Lord of the Rings FanFiction

Nimi: Kuolemassa - Even in death (Joo'o. Nimet ovat aina olleet heikko kohtani)
Kirjoittaja: Arvaa ^^;
Luokitus: Öh. Romanssia ja draamaa. Ehkä angstia tavallaan.
Paritus: Arwen/Aragorn
Ikäraja: S(allittu)
Oikeudet: Biisi on jälleen Evanescencen aivan loistava Even in death, hahmot, paikat ja osaksi tapahtumat J.R.R. Tolkienin, minun näkökulmani läpi katsottuna.

Muuta: Sarjamme jatkuu ^__^ Aloitettu kauankauan sitten. Ei betattu, luettu vain tuhanteen kertaan etten tiedä onko tämä ihan surkea vai menetteleekö se. Palautetta toivoisin kovasti.

Kuolemassa - Even in Death

Give me a reason to believe
That you're gone

Minä olen istunut sinun luonasi iltaan ja aamuun, nähnyt tähtien kiertävän taivaan yli ja kuun kuolevan. Suru on minun huulillani, joille olen kohottanut sen maljan ja juonut syvään. Olen katsonut sinun ruumistasi, koskettanut hiuksiasi, suudellut kasvojasi. Mutta kerro rakkaani, kerro minulle yksikin syy uskoa, että todella olet mennyt. Sillä kun astun ulos tästä vankilasta (joka on tämä kaupunki), minä tunnen sinut. Sinä olet tuuli hiuksissani, hiljaisuus horisontissa, taivaansini ja siipipari. Sinä olet sekunti, minuutti, tunti, päivä, vuosielämäikuisuus.

I see your shadow so I know
They're all wrong

He epäilevät minua, minun omat lapseni, ja katsovat huolestuneesti miettien, onko minun mieleni sortunut. ”Hän on kuollut”, he toistavat yhä uudelleen ja uudelleen, mutta he ovat väärässä, voi miten väärässä he ovatkaan! Minä näen sinun varjosi ja tiedän sinun vaeltavan minun vierelläni. Vaikka sinä olet kuolevainen, jää sinun nimesi elämään ikuisesti tähän kiviseen kaupunkiin (joka on minun sydämeni).

Moonlight on the soft brown earth
It leads me to where you lay

Ilta on taas, minä seison tässä, nojaan tuuleen ja muistoon. Taivas on sinistä äärettömiin. Maa on pehmeää ja tappaa minun askelteni äänen. Kuunvalo polttaa tummaa hiekkaa poluksi minun käveltäväkseni. Minä seuraan sitä, sillä minä tiedän, että se johtaa minut sinun luoksesi.

They took you away from me

Joskus minä katson maailmaa ja sitä, mitä siitä on tullut, ja silloin minun sydämeni putoaa vihaan. Sinä annoit toivon ja uuden aamun ihmisille, ja tämä katkera maailma vei sinut luotani. Ikävuodet, joita kannoit niin ylpeänä otsallasi, painoivat sinut maahan. Ja miten vaikeaa minun olikaan päästää sinut lähtemään, kun halusit lähteä kunniassa! Mitä olisinkaan tehnyt, että olisin saanut nukahtaa kanssasi. Mutta se ei ole minun osani; minun osani on kerätä rohkeutta ja kävellä kuolevien puiden alle unohdukseen.

But now I'm taking you home

Minä olen seurannut polkua, ja illan pimeimpinä tunteina sinä saavut luokseni. Minä näen sinun hahmosi ja valjastan ratsuni, ja me ratsastamme pois tästä kaupungista. Ratsujemme askeleet ovat voimakkaat ja kantavat kauas, tuuli on pehmeä ja ikuinen: ehkä se on se sama tuuli, joka puhalsi silloin, kun ensi kerran kohtasimme.
Älä huoli enää, minä vien sinut kotiin, minä vien sinut Lórienin kultaisiin metsiin. Vien sinut sinne, mistä kaikki alkoi, saattaakseni tämän kaiken, tämän kaiken loppuun.

Some say I'm crazy for my love
Oh my love

Minä olen kuullut huhupuheet ja nähnyt katseet. Eivät vain omat lapseni vaan kansani, ystäväni, rakkaani. Kun minä hymyillen kysyn heiltä, luulevatko he minun menettäneen järkeni, he pysyvät vaiti tai valehtelevat kieltäen epäilyksen, joka on kirjoitettu heidän katseeseensa ja eleisiinsä.
Olkoon niin; muistakoot he minut kuningattarena, jonka sinun kuolemasi ajoi hulluuteen, mutta minä en heistä piittaa.


But no bonds can hold me from your side
Oh my love

Eivät heidän vartionsa pidättele minua; kyllä minä olen kuullut askeleet perässäni. Ne yrittävät rajata minun vapauttani, mutta tänä iltana minä rikoin sen piirin ja ratsastin pois kaupungista (joka on sydämeni) ja vankilasta (joka on kaupunki).


They don't know you can't leave me
They don't hear you singing to me

He eivät tiedä, eivät viisaimmatkaan, että meidän varjomme ovat yhtä, että meidän ääniemme kaiut soivat samaa säveltä. Että minä näen peilissä sinun kasvosi omien lomassa, niin kuin sinä kerroit nähneesi minun kasvoni. He eivät tiedä, ettet voi jättää minua. Eivätkä he kuule sinun lauluasi, joka on kuin tuuli tähtien takana ja kuiskaus ennen kuolemaa.


I will stay forever here with you
My love

Ja minä pysyn ikuisuuden kanssasi kunnes unohdun ja tähteni sammuu iltataivaalta. Sen jälkeen olen yhä luonasi, eikä meitä voi erottaa.

The softly spoken words you gave me
Even in death, our love goes on

Minä lupasin seurata sinua kuolemaan, ja sinä sanoit, ettet jättäisi minua sielläkään. Lupasit että rakastaisit minua aina siihen asti, kun hengitykseni vaimenee, ja aina siitä eteenpäin.

And I can't love you any more than I do

Minä en voisi rakastaa sinua enempää kuin nyt rakastan; minä rakastan sinua enemmän kuin elämää. Minun sydämeni on vankilani, eikä sen tarvitse enää lyödä. Minä jään odottamaan iltaa, jolloin minulla ei enää ole varjoa, jolloin iltatähti vihdoin sammuu ja minä olen yö.

People die, but real love is forever

Aah,mikä ihanuus!! Rakastan tuota tapaa jolla kirjoitit... nuo sanat soljuvat niin kauniisti. Palvon tätä oikein kovasti, teksti suorastaan hivelee vaakanaisen (=parantumaton ja ikuinen romantikko) sielua. Nuin minäkin rakastaisin

Oioioi, kiitos ihana ihminen! *hymyilee leveästi ja rutistaa* Ihana saada kommenttia, tämä piristi päivääni paljon :D Kiitos.

Aina täytyy kehua, kun on siihen aihetta

Nämä kuulostivat erityisen kauniilta:
Että minä näen peilissä sinun kasvosi omien lomassa, niin kuin sinä kerroit nähneesi minun kasvoni. He eivät tiedä, ettet voi jättää minua. Eivätkä he kuule sinun lauluasi, joka on kuin tuuli tähtien takana ja kuiskaus ennen kuolemaa.

Ja minä pysyn ikuisuuden kanssasi kunnes unohdun ja tähteni sammuu iltataivaalta. Sen jälkeen olen yhä luonasi, eikä meitä voi erottaa.


Minä jään odottamaan iltaa, jolloin minulla ei enää ole varjoa, jolloin iltatähti vihdoin sammuu ja minä olen yö.

*huokaus*

Satutko muuten pitämään Katri Valasta tai Johannes Sillankoskesta?

Osaat todellakin kirjoittaa hyvin

Kirjoitat jotenkin pehmeästi - joo, älä kysy. ^^

Rakkaus voittaa kaikki esteet, olen sitä mieltä *hymy*

Ilta on taas, minä seison tässä, nojaan tuuleen ja muistoon. Taivas on sinistä äärettömiin. Maa on pehmeää ja tappaa minun askelteni äänen. Kuunvalo polttaa tummaa hiekkaa poluksi minun käveltäväkseni. Minä seuraan sitä, sillä minä tiedän, että se johtaa minut sinun luoksesi.

kaunista

*katsahtaa ficin julkaisupäivää ja ensimmäisen kommentin päivämäärää* *hieroo silmiään* Ei oikeasti voi olla, että tämä ficci sai palautetta vasta kaksi kuukautta ilmestymisensä jälkeen O___O Eihän? Ei. Silmäni vaan hyppivät tai jotain o__O

Ja minä olin ihan saletti, että olin jo kommentoinut tätä, mutta enpäs ollutkaan. Se olikin se toinen mielettömän kaunis A/A-ficci. Sen lailla tämäkin oli kirjoitettu aivan ihanasti, kyllä huomaa, ettet ole uusi tällä alalla. Sinun tyylisi on kaunis, taidokas ja hyvällä tavalla jotenkin vanhanaikainen. Aihe oli kaunis, sillä Arwenin ja Aragornin taru ei vanhene koskaan. Sellainenkin, joka ei ko. parituksesta kauheasti perustaisi, voisi silti rakastua tähän ficciin pelkän kirjoitustyylin ja upean kuvailun takia.

Eli upea ficci. *halaa* ^__^

Ihanaa tekstiä!!!
Kaikki oli kuvailtu todella upeasti ja sanavalinnat olivat hyviä.
Biisikin sopi tähän todella hyvin.
Tosi ihana ficci.

Hellanduudeli, kommentteja! Tai siis, olin jo niin tottunut katsomaan että 'jaajaa, eipä ole kukaan kommentoinut' ja nyt olen ihan ihmeissäni kun kommentoitte ja vielä noin ihanasti! ^_______^ Mwii.

Marianna kirjoitti: Satutko muuten pitämään Katri Valasta tai Johannes Sillankoskesta?

Täytyy kyllä myöntää, etten ole lukenut kumpaakaan. Katri Valaa kyllä aioin, hänestä oli juuri puhetta kirjallisen ilmaisun tunnilla ^^

*hymyilee leveästi ja ruttaa jokaisen kommentoijan* Ihanat. Kiitoskiitoskiitos. Piristitte päiväni. Muih.

Oijoijoijoi! Aivan ihanaa ja mahtavaa! *äänekästä taputusta,bravo huutoja ja niiskutusta* Ihana ficci kaiken kaikkiaan. Pidän aivan mielettömästi tällaisista surumielisistä ja kauniista ficeistä. Kiitos tästä!

Voih, niin kaunista, vallan liikutuin Nätisti etenevää ja harkittua tekstiä. Näitä lukisin mieluusti lisää!^^

En erityisemmin pidä songficeistä, mutta tämä oli todella kaunis. Jos minun pitäisi valita kaunein kohta tässä ficissä, minun pitäisi lainata koko ficci. Mutta nuo kauniit kielikuvat, jotenkin yliluonnolliset - ah, niin ihania.

Minä yritän kommentoida tätä vähän paremmin kuin mitä kommentoin tuota ensimmäistä osaa tähän sarjaan. Tai siis tuota "Ole minulle kevät"-ficciä tarkoitan. Joka tapauksessa.

Tämäkin oli hyvin kaunis. Minä pidin tässä siitä, että nuo tekstipätkät lyriikoiden välissä olivat ehkä vähän pidempiä kuin tuossa ensimmäisessä ficissä, ja toisaalta tässä olikin vähän erilainen tunnelma kuin siinä ficissä. (En minä kyllä tiedä, onko näiden tarkoitus miten paljon toisiinsa liittyäkään.) Tässä kerrottiin ehkä enemmän tarinaa, tuo toinen oli lähinnä tunnetta ja ajatuksia. Ainakin minusta tuntui siltä.

Sinun kuvailusi ja tekstisi on hirvittävän kaunista. Varsinkin nuo vertauskuvat ja muutenkin hyvin... soljuvaa tekstiä ^^' Vähän runomaista, ja jotenkin myös sellaista vanhempaa kieltä. Minä rakastan tuollaista tekstiä. Nuo sulkeet olivat jänniä, minä en ole ainakaan ficeissä tuollaisiin kovin usein törmännyt. Minusta ne toimivat, oikeastaan pidin niistä erityisesti, tai siis niiden merkityksestä. Siis noiden asioiden toisista merkityksistä, jotka tulivat ilmi noissa sulkeissa.

Arwen todella rakasti tässä ficissä Aragornia enemmän kuin mitään muuta, ja se tuli tässä vahvasti esille, noiden kahden välinen ikuinen rakkaus. Se tuntuikin olevan heidän kahden välistään, kuten se minusta tuntuu jotenkin olevan kirjoissakin, ainoastaan heidän ymmärrettävissään. Tai siis tietenkin se on, mutta minusta on aina tuntunut, että noilla kahdella siinä on vielä jotain todella erikoista, ikuista.

Tuossa lopussa minä kiinnittin vielä huomiota siihen, miten nuo tekstinpätkät tuntuivat välillä vähän häiritsevästi toistavan lyriikoiden sanoja. Muuten tässäkin ficissä lyriikat ja itse teksti sopivat tosi hyvin yhteen, minusta tämä(kin) oli aivan ihana songfic.

Koskettava ficci, kiitos tästä.

Mörkö <3 (joo, kun yhden osan tätä luki niin piti lukea toinenkin *naur* Tosin luin tämän erittäin epäsopivan musiikin soidessa taustalla, "baby's on fire..." xD Mutta asiaan)
Edelleen hyvin kaunis. Tässä Arwen oli jotenkin uhmakas, paljon tunteellisempi ja särmikkäämpi kuin mitä leffassa olisi näkynyt. Ei kivipatsaana sureva leski, vaan nainen, joka uskoo lujasti siihen, ettei hänen rakastettunsa ole kokonaan poissa. Hyvin kaunis näkökulma, vaikka tuntuukin ensin hiukan omituiselta. ^^ Pör.

Sulut oli kanssa hassu asia, jotenkin epäsopivat tällaiseen tekstiin, mutta ne ymmärtää tietysti paremmin jos miettii että miten muuten ne laittaisi, pilkuilla... Ja tietyllä ajatusvirtamaisuudella kanssa. ^^

Minä jään odottamaan iltaa, jolloin minulla ei enää ole varjoa, jolloin iltatähti vihdoin sammuu ja minä olen yö.

Aivan hävittömän kaunis <3

Kaiken kaikkiaan kiitos tästä. ^^ *toinen rut~* xD

Oi, tosi hieno ficci! Olen kauan seikkaillut pelkästään Potter-fandomissa ja eron LotR-fandomiin verrattuna huomaa heti: teksti on paljon kaunopuheisempaa ja herkempää. Ehkä se liittyy siihen, että Tolkienin tyyli on kiekuraisempaa kuin Rowlingin ja aihepiiri on runollisempi, mutta LotR-ficit ovat tyyliltään usein hienostuneempia kuin Potter-ficit. Ja se on mukavaa vaihtelua!

Aragorn/Arwen on nätti paritus, enkä ole lukenut aiemmin ainuttakaan ficciä, jossa Arwen muistelee kuollutta Aragornia. En tiedä yhtään, onko tällä idealla kirjoitettu paljon ficcejä aiemmin, mutta minulle ainakin aihe on uusi ja vaikuttaa hyvältä. Olit saanut kaunista tunnelatausta tekstiin, tunnelma oli koko ficin läpi herkkä ja särkyvän oloinen. Tuntui siltä, kuin Arwen olisi ollut hajoamispisteessä - vain yksi muisto lisää ja hän olisi ollut palasina. Jännä vaikutelma ja vahvisti surullista tunnelmaa.

Tuosta tunnelmasta vielä sen verran, että se olisi pysynyt vahvempana ja eheämpänä, jos et olisi laittanut lyriikoita tekstin sekaan. Minulla on myös jotakin henkilökohtaista songficcejä vastaan. x) Ja se johtuu juuri tuosta, että tekstistä saa kokonaisemman kuvan, jos väliin ei ole laitettu mitään ylimääräistä. Toinen syy siihen on se, että usein teksti toistaa lyriikoiden tarinan ja niin oli tässäkin. Koko ficci tuntui perustuvan noille sanoille, ja vaikka ficci muodostikin niille lisää tarinaa, kaikki oli kuitenkin sanottu jo lyriikoissa. Okei, ehkä se on makuasia ja minulla on vain jokin asennevamma songficceihin.

Jos nyt unohdetaan nuo lyriikat, niin en voi muuta kuin kehua. Teksti on persoonallisesti kirjoitettua ja kaunista. Sulkujen käyttäminen on hurjan omaperäinen tyylikikka ja vaikka myönnän omistavani asennevamman myös sulkuja kohtaan, tykkäsin niistä tässä. x)

Minäkertoja on todella tehokas, Arwenista saa helposti kiinni. Tuot hahmon lähelle lukijaa ja avaat sen mielen, mutta jätät kuitenkin lukijallekin ajattelemisen varaa. Et kerro kaikkea, mutta tarpeeksi tehdäksesi lukijalle kaiken selväksi. Hienoa!

Lopetus on hurjan kaunis ja liikuttava. Mussutuksistani huolimatta tämä on upeasti kirjoitettu ficci, josta tykkään paljon. Kiitos!

Luulin saaneeni tarpeeksi Aragorn/Arwen-ficestä. Enpäs olekaan... Rakastuin tähän. Tämä oli tosi kaunis.
Nuo viittaukset Iltatähteen olivat rakkautta. Ne olivat kauniita. Ja se, että lapset epäilevät. Se oli myös hieman pelottavaa. Muuta kaunista(olen selkeä? Enkö olekin?)
Minä jään odottamaan iltaa, jolloin minulla ei enää ole varjoa, jolloin iltatähti vihdoin sammuu ja minä olen yö.
Ah, tuo viimeinen lause. Meinasin alkaa itkeä. Se oli tiivistelmä koko ficistä.

...Huomaan, etten osaa kirjoittaa mitään järkevää illalla...