ei sen sijaan ollut jäänyt rannalle ruikuttamaan Bilbon perään.

Vanha hobitti sulki silmänsä, kuunteli laineiden liplatusta ja lokkien kirkunaa. Pehmeä merituuli leikitteli hänen hopeisilla hiuksillaan kun hänen silmiensä verkkokalvoille piirtyi kuva tummahiuksisesta kääpiökuninkaasta. Yksinäinen kyynel vieri hiljaa pitkin ryppyistä poskea, putosi lopulta laivan kannelle ja särkyi tuhansiksi sirpaleiksi.

Aivan kuten Bilbon sydän oli särkynyt kauan sitten.



3 - EI KAIKKI KULTA KIILTÄVÄÄ LIE

Bilbo ei tiennyt, kuinka kauan oli kulunut aikaa siitä, kun he lähtivät Harmaista Satamista. Hän ei tiennyt eikä välittänyt, sillä nykyhetkellä ei ollut merkitystä. Muistot olivat ottaneet hänestä vallan; ne kumpusivat jostakin kaukaa hänen mielensä perukoilta ja Bilbo eli jokaisen hetken uudestaan.

Ja kuinka kovasti hän olisikaan halunnut palata menneeseen. Siitäkin huolimatta, että hän oli saanut kuunnella Thorinin syytöksiä jatkuvasti. Hän oli saanut kuulla, kuinka oli pelkkä taakka, kuinka hänestä oli ainoastaan vaivaa, kuinka hänellä ei ollut paikkaa kääpiöiden joukossa. Jokainen solvaus oli viiltänyt syvemmältä, kuin Bilbo suostui edes itselleen myöntämään.

Kääpiökuninkaalla oli kuitenkin ollut myös toinen puoli. Lämmin, hellä ja välittävä, ja onnekseen Bilbo oli saanut tutustua tähän Thorinin todelliseen minään, joka oli ollut tarkoin piilotettu kovan kuoren alle. Hobitti oli saanut kuulla sellaisia sanoja, jotka olivat saaneet hänet lopultakin tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, välitetyksi. Hän oli saanut tuntea sellaisia kosketuksia, jotka olivat joka ikinen kerta saaneet hänet värähtämään, saaneet perhosparven lentelemään hänen vatsassaan. Konnun Bilbo Reppuli oli saanut osakseen sellaista rakkautta, josta hän ei ollut osannut edes unelmoida silloin nuoruusvuosinaan – poltellessaan piippua ja miettiessään, mitä syödä seuraavalla aterialla. Se oli ollut kuin unta.

Mutta ei kaikki kulta kiiltävää lie, vaeltaja ei eksy jokainen.

Eikä mikään onni voi kestää ikuisesti.



4 - KOTI-IKÄVÄ

Bilbo ei saanut unta öisin. Vaikka hän tunsi olonsa muuttuvan levollisemmaksi heidän lähestyessään Valinoria, hobitti tunsi sisintään kovertavan koti-ikävän poikasen. Se tuntui hieman kummalliselta, sillä lähtiessään ensimmäiseen seikkaluunsa Bilbo oli tiennyt, että välimatka kotoisan Hobittilan ja matkaseurueen määränpään välillä tulisi olemaan melkoinen. Hän oli lähtenyt silti.

Mutta tältä matkalta hän ei palaisi.

Biblo kaipasi Kontua ja sen vihreitä niittyjä, Rivendelliä ja siellä liplattavia puroja, Vanhaa metsää ja sen iättömiä puita, jotka kuiskivat tuulessa tarinoilta muinaisilta ajoilta.

Mutta eniten hän kaipasi tummakutrista kuningasta, joka oli kuiskinut hänen korviinsa rakastavia sanoja kielellä, joka veti vertoja haltioiden soinnukkaalle puheelle. Se oli ollut kauniimpaa.



5 - TÄHTIEN ALLA

Katsellessaan syvänsinistä taivasta koristavaa tähtivyötä, Bilbo muisti erään erityisen yön vuosien takaa. Hobitti ei ollut saanut unta – niin kuin ei saanut nytkään – ja oli lähtenyt kuljeskelemaan ympäriinsä, hieman kauemmas leiristä, jottei olisi herättänyt muita. Vahtia pitävä Bofur oli nuokkunut kevyesti hattu silmillä.

Hän ei ollut ollut ainoa uneton sinä yönä.

Thorin oli tarttunut häntä kädestä ja johdattanut vielä kauemmas, suojaan suurten tammien varjoihin. Sydän Bilbon rinnassa oli jyskyttänyt hullummin kuin koskaan aiemmin.

Pehmeä sammal oli tuntunut iholla samantapaiselta kuin Repunpään lattialla oleva vanha, koristeellinen matto. Sadepisaroiden lailla ripotelluista suudelmista oli jäänyt hyvä maku, vaikka kuninkaan huulet olivatkin maistuneet Bomburin keitoksilta.



6 - AAMUN SARASTAESSA

Seuraavana aamuna Bilbo oli herännyt kipristelevään jännityksen tunteeseen. Edellisen yön tapahtumat olivat tuntuneet kuin unelta. Entä jos joku oli nähnyt heidät? hän oli miettinyt. Fili ja Kili olisivat olleet todennäköisin vaihtoehto. Hobitin hermoilu oli kuitenkin osoittautunut turhaksi, sillä veljesten – eikä sen puoleen muidenkaan kääpiöiden – ilmeissä tai eleissä ei ollut ollut havaittavissa mitään tavallisesta poikkeavaa.

Thorin oli vaikuttanut Bilbon silmissä jotenkin… erilaiselta. Läheisemmältä, avoimemmalta. Tämä oli raottanut hobitille tarkoin sinetöityä kuortaan, saanut hänet tuntemaan itsensä yhdenvertaiseksi kuninkaan kanssa.

Nousevan auringon punertavien ensisäteiden heijastuessa meren tyyneen pintaan Bilbo toivoi, että Thorin olisi ollut vastaanottamassa uuden päivän yhdessä hänen kanssaan. Yhdessä ja käsikkäin.



7 - ODOTUS

Valinorin rannat häämöttivät edessäpäin. Pian he olisivat saapuneet määränpäähänsä ja kaiken järjen mukaan Bilbonkin tulisi lopulta saada rauha. Hänen tulisi elää levollisena ja onnellisena viimeiset vuotensa – jos hänellä nyt enää oli vuosia jäljellä.

Hobitti kuitenkin tiesi, että hän ei milloinkaan tulisi saamaan rauhaa, ei edes Kuolemattomilla mailla. Ehkä päivät kuluisivatkin mukavasti haltioiden ja Gandalfin kanssa keskustellen, mutta öisin… Viimeistään öisin kääpiökuningas saapuisi kummittelemaan hänen mieleensä eikä Bilbon kaipuusta tulisi loppua. Mikään maailman voima ei sitä voisi hänestä pyyhkiä pois. Ei, vaikka hän olisi halunnut niin.

He olivat melkein perillä, Frodo näytti levolliselta ja iloiselta. Gandalf nauroi sydämellisesti katsellessaan toisen iloa. Bilbokin olisi halunnut nauraa, mutta hän ei pystynyt siihen.

Hobitti mietti vain, mitä tapahtuisi sitten kun hänestä aika jättäisi. Odottaisiko Thorin häntä siellä jossain, vai olisiko tämä jo jatkanut edemmäs? Bilbo toivoi ensimmäistä vaihtoehtoa enemmän kuin mitään muuta, muttei halunnut olla liian toiveikas. Hän ymmärtäisi kyllä, jos toinen ei olisi jäänyt, jos tämä olisi jatkanut edemmäs yhdessä sisarenpoikiensa Fílin ja Kílin kanssa. Bilbo ymmärtäisi ja antaisi anteeksi. Hän antaisi Thorinille anteeksi mitä vain. Hän rakasti tätä niin paljon.

Kun auringonsäteet häikäisivät Bilboa ja hän sulki silmänsä, hän näki mielessään kuninkaansa, hymyilevänä ja onnellisena. Se antoi hänelle toivoa, jotakin mitä odottaa.
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Re: Meren tuolle puolen | G | Bagginshield

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Tulinpa tänne ja mitä minun silmäni näkevätkään? Bagginshieldiä!! Mutta voi voi, odotin ja ennen kaikkea toivoin, että tässä olisi tullut joku onnellinen ja fluffyinen loppu ja pitkän ajan jälkeinen jälleennäkeminen tuskaisten odotusten vuosien jälkeen. Valitettavasti ei. Ankea ajatus ja kohtalo Bilbolla tässä, kun se ei saa rauhaa edes Kuolemattomilla Mailla. Nyyh! Toisaalta haluan silti optimistina ajatella, että Bilbo vielä pääsee viettämään laatuaikaa Thorinin kanssa, koska kauheaahan se olisi jos se kohtaisi ikuisuuden ilman. Ei kukaan voisi olla niin julma.

Sarjassamme kehittäviä kommentteja aamuyöllä...
Vastaa Viestiin