Aarre

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Aarre

Viesti Kirjoittaja melian »

Title: Aarre
Author: melian
Rating: G
Pairing: Sméagol / Smíla
Genre: Romance, Mary Sue, lievä OOC, Ficlet
Warnings: Jos et halua nähdä Klonkkua romanttisena, tämä ficci ei ole sinua varten
Disclaimer: Muut hahmot, paitsi Smíla, ovat Tolkienin
Summary: Klonkku muistelee nuoruutensa päiviä ja ensirakkauttaan
A/N: Eka romanttinen ficcini...
Feedback: Kyllä kiitos!



Aarre

Minun aarteeni... minun rakkaani... minun oma aarteeni...

Me oltiin nuoria, aarre, kun rakastuttiin ensimmäistä kertaa. Valkeat kasvot loistivat taivaalla ja vesi pulputti joessa...
Me oltiin Deagolin kanssa pyytämässä fisssuja, kun me käännettiin päätä ja nähtiin Smíla! Smílalla oli kultainen tukka ja pilkkuja nenällä ja poskilla, Keltaisen Kasvon jälkiä. Me unohdettiin fisssut ja juostiin kosteassa ruohossa Smílan luo. Se hymyili ja me hymyiltiin kanssa, aarre, ja me käveltiin pitkin joen vartta, kunnes Smílan piti mennä.
Ja heti huomenna, kun Keltainen Kasvo kipusi taivaalle, me tavattiin samassa paikkaa. Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre...
Me puheltiin ja lauleltiin ja syötiin villiomenia, ja me oltiin onnellisia. Onnellisia, aarre! Ja me saatiin ensisuudelma, ja me oltiin rakastuneita.

Se polttaa! Se hyytää! Rakkaus aina sattuu. Kun Smíla oli suruissaan tai vihainen, oltiin mekin. Me luvattiin aina olla lohduttamassa, eikä koskaan satutettaisi Smílaa.
"Olet minun aarteeni..."
Me käveltiin isoäidin kirsikkapuiden alla ja nukuttiin yöt joen rannassa. Me istuskeltiin koivumetsässä ja puhuttiin tai oltiin ihan hiljaa. "Älä ikinä lähde", se pyysi ja katsoi kauniilla silmillään, ja me suudeltiin Smílaa otsalle ja vannottiin, että aina oltaisiin sen luona. Se painoi päänsä meidän olkapäälle ja me kuunneltiin lintujen laulua, kun me ei vielä sitä oltu unohdettu.
Ja kun Keltainen Kasvo oli kuumimmillaan, me lähdettiin veneilemään. Smíla nauroi ja me naurettiin ja puhuttiin kaikkea, sillä Smílalle pystyi kertomaan kaikki salaisuudet, aarre.

Sitten tuli meidän syntymäpäivä, aarre. Ja se tuli meille, se kuuluu meille, meidän syntymäpäivälahja. Kun me nähtiin sen kulta, me unohdettiin Smílan tukka, ja me unohdettiin Keltaisen Kasvon lämpö ja kirsikankukat ja suudelmat, sillä nyt meillä oli suurempi aarre ja uusi rakkaus. Ja me piilouduttiin Smílalta, kun laitettiin Sormus sormeen, ja me petettiin kaikki lupaukset, sillä aarretta me rakastettiin enemmän.

Minun aarteeni...


_____________________

Tällainen tämä. Vähän erikoinen ehkä, mutta toivottavasti tykkäätte :)
Viimeksi muokannut melian, Su Elo 13, 2006 1:12 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Lyhyt ja ytimekäs :) Meikäläinen piti tästä aika paljon, tämä oli hyvin ja klonkkumaisesti kirjoitettu. Ja oli oikeastaan lohduttavaa lukea että tämäkin kurja otus on joskus saanut rakkautta osakseen. Kaunista kaunista, ja samalla surullista. Mitäs muuta voisin nyt tästä mainita,paniikki iskee...sori,ei tuu mitään mieleen(mä oon surkee palautteen antaja)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Meriadoc
Örkki
Viestit: 44
Liittynyt: Pe Helmi 17, 2006 9:21 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Meriadoc »

Luin ja tykkäsin. Kai jotenkin lohdullista että Smeagolillakin on ollut joskus jotain hyvää, joku joka välittää. Mukava klonkkumainen tyyli, joka säilyy hienosti läpi tekstin. Hienoja kuvauksia ja kaikkea. Äh, minä en tosiaan osaa kuin toistaa muita :D

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Tämä on kuule aivan ihana ficci, minä rakastuin tähän ihan täysillä. ^^ Tuo sinun kerrontapasi on aivan täysin Klonkkua; sinun käyttämäsi sanat sopivat sen suuhun ja tämä ficci kuulostaa Klonkulta, se on mnusta tosi hieno taito että osaa kirjoittaa kuulostaen joltakin tietyltä henkilöltä. ^^ Ja muutenkin tämän idea on hieno; tästä näkyy niin hyvin mitä sormus Smeagolille merkitsi ensi hetkestä alkaen; sen jälkeen sille ei enää ollut olemassa mitään muuta. Todella kaunis ficci, tämä oli herttainen, haikea ja surullinen samaan aikaan - niitä tunteita se ainakin minussa herätti. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Tämä on hieno ficci :) Smílan olet kuvaillut aivan ihanasti Klonkun silmien kautta:

"Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre... "
(Minä en viitsi lainata enempää kuin tämän, mutta tosiaan, Keltaisen kasvon jälkiä poskilla ja nenässä -niin pientä ja suloista ja ihanaa :wink:)

Tekstisi vaikutti tosiaan hyvin klonkkumaiselta. Tässä oli tosi suloisenkirpeä ja surullisenkaunis tunnelma, samoin ilmaukset olivat erittäin kauniita ^^ Voi Sméagolia.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Suloista. Klonkku on niin ihana, mukavaa kun joku kirjoittaa siitä. Ja vielä Klonkku tyyliin. Ehana ehana ehana<3.

Anteeksi, en osaa sanoa nyt mitään tähdellistä.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Viesti Kirjoittaja melian »

Kiitos kaikille kommenteista :D Yritin tosiaan saada siihen sitä klonkkumaisuutta ja katkeransuloisuutta. Ja sitä, että kun Klonkku saa Sormuksen käsiinsä, se ei ajattele enää mitään muuta.

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Luin tämän kyllä jo keskiviikkona, mutta en taas millään ehtinyt kommentoimaan kuin vasta nyt. Oikeastaan minulla ei taida olla mitään uutta sanottavaa, mutta joka tapauksessa, tämä oli minustakin oikein söpö pikku ficci ja idea oli hieno. En olekaan Klonkku-aiheisia ficcejä ennen lukenut... Klonkun puhetapa välittyy tästä jutusta kyllä todella onnistuneesti.

Ei varmaan moni tule ajatelleeksi, että Klonkkukin olisi voinut joskus kokea rakkautta, mutta miksipä ei? Eihän se aina ollut Klonkku... Sääli, että Sormus sitten tuli ja vei Sméagolimme kaiken huomion. :(
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Kun me nähtiin sen kulta, me unohdettiin Smílan tukka, ja me unohdettiin Keltaisen Kasvon lämpö ja kirsikankukat ja suudelmat, sillä nyt meillä oli suurempi aarre ja uusi rakkaus.

Kuule, minulla melkein on kyyneleet silmissä. Tämä oli todella surullinen ficlet. Ikäänkun jostakin syvemmältä Sméagolista, sieltä missä se on ehkä vähemmän mätä kuin pinnalta, olisi kummunnut tällainen muisto. Ihan niinkuin se olisi jupissut itsekseen kalliolle, taivaalle ja hiekalle. Minä ihan näen ne kuluvat rääsyt sen päällä, ne silmät jotka pikkuhiljaa riutuu ja alkaa muuttua sellaisiksi kuin Klonkulla on. "Ja me itkettiin, aarre, me itkettiin maailman julmuuden vuoksi." Tuo nousi mieleen elokuvista.

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Täytyy nyt tulla vielä uudestaan kommentoimaan. Elenya ilmaisia asian juuri niinkuin se on, melkein tuli kyyneleet silmään jo pelkästä kommentista ja kun luin ficciäsi sieltä täältä vielä uudestaan<3. Se vaan on jotain niin...<3 Klonkku on eräitä lempihahmojani erilaisuutensa takia ja rakastan kohtia joissa Tolkien on kuvaillut sitä hyvää joka siinä oli vielä jäljellä (varsinkin Lukitarin luolan lähistöllä).

Sméagol, tiedäthän että rakastamme sinua? :roll:

Ja tietysti sinun ficciäsi. :)
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas »

Aivan oli ihana. Lyhyt mutta kaiken riisuva.
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Starelma
Örkki
Viestit: 2
Liittynyt: Ma Heinä 10, 2006 9:24 pm
Paikkakunta: Eura/Tampere

Viesti Kirjoittaja Starelma »

Kauheeta, tämähän oli hieno! En ole ikinä ennen tullut ajatelleeksikaan tuota puolta Klonkusta, eikä tämän pätkän jälkeen enää taida tarvitakaan. Ihan ihana.

Tämä oli lyhyt, mutta lyhyenä juurikin sellainen kuin pitikin. Sait tuohon sellaisen mukavan puolittain haikean tunnelman ja selkeän muistonolon. Muutenkin, tuossa oli vahvaa ja hienoa tunnelmaa, kaikessa lyhyydessäänkin. Hienoa hienoa.

Sait tosiaan tuon pysymään niin Klonkkuna alusta loppuun kuin hiukankin. Ei varmaan ole ihan kevyttä kirjoitella Klonkun puhetyylillä kokonaista tekstiä vieläpä onnistuenkin siinä mainiosti! Ihan täydet pisteet, tosiaan. Ja muutenkin kuin puhetyylin takia tämä tuntui olevan todella IC.

Smíla oli toimiva oma hahmo, sopi tähän kaikin puolin. Hän jäi aika ohueksi ja etäiseksi, mutta ohut ja etäinen hän taisi tuossa vaiheessa olla jo Klonkullekin. Sellainen kaukainen ja hehkuva muisto...kyllä. Toimiitoimii. Sitten tuo, kuinka kuvasit Sormuksen syrjäyttävän hänet. Ihan juurikin nappiin kirjoitit. Ja tuo rakkauden pohdinta ja kaikki. Hyvä.

Noniin, teksti oli lyhyt, joten eipä venytetä kommenttiakaan enempää, mutta kiitos loistavasta lukukokemuksesta!

tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin!

Tässä oli Klonkku tavoitettu niin hyvin, ja tarinana tuo että Smeagolilla olisi ollut suuri rakkaus jonka sormus tuhosi, on niin uskottavaa että voisi ihan hyvin kuulua itse herra Tolkienin kirjoihin. Hienoa. Kertakaikkiaan.

Avatar
Leeloo
Örkki
Viestit: 52
Liittynyt: La Syys 09, 2006 8:05 pm
Paikkakunta: Rohan

Viesti Kirjoittaja Leeloo »

Aww, ihana Sméagol... <3 Ja aivan ihana ficci, juuri sopivan pituinenkin. Kiva kuvitella hassu Sméagol rakastuneena. Aww.
Ja sormuksen "saapuminen" oli hienosti kuvattu.

Aww. Ihana ficci. Hyvin kirjoitettu.
But I wanted to ride the pony!

Meron >> Leeloo

Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Oih.

Erittäin epätavallinen, mutta sitäkin parempi. Hyvä idea! Ficlet on tosi kaunis ja koskettava, ja todellakin tuntuu kuin Klonkku itse olisi todella kertonut tämän. Tunntuu hölmöltä, että sellainenkin otus on voinut olla rakastunut, kun kuvittelee Klonkun ulkomuotoa, mutta sehän oli ennen Sormusta.
Ah, niin ihana. Kiitos tästä.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.

Vastaa Viestiin