Aarre
Aarre
Title: Aarre
Author: melian
Rating: G
Pairing: Sméagol / Smíla
Genre: Romance, Mary Sue, lievä OOC, Ficlet
Warnings: Jos et halua nähdä Klonkkua romanttisena, tämä ficci ei ole sinua varten
Disclaimer: Muut hahmot, paitsi Smíla, ovat Tolkienin
Summary: Klonkku muistelee nuoruutensa päiviä ja ensirakkauttaan
A/N: Eka romanttinen ficcini...
Feedback: Kyllä kiitos!
Aarre
Minun aarteeni... minun rakkaani... minun oma aarteeni...
Me oltiin nuoria, aarre, kun rakastuttiin ensimmäistä kertaa. Valkeat kasvot loistivat taivaalla ja vesi pulputti joessa...
Me oltiin Deagolin kanssa pyytämässä fisssuja, kun me käännettiin päätä ja nähtiin Smíla! Smílalla oli kultainen tukka ja pilkkuja nenällä ja poskilla, Keltaisen Kasvon jälkiä. Me unohdettiin fisssut ja juostiin kosteassa ruohossa Smílan luo. Se hymyili ja me hymyiltiin kanssa, aarre, ja me käveltiin pitkin joen vartta, kunnes Smílan piti mennä.
Ja heti huomenna, kun Keltainen Kasvo kipusi taivaalle, me tavattiin samassa paikkaa. Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre...
Me puheltiin ja lauleltiin ja syötiin villiomenia, ja me oltiin onnellisia. Onnellisia, aarre! Ja me saatiin ensisuudelma, ja me oltiin rakastuneita.
Se polttaa! Se hyytää! Rakkaus aina sattuu. Kun Smíla oli suruissaan tai vihainen, oltiin mekin. Me luvattiin aina olla lohduttamassa, eikä koskaan satutettaisi Smílaa.
"Olet minun aarteeni..."
Me käveltiin isoäidin kirsikkapuiden alla ja nukuttiin yöt joen rannassa. Me istuskeltiin koivumetsässä ja puhuttiin tai oltiin ihan hiljaa. "Älä ikinä lähde", se pyysi ja katsoi kauniilla silmillään, ja me suudeltiin Smílaa otsalle ja vannottiin, että aina oltaisiin sen luona. Se painoi päänsä meidän olkapäälle ja me kuunneltiin lintujen laulua, kun me ei vielä sitä oltu unohdettu.
Ja kun Keltainen Kasvo oli kuumimmillaan, me lähdettiin veneilemään. Smíla nauroi ja me naurettiin ja puhuttiin kaikkea, sillä Smílalle pystyi kertomaan kaikki salaisuudet, aarre.
Sitten tuli meidän syntymäpäivä, aarre. Ja se tuli meille, se kuuluu meille, meidän syntymäpäivälahja. Kun me nähtiin sen kulta, me unohdettiin Smílan tukka, ja me unohdettiin Keltaisen Kasvon lämpö ja kirsikankukat ja suudelmat, sillä nyt meillä oli suurempi aarre ja uusi rakkaus. Ja me piilouduttiin Smílalta, kun laitettiin Sormus sormeen, ja me petettiin kaikki lupaukset, sillä aarretta me rakastettiin enemmän.
Minun aarteeni...
_____________________
Tällainen tämä. Vähän erikoinen ehkä, mutta toivottavasti tykkäätte
Author: melian
Rating: G
Pairing: Sméagol / Smíla
Genre: Romance, Mary Sue, lievä OOC, Ficlet
Warnings: Jos et halua nähdä Klonkkua romanttisena, tämä ficci ei ole sinua varten
Disclaimer: Muut hahmot, paitsi Smíla, ovat Tolkienin
Summary: Klonkku muistelee nuoruutensa päiviä ja ensirakkauttaan
A/N: Eka romanttinen ficcini...
Feedback: Kyllä kiitos!
Aarre
Minun aarteeni... minun rakkaani... minun oma aarteeni...
Me oltiin nuoria, aarre, kun rakastuttiin ensimmäistä kertaa. Valkeat kasvot loistivat taivaalla ja vesi pulputti joessa...
Me oltiin Deagolin kanssa pyytämässä fisssuja, kun me käännettiin päätä ja nähtiin Smíla! Smílalla oli kultainen tukka ja pilkkuja nenällä ja poskilla, Keltaisen Kasvon jälkiä. Me unohdettiin fisssut ja juostiin kosteassa ruohossa Smílan luo. Se hymyili ja me hymyiltiin kanssa, aarre, ja me käveltiin pitkin joen vartta, kunnes Smílan piti mennä.
Ja heti huomenna, kun Keltainen Kasvo kipusi taivaalle, me tavattiin samassa paikkaa. Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre...
Me puheltiin ja lauleltiin ja syötiin villiomenia, ja me oltiin onnellisia. Onnellisia, aarre! Ja me saatiin ensisuudelma, ja me oltiin rakastuneita.
Se polttaa! Se hyytää! Rakkaus aina sattuu. Kun Smíla oli suruissaan tai vihainen, oltiin mekin. Me luvattiin aina olla lohduttamassa, eikä koskaan satutettaisi Smílaa.
"Olet minun aarteeni..."
Me käveltiin isoäidin kirsikkapuiden alla ja nukuttiin yöt joen rannassa. Me istuskeltiin koivumetsässä ja puhuttiin tai oltiin ihan hiljaa. "Älä ikinä lähde", se pyysi ja katsoi kauniilla silmillään, ja me suudeltiin Smílaa otsalle ja vannottiin, että aina oltaisiin sen luona. Se painoi päänsä meidän olkapäälle ja me kuunneltiin lintujen laulua, kun me ei vielä sitä oltu unohdettu.
Ja kun Keltainen Kasvo oli kuumimmillaan, me lähdettiin veneilemään. Smíla nauroi ja me naurettiin ja puhuttiin kaikkea, sillä Smílalle pystyi kertomaan kaikki salaisuudet, aarre.
Sitten tuli meidän syntymäpäivä, aarre. Ja se tuli meille, se kuuluu meille, meidän syntymäpäivälahja. Kun me nähtiin sen kulta, me unohdettiin Smílan tukka, ja me unohdettiin Keltaisen Kasvon lämpö ja kirsikankukat ja suudelmat, sillä nyt meillä oli suurempi aarre ja uusi rakkaus. Ja me piilouduttiin Smílalta, kun laitettiin Sormus sormeen, ja me petettiin kaikki lupaukset, sillä aarretta me rakastettiin enemmän.
Minun aarteeni...
_____________________
Tällainen tämä. Vähän erikoinen ehkä, mutta toivottavasti tykkäätte
Viimeksi muokannut melian, Su Elo 13, 2006 1:12 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Lyhyt ja ytimekäs Meikäläinen piti tästä aika paljon, tämä oli hyvin ja klonkkumaisesti kirjoitettu. Ja oli oikeastaan lohduttavaa lukea että tämäkin kurja otus on joskus saanut rakkautta osakseen. Kaunista kaunista, ja samalla surullista. Mitäs muuta voisin nyt tästä mainita,paniikki iskee...sori,ei tuu mitään mieleen(mä oon surkee palautteen antaja)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
-
- ... has left the building
- Viestit: 866
- Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
- Paikkakunta: juhannukseen asti Australia
Tämä on kuule aivan ihana ficci, minä rakastuin tähän ihan täysillä. ^^ Tuo sinun kerrontapasi on aivan täysin Klonkkua; sinun käyttämäsi sanat sopivat sen suuhun ja tämä ficci kuulostaa Klonkulta, se on mnusta tosi hieno taito että osaa kirjoittaa kuulostaen joltakin tietyltä henkilöltä. ^^ Ja muutenkin tämän idea on hieno; tästä näkyy niin hyvin mitä sormus Smeagolille merkitsi ensi hetkestä alkaen; sen jälkeen sille ei enää ollut olemassa mitään muuta. Todella kaunis ficci, tämä oli herttainen, haikea ja surullinen samaan aikaan - niitä tunteita se ainakin minussa herätti. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
-
- Puolituinen
- Viestit: 389
- Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
- Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot
Tämä on hieno ficci Smílan olet kuvaillut aivan ihanasti Klonkun silmien kautta:
"Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre... "
(Minä en viitsi lainata enempää kuin tämän, mutta tosiaan, Keltaisen kasvon jälkiä poskilla ja nenässä -niin pientä ja suloista ja ihanaa )
Tekstisi vaikutti tosiaan hyvin klonkkumaiselta. Tässä oli tosi suloisenkirpeä ja surullisenkaunis tunnelma, samoin ilmaukset olivat erittäin kauniita ^^ Voi Sméagolia.
"Smílalla oli vihreä mekko ja kukkia tukassaan, ja se oli melkein yhtä kaunis kuin aarre... "
(Minä en viitsi lainata enempää kuin tämän, mutta tosiaan, Keltaisen kasvon jälkiä poskilla ja nenässä -niin pientä ja suloista ja ihanaa )
Tekstisi vaikutti tosiaan hyvin klonkkumaiselta. Tässä oli tosi suloisenkirpeä ja surullisenkaunis tunnelma, samoin ilmaukset olivat erittäin kauniita ^^ Voi Sméagolia.
Vuoden Draamaficcaaja 2007
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
-
- Velho
- Viestit: 1099
- Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
- Paikkakunta: Minas Ithil
Luin tämän kyllä jo keskiviikkona, mutta en taas millään ehtinyt kommentoimaan kuin vasta nyt. Oikeastaan minulla ei taida olla mitään uutta sanottavaa, mutta joka tapauksessa, tämä oli minustakin oikein söpö pikku ficci ja idea oli hieno. En olekaan Klonkku-aiheisia ficcejä ennen lukenut... Klonkun puhetapa välittyy tästä jutusta kyllä todella onnistuneesti.
Ei varmaan moni tule ajatelleeksi, että Klonkkukin olisi voinut joskus kokea rakkautta, mutta miksipä ei? Eihän se aina ollut Klonkku... Sääli, että Sormus sitten tuli ja vei Sméagolimme kaiken huomion.
Ei varmaan moni tule ajatelleeksi, että Klonkkukin olisi voinut joskus kokea rakkautta, mutta miksipä ei? Eihän se aina ollut Klonkku... Sääli, että Sormus sitten tuli ja vei Sméagolimme kaiken huomion.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Kun me nähtiin sen kulta, me unohdettiin Smílan tukka, ja me unohdettiin Keltaisen Kasvon lämpö ja kirsikankukat ja suudelmat, sillä nyt meillä oli suurempi aarre ja uusi rakkaus.
Kuule, minulla melkein on kyyneleet silmissä. Tämä oli todella surullinen ficlet. Ikäänkun jostakin syvemmältä Sméagolista, sieltä missä se on ehkä vähemmän mätä kuin pinnalta, olisi kummunnut tällainen muisto. Ihan niinkuin se olisi jupissut itsekseen kalliolle, taivaalle ja hiekalle. Minä ihan näen ne kuluvat rääsyt sen päällä, ne silmät jotka pikkuhiljaa riutuu ja alkaa muuttua sellaisiksi kuin Klonkulla on. "Ja me itkettiin, aarre, me itkettiin maailman julmuuden vuoksi." Tuo nousi mieleen elokuvista.
Kuule, minulla melkein on kyyneleet silmissä. Tämä oli todella surullinen ficlet. Ikäänkun jostakin syvemmältä Sméagolista, sieltä missä se on ehkä vähemmän mätä kuin pinnalta, olisi kummunnut tällainen muisto. Ihan niinkuin se olisi jupissut itsekseen kalliolle, taivaalle ja hiekalle. Minä ihan näen ne kuluvat rääsyt sen päällä, ne silmät jotka pikkuhiljaa riutuu ja alkaa muuttua sellaisiksi kuin Klonkulla on. "Ja me itkettiin, aarre, me itkettiin maailman julmuuden vuoksi." Tuo nousi mieleen elokuvista.
Täytyy nyt tulla vielä uudestaan kommentoimaan. Elenya ilmaisia asian juuri niinkuin se on, melkein tuli kyyneleet silmään jo pelkästä kommentista ja kun luin ficciäsi sieltä täältä vielä uudestaan<3. Se vaan on jotain niin...<3 Klonkku on eräitä lempihahmojani erilaisuutensa takia ja rakastan kohtia joissa Tolkien on kuvaillut sitä hyvää joka siinä oli vielä jäljellä (varsinkin Lukitarin luolan lähistöllä).
Sméagol, tiedäthän että rakastamme sinua?
Ja tietysti sinun ficciäsi.
Sméagol, tiedäthän että rakastamme sinua?
Ja tietysti sinun ficciäsi.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Kauheeta, tämähän oli hieno! En ole ikinä ennen tullut ajatelleeksikaan tuota puolta Klonkusta, eikä tämän pätkän jälkeen enää taida tarvitakaan. Ihan ihana.
Tämä oli lyhyt, mutta lyhyenä juurikin sellainen kuin pitikin. Sait tuohon sellaisen mukavan puolittain haikean tunnelman ja selkeän muistonolon. Muutenkin, tuossa oli vahvaa ja hienoa tunnelmaa, kaikessa lyhyydessäänkin. Hienoa hienoa.
Sait tosiaan tuon pysymään niin Klonkkuna alusta loppuun kuin hiukankin. Ei varmaan ole ihan kevyttä kirjoitella Klonkun puhetyylillä kokonaista tekstiä vieläpä onnistuenkin siinä mainiosti! Ihan täydet pisteet, tosiaan. Ja muutenkin kuin puhetyylin takia tämä tuntui olevan todella IC.
Smíla oli toimiva oma hahmo, sopi tähän kaikin puolin. Hän jäi aika ohueksi ja etäiseksi, mutta ohut ja etäinen hän taisi tuossa vaiheessa olla jo Klonkullekin. Sellainen kaukainen ja hehkuva muisto...kyllä. Toimiitoimii. Sitten tuo, kuinka kuvasit Sormuksen syrjäyttävän hänet. Ihan juurikin nappiin kirjoitit. Ja tuo rakkauden pohdinta ja kaikki. Hyvä.
Noniin, teksti oli lyhyt, joten eipä venytetä kommenttiakaan enempää, mutta kiitos loistavasta lukukokemuksesta!
Tämä oli lyhyt, mutta lyhyenä juurikin sellainen kuin pitikin. Sait tuohon sellaisen mukavan puolittain haikean tunnelman ja selkeän muistonolon. Muutenkin, tuossa oli vahvaa ja hienoa tunnelmaa, kaikessa lyhyydessäänkin. Hienoa hienoa.
Sait tosiaan tuon pysymään niin Klonkkuna alusta loppuun kuin hiukankin. Ei varmaan ole ihan kevyttä kirjoitella Klonkun puhetyylillä kokonaista tekstiä vieläpä onnistuenkin siinä mainiosti! Ihan täydet pisteet, tosiaan. Ja muutenkin kuin puhetyylin takia tämä tuntui olevan todella IC.
Smíla oli toimiva oma hahmo, sopi tähän kaikin puolin. Hän jäi aika ohueksi ja etäiseksi, mutta ohut ja etäinen hän taisi tuossa vaiheessa olla jo Klonkullekin. Sellainen kaukainen ja hehkuva muisto...kyllä. Toimiitoimii. Sitten tuo, kuinka kuvasit Sormuksen syrjäyttävän hänet. Ihan juurikin nappiin kirjoitit. Ja tuo rakkauden pohdinta ja kaikki. Hyvä.
Noniin, teksti oli lyhyt, joten eipä venytetä kommenttiakaan enempää, mutta kiitos loistavasta lukukokemuksesta!
-
- Puolituinen
- Viestit: 250
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
- Paikkakunta: Edoras
Oih.
Erittäin epätavallinen, mutta sitäkin parempi. Hyvä idea! Ficlet on tosi kaunis ja koskettava, ja todellakin tuntuu kuin Klonkku itse olisi todella kertonut tämän. Tunntuu hölmöltä, että sellainenkin otus on voinut olla rakastunut, kun kuvittelee Klonkun ulkomuotoa, mutta sehän oli ennen Sormusta.
Ah, niin ihana. Kiitos tästä.
Erittäin epätavallinen, mutta sitäkin parempi. Hyvä idea! Ficlet on tosi kaunis ja koskettava, ja todellakin tuntuu kuin Klonkku itse olisi todella kertonut tämän. Tunntuu hölmöltä, että sellainenkin otus on voinut olla rakastunut, kun kuvittelee Klonkun ulkomuotoa, mutta sehän oli ennen Sormusta.
Ah, niin ihana. Kiitos tästä.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?
Ava made by me.