Thorongil, pohjoisen muukalainen (Epilogi 14.1. VALMIS)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ti Tammi 23, 2007 4:26 pm

Narbeleth, mukavaa, että olet jaksanut lukea, kiitän kommentistasi :D Ilahduttaa, kun näkee oman juttunsa saaneen palautetta.

Hmmh... Mitäs tässä nyt sitten... Koominen? En oikein tajua, anteeksi (olen kaiketi tänään hieman hidas...).

No juu, kyllä Ciraél rakastui, muttei yhtä pahasti, ja piti Thorongilille yhä paikkaa sydämessään kaiken jälkeenkin, noin vain oikaistakseni... Mutta en minäkään olisi kyseisen herran jäkenn kyennyt muita edes katsomaan, totta mikä totta...

Kiitos vielä kommentistasi!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Ke Tammi 24, 2007 7:13 pm

Pääsempä minäkin vihdoin kommentoimaan. Moni on ehtinyt jo ottaa esille niitä asioita, mistä olisin jotain halunnut sanoa. (voi ääh, kaikki kommenttini taitavat alkaa nykyään näin...)

Onnittelut ensimmäiseksi tarinan loppuun saattamisesta! *haliruttaus* Se on minusta niin kovin hienoa, kun tarinan saa kasaan, sille arvoisensa lopun ja viimeisen pisteen. Itsellä kun tarinat meinaavat rönsyillä, niin kunnioitan ihan suunnattomasti sitä, että sen todella saa loppuun. Niin haikeaa kuin se onkin, mutta niin ihanaa!

Sitten pikkuisen nillitystä. Se örkkihyökkäys! voi rähmä, kun minua jäi häiritsemään se. Luulisi niinä aikoina olleen vartiomiehiä vähän joka niemen nyppylällä ja varsinkin asuinalueiden liepeillä. En jotenkin osaa ajatella, että rohanilaiset jättäisivät kylänsä, hevosensa ja perheensä noin vain vartioimatta ja suojelematta. Se kohtaus tuntui hieman heikolta, mutta itse taistelun kuvaaminen sinulta kyllä sujui. Hyvä, että Goldwinesta päästiin. Varsinainen kyykäärme koko tyyppi.

Hienoa, että Eordan ja Cirael saivat toisensa. Sain kunnon aww-kohtauksen kun saatoit heidät vihdoin yhteen. Ja kun lopussa kävi vielä ilmi, että he olivat vielä saaneet yhteisen lapsenkin. Hyvä, että asiat menivät hyvin(?) heidän kohdaltaan. Mutta mitä Eordanille kävi? Cirael kuoli, mutta entäs Eordan? Jäikö se leskeksi ja kasvatti yksin tyttärensä? Tahtoo tietää! Se oli symppis nuorimies.

pidin tuosta lopetuksesta paljon. Siitä mistä alkoi, siihen myös loppui. Carelin kuolema tuli kyllä vähän yöstä, mutta se ei hirveästi haitannut. Hieno tarina kyllä kokonaisuudessaan! Joko sillä on jo uusia ideoita? Sinun tarinoitasi olisi mukava lukea jatkossakin!
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ke Tammi 24, 2007 7:50 pm

Voi kiitos, Piratesse! *ruttii takaisin*


Se örkkihyökkäys... no, sen oli vain pakko tapahtua. En jaksa enää korjailla ja selitellä mitään, taisin huomata tämän jo aiemmin; miksi niitä örkkejä mukamas Rohanissa tuolloin oikein oli? En tiedä itsekään. Tämän ficin takia niitä vain oli oltava, joten laitoin ne hyökkäilemään. Yksi niistä harvoista kohdista, joissa toimin noin. :roll: Oikeasti, tulin vain ajatelleeksi, kun tuohon aikaanhan oli vielä rauhallistakin... Kylläpäs tämä juttu alkoi tökkiä. Ja ihan yhtäkkiä.. Vielä hetki sitten arvostin tätä aika paljonkin, enää en oikein tiedä mitä ajatella... Olen iloinen että se on ohi.

Eórdan... Unohdinko sen epilogista..? Voi ei! Pitipä kertoa hänestä se, että mies kuoli paria vuotta ennen sotaa... Näköjään kaikkien muutosten, joita tuo epilogi koki, takia unohdin kertoa tuon. Hyvä että kysyit, olen siitä iloinen!

Uusia ideoita on, draamapuolella jo yhden jutun kirjoitin, ja toinen, pidempi, muhii tuolla noin aivojen perukoilla puolivalmiiden ideoiden ja kohtauksen sekä jonkinlaisen pääidean sekasotkuna... Tosin sen kanssa menee aika paljon aikaa, voin sanoa jo nyt, ei minusta helpolla eroon pääse! Kiitos vielä, Piratesse, olet kommentoinut miltei kaikkia osia erikseen, olen kiitollinen saamastani palautteesta. Kiitos!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Ma Helmi 12, 2007 11:21 pm

No niin, nyt minä pääsen sanomaan jotain näistä lopuistakin luvuista. ^^ Ja ennen kuin unohdan; niin suuret onnittelut tämän loppuun saamisesta, pitkän ficin lopettaminen on hieno asia ja mahtava tunne! ^^ (Vaikka nämät onnittelut tuleekin näin jälkijunassa. ^^)

12. Luku: Ystäviä vain
Minä rakastin tuota kohtaa jossa Thorongil ilmestyi pelastamaan Ciraélin Goldwinelta - varsinkin sitä, jossa Ciraél mietti sen näyttävän samalta kuin muinaiset kuninkaat.

Tämän kasvoissa oli jotain ikiaikaista ja vanhaa, jotain, mikä tulisi säilymään.
Kauniisti sanottu! Ja hienoa että se hätkähdytti myös Goldwinea hetkeksi, vaikka se tointuikin nopeasti- minulla on ollut tämän ficin aikana hetkiä, jolloin olen pitänytkin Goldwinesta (esim. sen hevosen kuollessa), mutta minun sympatiat hävisi nyt kokonaan - väkivalta on sellaista mitä minä en sulata. :/

Ja Goldwine iski vyön alle Arwenilla. Tosin minä en mitään muuta siltä odotatkaan, jos se kerran siitä tietää, niin eihän sillä ole mitään syytä pitää Thorongilin salaisuutta. Varsinkin kun se kokee itseään loukatun (typerä mies). Ei ole Thorongililla helppoa - tykkään kovasti tuosta tavasta millä sinä sen ahdistusta kuvaat, se on kaunista ja elävän makuista.

Minä tykkään Eórdanista, enkä ihmettele yhtään ettei se uskonut Thorongilin vakuutuksia siitä ettei mitään tapahtunut - tietäähän se, mitä Ciraél Thorongilista ajattelee.

13.Luku:Todistettavissa
Voi, tuo miten Eórdan halaa Thorongilia oli aivan suloinen kohta, minä totesin täällä ”aww” ääneen.. ^^ Se oli oikeasti kaunista, siitä näki miten paljon Eórdania oli se äkkipikaisuutensa, mustasukkaisuutensa ja ajattelemattomuutensa harmittanut ja että se oli kuvitellut menettäneensä ystävänsä. Se oli ihanasti kirjoitettu, ja minä yllätyin siitä mitä se teki, minä luulin että se olisi saattanut vihoitella vielä pidempään. Onneksi ei. ^^

Kerran Thorongil kyllästyneenä olikin letkauttanut, että kylän pahin juoruämmä oli kyllä mies, huhu oli nimittäin saanut Goldwinen ansiosta siivet.
Hah, ihana - ja ihan totta. :D

Ahaa, apupoika murhasi Icarilin. Jotain sellaista minä arvailinkin, onnettomuutena minä en ainakaan sitä pitänyt (mahdoitko lukea ne minun aikaa sitten kirjoittamat kommentit lukuihin 6-10 kymppiluvun jälkeen? ^^) - sen motiiveita minä vaan mietin kovasti, miksi kummassa se murhaa työnantajansa, kirjoittaa kirjeen ja lähtee tiehensä. Mutta juu, ei siinä tilanteessa varmasti ajattele kovin järkevästi, jos Goldwine on painostamassa sitä murhaan. (Jaa niin, Ciraélilla on sisua mennä sinne sepän pajaan, sitä se vaatii. Ja vielä yksinään. Minä pidän siitä että Ciraél kykenee näihin juttuihin ilman Thorongilia, että se on tarpeeksi itsenäinen ja omilla aivoillaan ajatteleva nainen.)

14. Luku: Lopun alku
Juu, minä en pidä Goldwinesta, minä täällä toivon että se kohtaa kovin kivuliaan lopun. Ei minulla suuria sympatioita ole pojallekaan, joka tappaa isänään pitämänsä miehen, joka selvästi myös välitti siitä, joten siinä mielessä minua ei haittaa vaikka Goldwine raakuuksia käyttelikin, mutta minä en vain pidä siitä miten väkivaltainen Goldwine on. (Minä olen loistava sanomaan itsestäänselvyyksiä ^^)

Todella hienosti kirjoitettu taistelu! Varsinkin tuo miten Thorongil ja Goldwine taistelivat yhdessä - että kummatkin unohtivat erimielisyytensä selvitäkseen itse hengissä. Ja tuo lopetus oli ihana - että Eórdan ilmestyi pelastamaan Thorongilin. Se ”hän olisi turvassa” -ajatus oli hieno - minusta on mukavaa että Thorongil tietää voivansa luottaa Eórdaniin kaikesta niiden välillä tapahtuneesta huolimatta.

15. Luku: Totuuksia
Oi, taistelusta palaavista sotureista on aina hienoa lukea, tämä Eórdanin ja Thorongilin ilmestyminen oli kauniisti kirjoitettu, Ciraélin helpotukseen - ja sitten pelkoon Thorongilin puolesta - pystyi eläytymään hyvin. (Ja Goldwine sai aika armeliaan lopun…)

”Älä vielä itke, Ciraél. Meillä on toivoa, hän on hengissä. Ja luultavasti herääkin vielä. Tarvitaan varmasti enemmän kuin kasa örkkejä hänet tappamaan, ainakin niin kauan kuin hänellä on ystäviä rinnallaan.”
Minusta ystävyys on vain niin hieno asia. ^^ Minä tykkään Eórdanista (vielä kerran ^^), se on fiksu - ja usein myös ajattelevainen - mies.

Minusta erittäin toimiva ratkaisu miten Ciraélin ja Eórdanin ystävystyminen tapahtui tavallaan Thorongilin haavoittumisen ja sen takia, miten paljon se kummallekin merkitsee - se vain tuntui sopivalta että ne pääsivät lähemmäksi toisaan sen kautta. ^^ Ja samoin pidin tuosta miten Arwenin muisto sai Thorongilin palaamaan takaisin, elämään, siis - se kuvasti minusta hienosti sitä, mikä sille on kaikkein tärkeintä.

Haikea loppu, mutta tuo Eórdanin lausahdus toi siihen toiveikkuutta - tästä tuli sellainen olo että kyllä Ciraél tästä vielä jaloilleen pääsee, vaikka Thorongilin lähtö koville ottikin. Se on tosiaan menettänyt jo niin paljon, että yksikin menetys lisää tuntuu varmasti ylitsepääsemättömältä. Mutta ihanaa että ne kaksi nyt lopulta löysivät toisensa! ^^

Epilogi
Elessarin toteamus siitä että Rohanin neidot ovat liian kärkkäitä rakastumaan häneen sai hymyilemään. ^^ Niinpä ne ovat. ^^ Ja muutenkin tämä epilogi sai hymyilemään haikeasti, Carélin ilmestyminen oli mukava yllätys ja oli mukava kuulla mitä Ciraélille ja Eórdanille tapahtui. Hyvä että ne olivat edes jotenkin onnellisia ja että Ciraélin tunteet eivät jäätyneet Thorongilin lähdön myötä - ja hyvä että Aragorn sai Ciraélin pois omaltatunnoltaan ja kuuli sen olleen onnellinen - ja tajusi miksi Eórdan oli käyttäytynyt niin omituisesti. ^^ Kerta kaikkiaan kaunis lopetus.

Ja tämä on todella hieno ficci, tätä on lukenut suurella mielenkiinnolla, vaikka kommentoiminen onkin välillä ottanut aikansa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi kiinnostanut, ei ollenkaan! ^^ Minä tosiaan tykkäsin tästä valtavan paljon. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ti Helmi 13, 2007 7:16 pm

Marnie, olit aiheuttaa sydänkohtauksen! Innostuin ihan kamalasti kun huomasin että täällä on kommentti ja kun se osoittautui noin pitkäksi (pisin, jonka olen saanut) innostuin vielä enemmän. Hymyilen täällä koko loppuillan.. Ja onnistuin jo kerran hävittämään tämän viestin. Potuttaa, kirjoitin kamalan sepustuksen ja se katosi vain itseni takia..

Ei, meinasin kuolla jo toisen kerran, olen nimittäin kyllä lukenut tuon kommenttisi, mutta vastaus jäi johonkin... Voitko antaa anteeksi? En kerta kaikkiaan käsitä, ja lisäksi kun tuosta on niin kauan... Vaikka kyllä kaikesta, mikä tähän liittyy, tuntuu olevan kauan.

Osaan vain hymyillä (ja kirjoittaa virheellisesti) kun katselen tuota kommenttia. Kiitän, kiitän ja vielä kerran kiitän, et tiedä miten arvostan tuota.. Olen lukenut omia juttujasi ja voin vain ihmetellä miten noin hyvät kirjoittajat voivat pitää minun ensimmäistä pitkää ficciäni hyvänä.. en tunne itseäni lainkaan niin hyväksi... Voi, olen hullu, huomaan jo jaarittelevani! Tästä ei tule enää mitään... Ehkä pitäisi lähteä.

No, olen joka tapauksessa todella otettu (ja erittäin pahoillani siitä unohduksesta) etten oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Kiitos!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Ke Helmi 14, 2007 10:56 pm

Nerwen, ihan pieni vastauskommentti vielä ^^ anteeksi vielä kerran että minulla kesti niin karmean kauan saada aikaan kommenttia noista loppuluvuista, vaikka olinkin lukenut ne jo aikaisemmin. Ja ei jei, minä vaan ajattelin että jos sinä et ollut sattunut huomaamaan niitä minun höpinöitäni niistä aikaisemmista luvuista, siksi vaan kysyin ^^ Ja kyllä, kyllä tämä on minusta hyvä ficci ja minulla on ollut erittäin mukavia ja nautinnollisia hetkiä tämän parissa. ^^ Ja nyt minä menen pois höpisemästä, mutta kiitos vielä tästä ficistä. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » To Helmi 15, 2007 4:01 pm

*hymy* Vastauskommentit ovat mukavia!

Tässä viestissä ei kyllä juuri nyt ole mitään järkeä, muttaah... Olen aika oudolla tuulella. :? Noh, kuitenkin, kiitos myös tästä (jotta kiittelyt eivät ikinä loppuisi.. :lol: ) kommentista....

En vain voinut olla sanomatta mitään.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida » Ma Huhti 02, 2007 5:16 pm

No niin, nyt se on luettu. Enkä tosiaankaan tarkoita, että hyvä, kun on ohi, vaan minulle jäi tosi haikea olo, kun uutta lukua ei enää löytynyt. Ja tuli ikävä henkilöitäsi. Sillä minä tosiaankin pidin tästä ihan mahdottomasti. :D

Ensiksi onnittelut siitä, että olet saanut aikaan näin kunnioitettavan pituisen jutun (itse en ole päässyt lähellekään) ja vienyt sen hienosti loppuun. Minä rakastan pitkiä juttuja, koska niissä hahmoihin ehtii kiintyä kunnolla ja niiden tunteisiin eläytyä. Aloitin lukemalla luvun silloin tällöin ja pidin niistä kovasti, mutta jossain vaiheessa tämä vetäisi mukaansa niin, että loppu tuli luettua parissa päivässä. Minusta oli hienoa huomata, miten valtavasti olet kehittynyt kirjoittajana tämän ficin aikana. Sen huomasi oikeastaan aivan kaikesta. Teksti eheytyi koko ajan, kuvailu lisääntyi (joka on minusta aina hyvä asia) ja sinulla oli entistä kauniimpia kielikuvia, mitä pidemmälle ficci eteni. Dialogia kirjoitit hienosti alusta asti, mutta sekin pääsi paremmin oikeuksiinsa, kun välissä oli muutakin. Pidin sinun kirjoitustyylistäsi kovasti, se oli minusta ihanan elävän oloista ja tunteita hyvin kuvailevaa. Lauseiden lyhyyteen kiinnitin huomiota, se tekee tekstistä helposti vähän töksähtelevää, mutta sekin parani kovasti loppua kohden.

Minulle hahmot ovat aina se kaikista tärkein juttu, oli kysymyksessä sitten kirja tai ficci, ja oli ilo huomata, että sinun henkilöihisi oli helppo eläytyä. Myönnän, että toit heidät tarinaan sen verran nopeasti, että minä olin alussa vähän sekaisin nimistä ja hahmoista, mutta kaikki selkenivät kyllä tarinan myötä. Ciraél oli tosi luonnollisen oloinen, käsittelit hänen tunteitaan niin aidosti, että häneen oli helppo samaistua. Itseasiassa minä pidin Ciraélista eniten ja minulle hän oli luultavasti tämän tarinan päähenkilö. Pidin Thorongilista myös, tottakai, ja hän tuntui Aragornmaiselta, mutta silti hän jäi minulle Ciraélia etäisemmäksi. Osaltaan vaikutti varmasti hänen luonteensa tietynlainen tyyneys.

Jatkaakseni henkilöistä. Ciraélin perhe oli kokonaisuudessaan todella sympaattinen, mutta erityisesti ihastuin Icariliin, joka oli minusta sellainen mukavan mutkaton, mutta kuitenkin järkevä mies. Joten tietysti olin varsin järkyttynyt, kun tämä joutui apupojan uhriksi (tosin minulle jäi hämäräksi, että mikä Icarilin tappamisen motiivi ylipäätänsä oli? Enkä tarkoita sinulla kirjoittajana, Ciraélin tarinaa se palveli minusta hyvin, vaan juuri tuon murhaajan aikomuksia). Mutta nuo Icarilin kuoleman jälkeiset luvut olivat ehkä suosikkejani, koska osasit tosi aidosti kuvailla menetyksen tuskaa ja Ciraélin surua. Minä pidin Ciraélin tunteista siinä ja ihastuin entistä enemmän tämän hahmoon. ^^ Goldwine jäi ehkä vähän liian pahikseksi. Tarkoitan sitä, että minä yleensä haluan löytää tarinoissa vähän epämiellyttävämmistäkin ihmisistä parempia puolia ja en saanut niistä oikein kiinni Goldwinen kohdalla. Mutta minä onnistuin kyllä hyvin sen inhoamisessa, se teki muutamia tosi kurjia temppuja.^^ Eórdan oli hyvin rakennettu hahmo myös. Siinä, että se päätyi yhteen Cilraélin kanssa, mutta Ciraél piti silti myös Thorongilin sydämessään, oli mukavaa realismia.

Minä pidän Aragornista, siis yleisesti hahmona, mutta hän ei ole ihan ehdottomia suosikkejani, enkä ole kovin tietoinen hänen aikaisemmasta elämästään, joten tämä valotti minulle mukavasti nuorempaa Aragornia. Tosin minun romanttinen puoleni on sitä mieltä, etteivät Aragorn ja Arwen koskaan nähneet muuta kuin toisensa, mutta ei tuo näkemys minua tämän ficin lukemisessa häirinnyt. Toisaalta Aragornhan on ihminen ja tässä erittäin nuori, joten hyvin mahdolliselta tuo ficin kuvio tuntuu. Ja pidin siitä, että Arwenia kuljetettiin mukana koko ajan, eikä Thorngil missään vaiheessa kokonaan unohtanut häntä. Nuo Thorongilin pohdinnat Ciraélista olivat mukavia ja uskottavasti rakennettuja ja minä pidin Thorongilin asenteesta. Hän halusi suojella Ciraélia, mutta Ciraél halusi jotakin enemmän.

Juoni oli hienosti rakennettu. Thorongilin ja Ciraélin ajatukset olivat pääosassa, mutta muut tapahtumat kietoutuivat luonnollisesti siihen ympärille. Minusta tämä ficci antoi monipuolisemman kuvan Ciraélin kuin Thorongilin elämästä. Jossakin vaiheessa kaipasin enemmän kuvausta Thorongilin elämästä kaartissa ja muista, kuin Ciraéliin liittyvistä kokemuksista Rohanissa. Tosin tämä ficcihän kertoi Thorongilista ja Ciraélista, joten ehkä se olisi ollut sivupoluille eksymistä. Mutta nyt kun rupesin miettimään, niin tämä oli ehkä yksi asia, joka vaikutti siihen, että tunsin Ciraélin läheisemmäksi.

Minusta on aina kiehtovaa lukea siitä, kun joku kätkee menneisyytensä ja elää eri nimellä, ja pidän siitä erityisesti siksi, koska rakastan sellaisia kohtia, joissa tämä salaisuus sitten paljastetaan. Eli minä odotin koko ficin ajan, että koska Thorongilin henkilöllisyys paljastetaan ja melkein jo toivoin, että joku olisi paljastanut sen Ciraélille ja sitten se olisi suuttunut ja Thorongilin olisi pitänyt ruveta selittelemään. Joo, sinun ratkaisusi oli ficin juonen kannalta varmasti parempi, mutta tuosta olisi vaan syntynyt herkullinen konflikti. :) No ei, tuo rauhallinen asioiden kertominen sopi hienosti viimeiseen lukuun.

Niin, yksi juttu joka minua Thorongilissa jäi häiritsemään oli se, että minusta se antoi turhan vapaasti Goldwinen kiusata Ciraélia. Minusta Aragorn on aina tuntunut niin päättäväiseltä, että se tekisi lopun siitä, jos jotakuta naista uhkailtaisiin, välitti se itse tuosta naisesta tai ei. Ja siksi pidin kovasti tuosta kohdasta, jossa Goldwine tapaa Thorongilin Ciraélin luota ja Thorongil vaikuttaa kovasti kuninkaalliselta ja mahtavalta. Oliko siihen muuten joku syy, että Ciraél ja Thorongil teitittelivät toisiaan loppuun asti. Se oli aluksi hyvin luonnollista, mutta rupesi minusta tuntumaan vähän hassulta ystävien kesken loppuvaiheessa. Toisaalta tuo teitittely on aina vähän mutkikas asia (minä päädyin omassa ficissäni jättämään sen Bergilin ja Hinnaelin väliltä loppujen lopuksi kokonaan pois, kun ne kuitenkin olivat nuoria ja suunnilleen samanikäisiä). Minusta teitittely sopi kyllä Thorongilin ja Ciraélin välille hyvin, mutta odotin sinunkauppoja jossakin vaiheessa.

Siispä, pähkinänkuoressa: Pidin kovasti, rakastuin henkilöihisi ja olen iloinen siitä, että olet kirjoittanut näin hienon ficin. Kiitoksia kovasti. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ma Huhti 02, 2007 5:30 pm

Voi Leida, olen otettu tästä. Kiitos ihan sanoin kuvaamattoman paljon!

Sinulla ikävä henkilöitä? Noh, arvaa, kuinka itselläni on.... En heistä irti mitenkään pääse, kulkevat aina mukana, varsinkin kun Ciraél (osdaan edelleen kirjoitta tuon todella nopeasti! :D ) oli ensimmäinen kunnollinen oma hahmoni, johon syvennyin. Mutta nyt harhauduin.

Juu, olen tainnut keittyä "hiukan" tämän aikana. En halua avata ensimäisiä lukuja, ne ovat ihan hirveitä. Kiitän jälleen kerran.

Hienoa jos pidit henkilöistäni, kuten jo taisit huomata, he ovat minulle edelleen tärkeitä... Tuosta Thorongilin etäisyydestä ja siitä, etten kertonut hänen elämstään Rohanin Ratsastajana on yksinkertaisesti tiedon (tai sen hakemisen) puute. En halunnut kertoa siitä kovin tarkasti, koska aihe oli hiukan hankala. :roll: Goldwine, voi, aloittelijan ongelmani. En syventynyt häneen tarpeeksi ja hän jäi vähän raa'aksi jos niin voisi sanoa.

No tuo kiusaaminen. En oikein tiedä mitä siihen voisin sanoa, mutta se nyt vain meni niin. Näin jälkeenpäin ajatellen asia on kyllä juuri niin kuin sanoit sen olevankin; Thorongilin olisi pitänyt mennä väliin aiemmin.

Kiitos oikein paljon tästä pitkästä kommentista, Leida. En voi kertoa miten paljon innostuin tästä kommentistasi :D Kiitos!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 816
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Celeb » Ke Heinä 23, 2008 10:30 am

Toista viikkoa yritin lukea tätä loppuun, mutta aina vain jäi kesken. Nyt kun vihdoin pääsin epilogiin asti, olo on vähän haikea...

Mutta mutta palautteeseen. Pidin hirmuisesti tästä ficistä, se on taidolla kirjoitettu. Joissain kohdissa oli pieniä epärealistisuuksia ja häiritseviäkin juttuja (Arwen ja Legolas???), mutta kokonaisuus ei siitä kärsinyt. Jokunen kirjoitusvirhe oli tekstiin päässyt pujahtamaan, ja aiheutti ajoittain tiettyä hilpeyttä. (Esim. jalkautuivat ---> jakautuivat) Tarina oli toimiva, ja juonenkäänteet jaksoivat pitää lukijan jännityksessä koko tarinan ajan. Ciraél tuntuu hyvin suunnitellulta ja luontevalta hahmolta, ja hyvin olet saanut Rohanilaisen yhteiskunnankin toimimaan. Viimeisen luvun loppupuolella olin huomaavinani pientä kiirettä, mutta se saattaa johtua vain lukijasta. Olisin nimittäin mielelläni lukenut, mitä tapahtui Thorongilin lähtiessä.

Jatka samaan tahtiin, ja kirjoita lisää romancea!
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » To Heinä 24, 2008 12:05 pm

Voi Celeb, nyt sinä sait minut unohtamaan kiireeni (piti olla niin kiire että vain luen kaikki uudet viestit läpi). Joku on todellakin lukenut tämän! Kiitos.

Siitä kirjoitustaidosta en oikein tiedä, tämän ficin aloittamisesta kun on mennyt ja kaksi vuotta, ja mielestäni ainakin ne ensimmäiset luvut ovat kirjoitusasultaan kamalia. Noita kirjoitusvirheitä siellä tosiaankin on, täytyy joku päivä pystyä lukemaan tämä läpi ilman hirveää ikäväntunnetta ja korjata kaikki. Ciraél on hahmo, joka toimii vieläkin liian hyvin ja ihmettelen, miten olen saanut hänet aikaan. Ja ikävä tätä ficciä on... Ratkean edelleen joskus kirjoittamaan heistä.

Arwen ja Legolas, ei älä kysy, mistä se tuli. :roll:

Thorongilin hyvästit olisivat olleet liian tuskaiset niin minulle kuin Ciraélillekin, ja minusta oli parasta lopettaa jonkinlaiseen takaumaan. Siksi siis jätin sen noin, en vain löytänyt oikeita sanoja. (Ja miten voin edelleen muistaa moisia asioita..?)

Suurensuuri kiitos sinulle että olet lukenut tämän minulle rakkaimman tekeleeni. En taatusti aio kirjoittamista lopetaa, ja löytyyhän täältäkin jo muutama ficcini.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Livia
Örkki
Viestit: 6
Liittynyt: To Touko 07, 2009 11:03 pm
Paikkakunta: Lithiel

Re: Thorongil, pohjoisen muukalainen (Epilogi 14.1. VALMIS)

Viesti Kirjoittaja Livia » La Touko 09, 2009 9:51 pm

Huh, luin tämän jo viime yönä. aloitin lukemaat jotain klo. 22 ja lopetin sitten siinä 3 aikoihin ja aamullahan oli töihin meno heti kuudeksi. -.-'
en vain voinu lopettaa lukemista, koska niin hieno kokemus oli lukea tämä.
Onnitteluni sulle ku oot osannu kirjoittaa niin hyvin että se imaisee mukaansa ja saan toisen koukkuun. ihanoin tapaasi kirjoittaa, se ei ole niin tävän omainen kuin muiden. mitä nyt sattui olemaan joitakin omistuisia sanoja tai ilmaisuja, mutta ne sopi tähän hyvin. Joissakin asijoissa menit liian nopiaa ja joissakin sitten taas liian hitaasti. :/ olet varmasti kuitenkin kehittynyt tämän jälkeen kirjoittajana paljon. toivottavasti voin jatkossakin lukee sun kirjoituksia. ^^ olen tässä aloittelemassa parhaillaan tavallaan jatko-osaasi ja sen kanssa taitaa mennä myös aamuyöhöm, koska en osaa lopettaa lukemista koskaan ajoissa jos miellyn johonkin lukemaani. hahmosi olivat minusta ainakin hyvin eläväisiä ja pidin siitä kuinka lopussa Ellassar kohtaakin yhden niistä ja siinä samalla kerrotaan mitä päähenkilölle on tapahtunut koko 60 vuoden jälkeen. (ANTEEKSI EN MUISTA ENÄÄN NAISIEN NIMIÄ, TAI MUISTAN JOTENKIN, MUTTA MITEN NE KIRJOITETAAN?) havahduin todellakin siihen että Elassarin elämä on muita pidempi ja näin hidastempoisemipi, koska ei ollut muuttunut 60 vuoden aikana paljon yhtään. :D

rakentavasta kommentista en tiiä, mutta nyt en parempaan pysty ku odotan innolla jo lukemista Thorongilin elämän seuraavasta vaiheesta.

p.s Ara taitaa olla sittenkin aikamoinen naisten mies ;DDDDD no Arwen kuitenkin voittaa. (henkeen ja vereen Ara ja Arwen fani :wink: )
Vitun Riivaja!

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Thorongil, pohjoisen muukalainen (Epilogi 14.1. VALMIS)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ti Touko 12, 2009 4:16 pm

Livia, sinä aiheutit juuri pienimuotoisen sydänkohtauksen täällä päässä. Joku tosiaan lukee näitä vielä, ja pitääkin lukemastaan... *tippa linssissä* Tämä on tosiaan vanha, ja ensimmäinen pitkä ficcini, eikä todellakaan kovin hyvälaatuinen (ainakaan kirjoitusasultaan).

Varmaan hienoin asia minkä voin kuulla on juuri tuo, että joku jää kiinni minun kirjoittamaani juttuun. Minusta se kiinni jääminen on hyvä merkki, ja sitten kun saa kuulla, että joku lukee minun tekstiäni sillä tavoin... :D

Siellä tosiaan voi olla jotain liian nopeaa ja liian hidasta tapahtumaa, mutta täytyy ottaa huomioon, että olin 13 kun kirjoitin tämän enkä voinut olla kovin hyvä (kriisi, tämän kirjoittamisen aloittamisesta on kohta kolme vuotta...). Ne nimet ovat Ciraél ja Carél :wink: Ja kivaa, jos onnistuin avaamaan silmiä Aragornin pitkän eliniän suhteen.

En nyt tiedä siitä, oliko Aragorn mikään naistenmies. Ne taisivat olla enemmänkin jotain kummallisia ajautumisia tai jotain. Arwen on kuitenkin aina kuvioissa, ja se ainoa oikea. :)

Elämää suurempi kiitos sinulle tuosta kommentista ja siitä, että luit ja jopa pidit. Se merkitsee paljon.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Vastaa Viestiin