Viimeiset jäähyväiset (Arwen/Aragorn, G)
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Viimeiset jäähyväiset (Arwen/Aragorn, G)
Tässä se nyt sitten on sillä oikealla nickillä varustettuna...
Author: Silvertiggie
Title: Viimeiset jäähyväiset
Rating: G
Pairing: Arwen/Aragorn
Genre: romance/draama, ficlet
Disclaimer: Hahmot ym. ovat J.R.R. Tolkienin luomat enkä tee niillä rahaa.
Summary: Ei kai tässä kummempia täydy sanoa..Arwen haaveilee...
A/N: Toinen ficcini... Kiitos Kurttuviikunalle!
Freeback: No tottakai! Positiivista ja negatiivista
* * *
Kirkas auringonvalo puikkelehti puiden välistä luoden niille pitkät varjot. Viileä tuuli puhalsi avoimesta ikkunasta sisään ja toi samalla mukanaan pari syksyn kullanruskeiksi ja -keltaisiksi värjäämää lehteä. Kaunis haltianeito seisoi ikkunan ääressä ja antoi kolean henkäyksen puhaltaa kasvoilleen. Hän nojasi eteenpäin kuin valmistautuen ottamaan vastaan puhurin, joka kylmänä puhalsi syksyisessä ilmassa . Tämä neito, Arwen, katseli murheellisena ikkunasta ulos. Jos olisit nähnyt hänen kasvonsa, olisit huomannut heti, että hän oli jonkin liikuttavan muiston vallassa; muiston, jota ei voisi ikinä unohtaa.
Tuuli puhalsi uudemman kerran, mutta nyt se oli kylmempi; ei enää niin ihanan vilpoisa, jokin sen kalseudessa sai Arwenin palaamaan melkein vuoden ajassa taaksepäin samaan huoneeseen, samoihin surullisiin hetkiin.
Oli se päivä, jolloin oli hänen ja Estelin viimeinen ilta yhdessä; seuraavana päivänä tämän pitäisi lähteä pitkälle ja vaikealle matkalle Saattueen kanssa. Arwen saattoi melkein tuntea Aragornin kosketuksen omalla kädellään, joka lepäsi samalla paikalla kivisellä ikkunalaudalla kuin silloin. Haltia selasi mielessään läpi keskustelun, jonka he silloin kävivät.
"Undómiel, rakkaani, tänään kohtaamme sen hetken, jolloin tiemme erkanevat toisistaan ja meidän täytyy heittää hyvästit toisillemme".
"Mutta Elessar", Arwen sanoi, "olen kansani ennalta näkemisen lahjan vuoksi saanut näyn; jos lähdet nyt, emme enää ikinä näe toisiamme ja osastani on tuleva surullisempi kuin kenenkään muun Keski-Maan haltian. Mutta jos päätät jäädä kanssani, voimme olla yhdessä koko elämäsi ajan". Arwen kohdisti nyt jo lasittuneet silmänsä Aragornin harmaisiin, paljon nähneisiin silmiin. Aragorn katsoi ensin haltiaa ja suuntasi sitten katseensa ulos ikkunasta Rivendellin talviseen metsään, missä lumi- ja jääpeitteiset puut kimaltelivat kauniisti kuun ja tähtien valossa. Hän huokaisi syvään ja sanoi ulos yhä katsellessaan: "Mutta minun on pakko lähteä, Arwen. En voi jäädä pois matkalta, en nyt, kun minulla on mahdollisuus saada haltuuni se, mitä kerran lähdin pakoon".
Hän kääntyi katsomaan Arwenia ja suuteli tätä hellästi otsaan. Sitten hän vetäytyi taemmas ja katsoi rakastaan suoraan syvälle sinisiin, tähtien valoa heijastaviin silmiin.
"Voi Arwen, totisesti, toivon koko sydämeni pohjasta, että voisin jäädä tänne luoksesi.”
Molemmat tiesivät, että jälleennäkemisen toivo oli hyvin pieni. Arwen tiesi, että Aragorn oli valintansa tehnyt mutta yritti vielä taivutella häntä jäämään.
"Estel, sydämeni ei voisi sietää sitä tuskaa ja kaipuuta, jos jäisit palaamatta taistelusta. Et voi jättää minua nyt".
"Vaan luulenpa, että minun on pakko. En näe muuta vaihtoehtoa päästäkseni takaisin Kuninkaiden Kaupunkiin", Aragorn sanoi.
Ensimmäinen kyynel valui Arwenin silmäkulmasta poskelle ja hän painoi päänsä alas. Yhä useammat kyyneleet alkoivat virrata hänen kalpeilla poskillaan. Aragorn nosti varovasti Arwenin pään ylös ja katsoi häntä jälleen silmiin. "Oi Iltatähti, kaunein maailmassa, viimein ja kuitenkin taas meidän on erottava". Aragorn siirsi katseensa Arwenin sinisistä silmistä kuuhun ja jatkoi: "Ilta on jo pitkällä. Minun pitäisi-"
"Älä sano enempää", Arwen sanoi, "tiedän kyllä. Ja huomenna puolen päivän aikaan et enää ole täällä".
He katsoivat hetken aikaa toisiaan kuin jatkaen keskustelua mielessään, sanomatta mitään. Viimein Aragorn kumartui suutelemaan Arwenia huulille. "Namárië Undómiel", hän kuiskasi ja käveli pois huoneesta.
Arwen palasi menneisyydestä, kun voimakas tuuli puhalsi häntä hieman taaksepäin. Neidolle tuli kylmä, joten hän sulki ikkunan ja meni istumaan sängylle, joka sijaitsi huoneen toisella laidalla. Istuuduttuaan Arwen otti sänkynsä päädystä säänpieksemän viitan, jonka Aragorn oli hänelle jättänyt. Kun hänen kätensä koskivat siihen, hän sai seuraavanlaisen näyn:
Taivas oli synkkiä pilviä täynnä. Aragorn makasi maassa Gondorin sotavarustus yllään ja hänen ympärillään oli monia gondorilaisia ja rohanilaisia sotilaita, jotka taistelivat örkkejä vastaan. Aivan Aragornin edessä saisoi mahtava kolmimetrinen peikko täysissä varusteissa. Peikko oli iskemässä Aragornia valtavalla miekallaan. Mutta juuri, kun se olisi osunut maaliinsa, näky loppui. Arwen säpsähti hereille unikuvasta. "Ei!" hän hengähti; ja silloin neito päästi kaiken surunsa ja tuskansa ja murheensa valloilleen ja antoi useiden kirkkaiden kyynelten norua pitkin kasvojaan ja pudota viimein hänen syliinsä. Haltianeito meni makuulle vuoteeseen käsissään Aragornin viitta; ja siinä hän itki itsensä levottomaan uneen, missä oli Aragorn, hänen valittunsa.
* * *
A/N: Lyhyt ja ytimekäs sen olla pitää!!
Author: Silvertiggie
Title: Viimeiset jäähyväiset
Rating: G
Pairing: Arwen/Aragorn
Genre: romance/draama, ficlet
Disclaimer: Hahmot ym. ovat J.R.R. Tolkienin luomat enkä tee niillä rahaa.
Summary: Ei kai tässä kummempia täydy sanoa..Arwen haaveilee...
A/N: Toinen ficcini... Kiitos Kurttuviikunalle!
Freeback: No tottakai! Positiivista ja negatiivista
* * *
Kirkas auringonvalo puikkelehti puiden välistä luoden niille pitkät varjot. Viileä tuuli puhalsi avoimesta ikkunasta sisään ja toi samalla mukanaan pari syksyn kullanruskeiksi ja -keltaisiksi värjäämää lehteä. Kaunis haltianeito seisoi ikkunan ääressä ja antoi kolean henkäyksen puhaltaa kasvoilleen. Hän nojasi eteenpäin kuin valmistautuen ottamaan vastaan puhurin, joka kylmänä puhalsi syksyisessä ilmassa . Tämä neito, Arwen, katseli murheellisena ikkunasta ulos. Jos olisit nähnyt hänen kasvonsa, olisit huomannut heti, että hän oli jonkin liikuttavan muiston vallassa; muiston, jota ei voisi ikinä unohtaa.
Tuuli puhalsi uudemman kerran, mutta nyt se oli kylmempi; ei enää niin ihanan vilpoisa, jokin sen kalseudessa sai Arwenin palaamaan melkein vuoden ajassa taaksepäin samaan huoneeseen, samoihin surullisiin hetkiin.
Oli se päivä, jolloin oli hänen ja Estelin viimeinen ilta yhdessä; seuraavana päivänä tämän pitäisi lähteä pitkälle ja vaikealle matkalle Saattueen kanssa. Arwen saattoi melkein tuntea Aragornin kosketuksen omalla kädellään, joka lepäsi samalla paikalla kivisellä ikkunalaudalla kuin silloin. Haltia selasi mielessään läpi keskustelun, jonka he silloin kävivät.
"Undómiel, rakkaani, tänään kohtaamme sen hetken, jolloin tiemme erkanevat toisistaan ja meidän täytyy heittää hyvästit toisillemme".
"Mutta Elessar", Arwen sanoi, "olen kansani ennalta näkemisen lahjan vuoksi saanut näyn; jos lähdet nyt, emme enää ikinä näe toisiamme ja osastani on tuleva surullisempi kuin kenenkään muun Keski-Maan haltian. Mutta jos päätät jäädä kanssani, voimme olla yhdessä koko elämäsi ajan". Arwen kohdisti nyt jo lasittuneet silmänsä Aragornin harmaisiin, paljon nähneisiin silmiin. Aragorn katsoi ensin haltiaa ja suuntasi sitten katseensa ulos ikkunasta Rivendellin talviseen metsään, missä lumi- ja jääpeitteiset puut kimaltelivat kauniisti kuun ja tähtien valossa. Hän huokaisi syvään ja sanoi ulos yhä katsellessaan: "Mutta minun on pakko lähteä, Arwen. En voi jäädä pois matkalta, en nyt, kun minulla on mahdollisuus saada haltuuni se, mitä kerran lähdin pakoon".
Hän kääntyi katsomaan Arwenia ja suuteli tätä hellästi otsaan. Sitten hän vetäytyi taemmas ja katsoi rakastaan suoraan syvälle sinisiin, tähtien valoa heijastaviin silmiin.
"Voi Arwen, totisesti, toivon koko sydämeni pohjasta, että voisin jäädä tänne luoksesi.”
Molemmat tiesivät, että jälleennäkemisen toivo oli hyvin pieni. Arwen tiesi, että Aragorn oli valintansa tehnyt mutta yritti vielä taivutella häntä jäämään.
"Estel, sydämeni ei voisi sietää sitä tuskaa ja kaipuuta, jos jäisit palaamatta taistelusta. Et voi jättää minua nyt".
"Vaan luulenpa, että minun on pakko. En näe muuta vaihtoehtoa päästäkseni takaisin Kuninkaiden Kaupunkiin", Aragorn sanoi.
Ensimmäinen kyynel valui Arwenin silmäkulmasta poskelle ja hän painoi päänsä alas. Yhä useammat kyyneleet alkoivat virrata hänen kalpeilla poskillaan. Aragorn nosti varovasti Arwenin pään ylös ja katsoi häntä jälleen silmiin. "Oi Iltatähti, kaunein maailmassa, viimein ja kuitenkin taas meidän on erottava". Aragorn siirsi katseensa Arwenin sinisistä silmistä kuuhun ja jatkoi: "Ilta on jo pitkällä. Minun pitäisi-"
"Älä sano enempää", Arwen sanoi, "tiedän kyllä. Ja huomenna puolen päivän aikaan et enää ole täällä".
He katsoivat hetken aikaa toisiaan kuin jatkaen keskustelua mielessään, sanomatta mitään. Viimein Aragorn kumartui suutelemaan Arwenia huulille. "Namárië Undómiel", hän kuiskasi ja käveli pois huoneesta.
Arwen palasi menneisyydestä, kun voimakas tuuli puhalsi häntä hieman taaksepäin. Neidolle tuli kylmä, joten hän sulki ikkunan ja meni istumaan sängylle, joka sijaitsi huoneen toisella laidalla. Istuuduttuaan Arwen otti sänkynsä päädystä säänpieksemän viitan, jonka Aragorn oli hänelle jättänyt. Kun hänen kätensä koskivat siihen, hän sai seuraavanlaisen näyn:
Taivas oli synkkiä pilviä täynnä. Aragorn makasi maassa Gondorin sotavarustus yllään ja hänen ympärillään oli monia gondorilaisia ja rohanilaisia sotilaita, jotka taistelivat örkkejä vastaan. Aivan Aragornin edessä saisoi mahtava kolmimetrinen peikko täysissä varusteissa. Peikko oli iskemässä Aragornia valtavalla miekallaan. Mutta juuri, kun se olisi osunut maaliinsa, näky loppui. Arwen säpsähti hereille unikuvasta. "Ei!" hän hengähti; ja silloin neito päästi kaiken surunsa ja tuskansa ja murheensa valloilleen ja antoi useiden kirkkaiden kyynelten norua pitkin kasvojaan ja pudota viimein hänen syliinsä. Haltianeito meni makuulle vuoteeseen käsissään Aragornin viitta; ja siinä hän itki itsensä levottomaan uneen, missä oli Aragorn, hänen valittunsa.
* * *
A/N: Lyhyt ja ytimekäs sen olla pitää!!
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Itsekään en ole aikaisempaa lukenut, joten hyvin voin kommentoida.
Hyvä ficci kaikin puolin, Arskan repliikit (ainakin suurin osa) sopivat hänen suuhunsa. Ja Arwen... ;D
Elokuvan pohjalta tehty? Kun tuossa on tuo peikko juttu ^^'.
No mutta siis. Ainut asia joka vähän häiritsi, että Ara halusia lähteä ainoana syynään kuninkuuden saaminen. Hän olisi voinut sepittää jotain kohtalosta ja toivosta jne. Mutta kyllä se näinkin menee. Ja Arwen kuitenkin ymmärtää sen (vaikkei se ficcistä käynytkään ilmi).
Aluksi olin ihan kauhuissani, pelkäsin nimittäin että tämä kertoo kuninkaamme poismenosta. Hrr... Olisin varmasti alkanut parkua.
Öö... Siinä se ^^.
Hyvä ficci kaikin puolin, Arskan repliikit (ainakin suurin osa) sopivat hänen suuhunsa. Ja Arwen... ;D
Elokuvan pohjalta tehty? Kun tuossa on tuo peikko juttu ^^'.
No mutta siis. Ainut asia joka vähän häiritsi, että Ara halusia lähteä ainoana syynään kuninkuuden saaminen. Hän olisi voinut sepittää jotain kohtalosta ja toivosta jne. Mutta kyllä se näinkin menee. Ja Arwen kuitenkin ymmärtää sen (vaikkei se ficcistä käynytkään ilmi).
Aluksi olin ihan kauhuissani, pelkäsin nimittäin että tämä kertoo kuninkaamme poismenosta. Hrr... Olisin varmasti alkanut parkua.
Öö... Siinä se ^^.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
-
- Warheart
- Viestit: 710
- Liittynyt: La Helmi 19, 2005 12:34 pm
- Paikkakunta: City of Angels
- Viesti:
Tämä oli hyvin kaunis ficci. Hyvin kaunopuheista kansaa, mutta se kävi tähän tilanteeseen loistavasti. Toisaalta kerran ennätin jo miettiä, luenko Raamattua, mutta se ei latistanut. Sääli että tämä oli tässä, sillä näin kaunista tekstiä lukisi tuntitolkulla (:
Loppu oli kovin kaunis myös, ja hyvin olet saanut tähän tunteita. Hrr, kylmät väreet kulkee pitkin selkää. Kiitos tästä.^^
Loppu oli kovin kaunis myös, ja hyvin olet saanut tähän tunteita. Hrr, kylmät väreet kulkee pitkin selkää. Kiitos tästä.^^
We're all just dancers of the Devil's dance floor
Vuoden 2007 Gandalf (:
Vuoden 2007 Gandalf (:
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Kiitos teille!
Olifantti: Kiitän ja... *kumartaa* kumarran!
Fëanorel: Elokuvan pohjalta tein enimmäkseen, jep jep. Se kuninkuuden takia lähteminen oli tosiaan moka, mutta virheistään oppii, kuten olen jo varmaan ''viiteenkymmeneen'' eri ficciini kirjoittanut. Kiitos palautteesta ja hyvä jos tykkäsit!
Sirenia: Raamattua?!?!?
Erikivaa jos tykkäsit noin paljon! Voin sanoa, että olen kirjoittamassa pikkusarjaa Arwenista ja Arasta, mutta en voi taata yhtä hyvää suoritusta.
Olifantti: Kiitän ja... *kumartaa* kumarran!
Fëanorel: Elokuvan pohjalta tein enimmäkseen, jep jep. Se kuninkuuden takia lähteminen oli tosiaan moka, mutta virheistään oppii, kuten olen jo varmaan ''viiteenkymmeneen'' eri ficciini kirjoittanut. Kiitos palautteesta ja hyvä jos tykkäsit!
Sirenia: Raamattua?!?!?
Erikivaa jos tykkäsit noin paljon! Voin sanoa, että olen kirjoittamassa pikkusarjaa Arwenista ja Arasta, mutta en voi taata yhtä hyvää suoritusta.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
Noniin, tämä ficci saa nyt kunnian olla kohteena ensimmäiselle kommentilleni täällä. Oi kuinka mukavaa lukea pitkästä aikaa Tolkien-ficcejä.
Tämä oli kaikkiaan oikein kaunis tekstinpätkä, ja omasta mielestäni ainakin hyvinkin sopivan pituinen. Kuvailu toimi tässä mukavassa suhteessa ja oli kaunista. Mielenkiintoisena mutta nättinä ilmaisuna iski silmään tuo kullanruskeat ja -keltaiset lehdet. En ole varmaan koskaan kohdannut noita samaan aikaan ja vielä tuolla tavoin peräkkäin, vaikka kumpikin on yleinen ilmaisu. Heh, hyvä.
Repliikkien kaunopuheisuus sopi tähän hyvin, sekä tilanteen mukaan, että laajemmin ihan täydentämään särkyvän hienoa vaikutelmaa, joka syntyi muusta kuvailusta. Pisteet siitäkin.
Kielellisesti tässä on jonkin verran hiomista, mutta ei siinä nyt mitään kauhean häiritseviä puutoksia ole - paitsi puolipisteen kanssa! Käytit tässä tekstissä niin paljon puolipistettä, että romaaninkin pitäisi olla vähintään 200 sivuinen, jotta tuota voimakasta tehokeinovälimerkkiä voisi siinä niin useasti käyttää ja kaiken lisäksi useimmiten väärin. Puolipistettä käytetään vain lauseiden, ei koskaan pelkkien sanojen välissä. Näin ollen esimerkiksi "Jos olisit nähnyt hänen kasvonsa, olisit huomannut heti, että hän oli jonkin liikuttavan muiston vallassa; muiston, jota ei voisi ikinä unohtaa." kohdassa puolipistettä ei olisi saanut käyttää. Sen olisi voinut korvata ajatusviivalla, kaksoispisteellä tai sitten ihan pilkulla. Noh, ehken saarnaa enempää. Törmäät tähän ihan varmasti, jos koskaan menet lukioon. Suosittelisin kuitenkin, että lakkaisit käyttämästä tuota puolipistettä, se ei kertakaikkiaan toimi liikaa ja/tai väärinkäytettynä.
Muuten, tuosta samaisesta lainaamastani kohdasta jotain hyvääkin: oli mielenkiintoista huomata, kuinka käytit siinä suoraa puhuttelua, sinä-muotoa. Sitä näkee teksteissä nykyään todella harvoin, eikä sitä usein katsota kauhean hyvällä, mutta minusta se oli oiken piristävä elementti tuohon kohtaan.
Joka tapauksessa, kokonaisuutena tämä oli todella kaunis ja hieno teksti, joten jatkapa samaan malliin vain. ^^
Tämä oli kaikkiaan oikein kaunis tekstinpätkä, ja omasta mielestäni ainakin hyvinkin sopivan pituinen. Kuvailu toimi tässä mukavassa suhteessa ja oli kaunista. Mielenkiintoisena mutta nättinä ilmaisuna iski silmään tuo kullanruskeat ja -keltaiset lehdet. En ole varmaan koskaan kohdannut noita samaan aikaan ja vielä tuolla tavoin peräkkäin, vaikka kumpikin on yleinen ilmaisu. Heh, hyvä.
Repliikkien kaunopuheisuus sopi tähän hyvin, sekä tilanteen mukaan, että laajemmin ihan täydentämään särkyvän hienoa vaikutelmaa, joka syntyi muusta kuvailusta. Pisteet siitäkin.
Kielellisesti tässä on jonkin verran hiomista, mutta ei siinä nyt mitään kauhean häiritseviä puutoksia ole - paitsi puolipisteen kanssa! Käytit tässä tekstissä niin paljon puolipistettä, että romaaninkin pitäisi olla vähintään 200 sivuinen, jotta tuota voimakasta tehokeinovälimerkkiä voisi siinä niin useasti käyttää ja kaiken lisäksi useimmiten väärin. Puolipistettä käytetään vain lauseiden, ei koskaan pelkkien sanojen välissä. Näin ollen esimerkiksi "Jos olisit nähnyt hänen kasvonsa, olisit huomannut heti, että hän oli jonkin liikuttavan muiston vallassa; muiston, jota ei voisi ikinä unohtaa." kohdassa puolipistettä ei olisi saanut käyttää. Sen olisi voinut korvata ajatusviivalla, kaksoispisteellä tai sitten ihan pilkulla. Noh, ehken saarnaa enempää. Törmäät tähän ihan varmasti, jos koskaan menet lukioon. Suosittelisin kuitenkin, että lakkaisit käyttämästä tuota puolipistettä, se ei kertakaikkiaan toimi liikaa ja/tai väärinkäytettynä.
Muuten, tuosta samaisesta lainaamastani kohdasta jotain hyvääkin: oli mielenkiintoista huomata, kuinka käytit siinä suoraa puhuttelua, sinä-muotoa. Sitä näkee teksteissä nykyään todella harvoin, eikä sitä usein katsota kauhean hyvällä, mutta minusta se oli oiken piristävä elementti tuohon kohtaan.
Joka tapauksessa, kokonaisuutena tämä oli todella kaunis ja hieno teksti, joten jatkapa samaan malliin vain. ^^
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Kiitos valistuksesta, Starelma. Käytin todellakin aivan liikaa tuota kaksoispistettä. Ehkä otin opikseni tästä tapauskesta. ^^
Kiitos myös Haaskalle kommentista! : )
Kiitos myös Haaskalle kommentista! : )
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
Muistan lukeneeni tämän jo aikaisemmin. Miksihän en ole kommentoinut? Tämä oli aivan ihana. Tekstisi on sujuvaa ja virheetöntä, mikään ei tökännyt tai pistänyt silmään. Pitääpä käydä katsomassa muutkin kirjoituksesi, jos sellaisia löytyy. Tunnelmaltaan tämä oli hauras ja kaunis, kerrassaan taidokas ficci. ((Vaikeaa antaa rakentavaa palautetta kun korjattavaa ei löydy...))
-
- Pikku Eskapisti
- Viestit: 1506
- Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
- Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa
Voi voi, olen ollut ihan hukassa, kun en ole tätä kommentoinut (tai edes lukenut, vaikka muistelisin lukeneeni).
Kaunista ja kuvailevaa tekstiä tämä oli kyllä. Ehkä hiukan häiritsi Arwenin asenne Aragornin lähtöön; hän pyysi Aragornia jäämään luokseen, vaikka tiesi, että miehen oli pakko lähteä.. Olisin kuvitellut Arwenin yrittävän sopeutua tilanteeseen, kyllä hän sen verran elämää nähnyt on... Mutta menihän se näinkin.
Tämä ei ollut ollenkaan liian lyhyt, se oli juuri sopiva tällaiseksi ficciksi, pituutta en tässä kohdassa kaipaile lisää. Mukavaa iltapäivän rattolukemista, vaikka olikin hieman surullinen.
Kaunista ja kuvailevaa tekstiä tämä oli kyllä. Ehkä hiukan häiritsi Arwenin asenne Aragornin lähtöön; hän pyysi Aragornia jäämään luokseen, vaikka tiesi, että miehen oli pakko lähteä.. Olisin kuvitellut Arwenin yrittävän sopeutua tilanteeseen, kyllä hän sen verran elämää nähnyt on... Mutta menihän se näinkin.
Tämä ei ollut ollenkaan liian lyhyt, se oli juuri sopiva tällaiseksi ficciksi, pituutta en tässä kohdassa kaipaile lisää. Mukavaa iltapäivän rattolukemista, vaikka olikin hieman surullinen.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
-
- ... has left the building
- Viestit: 866
- Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
- Paikkakunta: juhannukseen asti Australia
Tämä oli kaunis, varsinkin tykkäsin siitä tavasta millä sinä kuvailit ympäristöä ja Arwenia, nuo luontokuvailut olivat jotain tosi kaunista ja Arwenin pelko ja tuska Aragornin ja rakkautensa puolesta samoin kauniisti kuvattua (se, etten niin välittänyt Aragornista johtui siitä että minä en henkilökohtaisesti vain pidä siitä vastuutaan pakoilevasta Aragornista ^^ muuten pidin kyllä siitä miten varmalta ja päättäväiseltä Aragorn tässä tuntui ja miten se teki sen, mitä sen täytyi.)
Tämä on ihan makuasia, mutta lukijan puhutteleminen suoraan saa minut aina keskeyttämään lukemisen hetkeksi (sama juttu Hobitissa ^^) - minä en tiedä miksi, mutta minulle tulee siitä aina mieleen sellainen opettajamainen asenne; korkeammalla oleva auktoriteetti puhuttelee pieniä oppilaitaan ^^ ja se vähän töksähtää minulle. ^^ Mutta se on makuasia ja kun se oli vielä ihan tuossa alussa, niin minä pääsin nopeasti taas lukemiseen kiinni.
Sinun dialogisi on aivan ihanaa, se on minusta taitavasti kirjoitettua (minulla tökkii aina dialogi itselläni ja siksi minä ihailen niitä ketkä osaa kirjoittaa sitä sujuvasti) ja tuo vanhahtava tyyli ja puhetapa jota käytit siinä on valtavan kaunista ja miellyttävää lukea, minä ihastuin siihen. ^^ Vaan luulenpa, että minun on pakko. ... <- ihanaa. ^^
Eli yhteenvetona; tykkäsin kovasti. ^^
Tämä on ihan makuasia, mutta lukijan puhutteleminen suoraan saa minut aina keskeyttämään lukemisen hetkeksi (sama juttu Hobitissa ^^) - minä en tiedä miksi, mutta minulle tulee siitä aina mieleen sellainen opettajamainen asenne; korkeammalla oleva auktoriteetti puhuttelee pieniä oppilaitaan ^^ ja se vähän töksähtää minulle. ^^ Mutta se on makuasia ja kun se oli vielä ihan tuossa alussa, niin minä pääsin nopeasti taas lukemiseen kiinni.
Sinun dialogisi on aivan ihanaa, se on minusta taitavasti kirjoitettua (minulla tökkii aina dialogi itselläni ja siksi minä ihailen niitä ketkä osaa kirjoittaa sitä sujuvasti) ja tuo vanhahtava tyyli ja puhetapa jota käytit siinä on valtavan kaunista ja miellyttävää lukea, minä ihastuin siihen. ^^ Vaan luulenpa, että minun on pakko. ... <- ihanaa. ^^
Eli yhteenvetona; tykkäsin kovasti. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Voi iik ja d44 (joo, en oo pissis, todellakaan, mutta nyt väsyttää), näin paljon kommentteja vielä tästä vanhastakin. Ootte työ kyllä ihania! <3 *ruttii ne kaikki*
tyttö: Ihanaa, jos sinä pidit. Tämä on kyllä mielestäni onnistunein ficcini, niistä vähistä mitä olen julkaissut ja muutenkin kirjoittanut.
Nerwen: Sama virsi, tosi upeaa jos tykkäät ^^
Marnie: Tuo puhuttelu, siitä vähän. En ole itse juurikaan sellaisia lukenut, joissa puhuteltaisiin lukijaa, vaikka minua se ei juurikaan haittaa, tuntuu oikeastaan mukavalta, tai sillain.. Muuta tosiaankin, makuasia, makuasia. "Sinun dialogisi on aivan ihanaa..." No voi että, kiitos Tuntui tätä kirjoittaessa, että dialogi tuli kuin itsestään, tavallaan. Jos ymmärrät. Toivottavasti. Ei tarvinnut miettiä että mitenhän tämänkin vääntäisi tai muuta vastaavaa. Tykkään todella paljon tuolla "vanhalla kielellä" kirjoittamisesta, ja ficcari saa plussaa, jos sitä on käytetty.
Voi, näissä vastauksissa ei tosiaankaan ole enää järjenhiventäkään. Minen osaa vastata näihin Mutta kiitos, rakkaat <3
tyttö: Ihanaa, jos sinä pidit. Tämä on kyllä mielestäni onnistunein ficcini, niistä vähistä mitä olen julkaissut ja muutenkin kirjoittanut.
Nerwen: Sama virsi, tosi upeaa jos tykkäät ^^
Marnie: Tuo puhuttelu, siitä vähän. En ole itse juurikaan sellaisia lukenut, joissa puhuteltaisiin lukijaa, vaikka minua se ei juurikaan haittaa, tuntuu oikeastaan mukavalta, tai sillain.. Muuta tosiaankin, makuasia, makuasia. "Sinun dialogisi on aivan ihanaa..." No voi että, kiitos Tuntui tätä kirjoittaessa, että dialogi tuli kuin itsestään, tavallaan. Jos ymmärrät. Toivottavasti. Ei tarvinnut miettiä että mitenhän tämänkin vääntäisi tai muuta vastaavaa. Tykkään todella paljon tuolla "vanhalla kielellä" kirjoittamisesta, ja ficcari saa plussaa, jos sitä on käytetty.
Voi, näissä vastauksissa ei tosiaankaan ole enää järjenhiventäkään. Minen osaa vastata näihin Mutta kiitos, rakkaat <3
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
Nätti ficci. Tämä oli minusta aika sopivan pituinen, ei mitenkään liian lyhyt tai pakolla venytetty. Pidin kovasti kuvailuistasi, se oli todella kaunista. Joitain vähän töksähtäviä kohtia oli, mutteivat nekään nyt erityisemmin häirinneet. Dialogin kaunopuheisuus sopi tähän, kuten monet muut ovat jo sanoneet, mutta minua häiritsi vähän tuo, miten Arwen olisi halunnut Aragornin jäävän, minä olen aina kuvitellut että hän ymmärtää Aragornin velvollisuuden eikä kinuaisi häntä "itsekkäästi" jäämään. Samoin kyllä se, että Aragorn tuntui olevan lähinnä sen kruunun perässä ^^ Mutta siis joo, dialogi oli toimivaa kuitenkin. Ja tuosta lukijan puhuttelusta sen verran, että minä tykkään siitä, ja olin mukavaa että tässä oli tuollainen kohta.
No joo, minusta tämä oli oikein kaunis ficci. Kiitos tästä, vaikken nyt osaakaan oikein sanoa mitään mitä muut eivät jos olisi sanoneet.
Minä pidin tuosta kohdasta yleensäkin jotenkin erityisesti, se oli niin kaunis ja surullinen. Ja varsinkin se, että Aragorn käytti tuossa haltiakieltä, ihanaa."Namárië Undómiel", hän kuiskasi ja käveli pois huoneesta.
No joo, minusta tämä oli oikein kaunis ficci. Kiitos tästä, vaikken nyt osaakaan oikein sanoa mitään mitä muut eivät jos olisi sanoneet.
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude
-James Anthony Froude
-
- Örkki
- Viestit: 129
- Liittynyt: Ke Touko 24, 2006 3:39 pm
- Paikkakunta: Loskaoja
- Viesti: