Hän, joka uskoo, PG-13, MS

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Hän, joka uskoo, PG-13, MS

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

Title: Hän, joka uskoo
Author: Cerasi
Rating: PG-13
Pairing: Adora/ Legolas
Genre: Romance, angst, drama
Disclaimer: Adora on Adora, eli Cerasi. Tolkien omistaa kaiken muun, paitsi tarinan ja Cerasin.

A/N: Olen idiootti, kun lupasin tämän ficin Satinelle kirjoittaa, mutta lupaus on lupaus. No, älkää odottako mitään ihmeellistä tältä.
_____________

Sanoit, ettet ole kyynelteni arvoinen.
Sanoit pettäneesi minut, pettäneesi itsesi.
Ja kun aamulla katselin pihamaata, näin
sinut, ja kyyneleesi.
Yritin koskea, ja katosit, yritin halata,
olit poissa, vain unen tuomaa kuvaa ja harhaa.
Muistoja menneisyydestä, laiva sinut on jo vienyt,
kauas meren taa, maahan, jonne polkuni ei johtanut.
Menit, enkä minä voinut seurata.
Vuodatit tuskasi ja elämäsi vuokseni,
jättäen jälkeesi surun, kyyneleet ja kaipauksen, johon ei lohtua löydy.


**

Alkusyksyn kultaisen auringon säteet loivat viimeisiä varjojaan maahan, idästä, vasten yönlaitaa nousi hiljalleen uusikuu, ja pimeys, joka väistämättä levisi maan ylle, kietoen sen jälleen viittaansa.

Tiheän oksakaton läpi eksynyt laskevan auringon säde kultasi aution tallipihan halki kiiruhtavan haltian hiukset.
Kuin varas, tuo mustaan viittaan kietoutunut neito puikkelehti varjoja hyväkseen käyttäen kohti kuningas Thranduilin saleja.

Kevyesti kumartaen haltia ohitti hievahtamatta seisovat ovenvartijat, ja astui avatuista puuovista sisälle viileään halliin. Katossa olevasta koristeikkunasta siivilöityi heikkoa valoa muutoin hämärään tilaan, se heikko valo sai marmorilattian –ja kattoa kannattelevat pylväät peilaamaan utuista hohdetta, joka ovista karkasi laskevaan pimeyteen.

Raskaasti huokaisten neito avasi viitan hopeasoljet, paljastaen sen alta soturille tyypillisen asun: harmaanvihreät housut, polvipituiset mokkasaappaat, hopeanhohtoisen silkkipaidan, vihreän tunikan, ja nahkaiset rannesuojat, joita lehtikaiverrukset koristivat.
Niin harvinaista kuin se Synkmetsänhaltioilla olikin, roikkui neidon lantiolla myös asevyö, koristeellisen nahkahuotran ja haltiamiekan kera. Vain tuo yksi varuste ilmoitti haltian korkean arvon kuninkaan joukoissa.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Adora seisoi viileässä kallioon hakatussa aulassa.
Niin monet kerrat hän oli odottanut valtaistuinsalin ovien takkana, tai hiipinyt yön turvin halki aution salin kuninkaan huoneistoon… maksamaan velkaansa.
Vaikka Adoren sydän kuinka kuului kuninkaan pojalle, Legolasille, ei hän voinut välttää velkaansa.
Hän oli kuninkaan oma, lelu, jolla Thranduil leikki.

**

”Adora?” valtaistuin salin ovet aukenivat narahtaen, Galion, Thranduilin hovimestari seisoi pariovien välissä, tuijottaen Adoraa kylmästi. ”Tule” miehen ääni oli kuin ruoskan sivallus ilmassa, joka läiskähti vasten Adoran kasvoja.
Ripein askelin nainen asteli pariovista sisälle saliin, vilkuilematta sivuilleen, tuijottaen eteensä, näkemättä kuitenkaan mitään.
Se kaikki, kuninkaan syvänsinisten silmien teräksinen katse, salin rätisevät soihdut, seinävaatteet, ne kaikki olivat menettäneet paikkansa Adoran mielessä, joka silläkin hetkellä matkusti kauas, Synkmetsän pohjoisimpiin osiin, rajalle, jossa kenties Legolas tälläkin hetkellä oli.

”Kutsuitte, herra” sanat tulivat refleksin omaisesti Adoran huulilta, sanat, jotka hän elämänsä aikana oli lausunut niin usein.
Thranduilin kasvoille suli hymy, joka yritti tavoitella rakastavaa ja lämmintä, muttei kuitenkaan ulottunut silmiin asti. Ikinä, sinä aikana kun Adora oli ollut Thranduilin palveluksessa, ei tämä ollut hymyillyt hänelle lämpimästi.
Ei koskaan kehunut, tai antanut kunnioitusta, tai osoittanut minkäänlaista arvoa häntä kohtaan.

”Aivan” Thranduil vastasi kylmällä äänellä ”Selitä”
_________________

A/N: Sekavia lauseita, kielioppi -ja kirjoitusvirheitä…. Huonoa tekstiä!
[/i]
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Satine

Viesti Kirjoittaja Satine »

Älä valita.
Hyvä tämän on edelleen, yhä...
Okei pidän pääni kiinni edelleen.
Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon »

Tämä on erittäin hyvä. Kaunista tekstiä, erittäin kaunista. Hyvä, Ado! :wink:
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

Satine, se ei olisi ollut hyvä idea.

Kiitos Wen.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon »

Oletko saanut jatkoa aikaan?
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

Olen.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

*haukkuu itsensä alimpaan helvettiin*
Tappakaa minut, oikeasti, ei tule mitään, kaikki ficit ovat enemmän tai vähemmän valmiita. Jatkoa ei tähänkään ole tulossa. Viisitoista ficciä *pyörtyy*
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth »

Ei sinun tarvitse, koita vaan muuten jaksaa. Me ymmärrmme *halaa*. Tee miten tahdot.
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

Potkaiskaa joku minua, niin kirjoitan sen luvun tänään loppuun.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elenloth »

*potkaisee kovaa* Min haluan lukea sen pian!
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

A/N: Kirjoittaminen ei luista ollenkaan, ei ole luistanut pitkään aikaan, se tökkii ja pahasti.
________________

”Adora…” portin varjoissa seissyt haltia tarrasi ohi marssivan Adoran käsivarteen, pysäyttäen tämän. Nainen pyörähti ympäri, nähdäkseen kiinni ottajan, kohdaten Elwën siniharmaat silmät. Miehen kasvoilla oli synkkä ilme, kuin vuosia ilmassa kierrellyt varjo olisi viimein päättänyt laskeutua pohjoiseen.

”Irti” Adora sähähti, kiskaisten kätensä irti miehen otteesta. Silmät kipunoiden nainen tuijotti edessään seisovaa Elwëä, odottaen tämän sanovan jotakin.
Elwë, kuningas Thranduilin joukkojen ylimpiin komentajiin kuuluva mies juoksi tunnetusti Adoran perässä, vahtien tätä. Tai komenteli alempiaan järjettömillä perusteilla.
Elwë oli vuosien kuluessa kohonnut nopeasti monien muiden ohi, kuningas oli suosinut haltiasoturia, ja lähettänyt tämän usein edustamaan itseään.

Viha, jota Adora tunsi miestä kohtaan oli kasvanut vuosi vuodelta rinnakkain Elwën vihan Adoraa kohtaan.
Niin usein, kun Adora oli valittanut Thranduilille Elwën käytöksestä, oli hän myös saanut kokea sen nahoissaan. Kuninkaan viha veti vertoja Elwën vihalle, nämä kaksi Pohjoisen Synkmetsän haltiaylimystä olivat ilmeisesti tehneet keskenään sanattoman sopimuksen.

”Ole nyt kerrankin paikallasi” Elwë ärähti, mulkoillen ärtyneenä raivosta tärisevää Adoraa. ”Kuningas…”

”Minä kuulin jo!” Adora kiljaisi, potkaisten tiellä lojuvaa pikkukiveä. Portin molemmin puolin seisovat vartijat loivat osittain huvittuneita katseita kaksikkoon. Pitkä ja hento Adora oli suuttuessaan vastus jopa Elwëlle, pitkälle ja lihaksikkaalle miehelle.

”Kuuntele!” Elwë huusi takaisin, tarttuen käsillään Adoran olkapäihin, vetäen tämän lähemmäs, välittämättä naisen silmistä joissa myrsky teki tuloaan. ”Legolas…” samassa Adora jo painoi toisen kätensä miehen suulle vaientaakseen tämän.

”Ole hiljaa” Adora kuiskasi hampaidensa välistä, vetäen itsensä irti Elwën otteesta, kiirehtien paalumuurille vieville tikkaille. Ääntäkään päästämättä nainen kapusi ylös muurille, katsomaan pimeydessä lähestyvää hahmoa, jota hevonen raahasi perässään.

”Portti auki!” kuului narinaa, ja muuri tärisi aavistuksen verran täyspuisten porttien auetessa hitaasti. Adora laskeutui vikkelästi takaisin maanpinnalle, nähdäkseen kuka tulija oli.

”Kuollut?” toinen vartijoista kysyi, irrottaen ratsastajan toisen jalan jalustimesta. Adora kyykistyi Elwën viereen maahan, vetäen mustan viitan hupun tulijan päästä. Tahaton huudahdus karkasi naisen huulilta.

”Legolas…” Elwë katsoi viereensä polvistunutta Adoraa, ja näki pimeässäkin, miten väri valahti tämän kasvoilta. ”Ilmoittakaa kuninkaalle” Adoran ääni ei tärissyt, hänen antaessaan käskyn Elwëlle. ”Nyt” mies nousi, ja kiiruhti tietä pitkin pimeyteen.

”Legolas?” Adora nosti miehen pään syliinsä, siirtäen vaaleat hiukset pois kasvoilta, huudahtaen järkytyksestä. Pitkä haava kulki oikean posken yli alas kaulaa pitkin, päättyen tunikan kaulukseen. Kuivunut veri raidoitti kasvoja lian kanssa, joiden päälle Adoran ensimmäiset kyyneleet tippuivat.
Nainen antoi katseensa vaeltaa pitkin Legolasin elotonta ruumista, törmäten kolmeen mustasulkaiseen nuolee, jotka törröttivät pystyssä vasten lähestyvän soihdun valoa.
Käsi hakeutui tietämättään nuolen varteen, kun toinen jo pysäytti sen.

”Älä” Legolas kuiskasi käheällä äänellä, puristaen Adoran kättä. ”Anna olla” Adora laski katseensa kirkkaan sinisiin silmiin, jotka katsoivat häneen väsyneinä.

”Anna anteeksi, anna anteeksi etten tullut” neito kuiskasi, katsoen Legolasiin kyynelten sumentamien silmien läpi.

”Adora” tietä pitkin marssivat kuningas, tämän rinnalla Elwë, ja koko kuninkaan henkivartiokaarti. Soihtujen valo välkkyi viittojen- ja nuoliviinien soljissa. Kuninkaan jäätävä katse osui ensin Adoraan, tavoittaen sen jälkeen maassa makaavan Legolasin, ja nuolet, jotka törröttivät pystyssä miehen kyljessä.
Ohi kiitävän hetken kuninkaan teräksenluja naamio rakoili, palaten pian ennalleen.
”Viekää hänet parantajalle” Thranduilin jäätävä ääni leikkasi hiljaisuutta ”Sinä” hän osoitti Adoraa ”Mukaani”

**

Kipu tuli viiveellä, paksun nahkaremmin osuessa jo uudelleen ihoon. Haltia huusi kivusta, riuhtoen itseään vapaaksi, armoa saamatta. Jälleen kerran Adora sai nähdä sen puolen kuninkaassa, jonka vain harva oli nähnyt. Kylmän ja raa’an.
Taas, huuto ei enää lähtenyt kurkusta, mutta neidon kasvoille kiipesi epätoivonen ilme, silmät katsoivat eteenpäin, kohti tyhjyyttä.

”Lopettakaa” Elwën huuto saattoi olla pelastus, sillä jo pian köydet irrotettiin, ja Adora rojahti maahan henkeään haukkoen. Hän oli soturi soturien joukossa, nainen miesten joukossa, jonka kohtalo oli käyttäytyä kuin mies… kestää ja kunnioittaa, palvella ja vannoa uskollisuutta. Omista lujuutta ja päättäväisyyttä, uskoa ja toivoa.

”Antakaa hänen olla” hiljaisuus laskeutui kosteaan kallioon hakattuun kammioon askelten kaikotessa. Kipu sai muun unohtumaan, oli vain se hetki, kaikki se tuska uudelleen koettuna, niin monen kerran jälkeen.

**

”Arvon neiti” palvelustyttö kiirehti huoneesta ulos, sulkien oven perässään. Adora katseli hetken ovelta sängyllä makaavaa haltiaa, siirtyen pian tuolille sängyn viereen istumaan.

”Legolas” kuiskausta ei kuullut kukaan, se pakeni seinille, joita kynttilät valaisivat, ulos öiseen pimeyteen. Adora tarttui miehen käteen, puristaen sen omaansa. ”Halusin sanoa hyvästit” ääneen oli ilmestynyt aavistuksen omainen särö.
”Halusin sanoa, ettei näin olisi saanut tapahtua, unohda kaikki” tuoli raapaisi kivi lattiaa. Heikko hymy kiipesi neidon huulille, tämän pujahtaessa oven raosta ulos.

Legolas tuijotti hetken sulkeutunutta ovea, tuntien sisällään kuohahtavan vihan. Adora olisi pian poissa.
______________

A/N: Sanooko joku, että olen kliseinen, no en kai? *nauraa* tämä on
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon »

Loistavaa, Adora, loistavaa. Mahtava luku. :wink:
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

Kiitos.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

A/N: Inspis on näemmä palannut pidennetyn joululoman jälkeen, silti se ei minulle suostunut kertomaan, missä se lomaili… kerran näin sen kiitävän ovesta ulos kesken loman, ilmeisesti se jahtasi jotakuta haltiapojista.
______________________

”Ymmärtäkää nyt, kansanne kuolee” kiukun punaiset läiskät olivat kohonneet Adoran kalpeille poskille, naisen astellessa edes takas kuninkaan valtaistuimen edessä.

”Ja mitä te, Adora, siitä tiedätte?” Thranduil kysyi ivallisesti, seuraten kylmillä silmillään pientä ympyrää kävelevää neitoa.

Adora pysähtyi, ja loi kuninkaaseen murhaavan katseen ”Lenwë on kuollut, Legolas kuolemaisillaan! Ettekö te välitä edes omista pojistanne?” kimakka huuto kaikui hetken salissa, jota aamuaurinko pehmeästi valaisi.
Adora tiesi osuneensa kuninkaan arkaan paikkaan, sen näki, Thranduilin kivenkova naamio rakoili. Huolen ja iän tuomat uurteet näyttivät syvenevän kuninkaan komeilla kasvoilla… niin paljon oli samaa näköä Thranduilissa ja tämän pojissa.

”Sinä, yritä ymmärtää, etten todellakaan lähettänyt poikiani mielelläni pois” ääni löi vasten neidon kasvoja ruoskan lailla. ”Luuletko, että todella halusin heidät tappaa?” vihainen liekki paloi kuninkaan silmissä, tämän katsellessa kädet puuskassa seisovaa vaaleaa haltiaa.

”Ei, te halusitte pitää Legolasin kaukana minusta, ja kun minä palasin, hän jäi rajalle edelleen” Adora sähähti vihaisesti.
”Tunnen teidät tarpeeksi hyvin, tiedän, että teette sen vain itsenne takia” piikittely oli jälleen osunut kuninkaan arkaan paikkaan… Legolas ja Lenwë olivat olleet kaikki kaikessa Thranduilille, pojat, joita jokainen vain toivoa saattoi.

”Jos olisin sinä, pitäisin suuni kiinni, enkä puhuisi siitä, mikä on luvattu salata” Thranduil sanoi silkinpehmeällä, vaaraa tihkuvalla äänellä, silmät viiruiksi kavenneina.

”Mitä käskette, herrani?” Adora polvistui kumarrukseen, jääden odottamaan käskyä.

”Saat lähteä miehiesi kanssa etelään. Haluan, että etsitte jokaisen elossa olevan”

**
”Etelään?” harmistunut kohahdus kävi tallissa, sotureiden satuloidessa hevosiaan.

”Miksi hän lähettää meidät sinne, kun tietää, miten Lenwëlle kävi?” kysyi joku kummissaan oman hevosensa luota. Adora puisti päätään, harppoen tallin käytävällä edes takas. Hän oli tiennyt tämän, tiennyt, että jonkun vuoro oli lähteä. Täälä kertaa heidän.

”Mitä Legolas ja Lenwë edes tekivät etelässä?” niin, mitä he siellä tosiaan tekivät? Adora puraisi huultaan, kääntyen vakavana odottavien alaistensa puoleen.

”En käske ketään seuraamaan, lähden itse vapaasta tahdostani… Kuningas saattoi menettää molemmat poikansa näiden rikkoessa hänen käskynsä, meidän tehtävämme on korjata asia, miten parhaaksi näemme” joku yritti katkaista lauseen ”En sano” Adora painotti ”Ettenkö pelkäisi, Varjo liikkuu, nimetön pahuus ja pelko. Sinne me menemme Dol Guldurin rajoille” väri näytti kalvenneen kokeneiden sotureiden kasvoilta lopullisesti. Toisten silmissä eli epäilys, toiset näkivät tehtävän mahdottomana, toiset pelkäsivät.

”Mitä me voimme tehdä, Lenwë on kuollut? Mitä me teemme siellä?” Zarda niminen nainen kysyi, katsoen Adoraa kysyvästi suurilla harmailla silmillään. Pienikokoisen haltianaisen olemus näytti synkältä, ei niinkään pelokkaalta.

”Jos joku on elossa, me löydämme hänet”

**

”Jos palaamme, antakaa meille edes hiukan arvoa” Adora katsoi Thranduilia vakaasti, pelkäämättä tämän koleiden silmien läpitunkevaa tuijotusta.

”Se riippuu siitä, miten palaatte” kuningas tokaisi, kääntyen ripeästi ympäri, kadoten henkivartiokaarti perässään pihalta takaisin valtaistuinsaliin johtaviin portaisiin.

Painolasti tuntui vyöryvän Adoran harteille, pala nousi kurkkuun. Hän antoi katseensa kiertää hevosten selissä istuvissa sotureissa, jokainen pelkäsi, omalla tavallaan. Hän oli johtamassa heitä kuolemaan, kohti portteja, joista ei takaisin päässyt.
Raskaasti huokaisten vaalea haltia hyppäsi hevosensa selkään, luoden viimeisen katseen puiden takana siintäviin kivisiin oviin, jotka johtivat kuninkaan valtaistuin saliin, ja tiehen, joka johti hovin ja muun kansan asuinsijoille.

”Tulkaa” Adora painoi kantansa hevosen kylkiin, hoputtaen sen reippaaseen käyntiin pitkin kivetettyä tietä. Harva näki tämän hiljaisen joukon ratsastavan ulos kaupungin porteista, kun ratsastajat jo katosivat alkuillan hämärään, ja puiden katveeseen.

**
”Adora…”

”Hän ei palaa”
_____________

A/N: Voi ei mikä luku! *tukehtuu
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi »

A/N: Se inspis tosiaan palasi! Tämän luvun jälkeen tulee varmaan aika pitkä tauko. Haltiakielestä sen verran, etten minä ole mikään ekspertti, että virheitä voi olla.
__________________

Hevosten kaviot painoivat pehmeitä jälkiä kosteaan ruohoon, kuninkaan viiri liehui viileässä syystuulessa, aamuauringon ensisäteiden lävistäessä sen ohutta kangasta.
Kapea metsäpolku oli muuttunut yön aikana leveämmäksi, ja näytti nyt enemmän kapealta tieltä, jota usein käytettiin.
Maassa oli raskaiden kenkien painamia jälkiä, keihäiden jättämiä pistojälkiä ja verta. Viimeksi mainittu sai Adoran varuilleen, he eivät olleet enää kaukana määränpäästään. Täällä, vain muutamaa päivää aikaisemmin oli kaatunut Lenwë, kuningas Thranduilin vanhempi poika örkkien väijytyksessä. Ja nyt, niiden monien kaatuneiden soturien ruumiista ei ollut jälkeäkään, kukaan tuskin halusi kuvitella mitä niille oli tapahtunut.

”Adora!” pareittain ratsastavien haltioiden jonon loppupäästä kuului huuto. Etummaisena ratsastavan Adoran käsi ponkaisi ylös pysähtymisen merkiksi, ei kuulunut rasahdustakaan, kun hevoset pysähtyivät polulle, haltiat liikahtamatta niiden selässä istuen.

”Hiljaa” neito kuiskasi, luoden hiljentävän katseen taakseen. ”Olemme perillä” kylmä väristys kulki pitkin Adoran selkärankaan, pelontunne puristi kurkkua lujasti, vai tappelemalla ja pakottamalla se katosi. Täällä he olivat, viisitoista haltiaa, Dol Guldurin varjoihin vievällä tiellä… kuin astumassa odottavaan kuolemaan.

”Adora…” nainen käänsi päätään jälleen, kohdaten Zardan kalmankalpeat kasvot. Nuoremman haltian käsi oli noussut osoittamaan suoraan eteenpäin.

”Yrch!” (Örkkejä) Adora sanoi hiljaa, puristaen rystyset valkoisina ohjia. Pakeneminen ei enää onnistuisi, he eivät pääsisi kauas. Se, mikä käveli heitä kohti, oli lähetetty varta vasten heitä vastaan.

”Tangado a chadad!” (Valmiina ampumaan) kuului kevyt kolina kun nuolet vedettiin viinestä, ja asetettiin jänteelle. Raskaat askeleet lähestyivät uhkaavina, jännittyneet hengähdykset ja rauhattomat liikkeet kertoivat pelosta, ja jännityksestä, joka haltioiden yllä vallitsi.

Ensimmäinen, toinen, mustasulkaiset nuolet vihelsivät halki ilman, osumatta maaliinsa.

” Dartho!” (Odottakaa!) Adora karjaisi, nostaen kätensä pystyyn. Vielä hetki, muutama sekunti.
” Hado i philinn!” (Ampukaa!) haltianuolet ampaisivat eteenpäin, kohti vihollisia.

”Miekat esiin” metallin sivallukset, kun haltiamiekat vedettiin huotristaan.

”Eteenpäin!” Adora karjaisi, painaen kantansa hevosen kylkiin. Toinen käsi puristi ohjia lujasti, toinen piti koholla pitkää miekkaa. Hevosen kaviot rummuttivat tasaisesti maata, väri valahti Adoran kasvoilta, hänen nähdessään vihollisten määrän. Ne jotka olivat kuolleet nuolista, olivat olleet vain muutama siinä satapäisessä joukossa.
Enää ei voinut perääntyä.

”Rauhan ja Legolasin puolesta!” huuto katosi metelin alle, viidentoista hevosen puskiessa itsensä etummaisten örkkien lomasta. Kimeät kiljaisut, hirnahdukset, aseiden kolina, huudot… kaikki muuttuivat yhdeksi sekavaksi äänten massaksi. Miekka sivalsi itselleen tietä eteenpäin, Adora tunsi jonkin hipaisevan jalkaansa, katsoessaan alas, hän näki tummanpunaisen veren pursuavan ulos hevosen kyljestä.
Vauhti hidastui, kuin hidastettuna hevonen kaatui maahan, jättäen Adoran yksinään kauas muista.

Adora puristi miekkaa kaksinkäsin, pyörien ympäri kuin hyrrä, sivallellen ja pistellen. Torjuen ja väistäen.
Aika tuntui menettävän merkityksensä, neidon käsiä ja jalkoja kivisti. Antaessaan katseensa nopeasti vaeltaa ympäri, hän tajusi viimein tosiasian, heitä ei ollut enää kuin muutama jäljellä, örkkien määrän kasvaessa jatkuvasti. Niitä tulvi tietä pitkin, ne piirittivät heitä.

”Adora, tira ten’ rashwe!” (Varo!) Zardan huuto myöhästyi, Adora ehti pyörähtää ympäri, kivun iskiessä takaapäin. Metallinen veren maku nousi suuhun, silmät vaelsivat ympäri kaatuneiden massa…

”Zarda, pakene” huuto kuoli huulille, kivunaallon pyyhkäistessä yli uudelleen. Pimeys hiipi silmille, Adora antoi hetken katseensa tuijottaa loittonevan Zardan perään, tajuttomuuden rajan ylittyessä.

Kaikki oli lopussa, hän oli pettänyt.
____________

A/N: Okei jatkoa ei tule vähään aikaan.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.
Vastaa Viestiin