Kuolemassa (A/A)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Tyttö suli täydellisesti. Edelleen en voi muuta kuin ihmetellä ja kummastella sinun kirjoitustaitoasi, tämäkin ficci on niin... täydellinen. Rakastan kirjoituksiasi, kiitos kauniista lukuelämyksestä.
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Huhhui miten ihana, varmaan kaikissa ficeissä mitä minä olen sinulta lukenut minä olen ihastellut tuota sinun kaunista ja runollista kirjoitustapaasi, ja täytyy sanoa että tein sen taas tässäkin. ^^ Ja muutenkin tämä on yksi kauneimmista tällaisista ficeistä joita olen lukenut. Syy miksi Arwen Lothlorieniin lähti tuli kyllä niin selväksi, höystettynä sellaisella pikkuisella katkeruudella ja pienellä huvittuneisuudella Minas Tirithin väkeä, mukaan lukien sen omia lapsia, kohtaan, jotka eivät vain ymmärrä alkuunkaan miltä Arwenista tuntui. Tykkäsin kovasti.
Olkoon niin; muistakoot he minut kuningattarena, jonka sinun kuolemasi ajoi hulluuteen, mutta minä en heistä piittaa.
Ihastuin jostain syystä tähän lauseeseen. Kai sen takia, että siitä näkyy niin hyvin mikä Arwenille on tärkeää ja ettei sitä kiinnosta, millainen kuva kuningattaresta jää kansan mieleen. "Typerät ihmiset" ^^

Nuo sulut olivat muuten kivoja, niissä tuntui olevan ne ficin tärkeimmät ajatukset summattuna; Minas Tirith ilman Aragornia ei merkinnyt Arwenille kerrassaan mitään (ellei sitten sitä vankilaa).

(Lyriikoista en sano mitään, kun en lukenut niitä ^^ minä onnistuin aina hyppimään ne songficeissä yli ^^)

Ihana.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

:shock:

Tämä oli aivan mielettömän upea ficlet, juuri tällaisista pidän (vieläpä lempiparitukseni <3). Kirjoitit juuri niin kaunopuheisesti kuin Arwen olisi itse puhunut tai kirjoittanut.
Sanat olivat hyvät tähähn, vaikkakin hieman liikaa toistoa oli niiden ja ficletin välillä.
Voisin lainata vaikka kuinka monta surumielisen suloista kohtaa, mutta tämä nostatti kyyneleet viimein silmiini:

Minä lupasin seurata sinua kuolemaan, ja sinä sanoit, ettet jättäisi minua sielläkään. Lupasit että rakastaisit minua aina siihen asti, kun hengitykseni vaimenee, ja aina siitä eteenpäin.

Ihanaa, kerraassaan, kiitos <3 (*lähtee etsimään muita sen ihanuuksia*)
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Oijoi, onpa paljon kommentteja (joihin en ole vastannut! Ah, ruojake), kiitos.

Nyt kun luin tämän kaksi vuotta (?) kirjoittamisen jälkeen, täytyy sanoa, että olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanoivat lyriikoiden rikkovan ficciä. Ihan totta, olisi varmaan pitänyt jättää laittamatta. Lainaan nyt muutamia kohtia, että saan sanottavani sanottua.
Nynaeve kirjoitti:Koko ficci tuntui perustuvan noille sanoille,
Se oli kyllä se ideakin :D Ei mutta, tajusin mitä tarkoitit. Kiitos ihanasta kommentista.
Zirli kirjoitti:Se tuntuikin olevan heidän kahden välistään, kuten se minusta tuntuu jotenkin olevan kirjoissakin, ainoastaan heidän ymmärrettävissään. Tai siis tietenkin se on, mutta minusta on aina tuntunut, että noilla kahdella siinä on vielä jotain todella erikoista, ikuista.
Ihan totta, tuota minä olen ajanut takaa, mutta enpä vain ole saanut muotoiltua sitä noin sujuvasti. Olen sangen tyytyväinen, jos tuo ilmeni tästä, se oli tavoite ^__^

Kiitos paljon, kommenttienne lukeminen inspiroi kovasti. Olette ihania. Saa nähdä, jos saan sen kolmannen osankin valmiiksi joskus ^^
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minä luulin lukeneeni ja kommentoineeni tämän jo ajat sitten, mutta enpäs ollutkaan. Nyt on pakko sanoa jotain, vaikka minä olen kyllä tosi huono kommentoimaan näin runollisia tekstejä...

Arwenin suru oli todella kauniisti vangittu sanoihin. Tuo "hulluus" oli mielenkiintoinen ajatus, ja minä pidin siitä. (Jostain syystä tuli välillä Denethorkin mieleen.) Varmasti tuon Arwenin kaipauksen ja halun seurata miestään kuolemaan voisi ulkopuolinen tulkita hulluudeksi. En ole itse koskaan ajatellut, miltä tuo Arwenin Lórieniin lähteminen saattaisi Arwenin lapsista ja muista kaupungin ihmisistä vaikuttaa, mutta en ihmettelisi, jos he olisivat todella pitäneet sitä typeränä ja yrittäneet estää Arweniä lähtemästä.

Lauseet tässä olivat kaikki toinen toistaan kauniimpia, tuntuu että jokainen sana oli huolella valittu. Oikeasti, minusta tuntuu että minun pitäisi lukea tämä vielä moneen kertaan uudestaan, että osaisin sanoa mitään järkevää noista lauseista. Ne tuntuvat avautuvan paremmin jokaisella lukukerralla.

Minä skippasin kanssa nuo lyriikat. Vaikka se tuntuukin usein hienolta idealta käyttää sanoituksia, jotka tuntuvat sopivan täydellisesti johonkin tilanteeseen, niin ehkä ne sanat kuitenkin lopulta puhuttelevat enemmän kirjoittajaa itseään kuin lukijoita.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin