Aina luonasi, missä sitten oletkin

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Aina luonasi, missä sitten oletkin

Viesti Kirjoittaja Nerwen » To Kesä 08, 2006 2:54 pm

Author: Nerwen
Rating: Enpäs mene sanomaan.. olen huono tässä… voisi olla G.
Pairing: Ottakaa itse selvää, taidan olla nyt vähän ilkeä.
Genre: Romance
Warnings: kaipausta… Jos siitä nyt on syytä varoittaa
Disclaimer: Kaikki hahmot ovat kunnioitettavan professori Tolkienin luomia, ja itse vain pidän hieman hauskaa hahmojen kustannuksella.
Summary: Tällainen melko lyhyt tunnelmannostatuspätkä, jossa eräs naishenkilö kaipaa rakastaan…
A/N: Ensimmäinen ficcini täällä. Hyvät tunnelmat, ainakin vielä. Tässä voi sitten jotain virheitä olla, ei katsokaas ollut betaa. En ainakaan löytänyt samantyylistä ficciä muualta, mutta jos tästä on jo kirjoitettu, ilmoitelkaahan, jookos?
Feedback: Kyllä kiitos! Vaikka ette tykkäisikään, älkää silti ihan maanrakoon haukkuko. Täällä ei sitä kyllä taideta hyväksyä. Mutta rakentavan palautteen perään kyllä ymmärrän.

Sitten itse kirjoitukseni.

Aina luonasi, missä sitten oletkin

Rakkaani. Sanat eivät riitä kertomaan, miten sinua kaipaan. Kuin kylmät, kovat kourat yrittäisivät repiä sydämeni irti.

Katson ulos ikkunastani ja näen kauniin laakson ja virtaavaa vettä. Mutta niidenkään kauneus ei saa minua kaipaamaan näin. Näen myös taivaan, jota tähden kirjovat kuin hopeiset kastepisarat ruohikkoa. Näen saman taivaan, joka kaartuu sinunkin ylläsi, missä päin Keski-Maata oletkaan. Se saa minut surulliseksi. Vaikka olet kaukana, olet yhtä lähellä noita tähtiä kuin minä.

Mikset voi olla täällä luonani? Kaipaan silmiesi lämpöä. Kaipaan kosketustasi. Olemme olleet erossa ennenkin, mutta nyt pelkään puolestasi enemmän kuin koskaan. Tämä tehtävä on vaarallisempi kuin muut, joihin olet elämäsi aikana joutunut. Isä yrittää lohduttaa, mutta turhaan. Hän saa minut kaipaamaan läsnäoloasi vielä enemmän puhuessaan siitä, että sinäkin kuolet joskus. Hän haluaa, että unohdan sinut ja lähden Meren yli. Mutta en voi. En pysty jättämään sinua. Pelkkä ajatus hellistä kosketuksistasi saa minut pysymään täällä. Tällaista tuskaa en ole ennen kokenut.

Veljeni lähtivät perääsi joitakin päiviä sitten. Ovatko he jo luonasi? Entä miten itse voit? Olisitpa täällä. Kertomassa, miten paljon minua rakastat. Kietomassa kätesi ympärilleni. Turvaamassa tämän hetken. Lohduttamassa minua, kun suren maailman pahuutta. Mutta nyt olet turvaamassa tulevaisuutta. Henkesi uhalla. Niiden takia, jotka jäävät elämään jos itse tuhoudut tehtävän aikana. Näenkö sinua enää koskaan?

Sanoit minulle kerran, että meidän aikamme koittaa vielä. Sitten kun maailmassa on vähemmän pahaa. Sitten tulet hakemaan minut ja saamme olla yhdessä päiviesi loppuun asti. Niin, päiviesi loppuun asti. Niin sinä sanoit. Mutta entä sitten, kun olet poissa? Isäni sanoo, että kuolevaisuutesi takia minun on unohdettava sinut. Muuta en voi. En pysty. Kaipaan sinua liikaa. Rakastan sinua liikaa. Pitäisikö minun luopua eldarin elämästä vuoksesi? Sanoit minulle, että aikamme koittaa. Mutta mistä tiedät sen? Entä jos et enää palaa? Olet elossa. Tunnen sen. Mutta kuinka kauan? Näenkö sinut vielä joskus? Viimeisen kerran. Toivon, että voisimme tavata vielä viimeisen kerran.

Tunnen lämpimän kyyneleen poskellani. Jos olisit täällä, pyyhkisit sen pois ja vetäisit minut lämpimään syleilyysi. Saanko enää koskaan tuntea sitä?
Jos suljen silmäni, näen sinut. Sinut kumartumassa puoleeni. Sinut painamassa suudelman huulilleni. Ehkä viimeisen kerran.

Lupasit, että tulisit takaisin, vaikka tiesit, miten vaarallinen tehtävä on. Et ollut varma, tulisitko takaisin, pysyisitkö hengissä. Silti sanoit, että tulet takaisin. Sanoit aikamme koittavan vielä. Mitä tarkoitit, rakkaani? Näenkö sinua enää koskaan? Lupasit minulle, Estel, Elessar, Aragorn Arathornin poika, Isildurin perillinen. Mutta pystytkö täyttämään lupauksesi? Palaathan vielä luokseni? Palaa, ennen kuin isäni pakottaa minut lähtemään. Koittaahan aikamme vielä? Tunnetko kaipaukseni? Olet aina mielessäni, rakkaani.

Samaan aikaan Dunhargissa Aragorn tunsi äkillisen kaipuun sisimmässään. Hän katsoi tähtien täyttämälle taivaalle ja ajatteli Arwenia, rakastettuaan.
”Yritän pitää lupaamani”, mies mutisi hiljaa taivaalle, tähtiä kohti katsoen.

*The end*

A/N: Tässä tämä sitten oli. Palautetta pyytelen!
Viimeksi muokannut Nerwen, Pe Maalis 09, 2007 4:05 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » To Kesä 08, 2006 9:42 pm

Voi nyyh :cry: Suloista, tykkäsin aivan mielettömästi. Satun nyt olemaan tälläinen Aragorn&Arwen höperö :oops: Virheitä en bongannut paitsi joitan pieniä kirjoitusvirheitä.Tämä ficci sai minut samaan aikaan haikealle mutta myös hyvälle tuulelle :) Tekisi mieli lainata koko pätkää mutta tässä pari lempikohtaani:
Olisitpa täällä. Kertomassa, miten paljon minua rakastat. Kietomassa kätesi ympärilleni. Turvaamassa tämän hetken. Lohduttamassa minua, kun suren maailman pahuutta. Mutta nyt olet turvaamassa tulevaisuutta. Henkesi uhalla. Niiden takia, jotka jäävät elämään jos itse tuhoudut tehtävän aikana. Näenkö sinua enää koskaan?
Siis voi elämä, ihanaa!Juuri sopivan suloista ja pehmoista kaipuuta.
Isäni sanoo, että kuolevaisuutesi takia minun on unohdettava sinut. Muuta en voi. En pysty. Kaipaan sinua liikaa. Rakastan sinua liikaa.
Minä sulan tähän paikkaan.
Tunnen lämpimän kyyneleen poskellani. Jos olisit täällä, pyyhkisit sen pois ja vetäisit minut lämpimään syleilyysi. Saanko enää koskaan tuntea sitä?
Jos suljen silmäni, näen sinut. Sinut kumartumassa puoleeni. Sinut painamassa suudelman huulilleni. ehkä viimeisen kerran.
Olen sanaton. Kiitos tästä! (tämä nyt meni jo vähän ihkuttamisen puolelle, mutta antakaa anteeksi, olen parantumaton romantikko)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

memento
Puolituinen
Viestit: 274
Liittynyt: Ma Tammi 30, 2006 5:14 pm
Paikkakunta: äidin kasvimaalla, raparperin alla

Viesti Kirjoittaja memento » To Kesä 08, 2006 11:44 pm

Nättiä ja haikeaa. Hyvää kerrontaa, tuntuu siltä että itse seuraisi vain vierestä jostain usvan takaa.
Mykistyin monessa kohdassa. Tälläisiä ficcejä lukee ihan mielellään. Mie tykkäsin. Kiitoksia, että laitoit tämän esille.
"minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin"

melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Viesti Kirjoittaja melian » Pe Kesä 09, 2006 11:23 am

Ficci oli kaunis ja surullinen, ja tykkäsin erityisesti tuosta lopussa. Ehkä tässä oli vähän liikaa tällaista saman asian toistoa, esim. "Näemmekö enää koskaan?"- lause tuntui löytyvän monestakin kohtaa... mutta kaunis oli <3
urpå

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Pe Kesä 09, 2006 11:31 am

Kiitos kommenteista Andune, memento ja melian. Melian: tiedän, että sitä lausetta tuli toistettua, mutta se oli oikeastaan tarkoitus... En tiedä miksi, mutta siihenhän tämä oikeastaan perustui: kaipaukseen ja siihen epävarmuuteen, näkeekö toista enää ikinä. Tämä oli taas niitä minun "yötarinoitani", jotka syntyvät yleensä kymmenen jälkeen illalla sängyssä maaten ja käsin kirjoittaen vihkooni. Tämä oli ehkä tuotoksista paras, kiva että joku on lukenut ja tykännyt! *halaa jokaista kiittäen* Tällaista kommenttia on ihana lukea. Kiitos! Ohhoh. Tulipas tästä pitkä. :oops:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Pe Kesä 09, 2006 6:56 pm

Ihanaa lukea taas Arwen ja Aragorn-jutta ja kerrankin Arwenin kannalta. Mukavan haikean kaipaava. Pidin. :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Pe Kesä 09, 2006 9:09 pm

Joo tämä oli oikein nätti ja erinomainen ensimmäiseksi ficiksi. Hyvää, huolellista ja selkeää tekstiä.

Pitää kyllä sanoa, että minä vieläkin vähän ihmettelen, että mitä se Arwen oikein näki Aragornissa, vaikka olen tätä aihetta itsekin vähän miettinyt viime aikoina. Järkevää selitystä en kyllä keksi, joten tyydyn siihen, että se kaikki oli kohtalon määräämää.

Pidin tuosta lopusta, jossa Aragorn tavallaan aistii Arwenin kaipauksen. Se tuntui jotenkin hyvin Tolkienmaiselta. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya » Pe Kesä 09, 2006 10:34 pm

Mithrellas, minulla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. *kuolaa ja ajattelee samalla seinällään olevaa Aragorn- julistetta*

Ja sitten tähän ficciin. ^^
Kieli oli varsin huolellista ja kuvailu erittäin kaunista. Jotenkin en kuitenkaan ehtinyt syventyä tähän Arweniin lukiessani tätä. Jotkut lauseet olivat kuitenkin hiukan liiankin lyhyitä, ja jotkut tuntuivat tarpeettomilta. Niitä voisi ehkä tähdentää esim. rivinvaihdoilla tms.
Pidin kuitenkin ficistäsi erittäin paljon, varsinkin tämä kohta oli kaunista:

Jos suljen silmäni, näen sinut. Sinut kumartumassa puoleeni. Sinut painamassa suudelman huulilleni.

Kiitos tästä. ^^

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » Su Kesä 11, 2006 11:30 pm

Nerwen Nennuseni, nyt kumarrat lattiaan asti ja vuoatat kiitoksiasi maailman loppuun asti, olet saanut hienoa, hyvää palautetta tälläisiltä henkilöiltä! *vilkuilee Piratessen ja muiden suuntaan*

Luin tämän jo aikoja sitten, mutta ei ollut aikaa jäädä kommentoimaan ^___^. Oikeastaan voisin sanoa samat sanat kuin muut, rakentavasta palautteesta ja muustakin. Ei ehkä ihan täydellistä Arewnia, mutta kuitenkin. Kaunis.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ma Kesä 12, 2006 12:59 pm

*Kumartaa lattiaan asti ja kiittä jokaista vielä kerran* No, Fea ystäväni, oletko nyt tyytyväinen? Tosiaan, kiitos kiitos! Tämä taisi olla parempi kuin ajattelinkaan, ja epäröin pitkään ennen kuin laitoin sen tänne. Taisi juttu kannattaa silti :D Hienoa, jos tykkäsitte! *Kiittää vielä ja kumartaa uudemman kerran ennen poistumistaan*
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » Pe Kesä 16, 2006 9:16 pm

Nerwen kirjoitti:Tämä oli taas niitä minun "yötarinoitani", jotka syntyvät yleensä kymmenen jälkeen illalla sängyssä maaten ja käsin kirjoittaen vihkooni.
Täällä toinen samanlainen. Koulu alkaa seuraavana aamuna 8, kello lähenee puolta 11 ja sitten se tulee:idea. Äkkiä vihko ja kynä esiin ja kirjoittamaan. Hyvällä lykyllä pääsee 11 nukkumaan. Jos ideaa ei ole purkanut paperille, ei saa unta nimimerkillä kokemusta on
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy » Pe Maalis 02, 2007 9:08 pm

Nerwen kirjoitti:Tunnen lämpimän kyyneleen poskellani. Jos olisit täällä, pyyhkisit sen pois ja vetäisit minut lämpimään syleilyysi. Saanko enää koskaan tuntea sitä?
Jos suljen silmäni, näen sinut. Sinut kumartumassa puoleeni. Sinut painamassa suudelman huulilleni. Ehkä viimeisen kerran.
Oih, tämä oli niin ihana :cry:
Newran kirjoitti:Isäni sanoo, että kuolevaisuutesi takia minun on unohdettava sinut. Muuta en voi. En pysty
.
Niisk, nyyh ;(

Tämä oli tosi kaunis! :)
Nerwen kirjoitti:Sinut painamassa suudelman huulilleni. ehkä viimeisen kerran.
Eikä kirjoitusvirheitäkään ollut kuin yksi: yksi pikku e-kirjain lauseen alussa, tässä kohtaa.

Kauniita kuvauksia, kaunis, lyhyt. Tykkäsin, kuten varmaan huomasit. ^___^ Ja muuten: aivan ykkönen paritus! Arwen ja ragorn, he vain ovat se.. he saavat kyyneleet virtaamaan tarinassa kuin tarinassa ^^



Terv. Silvery, vastavuoroisuuden nimissä (osaksi siis vain) :wink:[/quote]
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Maalis 03, 2007 3:00 pm

Kiitos Silvertiggy! Ihanaa että tämä vanha juttu saa kommentteja..

En oikein tiedä mitä muuta sanoa, kuin kiitos. Kävin korjaamassa virheen... :roll: Niiltä ei kukaan välty. Hyvä että huomautit!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » La Maalis 03, 2007 3:23 pm

Äh, minä muistan kun sinä laitoit tämän ficin tänne kesällä (jolloin minä en ehtinyt edes ajatella ficcejä ^^) ja ajattelin että tuo minun pitää lukea sitten kun minulla on aikaa, ja nyt minä huomasin tämän tässä sivun kärjessä, joten nyt se kommentti lopultakin tulee ^^

Kaunis tämä oli, minä pystyn ihan täysin kuvittelemaan että tällaisia ajatuksia on liikkunut Arwenin mielessä sinä aikana jolloin kukaan ei tiennyt miten sota päättyisi eikä kukaan voinut olla varma kuka siitä sodasta selviytyy. Tässä oli kauniita ajatuksia, kuten tuo miten molemmat näkevät saman taivaan ja samat tähdet, ja miten Elrondin vakuutuksilla Aragornin kuolevaisuudesta on täysin päinvastainen vaikutus Arweniin - jos yhteisten päivien määrä on rajattu, täytyy olla tuskaa viettää edes osaa niistä erillään. Tuo lopetus oli suloinen; äkillinen hyppäys Aragorniin ajattelemassa Arwenia, siitä tuli sellainen "toisilleen tarkoitetut" -olo. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu » La Maalis 03, 2007 10:26 pm

Voi kökkö, tällaisia ficcejä ei saisi lukea kun koneelta alkaa juuri soida surullista musaa lukemisen loputtua ja muutenkin on omaa kultaa ikävä ja möö.
Niin, varmaan arvaat että onnistuit tekemään vaikutuksen. *naur* ^^ Tämä oli oikein kaunis, kuvaa hyvin sitä varmasti repivää tunnetta jota Arwen kokee kun Aragorn on poissa... Joissain kohti tekstiä lauseet olivat vähän tökkiviä ja lyhyitä, varsinkin neljännessä kappaleessa. Se ei kuitenkaan muuta tämän tekstin kauneutta juuri, tekee siitä ehkä enemmän ajatusvirta- tai päiväkirjamaisen? ^^
Lopetus oli minustakin ihana, sellainen... ikään kuin näiden kahden ajatukset olisivat kohdanneet toisensa ja he olisivat hetken olleet toistensa luona. Tavallaan. Oikein kaunista <3

Juu, oikein hieno pätkä, kiitos tästä. ^^
(ai ja otsikkoon se ikäraja vielä! ;)
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Vastaa Viestiin