Jäähyväiset rakkaimmalle (PG-13, Frodo/Sam) Spoilaa RotKia

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Jäähyväiset rakkaimmalle (PG-13, Frodo/Sam) Spoilaa RotKia

Viesti Kirjoittaja Cara »

Title: Jäähyväiset rakkaimmalle
Author: Cara
Pairing: Frodo/Sam
Rating PG-13
Genre: General, Slash
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Tolkienille, en siis tee heillä rahaa
Beta: Legoliina
Warnings: Spoilaa RotKia ja pahasti!





I

Heräsin hätkähtäen. Silmäni rävähtivät auki ja hengitykseni kulki
tiheään. Kavahdin istumaan ja katselin ympärilleni hämärässä. Se oli
ollut vain unta. Liian usein olin herännyt säpsähtäen, se johtui
Sormuksesta. Se piti minua otteessaan, mutta kuitenkin jollain
merkillisellä tavalla pystyin vastustamaan Sen voimaa. Huokaisten
katsahdin vierelleni. Ystäväni Sam Gamgi nukkui hienoisesti tuhisten
vierelläni haltiaviittaan kietoutuneena. Ainoa iloni ja lohtuni
pimeydessä oli uskollinen ystäväni. Katsoin Samia pitkän tovin ja
kerroin hänelle mielessäni, miten paljon arvostin hänen läsnäoloaan.
Olin varma, että jos Sam ei olisi tullut mukaani matkalle Mordoriin,
olisin jo antanut periksi pimeyden voimille. Samin päättäväisyys ja tuki
olivat auttanut minua eteenpäin. Ystävästäni henki toivo ja myönteisyys.
Edellisenä aamuna hän oli sanonut minulle säännöstelleensä lembasia
niin, että se riittäisi. Kun olin kysynyt, että riittäisi mihin, hän oli
vastannut: ”Kotimatkaa varten”. Sam todella uskoi, että pääsisimme
takaisin kotiin. Kontuun. Voi, miten halusinkaan uskoa häntä! Silti
minusta tuntui, että emme koskaan näkisi rakkaan kotiseutumme vihreitä
kukkuloita.
Huokaisin ja sipaisin kevyesti Samin kihartuvia hiuksia. Paneuduin
takaisin maata, mutta en saanut enää unta.


II

”Mutta hän on valehtelija! Hän on myrkyttänyt teidät minua vastaan!” Sam
huusi epätoivoisena.
En halunnut kuunnella häntä. Sam halusi Sormuksen. Sméagol oli oikeassa, en voisi luottaa Samiin enää.
”Et voi auttaa minua enää”, sanoin yksitoikkoisella äänellä.
”Ette tarkoita tuota!” Sam huusi itkuisesti.
”Mene kotiin”, sanoin ja käänsin katseeni pois.
Jossain sisimmässäni tunsin kipeän vihlaisun, mutta jätin sen
huomioimatta. En voisi jatkaa matkaa Samin kanssa. Hän halusi Sen
itselleen. Sivusilmällä näin, miten Sam lyyhistyi maahan ja itki
katkerasti. Lähdin nopeasti paikalta Sméagolin kanssa. Ehdin kuitenkin
nähdä, miten kyynelkarpalot valuivat Samin likaisia poskia pitkin
jättäen jälkeensä kosteat juovat.

Sméagol ja minä saavuimme luolan suulle. Tie Mordoriin. Sméagol kehotti
minua menemään sisälle tunneliin. En olisi halunnut mennä. Jokin tuossa
tunnelissa hirvitti minua.
”Mene sisään… tai mene takaisin”, Sméagol sanoi käheästi.
”En voi mennä takaisin”, sanoin ja jostain saamani rohkeuteni avulla
menin tunneliin. Siellä haisi kamalalle. Örkkien törkyä, minulle
sanottiin. Nielaisin hermostuneena ja kompastuin. Käteni osui johonkin
hyvin tahmeaan.
”Ahh, onpa tahmeaa! Mitä se on?” huudahdin pelästyneenä.
”Kohta sen näkee. Kyllä, kohta sen näkee…” Sméagol sanoi äänellä, joka
sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.
Huusin Sméagolia nimeltä, mutta en saanut vastausta. Hätäännyin ja
rupesin haparoimaan eteenpäin. Yritin etsiä katseellani otusta, mutta en
nähnyt sitä enää missään. Minut oli jätetty yksin. Epätoivo humahti
ylitseni ja mieleeni muistui Sam. Hän ei olisi ikinä jättänyt minua
yksin.
”Sam…” kuiskasin surullisena.
Sillä hetkellä ymmärsin kaipaavani Samia
valtavasti. Vihasin itseäni sen takia, että olin käskenyt ystäväni
lähteä. Sam oli minulle tärkeintä ja arvokkainta.
Huokaisin ja lähdin jatkamaan matkaani tietämättä, mikä minua tuossa
kamalassa tunnelissa odotti.




III

Säpsähdin hereille. Haistoin kauhean lemun ja jäseneni tuntuivat
omituisen turtuneilta. Makasin kylmällä kivilattialla kädet sidottuina.
Minua paleli, vaatteeni oli viety. Kuulin merkillistä örinää ja murinaa.
Örkkejä! Örkit keskustelivat kiivaasti ja keskustelu oli etenemässä
riidaksi.
”Se menee Suurelle Silmälle kaiken muun mukana!”
Säikähdin tosissani tuon kuultuani ja kokeilin rintakehääni, missä
Sormus ketjussaan tavallisesti roikkui. Sitä ei ollut! Sormus oli viety.
Kaikki olisi lopussa. Olin niin järkyttynyt, pettynyt ja vihainen, että
hädin tuskin ymmärsin örkkien riidan muuttuneen raivokkaaksi tappeluksi.
Jonkin ajan päästä yritin liikkua hiukan, jotta saisin paremman asennon.
Örkin karhea ääni kuului takaani.
”Lopeta kiemurtelu, senkin rotta!” minulle ärjäistiin.
Käännähdin katsomaan tikkaille ja näin örkin, joka veti miekkansa esiin.
Painauduin seinää vasten peloissani tietäen, että tämä olisi loppuni.
”Kohta vuodat verta kuin pistetty sika”, örkki murahti ja valmistautui
tappamaan.
Hämmästykseni se jähmettyi paikoilleen ja sininen terä tuli sen vatsasta
ulos. Sitten näin maailman lohduttavimman ja riemastuttavimman näyn.
Samin kasvot tulivat esiin örkin selän takaa.
”Ei, jos minä pistän ensin!” Sam huudahti.
”Sam!” huudahdin helpottuneena. Rakas ystäväni oli tullut pelastamaan minut!
Sam veti Piikin örkin sisuksista ja hoputti minua.
”Voi Sam, olen niin pahoillani! Olen pahoillani kaikesta…” kuiskasin
tukahtuneesti.
Minusta tuntui pahalta, että olin koskaan edes epäillytkään ystävääni.
Vihasin itseäni sen takia. Sam hymyili minulle lempeästi. Hän oli
antanut minulle anteeksi.
Sam ryhtyi poistamaan siteitä ranteistani. Poistettuaan siteet hän käski
meidän lähteä paikasta heti.
Tuntui, kuin kaikki voima olisi valunut minusta pois. Katsahdin
ystävääni epätoivoisesti.
”Liian myöhäistä. Kaikki on lopussa! He ovat vieneet Sen!” parahdin
nousten istumaan. Kaiken sen epätoivon keskellä tuntui hyvältä istua.
”Sam, he veivät Sormuksen!” huudahdin ja katsoin Samia voimattomana.
Jokin pilkahti ystäväni silmissä.
”Anteeksi vain, mutta eivät ole”, hän sanoi.
Katsoin Samia täydellisen hämmentyneenä. Hän nousi seisomaan ja otti
taskustaan Sormuksen ketjussaan. Kaiken kokemamme jälkeen Sam osasi yhä
yllättää.


IV

Seisoin Tuomiovuoren kielekkeellä Sormusta riiputtaen. Allani tanssivat
tuhannet tulenlieskat ja oranssinpunertava laava pyörteli kuin vesi.
Tiesin, että aikani oli tullut tuhota Sormus. Riiputin Sormusta
ketjussaan. En kuullut Samin huutoja kunnolla. Ei minun tarvinnutkaan
kuulla, sillä tiesin, mitä hän huusi. Hän halusi minun tuhoavan Sen.
Tuijotin Sormusta kiinteästi. Minun oli vaikeaa päästää irti. Sitten
kuulin sen kutsun. Kuulin pimeyden sanat, enkä voinut niitä vastustaa.
Päätökseni tehneenä käännyin ympäri ja Sam katsoi minua toivottomana.
”Sormus on minun.”
Repäisin Sormuksen ketjusta ja ilkeän hymyn levitessä huulilleni pujotin
Sen sormeeni. Utuisesti kuulin Samin epätoivoisen huudon. Sormus oli nyt
minun. Minun ikuisesti. Yhtäkkiä jokin tarrautui minuun kuin takiainen.
Klonkku! Se roikkui minussa ja yritti selvästi saada aarteensa takaisin.
Taistelin raivokkaasti, mutta pian viiltävä kipu repi minua. Sormus
katosi sormestani ja niin katosi sormenikin. Klonkku oli puraissut sen
irti. Huusin tuskasta ja pitelin kättäni, joka oli veressä. Pian tajusin
Klonkun hyppivän innoissaan. Hän huuteli ”aarretta” ja hyppeli
edestakaisin. Viha pyyhkäisi ylitseni, enkä tuntenut enää kipua. Kävelin
Klonkun lähelle ja hyökkäsin otuksen kimppuun. Tappelimme aivan
kielekkeen reunalla ja sitten putosimme.
En ymmärrä miten, mutta jotenkin sain kiinni kädelläni rosoisesta
kalliosta. Yhden käden varassa roikuin tulen yllä. Klonkku oli pudonnut
laavaan Sormus mukanaan.
Pian Samin likaiset kasvot näkyivät yläpuolellani.
”Antakaa kätenne!” tämä huusi ja ojensi kättään.
Tuijotin epäröiden ystävääni. Sormus piti minua yhä otteessaan. Olisiko
minun parempi päästää irti?
”Tarttukaa käteeni!” Sam huusi epätoivoisena.
Katsahdin ystävääni ja yritin kurottua hänen kättään kohti. Hän ei
saanut kipeästä kädestäni kunnollista otetta ja käteni lipsahti. En
kuitenkaan pudonnut. Näin laavan allani ja tunsin valtavaa mielihalua
päästää irti. Katsahdin Samia tyhjä ilme kasvoillani.
”Älkääkä vaan päästäkö irti!” tämä sanoi kyyneleet valuen.
Anteeksipyyntö häivähti kasvoillani katsoessani Samia.
”Älkääkä vaan päästäkö irti…” Sam kuiskasi epätoivoisena.
”Kurkottakaa!” Sam huudahti ja nojautui alemmas.
Rohkaisin mieleni ja kurotuin ystäväni kättä kohti. Hän sai otteen
kädestäni ja veti minut ylös.
Pian kuului korvia huumaavaa jylinää ja laava alkoi nousta uhkaavaa
vauhtia. Pakokauhun vallassa lähdimme juoksemaan ulos. Laava ajoi meitä
takaa kuin raivokas villihevoslauma. Päästyämme vuoren ulkopuolelle
juoksimme eteenpäin niin kovaa kuin jaloiltamme pääsimme. Näimme
edessämme korkean kallionkielekkeen, jonka päälle loikkasimme turvaan
laavalta. Sam auttoi minut jaloilleni ja sitten tuijotimme molemmat
ympärillemme. Sauronin mahti oli murtunut.
”Se on poissa… Se on tehty!” huokaisin suuren helpotuksen vallatessa
minut. Tunsin suurta iloa uupumukseni keskellä. Olin täyttänyt tehtäväni
ja tuhonnut Sormuksen. Minä, Frodo Reppuli Konnusta.
”Niin, Frodo-herra. Se on ohi nyt”, Sam sanoi.
Käännähdin katsomaan Samia hymyillen. Hän vastasi hymyyni väsyneesti.


V

Raotin silmiäni. Silmäni levisivät tuijotukseen. Näin minulle varsin
rakkaan ja tutun näyn. Hymy levisi huulilleni.
”Gandalf?”
Gandalf katsoi minuun hymyillen ja pian tuo lempeä hymy muuttui
nauruksi. Velhon nauru kuulosti musiikilta korvissani. Voihkaisin
riemastuneena ja nauru alkoi pulputa minusta.
Pian me molemmat nauroimme vapautuneesti.
Ovi aukeni ja Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk ilmestyivät huoneeseen.
”Frodo!” Merri huusi ja ryntäsi Pippinin kanssa luokseni.
He hyppäsivät vuoteeseeni ja tunsin oloni ylitsevuotavan iloiselta
nähdessäni rakkaat ystäväni. Halasin heitä molempia hyvin tiukasti. En
ollut uskonut, että polkumme kohtaisivat jälleen.
Pian huoneeseen ilmestyi kääpiö. Gimli! Gimli käveli vuoteeni päätyyn
taputtaen ja nauraen kumeaa hyväntahtoista naurua. Gimlin jälkeen
Legolas tuli huoneeseen. Hymyilin haltialle ja tämä vastasi hymyyn.
Legolas näytti minusta hiukan erilaiselta. Huomasin erilaisuuden
johtuvan siitä, että tämä näytti vapautuneelta ja iloiselta. Kaikki
murheet olivat hävinneet haltian harteilta ja tämän silmät tuikkivat
hyväntahtoisesti. Sitten näin Aragornin. Ihmisen huulilla oli hymy,
jollaista en ollut nähnyt aikaisemmin. Hän näytti kuninkaalliselta,
mutta kuitenkin siltä samalta Konkarilta, jonka olimme kohdanneet
Briissä matkamme alkuvaiheessa.
Merri ja Pippin selittivät jotain innokkaasti. He elehtivät käsillään
rajusti ja puhua papattivat. En kuullut heitä enää. Sam oli saapunut
huoneeseen. Hymyni hälveni hiukan ja katsoin ystävääni syvälle silmiin.
Tuijotimme hetken toisiamme ja välillämme vallitsi yhteys, tunsimme
molemmat sen. Tunsin suurta rakkautta ja kiitollisuutta Samia kohtaan.
Kuin kuullen ajatukseni, hänen kasvoilleen levisi hymy.



VI

Tuijotin kaiteen yli kuunvalossa kylpevää Minas Tirithiä. Kauempana
näkyi kenttä, jolla oli taisteltu muutama päivä sitten. Minusta tuntui
epätodelliselta, että Sormus oli tuhottu. Varjo oli kadonnut yltäni ja
sydämeni tuntui keveältä. Hymyilin hiukan ja hyräilin erästä
laulunpätkää, jota Merri ja Pippin olivat laulaneet aiemmin
illallisella.
”Täällä on todella kaunista.” kuului ääni takaani.
Käännähdin ja hymyilin Samille, joka oli ilmestynyt taakseni.
”Niin on.”
Sam tuli vierelleni ja katsoi hänkin kaiteen yli.
”On se uskomatonta”, tämä sanoi hetken kuluttua.
Käänsin katseeni.
”Mikä niin?”
Sam huokaisi kevyesti ja katsoi minua.
”Se, että kaiken tämän jälkeen olemme yhä täällä. Saamme nauttia tästä
kauniista maisemasta ja raikkaasta yöilmasta. Saanen rehellisesti sanoa,
minä luulin, että emme koskaan pääsisi pois Mordorista.”
”Niin luulin minäkin”, sanoin ja huokaisin.
”Tiedätkö, vaikka olisimme jääneet laavan alle, olisin menehtynyt
onnellisena”, lisäsin hetken kuluttua.
Sam katsoi minua kummeksuen.
”Mitä tarkoitatte, Frodo-herra?”
”Olisin menehtynyt rakkaimman ystäväni rinnalla.” vastasin.
Sam merkitsi minulle sanomattoman paljon. Liikahdin hiukan lähemmäksi
Samia ja painoin huuleni ystäväni huulille. Suudelma oli kevyt kuin
höyhenen kosketus.
”Voi, Sam. Olen pahoillani…” kuiskasin erottuamme suudelmasta.
En ollut tarkoittanut suudella Samia, se oli vain tapahtunut. Minua
hävetti ja soimasin itseäni harkitsemattomasta käytöksestäni. Sam
hymyili minulle.
”Ei ole mitään anteeksipyydettävää, Frodo-herra.”
Katsoin ystäväni lempeisiin silmiin varovaisesti ja vastasin hänen
hymyynsä epäröiden. Sam sipaisi kädellään poskeani ja lähti paikalta.


VII

Olimme saapuneet Kontuun jo monia vuosia sitten. Istuin pimenevässä
illassa Repunpään edessä ja polttelin piippua. Ilma tuntui pehmeältä ja
silloin tällöin keveä tuulenvire hiveli kasvojeni piirteitä. Ajatukseni
harhaili samalla kun katselin edessäni aukenevaa maisemaa. En koskaan
kyllästyisi katselemaan kotiseutuani. Hymyilin ajatuksissani ja
pureskelin piippuni päätä. Kaikesta huolimatta oloni oli jokseenkin
levoton, ja suureksi hämmästykseni minusta tuntui, että en kuulunut
Kontuun enää. En osannut elää kotonani niin kuin ennen. Jokin oli
muuttunut, itse asiassa kaikki oli muuttunut. Huokaisin.
Sam oli mennyt naimisiin Ruusa Töllin kanssa. Toki olin iloinen ystäväni
puolesta, sillä jo kauan hän oli katsellut Ruusaa sillä silmällä.
Minulle oli tärkeää, että Sam oli onnellinen. Silti minua oli kirpaissut
hiukan, kun he olivat menneet naimisiin. En ollut voinut sille mitään,
sillä välitin Samista niin paljon ja vieläpä enemmän kuin ystävänä. Olin
usein ajatellut sitä suudelmaa, jonka olimme jakaneet Minas Tirithissä.
Suudelman muisto oli ollut lohtunani illan pimenevinä tunteina, kun
sydämeni oli huutanut kaipuusta. En ollut kuitenkaan sanonut Samille
mitään. Se olisi ollut väärin häntä kohtaan.
Viereltäni kuului rapinaa. Katsahdin sivulleni ja huomasin Samin
kävelevän luokseni.
”Iltaa, Frodo-herra!”
”Hei Sam”, vastasin ystäväni tervehdykseen.
Viittasin hänet istumaan vierelleni.
”Onko jokin hätänä? Olette vaikuttaneet etäiseltä viime aikoina.” Sam
sanoi hiljaisuuden jälkeen.
Katsahdin Samia ja hymyilin hänelle.
”Kaikki on hyvin. Olen vain pohtinut paljon asioita viime aikoina.”
”Jos haluatte, voitte kertoa minulle, jos mieltänne painaa jokin.
Kyllähän te sen tiedätte.” Sam sanoi lempeästi.
Nyökkäsin hymyillen. Tuollainen Sam oli. Ymmärtäväinen, lempeä,
ajattelevainen. Hän oli läpeensä hyvä hobitti.
”En muuten pahastunut lainkaan siitä, mitä Minas Tirithissä tapahtui.
Itse asiassa olen hyvin iloinen, että se tapahtui.” Sam sanoi pitkän
hiljaisuuden jälkeen.
Käännyin katsomaan Samia. Hän katsoi minua hymyillen pienesti.
”Ja kyllähän te tiedätte, että välitän teistä suuresti”, hän lisäsi.
Hymyilin väräjävästi. Tällä kertaa Sam teki aloitteen. Hän sipaisi
kiharaisia hiuksiani kädellään ja veti minua lähemmäksi itseään.
Ohikiitävän hetken ajan katsoimme toisiamme silmiin ennen kuin upposimme
suudelmaan. Tuon hetken olisin suonut kestävän ikuisesti. Eihän se
kuitenkaan kestänyt. Liian lyhyen hetken jälkeen irrottauduimme
suudelmasta ja toisistamme. Sam hymyili minulle ja minä hymyilin
hänelle. Tiesin, että hänkin rakasti.


VIII

Katsoin Bilbon jälkeen, joka oli mennyt jo laivaan. Galadriel, Celeborn
ja Elrond olivat myös jo menneet. Kuulin Gandalfin äänen, joka sanoi
viisaita ja rohkaisevia sanoja ystävilleni. Meri kutsui minua. Epäröin
silti, mutta tiesin, että en voisi jäädä.
”Frodo, on aika.” Gandalf sanoi.
Hän oli hyvästellyt hobitit ja seisoi nyt laivan edessä. Merri, Pippin
ja Sam katsoivat minua ja Gandalfia hämmentyneinä.
”Mitä hän tarkoittaa?” Sam parahti.
Huokaisin ja käännyin katsomaan Samia.
”Lähdimme pelastamaan Kontua. Ja se onkin pelastettu… mutta ei minua varten.”
”Te ette tarkoita tuota!” ystäväni huudahti kyyneleiden juovittaessa
hänen kasvojaan.
”Ette voi lähteä!” hän parkaisi hätääntyneenä.
Menin Samin luokse ja ojensin hänelle kirjan, jossa olivat minun ja
Bilbon muistelmat.
”Viimeiset sivut ovat sinua varten, Sam.” sanoin pehmeästi.
Sam tuijotti minua äärimmäisen surullisena. Hänen poskensa olivat jo
aivan kosteat. Käännyin Merrin puoleen, joka itki hänkin. Halasin häntä
tiukasti. Halasin myös Pippiniä, jonka tavallisesti niin eloisat kasvot
olivat nyt kyynelten raidoittamat. Lopulta käännyin Samin puoleen.
Halasimme toisiamme tiukasti sisällyttäen viimeiseen halaukseemme kaiken
sen rakkauden, jota toisiamme kohtaan tunsimme. Sam itki lohduttomasti
olkaani vasten ja kun erosimme, painoin suukon hänen päälaelleen. Hetken
vielä katseemme kohtasivat ja minusta tuntui, että Sam näki sieluuni.
Lopulta minun oli aika lähteä. Käännyin ja tartuin Gandalfin tarjoamaan
käteen. Yhdessä nousimme laivaan, jonka oli määrä viedä meidät kotiin.
Noustuani laivaan katsoin viimeisen kerran ystäviäni. Rakkaat hobittini,
ajattelin ja hymyilin heille hymyä, joka kertoi kaiken tarvittavan.
Ajatuksissani kerroin Samille, että tapaisimme vielä joskus, unissamme.
Sitten laiva lähti Harmaista Satamista kohti Länttä. Sydän täynnä
rakkautta ja kaipuuta lähdin Keski-Maasta tietäen, että en koskaan enää
palaisi.



A/N
Yhä edelleen Cara tahtoo palautetta! <3
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Niin, siis slash merkitsee kahden miehen välistä rakkautta, femslash taas kahden naisen.
Tämän tyyppistähän slash on, mutta onhan toki sitten vähän rajumpaakin kamaa, jossa päästään tositoimiin. Tietänet, mitä meinaan. :wink:

Ja kiitusta vaan! Ehkä tämä meni LIIANKIN paljon leffan juonen mukaan... *mutinaa* Noh, onhan tässä kuitenkin jotain omaani ja näkemykset ovat omiani. *sepostaa*

Juup. :wink:
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo »

Jee, Frodo/Sam slashia!
*tuulettaa*
Tämä on ihana. ^^
Joo, tää meni aika paljon Kuninkaan Paluun mukaan, mutta ei se haitannut. Min pidän.
Hobitti-slash on ihanaa.
:D
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.
Tikli
Örkki
Viestit: 29
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:40 pm
Paikkakunta: Nastola

Viesti Kirjoittaja Tikli »

Oih, se oli niin suloista. Pelkäsin että jossain vaiheessa naamalle läiskähtää kunnon äksönit, koska en oikeastaan tykkää hobittislashista.. Mutta se oli aevan ihanasti kirjoitettu. Kaunista. :D Lisää!
Pittetään paljon elikeeppeliä niin titten pytyy!

Kuva
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

*tuijottaa naama punaisena* Vui, miten ihana kuulla tuollaista. Minoon ihan tosi mielissäni nyt. *ruttii kaikki*

Tikli, kun en minäkään hirveästi sellaisesta kunnon hobittitohinasta pidä. Varsinkaan kun Frodosta ja Samista puhutaan. Siksi halusin kirjoittaa heidän rakkaudestaan sillain viattomasti ja kauniisti. <3

Leego, joo. Kai sitä pitäis tänne laittaa. *virn* Mä laitan sulle tulemaan tässä joku päivä eka osan, ni saat betailla kun jaksat. Kiitos vielä tuhannesti, kun minulle betailet! Olet kultainen! <3
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Tirli
Puolituinen
Viestit: 269
Liittynyt: Ma Huhti 26, 2004 10:15 pm
Paikkakunta: ó_ò

Viesti Kirjoittaja Tirli »

Hieno! Kaunis ja upea. Siinä "Meri kutsui minua" kohdassa luulin että "Merri kutsui minua" xF
No, tee tälläinen spoil. RoTKia Merristä ja Pippinistäkin!!
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Hjuuvanen aika! Tätäkin vielä kommentoidaan. *päivittelee*
Merristä ja Pippinistä? Noh, pitää katsoa. (: Ideana sinänsä hyvä, mutta saas nyt nähdä. (:
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Vastaa Viestiin