Lumen ja lemmen aika, G (Sam/Ruusa)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Lumen ja lemmen aika, G (Sam/Ruusa)

Viesti Kirjoittaja Fairy tale »

En tiedä voiko tätä nyt niin romanttiseksi tarinaksi luokitella. Perushobittikamaa. Jo keväällä aloitettu kirjoittamaan, mutta jonka muokkasin valmiiksi vasta tällä viikolla. Olkaa hyvät.


Nimi: Lumen ja lemmen aika
Kirjoittanut: Fairy tale
Tekijänoikeushuomautus: Tämä tarina perustuu J.R.R.Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. En ansaitse kirjoituksillani, eikä tarkoitukseni ole loukata tekijänoikeuslakeja.
Esittely: Sam saa viimein tilaisuuden tutustua Ruusaan


LUMEN JA LEMMEN AIKA

Vuosi 1415 Konnunlaskua (Sam 37v. Ruusa 33v. Frodo 49v. )

Konnun illat pimenivät aikaisin. Talvi-iltoja valaisi kuitenkin maahan satanut lumi ja koloissa sytytetyt lamput. Oli tyypillinen talvi-ilta Hobittilassa ja monet kokoontuivat Vihreään Lohikäärmeeseen iltaa viettämään. Monet kutsuivatkin Käärmettä suureksi olohuoneeksi ja saattoivat viettää siellä enemmän aikaa kuin kotonaan. Frodo ja Sam olivat sopineet tapaavansa illalla Käärmeessä. Frodo ehti tällä kerralla ennen Samia ja etsiytyi Töllin poikien seuraan, joiden kanssa Sam vietti eniten aikaansa. Frodo oli pistänyt merkille, että Töllien sisar Ruusa oli aloittanut työt Käärmeessä syksyllä, eikä se ollut jäänyt huomaamatta keneltäkään hobittinuorukaiselta. Ruusa tosiaan oli viehättävä ja fiksukin kaiken lisäksi. Tarkkasilmäisenä hobittina hän oli huomannut myös sen, että Ruusa katseli erästä hobittia aivan erityisesti.

-En kai jäänyt mistään paitsi? kysyi Sam tullessaan pöydän ääreen tuoppi kädessään.
-Tiedä sitä vaikka olisit jäänytkin, sanoi Nikki ja tönäisi Samia kyynärpäällä kylkeen.
-Satuitteko kuulemaan niistä kahdeksasta kääpiöstä, jotka muutama päivä sitten kulkivat Konnun läpi? Sanovat, että ulkomaailmassa on levotonta, Kertoi Tom.
Frodo kuunteli tarkkaavaisena. Siitä oli jo vähän aikaa, kun hän oli viimeksi tavannut Metsähovin haltioita ja kuullut näiltä mitään. Talvi oli tullut tänä vuonna aikaisin, eikä metsään ollut lumen tultua meneminen. Mutta yhtä kaikki, se piti paikkansa, että jotakin tapahtuu, mutta vielä ei Konnun rajojen sisäpuolella oltu todistettu mitään ikävää.
-Gandalfista ei ole kuulunut moneen vuoteen mitään, sanoi Frodo. Hänet olisi ilo tavata, sillä hän tietää, mitä tuolla jossakin tapahtuu, hän sanoi mutta varoi kertomasta liikaa. Hän vältti kertomasta haltioista ja tapaamisista heidän kanssaan, sillä harva hobitti on päässyt heitä tapaamaan. Sellaisesta nousisi vain turhaa hälyä.
-Gandalf! Tosiaan. Hänen vierailustaan on aika tarkkaan seitsemän vuotta, sanoi Sam.
Frodo loi Samiin ovelan katseen.
–Sam muisti ihmeen tarkkaan. Hän taitaa pitää asioista kirjaa, mietti Frodo itsekseen.

Pöytäkeskustelu keskeytyi siksi aikaa, kun joku jossakin aloitti iloisen riehakkaan juomalaulun. Siihen lauluun yhtyivät kaikki ja aina laulun lopuksi koko majatalo raikui jalkojen töminästä ja taputuksista, joita ei aivan heti lopetettukaan. Joukkoon sekoittui muutama vihellyskin ja joku huusi uusintaa. Laulu alkoi uudelleen ja sitä seurasi rallatus toisensa perään. Jotkut riehaantuivat johonkin tanssin tapaiseenkin ja muutamat nousivat tyhjille pöydillekin, jos sellainen sattui jostakin löytymään. Ja silloin Frodo pääsi todistamaan merkittävää katsetta, joka vaihdettiin Ruusan ja Samin välillä. Hän hymyili ja katsoi Samiin pilke silmäkulmassaan. Heleä puna nousi Samin kasvoille.

-No mikäs sinulle tuli? kysyi Nikki. Ei täällä nyt noin kuuma ole.
-Vai oletko ottanut yhden oluen liikaa, kiusoitteli Vilkas.
-Ääh, sai Sam sanottua ja tyhjensi lopun tuopillisen.
-Ei täällä nyt jäilläkään istuta, sanoi Frodo. Tuleeko joku muu tuulettumaan? hän kysyi ja nousi pöydästä katsoen Samiin.
Sam nousi pöydästä kiitollinen ilme kasvoillaan. Pieni pyrähdys ulkona tekisi hyvää. Töllin veljekset jäivät sisälle ja niin Frodo ja Sam saivat olla muutaman minuutin keskenään. He ottivat viittansa naulakosta ja vetivät huput päähänsä. Ulkona satoi lunta ja se narisi mukavasti molempien jalkojen alla. Majatalossa aloitettiin uutta laulua.

-Kiitos Frodo herra. Alkoi olla kuumat paikat, enkä halua selitellä mitään, sanoi Sam.
-Sam, olen huomannut. Ja muutama muukin on tainnut huomata. Taidat pitää Ruusasta oikein kunnolla, Frodo aloitti.
-Niinhän siinä on tainnut käydä, sopersi Sam eikä tiennyt mitä sanoisi.
-Kai sinä aiot tehdä jotakin asialle, vai mitä? Frodo kysyi.
-En minä vaan tiedä. Ja miten niin tehdä asialle jotakin? Ihmetteli Sam.
-No pyydät Ruusaa ulos kävelylle tai jotain, ehdotti Frodo. Moni muukin hobitti on iskenyt silmänsä Ruusaan, eikä se ole jäänyt minulta huomaamatta.
-Miksi hän minun kanssani tulisi, jos hän kerran voi valita? Sam kysyi ja vaikutti kutistuvan kasaan.
-Siksi, että Ruusa katselee sinua, eikä niitä muita. Ruusa pitää nimenomaan sinusta Sam. Se on toinen asia, joka ei ole jäänyt minulta huomaamatta.
-No voinhan minä yrittää, sanoi Sam ääni väristen. Frodo herra? Oletteko nyt aivan varma noista huomaamisistanne?
-Aivan varma, naurahti Frodo ja taputti ystäväänsä selkään.

Hobitit menivät takaisin sisään ja ilonpito jatkui. Sam tyhjensi hämillään uutta tuoppia ja mietti kuumeisesti, mitä hän tekisi ja mitä hän Ruusalle sanoisi. Töllin veljekset lauloivat ja tömistelivät vieressä ja Samin oli pian pakko tömistellä mukana. Ei hän voinut istua tumput suorina, kun kaikki muut metelöivät vieressä. Ilta kului ja majatalo hiljeni vähitellen. Sam oli viimeisten joukossa lähdössä kotiin. Ruusa oli ovensuulla toivottamassa lähtijöille hyvää yötä. Samille hän hymyili kaikkein kauneimman hymynsä koko iltana. Frodo huomasi Ruusan katsovan pitkään Samin jälkeen. Silloin hänen mieleensä pälkähti ajatus.

-Ruusa, haluaisin vaihtaa huomenissa pari sanaa kanssasi, jos sopii? hän kuiskasi ja nyökkäsi merkittävästi Samin suuntaan. Ruusa hymyili ja nyökkäsi.
-Kyllä se sopii, hän vastasi.
Frodo käveli Samin perään talviseen iltaan. Uusi lumi oli pukenut lehdettömät puut kauniin valkoiseen pukuun. Hangilla saattoi nähdä ketun ja jäniksen jälkiä. Jos lunta sataisi vielä lisää, olisi huomiseksi tiedossa töitä lapiolle.

Seuraavana päivänä oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi kirkkaasti Hobittilan hangille. Ruusa heräsi myöhään pitkäksi venyneen illan jälkeen ja muisti sitten Frodon salaperäisen katseen ja nyökkäyksen Samia kohti. Ruusa oli viime keväänä täyttänyt 33 vuotta, mikä merkitsi täysi-ikäisyyttä hobittien mittapuulla. Ja syksyllä hän oli aloittanut työt Vihreässä Lohikäärmeessä. Hän oli pienestä saakka tavannut Samia, koska hänen veljensä olivat Samin parhaita ystäviä. Kuluvan talven aikana hän oli huomannut Samissa paljon muutakin. Hän oli kiitollinen, ettei ollut nähnyt Samin kulkevan muiden tyttöjen kanssa. Sam oli katsellut häntä syksystä saakka ja he olivat vaihtaneet katseita Käärmeessä. Miten asiat saisi menemään eteenpäin? Voisiko hän uskoutua Frodo-herralle?

Frodon ja Samin päivä alkoi lumitöillä. He lapioivat koko Repunreunan alueelle pieniä polkuja, jotta kenenkään ei tarvitsisi kävellä polvia myöten lumessa. Kaikki eivät omistaneet minkäänlaisia kenkiä, jotka olivat pakkasella verrattomat, jos vähänkin mieli olla ulkosalla kauemmin. Hän ja Sam olivat niitä onnekkaita, joilla oli tarpeen tullen mahdollisuus vetää kääpiösaapikkaat jalkaan. Lunta oli myös kasaantunut kinoksiksi ovien lähelle joita he nyt siistivät minkä ehtivät. Sam vihelteli iloisesti ja oli onnellisen tietämätön siitä, että Frodo aikoi jututtaa tänään Ruusaa.

-Luulen että lapsilla riittää tänään puuhaa, sanoi Sam lapioidessaan polkua puhtaaksi.
-Lapsilla ja vähän vanhemmillakin hobiteilla, sanoi Frodo. Saamme harvoin näin paljon lunta ja luulen, että siitä ottaa ilon irti varttuneempikin väki. Katso nyt vaikka tuota houkuttelevaa mäkeä.
Ei kestänyt kauan, kun jostakin jo kuului lasten iloisia ääniä. Muutamilla oli kelkka mukanaan. Sam oli usein touhunnut Hobittilan lasten kanssa ja kaikki pitivät Samista. Ja Sam piti lapsista ja katsoi mielellään silloin tällöin heidän peräänsä.

-Sam! Tule antamaan vauhtia, huusi yksi lapsista.
-En kai voi muutakaan, sanoi Sam ja kohautti olkapäitään.
-No tietysti menet. Lumityöt ovat melkein valmiit ja haluat kuitenkin mennä. Sanoinhan että lumesta on iloa vähän isommillekin, sanoi Frodo kiusoitellen.
-Tullaan tullaan! huusi Sam ja käveli mäkeen lasten luo.
Frodo sai pian työnsä tehtyä ja hän vei toisen lapion sisälle.
–Mainiota että Samilla on juuri nyt tekemistä. Nyt voin huomaamatta poiketa jututtamassa Ruusaa, hän mietti.
Toisen lapion hän otti mukaansa, että voisi tarvittaessa auttaa lumitöissä ja samalla hän saisi järkevän syyn poiketa Töllien luona. Frodo kolkutti Töllien ovelle ja huomasi ilokseen, että lapioitavaakin löytyi. Ruusa avasi oven.

-Huomenta Frodo-herra. Tai oikeastaan on jo päivä, sanoi Ruusa.
-Huomenta Ruusa. En kai tullut huonoon aikaan? hän kysyi.
-Isä on kotona, mutta hän lähtee pian. Tule nyt sisäpuolelle.
Frodo astui eteiseen ja piti lapiota kädessään. Tolman Tölli asteli raskain askelin eteiseen.
-Kas päiviä Frodo, hän toivotti ja puristi Frodon kättä. Mikäs sinut tänne toi?
-Ajattelin että voisin vähän auttaa tuossa pihassa, kun lunta on tullut niin paljon, sanoi Frodo. Ja oli minulla pientä asiaa Ruusallekin, hän jatkoi ja yritti olla mahdollisimman viattoman näköinen.
-Vai sillä lailla. No, mikä minä olen tässä häiritsemään. Jutelkaa te, niin minä aloitan lumityöt pihalla, hän sanoi ja hävisi ulos.

-Tulkaa nyt sen verran istumaan, että ehdit juoda kupillisen teetä, pyysi Ruusa Frodoa.
-Voisin samalla mennä suoraan asiaani. En viitsi olla turhan kauaa sisällä, ettei kukaan ala miettiä mitään enempää, sanoi Frodo ja aloitti.
-Tuota noin… olen pistänyt merkille, että sinä ja Sam taidatte pitää toisistanne. Tiedän, että Sam ainakin pitää sinusta oikein kovasti, sanoi Frodo ja lämmitteli samalla sormiaan lämpimän teekupin ympärillä.
-Olette ollut tarkkasilmäinen Frodo-herra, sanoi Ruusa ja punastui vähän. Minä tosiaan pidän Samista ja tekisin lähempääkin tuttavuutta, mutta en tiedä miten oikein pitäisi edetä.
-Ehdotin eilen Samille, että hän pyytäisi sinua ulos kävelylle tai jotain pientä. En tiedä rohkeneeko hän. Hän kun on aika ujo. Mutta jos sinä rohkenet kysyä ensin häneltä, hän ei taatusti kieltäytyisi. Mutta minulla on kyllä mielessäni yksi ajatus, mutta sinun täytyy olla juonessa mukana.

Frodo kertoi suunnitelmastaan ja sai Ruusan innostumaan. Frodo joi nopeasti teensä loppuun ja totesi että hänen sormensakin olivat lämmenneet sopivasti.
-Tuo kuulostaa ihan hyvältä. Meidän ei tarvitse heti olla kahdestaan ja miettiä mitä puhuisimme. Kiitos Frodo-herra.
-Älä vielä kiitä. Minun täytyy ensin saada Sam oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Mutta nyt minun täytyy mennä. Isäsi on varmaan saanut jo kaikki lumet pois, eikä minulle ole jäänyt mitään.
Frodon onneksi pihalla oli vielä työtä tehtävänä ja hän jäi auttamaan. Ennen kotiin lähtöä hän jätti lapionsa nojaamaan Töllien seinää vasten, josta Ruusa sen myöhemmin löytäisi.

Kelkkamäki oli hiljentynyt, sillä kaikki olivat menneet sisälle syömään ja lämmittelemään. Frodo poikkesi Gamgien ovelle ja pyysi Samia käymään muutaman tunnin päästä. Sam ei epäillyt mitään, sillä silloin tällöin kävi niin, että Frodo poikkesi kysymään häntä joko avuksi johonkin tai ihan muuten vaan. Sam tuli sovittuna aikana ja niin hobitit juttelivat niitä näitä Frodon laittaessa tarjolle pientä syötävää. Kun muita korvapareja ei ollut kuuntelemassa, he saattoivat pohtia pitkäänkin kaikkea sitä, mitä ulkomaailmassa mahtoi tapahtua. Frodo kertoi olevansa huolissaan siitä, ettei Gandalf ollut käynyt moneen vuoteen.

-Kävin tapaamassa haltioita viimeksi ennen lumen tuloa. He eivät osanneet sanoa Gandalfista mitään. Ja yhä useammin haltiat suuntaavat kohti Harmaita Satamia ja jättävät Keski-Maan. Se ei tiedä hyvää.
-Monet kääpiötkin vain kulkevat Konnun ohi sen kummempia kertomatta. Vain harvat yöpyvät majatalolla muutaman yön. Ja heistä revitään kyllä kaikki uutiset irti. En olisi uskonut joistakin hobiteista, että he tilaisuuden tullen olisivat niinkin uteliaita, sanoi Sam.

Heidän keskustellessaan ovelle koputettiin. Frodo päätti olla nopeampi ja riensi ovelle. Ovella oli Ruusa, jolla oli Frodon lapio mukanaan.
-Päivää Frodo-herra. Teidän lapionne taisi jäädä tänään pihallemme, hän sanoi ja hymyili.
-Kiitos Ruusa. Poikkea sisään lämmittelemään. Täällä on pöydällä kaikki valmiina, vastasi Frodo.
Sam kuuli keittiöstä kaiken ja oli hetken poissa tolaltaan. Ei ollut Frodo-herran tapaista pyytää lapiota palauttavaa nuorta hobittineitoa noin vain sisään. Nopeasti Sam etsi kolmannen mukin, lautasen ja lusikan pöydälle ja kaatoi teen valmiiksi. Sam mietti kuumeisesti yrittäen keksiä jotain keskusteltavaa. Ruusa tuli keittiölle ja istahti pöydän ääreen. Kaikki kävi paremmin kuin kukaan hobiteista olisi uskonutkaan. Frodo jatkoi hänen ja Samin keskustelua siitä, mihin he olivat jääneet ja taitavasti hän otti Ruusan mukaan keskusteluun. Syömisen lomassa jutustelu kävi mukavasti. Samin jännitys hävisi, kun hän huomasi, ettei tarvinnut väkisin keksiä keskusteltavaa. Pian he jo juttelivat kaikkea, mitä viime päivinä oli tapahtunut ja mitä oli kuultu. Frodo poistui hetkeksi etsimään erästä Konnun karttaa, johon heidän yksi keskusteluistaan viittasi. Ilokseen hän huomasi Samin ja Ruusan osaavan olla ilman häntäkin ja viipyi kauemmin, kuin oli tarvis. Kaiken kaikkiaan iltapäivä tuntui oikein onnistuneelta.

-Minun pitää lähteä. Minua taidetaan odottaa, sanoi Ruusa viimein ja lähti eteiseen pukemaan.
-Kiitos vielä kerran, että palautit lapioni. Jos saadaan lisää lunta, niin tarvitsen sitä heti huomenna, sanoi Frodo. Ja kiitos myös sinulle Sam, en olisi pärjännyt tänään ilman apuasi, hän jatkoi ja etsi Samin katseen.
-Eipä kestä Frodo-herra, sanoi Sam, jonka kasvoilla oli huvittunut ilme. Autoinpa tosiaan, hän mietti itsekseen ja käveli Ruusan perässä eteiseen.
Frodo selvästikin työnsi häntä ulos samaan aikaan Ruusan kanssa. Frodo hymyili katsellessaan Samin ja Ruusan perään, kun he sulkivat oven ja lähtivät.

Repunpään ovi kolahti kiinni Samin selän takana. Hän mietti, mitä seuraavaksi tekisi. Hänen kotinsa oli aivan nurkan takana, mutta hänelle oli selvästikin annettu tilaisuus tutustua Ruusaan ja pyytää häntä kävelylle tai mitä tahansa. Hän huomasi, että lapset olivat palanneet kelkkamäkeen ja pitivät iloista meteliä mäessä. Olisi vielä muutaman tunnin valoisaa, ennen kuin aurinko laskisi.
-Voinko saattaa sinut kotiin? kysyi Sam Ruusalta.
-Tottakai, vastasi Ruusa ja oli iloinen, ettei hänen tarvinnut ehdottaa mitään.
Hobitit kävelivät kelkkamäkeä laskevien lasten ohi.

-Sam! Tule taas antamaan vauhtia. Se oli niin kivaa, huusi yksi lapsista.
-Sam on velihobitti! huusi toinen. Se on meidän kaikkien isoveli!
-Voin minä yhdet vauhdit antaa, huudahti Sam lapsille. Tule Ruusa, tämä on hauskaa, hän sanoi ja kääntyi Ruusan puoleen. Sam ja Ruusa antoivat pikkuhobiteille vauhtia kerran ja toisenkin. Sam unohti kaiken ujoutensa Ruusan seurassa ja oli oma itsensä.
-Saanko lainata kelkkaa? hän kysyi yhdeltä lapsista.
Hän viittoi Ruusan istumaan kelkkaan ja antoi hänelle hyvät vauhdit. Ruusa toi kelkan Samille ja halusi Saminkin laskevan kerran. Sam laski mäkeä ja heittäytyi pehmeään pöllyävään lumeen kelkan vauhdin loputtua. Hän sai lapset nauramaan innoissaan ja Ruusa nauroi mukana.
-Meidän täytyy varmaan jatkaa matkaa, hän sanoi Ruusalle ja yritti saada lunta pois viitaltaan. Ruusa auttoi lumet pois selkäpuolelta ja nauroi sydämensä pohjasta.

-Taidat pitää lapsista ja lumesta, hän sanoi.
-Pidän tosiaan, hän vastasi. Pidän myös pitkistä keskusteluista. Olen keskustellut Frodo-herran kanssa vaikka mistä vuosien varrella. Pitäisin myös keskustelusta sinun kanssasi, jos se vain sopii, hän jatkoi ja vilkaisi samalla varovasti Ruusaa.
-Voit milloin vain tulla kolkuttamaan ovellemme. Olethan sinä tehnyt niin jo vuosien ajan, kun olet ollut veljieni kanssa. En pistäisi pahakseni, jos joku kerta olet ovella ja kysytkin minua, vastasi Ruusa hymyn levitessä hänen kasvoilleen.

Hobitit pääsivät Töllien pihalle ja siitä Sam lähti takaisin kotiin päin. Hän oli onnellinen. Koko päivä oli ollut jollakin tavalla erilainen. Frodo-herra oli tehnyt kaiken niin helpoksi, eikä hänen tarvinnut jännittää mitä sanoa tai tehdä. Sam päätti käväistä vielä nopeasti Repunpäässä ennen kuin menisi kotiin. Hän kolkutti Repunpään oveen ja astui eteiseen.
-Frodo-herra! hän huusi. Frodo tuli työhuoneestaan yksi kartoista kädessään.
-No Sam? Onko kaikki hyvin?
-Halusin tulla kiittämään teitä Frodo-herra. Olitte reilu tänään, sanoi Sam ja laski katseensa ujosti kohti lattiaa.
-Kiva kuulla, sanoi Frodo. Vaikka en minä oikeastaan mitään tehnyt, hän sanoi ja hymyili nuoremmalle hobitille.
-Kyllä, te teitte paljonkin. Minä, tuota… huomenna uskallan hakea Ruusaa ulos. Ja sitä seuraavana päivänä, Sam kertoi.
-Tietysti uskallat, sanoi Frodo rohkaisevasti ja halasi Samia.
-Huomiseen sitten, sanoi Sam ja lähti kotiin.

Frodo katsoi Samin perään, kun tämä käveli kotikololleen. Hän oli onnellinen Samin puolesta, vaikka tunnistikin pientä mustasukkaisuutta itsessään. Hän sulki oven ja käveli makuuhuoneeseensa. Hän otti yöpöytänsä laatikosta pienen kirjan, johon oli kirjoitettu pienellä sievällä käsialalla vuosien kuluessa. Sitten hän istahti sängylleen ja luki pienen pätkän, vaikka tiesikin, ettei voisi pidätellä kyyneleitään sitä lukiessaan, mutta kirja oli muisto hänen omalta rakkaaltaan. Kirjan viimeinen teksti oli kirjoitettu viikkoa ennen Keskikesän päivää vuotta 1400 Konnunlaskua, vain muutamaa päivää ennen hänen rakkaansa kuolemaa. Nyt oli Samin aika! Nyt oli Samin vuoro rakastua ja katsoa eteenpäin. Frodo ymmärsi, että hänen pitäisi vähitellen irrottaa otteensa Samista ja antaa hänelle tilaa, vaikka se tekisikin kipeää.

Sam tunsi leijailevansa kävellessään kotikololleen. Ruusa oli kruunannut koko hänen päivänsä. Hänen ajatuksensa täytti tytön sievät kasvot ja hänen iloinen naurunsa. Ja hänen silmänsä, kun hän katsoi Samiin. Se katse sai Samin vatsanpohjaan perhosia. Huomenna hän menisi ja kolkuttaisi Töllien ovelle. Eikä hän pyytäisi ulos ystäviään vaan Ruusan. Ja Ruusa odottaisi ja tulisi varmasti.
Sinä iltana Ruusa loisti onnesta. Hän lauleskeli iloisesti laittaessaan koko perheelle iltapalaa. Hän sytytti muutaman kynttilänkin pimeää talvi-iltaa valaisemaan, eikä hänen iloisuutensa jäänyt keneltäkään huomaamatta. Hänen veljensä eivät sanoneet mitään, mutta isä saattoi aavistaa jotakin tapahtuneen. Hän pitäisi kiinni Samista vaikka mikä olisi. Seuraavaan päivään tuntui olevan liian monta tuntia aikaa, mutta hän jaksaisi odottaa.
Viimeksi muokannut Fairy tale, La Heinä 08, 2006 7:28 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Tosi mukavaa lukea Samista ja Ruusasta. Mun mielestäni olet tavoittanut juuri Samin perusluonteen; sellaisen ujon ja herttaisen hobitin, joka vapautuu ujoudestaan silloin kun se tekee jotain, mikä on sille ominaista, kuten lasten kanssa leikkiminen.. Minun mielestäni sun Sam on aivan kuin Tolkienin Sam.

Ja tosi kiva idea muuten tuo että Kontuun on satanut lunta. :) Lumenluonti ja lasten kelkkamäki.. kaikki tuollainen tavallinen ja jokapäiväinen tuntuu sopivan Kontuun tosi hyvin, koska mun mielestä kontulaisetkin on juuri sellaisia (tavallisia ihmisiä, siis).

Mukava kappale, ja erittäin kauniisti kirjoitettu!
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

yashmine
Moon Child
Viestit: 604
Liittynyt: Ma Touko 03, 2004 7:29 pm
Paikkakunta: Sateenkaaren päässä.

Viesti Kirjoittaja yashmine »

Tämähän oli mukavaa luettavaa! Tosi kiva, kun kirjoitit talvesta. Ja tuo paritus oli tosi hyvä. Sam ja Ruusa! Herttaista! Tämä teksti on virheetöntä ja muutenkin hyvin kirjoitettu.
Viimeksi muokannut yashmine, Ke Elo 04, 2004 3:51 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Rakasta minua kyselemättä.

___
-Vuoden 2005 tulokas-
-Vuoden 2007 Merri-

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale »

Kiitos! *kumartaa syvään*

Sellainen se Sam on, ei siitä pääse mihinkään. Yksi rutistettavimpia hobitteja, mitä Konnussa on. Noita talvitarinoita on muuten tosi vähän. Olen muutaman englanninkielisen löytänyt ja lukenut.

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Luin tämän jo monta päivää sitten, mutten ole muka ehtinyt kommentoimaan. Tämä on kerrassaan suloinen! Hobittien välittömyys ja viattomuus tulee hyvin esiin ja Sam. Oih. Sam on niin rakastettava ja halittava otus, että oksat pois. Tämän jälkeen tuli itsellekin sellainen olo, että nyt pitäisi jonkun rakkaan kanssa etsiä pulkat ja lähteä koettelemaan onneaan pulkkamäkeen. :)

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale »

Kiitos Piratesse, on aina kiva huomata että lukija on jättänyt merkin itsestään.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

*tirsk* Juuri kun vasta heränneenä sain sellaisen nerokkaan idean että hei, voisinpa kirjoittaa Samista ja Ruusasta jotain, ei sitä paljon kirjoiteta, niin täältä löytyykin laadukasta tekstiä! ^_^ Tosin ajattelin itse eri aikaa, mutta enivei.

Ja sitten asiaan: oi että tämä oli suloinen! <3 Osasipa Frodo nyt olla aika juoni, suoranainen Konnun seoikea.com... *naur* Sam oli juuri sellainen ihana ujo höppänä, joka tarvitsee pienen tuuppaisun ennen kuin uskaltaa jutella Ruusalle - tai mennä sen kanssa tanssimaan - ja kaikki oli kovin uskottavaa. Tosin Kontu + talvi = hankala nähdä sielunsa silmin, hitsin leffat. xD

Enivei, pidin kovasti. ^_^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Fuu Hououji (olipas vaikea kirjoittaa! :wink: ) : olen samaa mieltä, Kontu ja lumi ovat vaikea ajatus yhdessä. Ja eikös Tolkien sanonut, että lunta tuli harvoin? No, ehkä tämä oli niitä harvoja kertoja, kun lunta saatiin. Mutta mutta. Varsinainen palaute: juuri sellaisia tapahtumia ja asioita, jotka voisi kuvitella hobiteille. Ja Frodo ja Sam vastaavat hyvin mielikuviani heistä. Tuo, miten nuoremmat hobitit halusivat Samin antavan vauhtia... Se on helppo kuvitella todeksi. Tämä oli erinomaisesti kirjoitettu hobittitarina. Vaikka niiden luo harvoin eksyn, tällä kertaa se kannatti. Puheessa voisi laittaa nimen eteen pilkun, mutta mitäs me pienistä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Mitä mitä mitä? Tyttö ei ole kommentoinut tätä? Marnie juuri suositteli tätä minulle ja päätin käväistä lukemassa ja tajusin että olen tämän jo joskus aikaisemmin lukenut ja pitänyt kovasti. Todella todella kovasti :D

Teksti on virheetöntä ja selkeää. Kontu ja lumi olivat jotenkin erikoinen, raikas yhdistelmä. Ihanasti olit Samin ja Ruusan ajatukset kuvannut, niin söpöä, että... <3 Ihana ficci.

Shadow
Örkki
Viestit: 30
Liittynyt: Ti Syys 12, 2006 4:23 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Shadow »

Voi, ihana ficci!

Kaikki olivat juuri sellaisia kun olen aina heidät kuvitellut, vaikkakin ihmettelin Ruusan niin avointa uskoutumista Frodolle. (?) No jaa, olivathan he tunteneet jo monta vuotta, mutta ilman punastumisia? o_O Toisaalta en ole juuri tutustunut/lukenut Ruusasta niin paljoa että osaisin sanoa juuri mitään hänen ajatuksistaan.

Minusta kontua ja lunta ei ole ollenkaan vaikea yhdistää! Saatoin jopa kuulla nauravien hobittilasten iloisen kiljunnan kelkkaillessa.. Saappaiden käyttö on kyllä enemmän outoa, selvisiväthän Frodo ja Sam Sormuksen ritarissakin ilman.. Hobittien jalathan ovat hyvin karvaiset ja jalkapohjansa paksut.

Voivoi, Ruusa/Sam kohtaukset! Ihanaa, suloista, söpöä! Sam on juuri ihanan ujo, ei yhtään liikaa eikä yhtään liian vähän. Kertakaikkiaan.. :D

Juu, nyt tuli lumenkaipausfiilis, ja taidankin mennä heti leikkelemään lumihiutaleita ikkunoihin.

Kiitos!

Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

No niin, olepas onnellinen, koska olet harvinainen tapaus, joka saa minulta, Silvertiggyltä, rakentavaa palautetta! *fanfaarit*
Fairy Tale kirjoitti:Hän viittoi Ruusan istumaan kelkkaan ja antoi hänelle hyvät vauhdit. Ruusa toi kelkan Samille ja halusi Saminkin laskevan kerran. Sam laski mäkeä ja heittäytyi pehmeään pöllyävään lumeen kelkan vauhdin loputtua. Hän sai lapset nauramaan innoissaan ja Ruusa nauroi mukana.
-Meidän täytyy varmaan jatkaa matkaa, hän sanoi Ruusalle ja yritti saada lunta pois viitaltaan. Ruusa auttoi lumet pois selkäpuolelta ja nauroi sydämensä pohjasta.
- Tuossa pätkässä on boldattuna kaikki Ruusa-sanat. Huomaat varmaan itsekin mitä ajan takaa - liikaa toistoa. Joissain kohdissa olisit voinut käyttää esim. hobittineito/-neiti/-nainen tai ihan mitä keksit, kohtuuden nimissä kuitenkin. (JES, nyt on voittajafiilis :D)

Ficci oli kokonaisuudessa hyvä, suloinen omalla tavallaan. Min tykkäsin ^^

Ai niin, ja tuo OTSIKKO: todella, todella osuvasti valittu ja todella, todella ihana <3 Aaww
Viimeksi muokannut Silvertiggy, To Marras 15, 2007 2:22 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Oi! Söpöä! ^__^

Joo. *ryhdistäytyy*
Pidin tosiaankin tästä. Suloinen oneshotti. En muista lukeneeni kovinkaan montaa Sam/Ruusaa(voi olla, etten löydä tälläisiä söpöjä ficcejä..) Hobiteista luen mieluummin tälläisiä, joissa on ihan tavallistakin elämää kerrottuna, kun heidän elämä on rauhallista ja mukavaa. Harvoin luen mitään NC-17-ficcejä hobiteista. (En vain pysty lukemaan. >_<)

Sam oli ihanan söpö ujostellessaan. Juuri sellainen kuin kirjan Sam. Sellainen, jota tekee mieli halata. Ruusaan oli vähän otettakin. Kirjassa häneen ei saa otetta.
Frodo. Senkin juonittelija. *hymy* Hauskaa, että Frodokin sai jotain normaalia, vaikka tekikin tuossa lopussa mennä lohduttamaan Frodoa.

Kiitos, Nora kiittää mukavasta iltasadusta. ^^
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Vastaa Viestiin