Author: Celeb
Rating: PG13
Pairing: Éowyn/Glorfindel
Genre: romance, general, ???
Warnings: Pussailua ja läheisyyttä, mahdollisesti jonkinasteinen OOC käytös
Disclaimer: Hahmot ja maailma J. R. R. Tolkienin omaisuutta, kirjoittaja ei hyödy rahallisesti ollenkaan.
Summary: Häät ovat mitä mainioin paikka pienille irtiotoille.
Beta: Ei ole, joten kirjoitusvirheitä voi väijyä mukana!
A/N: Joo. En ole pitkään aikaan saanut yhtä hämmentävää haastetta, mutta mikäpä tässä oli kirjoittaessa. Sanotaan nyt vaikka sekin vielä ääneen, että en ihan tiedä ollaanko me kaikki seurattu samaa canonia kuin haasteen pyytäjä.

"Just to say, could you please write a romance fic between glorfindel and eowyn. This has always been my dream, there hardly any anfiction of these two characters. imean its always legolas and eowyn. in truth, when joining the fellowship glorfindel was replaced with legolas. so what if people made love stories of eowyn and glorfindel if he was on screen."
- colorbloo
Saanko pyytää teiltä tanssin?
Katson jälleen taakseni kohti salin päätyä, jossa morsiamen ystävät ja sukulaiset istuvat. Kuvankauniit haltiakasvot loistavat ikuista valoaan laulun ja naurun seasta. Gondorin uusi kuningatar on tuonut mukanaan juhlavan saattueen kansansa ylimystöä. Vaikka istun veljeni ja oman maani kuninkaan vierellä tunnen itseni pieneksi ja nuhjuiseksi, juuri niin kuolevaiseksi kuin on mahdollista itsensä tuntea. Mieleni valtaa ihmetys ja kaipuu, sillä eikö ole niin, että esikoisten voima on hiipumassa maan päältä ja heistä voimallisimmat ovat jo poissa? Miten mahtavia ja ylväitä ovatkaan olleet ensimmäiset heistä, kun he tässä hetkessä näyttävät niin ylivertaisilta?
Veljeni käsi laskeutuu olalleni ja vetää huomioni jälleen pöytäseurueeni pariin. Tunnen poskillani hennon kuumotuksen ja käännyn oman ateriani puoleen, pyytäen samalla anteeksi poissaolevaisuuttani. Veljeni hymähtää ymmärtäväisenä - hänkään ei ole ennen sotaa ja sen tapahtumia nähnyt jalon kansan jäseniä keskuudessamme. Palaan keskustelun ja ilonpidon pariin, enkä enää anna uteliaisuudelleni valtaa. Ruhtinas Faramir istuu hänkin pöydässämme ja huomaan hänen katseensa viipyvän luonani useaan. Hymyilen hänelle ja annan katseeni viestiä sitä mitä sanat eivät vielä voi. Olemme päättäneet pitää toistaiseksi kiintymyksemme salassa ystäviltämme, sillä meitä molempia sitoo velvollisuus omia kansojamme ja asemaamme kohtaan. Yhteisestä sopimuksesta olemme päättäneet odottaa vielä ja sillä aikaa saamme kukin tahollamme tehdä niin kuin mielimme.
Pian on tanssin aika, ja morsiuspari astelee ensimmäisenä tanssilattialle. Kun katson heitä, valtaa mieleni ilo ja onnellisuus heidän puolestaan, enkä enää tunne katkeruutta Aragornin valinnan tähden. Arwen on häikäisevän kaunis tuhansia tähtiä hiuksillaan ja molempien kasvoilta loistava rakkaus ja lämpö voisivat sytyttää roihuun kaikki maailman sydämet. Musiikin tulviessa soittajien notkeista käsistä he pyörähtävät liikkeelle ja sulavat yhdeksi olennoksi silmiemme edessä.
Pian muitakin pareja alkaa liittyä ilonpitoon ja koko salin lattia on täynnä neitoja värikkäissä leningeissään ja miehiä pyhävaatteissaan. Musiikki kietoo meidät yhteen ja antaa suunnan ilollemme, enkä minäkään voi kieltäytyä kun nuori Gondorin upseeri tarttuu käteeni ja pyytää tanssia kumartaen. Parini vaihtuu illan myötä ja saan jopa varastettua yhden tanssin itse sulhaselta ja toisen Faramirilta. Veljeni tanssii yhä uudelleen Imrahilin tyttären kanssa ja hymyilen salaa itsekseni. He katsovat toisiaan juuri sillä tavalla, että saan pian onnitella veljeäni kihlauksen johdosta. En kuitenkaan tahdo kiirehtiä asioita tai painostaa Éomeria, vaan annan heille tilaa ja aikaa olla toistensa seurassa.
Kiitän edellistä tanssipariani ja seisahdun hetkeksi ottamaan palvelijalta tämän tarjoamaa virvoketta. Viini on ihanan kylmää ja makeaa kielelläni. Henkäisen syvään ja nautin hetken ajan juhlien tunnelmasta. Päivä on kääntymässä kohti iltaa, ja pian salin suuret lyhdyt ja sadat kynttilät sytytettäisiin valaisemaan juhlaa. Äkisti joku lähestyy minua ja kutsuu minua nimeltä. Käännyn ja kohtaan kultatukkaisen haltian, joka katsoo minuun kohteliaana ja odottavana.
"Rohanin neito, saanko pyytää teiltä seuraavan tanssin?" hän kysyy ja jää odottamaan vastaustani. Olen hämmästykseltäni miltei sanaton, mutta onnistun nyökkäämään ja välittämään suostumukseni. Hän tarttuu lempeästi käteeni ja johdattaa minut tanssin pyörteisiin. Aluksi olen kömpelö ja hiljainen, enkä voi olla pohtimatta miksi hän tahtoisi pyytää minua kanssaan tanssilattialle. Rentoudun kuitenkin nopeasti musiikin johdattaessa askeleitani - tanssi ei suuresti eroa taistelusta ja taistelua olen salaa harjoitellut nuoruuteni päivät. Tanssiparini esittelee itsensä Glorfindeliksi ja kertoo tulleensa aina Rivendelistä asti morsiamen saattueen mukana. Puhumme tanssin lomassa ja ennen kuin huomaankaan, olemme jakaneet jo useamman tanssin keskenämme.
Lopulta Glorfindel pyytää minua ulos puutarhaan vilvoittelemaan kanssaan, ja suostun siihen ilomielin. Annan hänen johdattaa minut ulos kuumaksi ja ahtaaksi käyneestä salista viileään ulkoilmaan. Puutarha on suojaisa ja vehreä, ja ajattelen hetken aikaa Faramiria ja sitä, kuinka mieluusti tulisin tähän paikkaan hänen kanssaan. Senhetkinen seurani saa minut kuitenkin pian hylkäämään ajatukset Faramirista: meidän hetkemme tulisi kyllä vielä, mutta sitä ennen saattaisin nauttia eksoottisen vieraan seurasta. Glorfindel pitää minua kiinni kädestä ja pysähtyy lopulta suojaisaan soppeen puiden katveessa. Hän kääntyy puoleeni ja katsomme toisiamme hymyillen. Sanat virtaavat välillämme ilman, että meidän tarvitsee puhua niitä ääneen ja hetken aikaa tunnen kuin kaikuna tai varjona mielessäni mitä on olla esikoinen.
Glorfindel kohottaa käteni huulilleen ja suutelee rystysiäni hellästi. Hetki on täynnä jännitystä ja odotusta, enkä voi irroittaa katsettani hänen kasvoistaan. En vieläkään täysin ymmärrä, miksi hän on valinnut juuri minut rinnalleen, mutta luulen käsittäväni mitä hän tahtoo: pienen hetken ja jaetun salaisuuden maailman vilskeen keskellä. Kun hän kumartuu puoleeni ja suutelee minua huulilleni, eksyy vapaa käteni hänen hiuksiinsa. Kultaiset suortuvat ovat juuri niin sileät ja pehmeät kuin olin uskaltanut toivoa, mutta vielä paremmalta tuntuvat hänen huulensa omiani vasten. Eksymme hetkeksi toisiimme ja seisomme siinä lähekkäin tutkien ja hyväillen toistemme kehoja.
Ennen kuin emme enää löytäisi takaisin itseemme ja tähän hetkeen, irtaudumme toisistamme kuin yhteisestä sopimuksesta. Hänen silmissään välkkyy jotain iloisen ilkikurista kun hän suoristaa mekkoni kaulusta ja pyyhkäisee vaaleat kutrini takaisin paikalleen. Kohotan haastavasti kulmiani ja luon katseeni hänen rypistyneeseen tunikaansa ja muutamaan suipon korvan takaa karanneeseen suortuvaan, ja hän naurahtaa ymmärtäen heti mitä tarkoitan. Korjattuaan asuaan hän tarjoaa jälleen käsivarttaan minulle ja lähdemme yhdessä takaisin kohti hääjuhlaa. On jo hämärä, ja salin ikkunoista kajastava valo leikkii hänen hiuksillaan ja silmissään. Rakkaudeksi tätä ei ehkä voi kutsua, tai ainakin se on hyvin erilaista rakkautta kuin mitä tunnen Faramiria kohtaan, mutta tunnen silti voimakasta kiintymystä häntä kohtaan.
Saliin palattuamme hän kumartaa minulle viimeisen kerran ja tiemme eroavat kun hän katoaa juhlahumuun. Pian minäkin liityn jo veljeni seuraan ja jatkan illanviettoa niin kuin ennenkin. Silti huulillani viipyy hymy koko illan ajan, ja se hymy on tarkoitettu vain minulle ja hänelle.
A/N2: Kiitos ja kumarrus, palaute ja kommentit ovat tervetulleita. C: