Thorongil, pohjoisen muukalainen (Epilogi 14.1. VALMIS)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Thorongil, pohjoisen muukalainen (Epilogi 14.1. VALMIS)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Author: Nerwen
Rating: Olen edelleen huono näissä,mutta jälkeen päin ajatellen G -- PG
Pairing: Thorongil/Ciraél, oleellisena myös Aragorn/Arwen
Genre: Romance, jonkin verran drama
Warnings: No, ensinnäkin, Tolkienin Aragorn ei joutuisi tällaisiin tilanteisiin. Yritin tehdä hänestä mahdollisimman samanlaisen kuin Tolkien, mutta en tiedä, onnistuiko se yhtään. Lisää; hahmon kuolema ja jonkin verran suremista sisältyy myös...
Disclaimer: Kaikki hahmot Tolkienin, mutta tässä esiintyy myös oma hahmoni Ciraél. Tämä ficci nyt vain on tällaista ajankulutusta.
Summary: Ensinnä; tämä on tehty haasteen pohjalta, ja haasteen heitti Athos *kiittää* . Aiheena oli siis kirjoittaa Aragornista Thorongilina hänen palvellessaan Rohanin Thengeliä. Tämä alkaa siitä, että Aragorn on juuri mennyt naimisiin Arwenin kanssa. Häissä hän istuskelee Gandalfin kanssa ja Gandalf muistuttaa häntä Rohanin ajoista. Sitten matkaamme Aragornin ”muistissa” vuoteen 2957 kolmatta aikaa ja sitä seuraaviin vuosiin. Tarinaa kerron välillä Thorongilin, välillä Ciraélin näkökulmasta.
A/N: Niin, tätä paritusta ei sitten ole oikeasti olemassa, oli vain pakko kehittää joku, tällainen romance-hullu kun olen, ja haasteen mukaan tässä piti olla romancea. Eihän Aragorn (tai tässä tapauksessa Thorongil, kuten häntä kutsutaan) voi koko aikaa Arwenia muistella, joten oma hahmo siinä oli tehtävä. Taisin tehdä hahmosta aika paljon itseni kaltaisen, luonnonpunaiset hiukset ja rakkaus Aragorniin… Mutta älkää pahastuko tästä. Ensimmäinen pitkä ficcini, lukujen määrä ei ole vielä varma mutta jonkin verran niitä tulee. Ja, betaa minulla ei taaskaan ole, betanani, jos niin voi sanoa, toimii Word.
Feedback: Kyllä, kyllä ja kyllä kiitos. Elän palautteesta. Rakentavan palautteen antaminen on suotavaa, koska olen vasta aloittelija. Toivon, että edes joku lukee tämän… Ja toivon, että toimin niin kuin Athos ajatteli haasteen antaessaan.

*Kumartaa ja poistaa esiripun prologin edestä*


THORONGIL, POHJOISEN MUUKALAINEN

Prologi:Gondorin uuden kuninkaan häät keskivuoden päivänä vuonna 3019

Ihmisten ilonpito kuului keskivuoden päivänä kauas. Sauron oli voitettu ja Arnorissa ja Gondorissa oli nyt kuningas. Sinä päivänä juhlittiin Kuningas Elessarin ja haltia Arwen Undómielin, Elrondin tyttären, häitä.

Jos meteli oli Minas Tirithin kaduilla kova, ei se ollut mitään verrattuna suuren Salin nauruun ja hälinään. Seitsemännen tason suuri Sali oli täynnä väkeä. Tanssilattia oli täynnä kansaa ja musiikki kuului ulos asti.

Matkan päässä hälinästä istuivat velho Gandalf ja kuningas Elessar, kumpikin oli saanut eteensä olutkolpakon ja kummallakin oli pitkä piippu.
Aragorn katseli hymyillen ympärilleen.
”En ole tainnut ennen kokea tällaista rauhaa. En muista, koskakohan viimeksi olen saanut istua rauhassa vartioimatta ympäristöäni koko ajan. Olen vihdoin onnellinen, vanha ystävä. Onneksi kaikki päättyi näin.”
”Olet oikeassa. Kunpa vain tämä rauha kestäisi.” Gandalf sulki hetkeksi silmänsä ja nojautui tuolinsa selkämykseen.
”Hienoa, että sain kokea tämän rauhan. Mutta nyt, ystäväni, nyt sinun pitää rentoutua ja olla onnellinen kun onnea ja iloa riittää!” velho jatkoi ja avasi silmänsä. Gandalf katsoi Aragorniin. Kuninkaan silmät olivat kiinnittyneet jonnekin velhon selän taakse. Mies ei ilmeisesti ollut kuullut viimeistä kommenttia ollenkaan.
Gandalf katsahti olkansa yli ja hymähti. Olisihan se pitänyt arvata. Arwen seisoi vähän matkan päässä nauraen jollekin Valtiatar Galadrielin kanssa. Arwen sipaisi pitkiä hiuksiaan ja sanoi jotakin isoäidilleen. Sitten hän käännähti ja näki miehet. Hän nyökkäsi Galadrielille ja lähti kohti miehensä ja velhon pöytää.
”Iltaa, velho Gandalf”, Arwen sanoi ja kääntyi sitten Aragornin puoleen.
”Olen hieman väsynyt ja täällä on kuuma. Menen huoneeseemme lepäämään. Älä viivy kauan.”
”Tulen aivan pian”, Aragorn sanoi hymyillen ja heilautti olutkolpakkoaan. Se oli vielä puolillaan.
Arwen hymyili ja painoi suukon miehensä poskelle. Sitten hän kääntyi ja lähti kohti portaita pysähtyen välillä vaihtamaan muutamia sanoja ihmisten kanssa. Aragorn katsoi hetken hymyillen vaimonsa perään ja kääntyi sitten velhon puoleen.
”Tämä taitaa olla yksi niistä harvoista asioista, joita et ole kokenut. Osunko lähelle?”
”Olet aivan oikeassa. Kyllä sinä minut tunnet.” Gandalf naurahti.
Aragorn soi velholle iloisen hymyn.
”En ymmärrä mitä olen tehnyt kaikki nämä vuodet. Nyt, kun kaikki toiveeni ovat toteutuneet, menneisyys tuntuu kadonneen. Muistan sen vielä, mutta jotenkin tuntuu, että olen elänyt vain näitä hetkiä varten.”
”Luulen ymmärtäväni. Viime vuodet tuntuvat pois pyyhkäistyiltä, ainakin osaksi”, Gandalf lausahti hiljaa.
”Oikeastaan niinkin. Et silti voi sanoa ymmärtäväsi rakkautta, vaikka monia asioita ymmärrätkin.”
”Niin, rakkautta ei kukaan täysin ymmärrä”, Gandalf sanoi.
”Se on jotenkin omituista. Miltei jokainen sen on kokenut, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Siinä vain toinen merkitsee enemmän kuin mikään muu. Arwen on minun ainoani. Uskon, että jokaisella on joku.” Aragorn mietti.
Gandalfin kulmat kohosivat.
”Ainoasi?”
”Totta kai. Kuinka niin?” Nyt oli Aragornin vuoro katsoa toista kysyvästi,
”Vielä muistanet sen ajan kun palvelit Thengeliä Rohanissa?” Gandalf kysyi kuin ohimennen.
”Toki.”
”Muistan jonkin neidon seisoneen vierelläsi saapuessani.”
Aragorn pudisti päätään.
”Se ei ollut mitään.”
”Eikö? Sinun muistelisin tarkemmin.” Velhon sanat miltei hukkuivat nopeatempoisen tanssin loppuun. Seuraavaksi alkoi soida hitaampi sävelmä ja Aragornin ajatukset vaelsivat ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun hän saapui Rohaniin. Aragorn saattoi nähdä silmissään laajat tasangot ja tuntea tuulen kasvoillaan.


A/N: Tästä taisikin tulla enemmän dialogi kuin kertova prologi, mutta alku kuitenkin. Jatkoa saatte odottaa melko kauan, koska lähden kesälomareissulle maanantaina, enkä ehdi ennen sitä kirjoittaa.

Muoks.: Korjasin vahingon, joka tuli prologin ja epilogin kanssa...
Viimeksi muokannut Nerwen, La Maalis 17, 2007 7:00 pm. Yhteensä muokattu 20 kertaa.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Innostuin ficistä heti lukiessani ''alkulöpinöitä''! On kivaa lukea Aragornin ajasta Thorongilina Rohanissa, ja tämän vaiheista siellä. Jään innolla odottamaan jatko-osia!!
Ficin alusta pidin. Kirjoitusvirheitä en huomannut ja jos huomasin, en ainakaan heti muista..

Ja rakentavaa palautettahan et muuten minulta saa!
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Voivoi, Aragornilla on ollu muitaki naisia, jaahas :wink: Järkevä palaute on jäänyt....jonnekkin...jatkoa odotellaan :) Gandalf on...hieman epägandalfmainen :) Ei huonolla tavalla
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kiitos vastauksistanne, Silvertiggie ja Andune.
Silvertiggie: Hienoa että tykkäsit! Jatkoa saat kyllä odottaa, koska tosiaan lähden huomenna ja ensimmäinen luku ei ole vielä täysin valmis.
Andune: Tiedän, Gandalf ei oikein tässä ole Gandalf... En osaa vain tehdä Gandalfista sellaista hienoa hahmoa kuin hän on. Joo... oli vähän pakko kehittää joku neitonen tuonne Rohaniinkin, vaikka ajatus siitä, että Aragorn pettäisi Arwenia onkin sietämätön, en osaaa kirjoittaa ilman uutta rakkautta. Mistäköhän johtuu? Ehkä siitä, että pidän haänestä niin suunnattomasti? Joo, en tiedä... Ja jatkoa joutuu nyt itsekukin odottamaan... Ehkä lukuja tulee sittten kerralla enemmän, kun olen taas kotona.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minun piti kommentoida tätä jo eilen, mutta en ehtinyt jostain syystä. Täytyy sanoa, että alku ja ficin aihe ovat erittäin lupaavia. Itse olen kyllä kirjoitellut ja pohdiskellut jonkin verran Thorongilia Minas Tirithissä, mutta tuo Thorongil Rohanissa on sitten jäänyt ihan pimentoon. Innolla odotan, minkälaisiin seikkailuihin hän siellä päätyy.

Minua kyllä vähän huvitti tuo ajatus siitä, että Thorongililla olisi Rohanissakin ollut joku nainen (Minas Tirithissä oli tietysti Finduilas :mrgreen:). Aragornin villi nuoruus ja näin poispäin...

Mukavilta vaikuttivat nuo hahmot, vaikka kuten Andune sanoi, ehkä tuo Gandalf oli tosiaan vähän epägandalfmainen alkaessaan pohdiskella Aragornin naissuhteita. Jotenkin tuntuu vähän turhan maalliselta velhon pohdiskeltavaksi.
Miltei jokainen sen on kokenut, mutta kukaan ei sitä ymmärrä.
Jostain syystä nämä sanat alkoivat pyöriä päässäni tänä aamuna ja ihmettelin, että mistä ihmeestä olin ne lukenut, mutta tästä ficistähän ne sitten olivat. Jotenkin hauskasti sanottu, jäivät alitajuntaani varmaan sen takia kun olen niin monesti yrittänyt miettiä järkeviä ja tieteellisiä selityksiä rakastumiselle.

Tällaista alkua sanotaan muuten prologiksi, epilogi tulee sitten loppuun jos tulee.

Kiinnostuksella odottelen jatkoa. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kiitoksia Mithrellas! Varsinkin tuosta epilogi/prologi-sähläyksen korjauksesta. Minähän aina ne sekoitan ja tässä näköjään kävi niin myös...voi minua. Kiitos, ja hienoa, että tämä on jäänyt mieleen... :D Ihanaa että tästä tykätään edes jonkun verran.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Mielenkiintoinen alku, Aragornista Thorongilina on kiva lukea. ^^ Gandalfin ja Aragornin keskustelu oli minusta mukavan luontevaa, ja minä näen nuo kaksi ystävinä jotka varmasti puhuvat monista asioista keskenään, myös henkilökohtaisista, siinä mielessä tuo Gandalfin heitto tuosta Rohanin naisesta sopi ihan hyvin tähän prologiin. Ja minä olen kyllä utelias siitä, millaiseen naiseen nuori Aragorn on ihastunut. ^^

(Minä tulen kyllä lukemaan tätä ficciä, vaikken varmaan joka luvusta ehdikään kirjoittamaan heti kommenttia. ^^)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Oi, minä pidin tästä ihan hurjasti! Dialogi oli sujuvaa ja veti heti mukaansa. Minäkin olen ajatellut Aragornin ja Gandalfin niin läheisiksi, että ne keskenään saattaisivat puhua vaikka mistä. Ei tuntunut minusta siis epägandalfmaiselta.

Jep, väsynyt pää tahtoisi vain jatkoa, mutta en osaa/kykene taas kommentoimaan muuta tällä kertaa.
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voi, tuhannet kiitokset, Marnie ja Piratesse... Te osaatte arvostaa tällaista pikkutytön kirjoittamaa tarinaa sieltä korkeuksistanne... Kiitos....
Jatkoa tulee vielä tänään, ihan pian, pitää vaan kirjoittaa se Wordiin ja laittaa tänne. Käsinkirjoitettu ensimmäinen luku on valmis... Ja melko pitkä, ihan varoituksena vaan... Ja tapaatte nyt myös Ciraélin ja hänen perheensä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Athos
Örkki
Viestit: 19
Liittynyt: Ti Kesä 06, 2006 1:29 pm

Viesti Kirjoittaja Athos »

Vihdoinkin!

Minusta alku vaikutti lupaavalta.
Yleensä en koskaan ajattele, että Aragorn ja Gandalf ovat LÄHEISIÄ, jotenkin se ei vain tule mieleen. Mutta sinä sait heti päähäni jonkun uuden näkökulman :wink: Loistavaa.

ainakin prologin perusteella olet ymmärtänyt haasteen tarkoituksen. Eikä kannata hermoilla, jos se ei täysin toteudu, sitä saa ja pitääkin soveltaa. Olet juuri oikea henkilö vastaamaan haasteeseen.

~Athos~

P.S. Ciraèl kuulostaa ihanalta nimeltä!!!
Kaikki minun ja vain minun puolesta! Vai mitenkä se nyt menikään...



Niin ja minulla olisi tälläinen ficci Emillestä
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

A/N: Kuten tuossa viime viestissä tuli sanottua, tästä tuli aika pitkä, Mutta ei sitten muuta kuin tarinan pariin, kiitokset kaikille, jotka ovat kommentoineet! Kiitos Athos, hienoa, että tämä vastaa toiveitasi… Ja sitä kommenttia toivotaan vieläkin…

1. Luku: Uusi ratsastaja toukokuu 2957

Ratsastajajoukko laukkasi hurjaa vauhtia Rohanin tasangoilla. Komentaja huusi miehilleen, ääni kajahti kylmässä aamussa.
”Edoras! Olemme miltei perillä!”
Miehet olivat saaneet kuninkaalta käskyn tulla Edorasiin mahdollisimman pian. He olivat ihmetelleet kiireellistä kutsua, mutta totelleet ja ratsastaneet koko vuorokauden.

Miehet saapuivat Edorasiin muutaman minuutin kuluttua. Saatuaan hevosensa talliin he suuntasivat kohti Meduseldiä. Kuningas Thengel otti miehet vastaan. Ratsastajat hämmästyivät huomatessaan kuninkaan seurassa vieraan, tumman nuorukaisen.
”Huomenta, miehet!” kuningas tervehti.
”Tämä mies on vannonut minulle uskollisuuttaan ja haluaa liittyä ratsastajiin. Häntä on jo testattu ja hän osaa sekä taistella että ratsastaa.”
Miehet odottivat vaiti. Tulisiko tästä muukalaisesta uusi ratsastaja? Mies näytti gondorilaiselta, mutta hänessä oli myös jotain haltiamaista. Hän oli pitkä ja tumma. Miehet loivat häneen arvioivia katseita hetken hiljaisuuden aikana.
”Hänen nimensä on Thorongil. Hän alkaa ratsastaa teidän kanssanne.”
Juuri sitä miehet olivat odottaneet. Noin sekunnin soivan hiljaisuuden jälkeen kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen.
”Oletteko varma, että hän osaa taistella?”
”Entä jos hän on vakooja?”
”Osaako hän käsitellä hevosia?”
Kuningas kohotti kätensä hiljentääkseen miestensä puhetulvan.
”Hän osaa käsitellä hevosia ja taistella. Hän ei ole vakooja. Ettekö luota arvostelukykyyni?”
Miehet vaikenivat. Totta kai he kuninkaan arviointikykyyn luottivat. Thengel oli hyvä kuningas.
”Vastaväitteitä?” Thengel ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan jakoi heti. ”Hienoa. Thorongil on nyt Rohanin Ratsastaja.”
Mies Thengelin vieressä nyökkäsi ilmeettömänä.

Tallissa miehet harjailivat hevosiaan tyytymättöminä. Vain yksi miehistä ei valittanut.
”Mikä ihme teitä vaivaa?” nuori Eórdan kyseli tovereiltaan.
Kukaan ei vastannut. Muutamat hymähtelivät. Sitten yksi vanhemmista miehistä puhui.
”Miettikää nyt! Valita muukalainen, jonka taustasta ei ole mitään tietoa, tuosta vaan Ratsastajaksi!”
”Ja sinä olet niin tarkka ihmisten suvuista vain, koska olet sukua kuninkaalle! Ettekö te tosiaankaan luota kuninkaaseen?” Eórdan ei luistanut kannastaan.
Muut miehet katselivat nuorempaan ylimielisinä.
”Kuulehan, olet vielä nuori, etkä ymmärrä, että kaikkiin ei voi luottaa. Kuninkaaseen minä ainakin luotan, mutta en vielä tähän mieheen.”

Tallin ovi aukesi ja Thorongil astui sisään. Miehet vaikenivat heti ja tunnelma muuttui jäätäväksi. Hetken hiljaisuuden jälkeen Thorongil puhui.
”Oletteko aina näin hilpeitä?” hän letkautti hiljaa.
”Eivät he yleensä tällaisia ole”, muita hieman nuorempi mies vastasi.
”Taidan osua oikeaan, jos sanon, että käytöksenne johtuu minusta?” Thorongil kysyi, vaikka tiesi vastauksen hyvin.
Nuorempi mies, joka äskenkin oli avannut suunsa, oli vastaamaisillaan, kun joku muu puhui.
”Eórdan!” hieman vanhempi mies huudahti ja viittoi toisen luokseen. He puhuivat hetken matalalla äänellä, eikä Thorongil saanut selvää sanoista. Sitten Eórdaniksi puhuteltu mies lähti kohti hevostaan silmät leimuten. Vanhempi mies kääntyi Thorongiliin päin.
”Vanhakos olet, muukalainen?”
”Kuusikolmatta vuotta olen elänyt, muuta älkää arvioiko taitojani ikäni perusteella.”
Thorongilin sanat herättivät hilpeyttä miesjoukossa.
”Minä olen kaksineljättä ikäinen, ja en usko että peittoaisit minua missään.”
”En puhunut peittoamisesta, mutta hyvä on, jos niin tahdotte. Voisin vaikka lyödä vetoa, että ette osaa puhua haltiakieltä”, Thorongil katsoi miestä rauhallisesti silmiin.
”Haltiakieltä! Pah! Mitä soturi muka tekee haltiakielellä, mihin hän sitä tarvitsee?” mies naurahti ylimielinen sointi äänessään.
”Saanko udella nimeänne?” Thorongil kysyi hämääntymättä miehen käytöksestä.
”Toki. Nimeni on Goldwine. Markin kuudennen kuninkaan mukaan.”
”Hyvä on, Goldwine. Toivon, että kutsutte minua Thorongiliksi. En ole enää muukalainen.” Sen sanottuaan Thorongil meni hevosensa luo.
”Tässä on hevoseni Mélen.” hän ilmoitti kääntymättä miesten puoleen.
Goldwine katsoi miestä. ”Vai niin.”
”Ja kuningas antaa minulle luvan ratsastaa omalla hevosellani.” Thorongil kääntyi miesten puoleen.
Goldwine tuhahti ja lähti ulos. Thorongil katsoi miehen perään tietämättä, mitä hänestä ajatella.

Seuraavana aamuna miehet ratsastivat rauhallista tahtia poispäin Edorasista. Thorongil katsahti taakseen kohti Kultaista Meduseldiä ja mietti, tulisiko pärjäämään. Kyllä hän taistella ja ratsastaa osasi, ja melko hyvinkin, joten ei hän varmasti kaatuisi, vaikka taisteluun joutuisi. Siten pärjääminen ei ollut ongelma. Ongelman tuottivat vihamieliset Ratsastajat. Thorongil jättäytyi ryhmän perään ihmetellen, miksi olikaan tullut Rohaniin.

Muutaman tunnin ratsastuksen aikana ei tapahtunut mitään. Edoras katosi näkyvistä ja ruohotasangot levittäytyivät joka puolelle. Mutta Eórdanin ja vanhempien miesten ajatukset eivät käyneet yksiin. Puhe oli taas Thorongilista.
”Eórdan! Et voi olla tosissasi.” Thorongil ei ollut kuullut puheen alkua, mutta tiesi, että puhe oli hänestä. Yksin miesten katseet paljastivat sen.
”Olen tosissani, Goldwine. Ette voi jatkaa näin.” Eórdanin hiljaiset sanat kantautuivat juuri ja juuri Thorongilin korviin.

Thorongil mietti kuulemiaan puheita Rohanin ihmisistä. Heitä oli kehuttu ystävällisiksi. No, kuningas oli ollutkin, ja muut, joita hän oli tavannut Meduseldissä, muta nämä Ratsastajat olivat epäystävällisiä. Kaipa he eivät osanneet luottaa muukalaiseen. Kukaan ei luottanut, sen Thorongil oli oppinut.

Eórdan käskettiin ryhmän hännille ja ratsastusta jatkettiin. Thorongil vaihtoi välillä pari sanaa Eórdanin kanssa mutta mies oli hiljainen.

Äkkiä alkoi sataa kaatamalla. Miehet ohjasivat hevosensa Fangornin laitaan ja jalkautuivat.
”Lopetammeko ratsastamisen sateen takia?” Thorongil kysyi.
Meillä ei ole kiire, ja matkaan menee vielä toinen päivä.”
Thorongil hymähti. Sateen loppumista piti siis odottaa.

Kahden tunninkaan odotus ei riittänyt. Sade piiskasi miehiä ja hevosia. Jotkut yrittivät sytyttää nuotiota, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Sade oli kastellut puut ja se myös sammutti joka kerta heiveröisen liekin. Thorongil oli katsellut miesten aherrusta kauan. He olivat vaihtaneet yrittäjiä jo monta kertaa. Thorongil päätti mennä auttamaan.
”Voisinko yrittää?” hän kysyi vihaisilta ja märiltä miehiltä, jotka olivat jo hyvän aikaa yrittäneet saada liekkiä syttymään.
Miehet hymähtivät.
”Yritä sitten. En usko että onnistut”, kuului tyly vastaus.
Thorongil vilkaisi puita. Ne olivat todellakin märkiä. Ne eivät syttyisi helpolla, jos ollenkaan.

Thorongil polvistui puiden vierelle suojaten niitä purevalta tuulelta. Hän tunsi miesten katseen selässään. Vilkaistuaan sivuilleen Thorongil näki, että joka ainoa mies tuijotti häntä. Olkiaan kohauttaen hän otti tuluksensa esiin viittansa alta. Tuluksensa, jotka oli saanut Elrondilta lähtiessään Rivendellistä. Hän alkoi lyödä niitä yhteen. Pieni määrä kipinöitä lennähti puille tuottamatta tulosta. Sade piiskasi miehiä, jotka seisoivat jähmettyneinä tumman metsän laidassa. Thorongil tiesi, että onnistumalla tässä pienessä asiassa hän saattaisi saada edes vähän arvoa muiden silmissä. Hän löi kerran kunnolla muistaen läheisiään ja toivoen Valarilta apua. Kipinät sinkoilivat ja pieni liekki syttyi kuin syttyikin märkiin puihin. Thorongil alkoi puhaltaa puita sekavin tuntein. Liekit alkoivat suureta ja pian nuotio paloi iloisesti. Thorongil hymyili sisäänpäin peittäen voitonriemunsa. Hänen toivomukseensa oli vastattu. Hän oli pystynyt mahdottomaan. Nyt olisi Goldwinen turha kehuskella.

Muut miehet alkoivat kerääntyä nuotion ympärille, jotkut Thorongilin taitoja ylistäen.
”Enpä olisi kaksikymmentäkuusikesäiseltä odottanut tuollaista…” Goldwine mutisi.
”Otan tuon kohteliaisuutena”, Thorongil sanoi.
Goldwine hätkähti. Ilmeisesti hänen sanojaan ei ollut tarkoitettu kuultaviksi.
Jotkut olivat hakeneet huopia hevostensa luota ja miehet valmistautuivat nukkumaan.

Vielä aamullakin satoi. Thorongilin nuotio paloi kuin ihmeen kaupalla vieläkin. Miehet olivat märkiä ja kylmissään, ja iloisia siitä, että matkaa jatkettaisiin. Nuotio sammutettiin ja miehet nousivat ratsaille. He lähtivät käymäjalkaa leiripaikaltaan.
”Miten sait sen nuotion syttymään?” Eórdan kysyi Thorongililta.
”Itse asiassa toivomalla parasta ja antamalla kaikkeni”, Thorongil sanoi hymyillen.

Matkalla Eórdan osoittautui puheliaammaksi kuin eilen. Muut miehet pysyivät etäällä. Eórdanilta Thorongil sai tietää, että he olivat matkalla pieneen kylään Goldwinen serkun tilalle. Goldwinen serkku oli komentajan hyvä ystävä ja miehet viettivät usein yönsä siellä. Thorongil oli tyytyväinen, että sai tietää edes sen verran. Vielä eilen hän oli vain ratsastanut joukon perässä tietämättä mistään mitään. Piiskaava sadekaan ei enää tuntunut niin pahalta.

Sade jatkui pitkälle iltaan. Lopulta, kun miehet näkivät kylän ensimmäiset talot, ilta-aurinko näytti kasvojaan. Pilvet hajosivat ja paljastivat vaalean taivaan. Laskevan auringon säteet lämmittivät märkiä miehiä. He ratsastivat hiljaisina kylän läpi.

Äkkiä jokin kiinnitti Thorongilin huomion. Hän nosti katseensa ja hänen henkensä oli salpautua.

Mäennyppylällä seisoi nainen. Kaunein nainen, jonka Thorongil oli vuosiin nähnyt. Nainen näytti loistavan seisoessaan auringonlaskua vasten kasvot miehiä kohti käännettyinä. Naisen pitkät, punaiset hiukset liehuivat vangiten auringonvaloa itseensä. Hänellä oli yllään metsänvihreä puku, jonka pitkät hihat ja helma lepattivat viileässä, raikkaassa tuulessa. Naisen silmät kiinnittyivät Thorongiliin ja hänen pitkät hiuksensa lepattivat liekkimerenä tummenevaa taivasta vasten.

*

Ciraél oli tullut ulos varta vasten miehiä vastaan. Kuninkaallista sukua oleva neito tunsi hyvin nämä Ratsastajat. Naisen vihertävät silmät laskivat miehet nopeasti. Hänen mieleensä levisi hämmästys:
Miehiä oli yksi enemmän kuin viimeksi.

Joukon hännillä Eórdanin perässä ratsasti tummahiuksinen pitkä mies. Hän oli nuori, sen Ciraél näki, mutta myös paljon kokenut. Ja komea. Mies käänsi katseensa Ciraéliin. Hän oli liian kaukana, jotta Ciraél olisi nähnyt hänen silmänsä, mutta ilmeestään päätellen mies oli nähnyt Ciraélin.

Ciraél seisoi vielä hetken matalla kummulla katsomassa miesten perään. Muukalainen oli jäänyt Ciraélin mieleen. Kuka hän oli, ja mistä tullut? Siitä Ciraél halusi ottaa selvän. Hänen olisi mentävä Goldwinen puheille tänä iltana. Huomenna Ciraélilla oli edessään pitkä matka; hän oli lähdössä Edorasiin. Jos hyvin kävisi, Goldwine saisi suostuteltua komentajan tulemaan joukkoinensa myös. Ciraél halusi tavata muukalaisen. Ciraél huokasi, kääntyi ja meni läheiseen taloon.

Ciraél avasi oven ja näki ensimmäiseksi sisarensa tyttären.
”Hei, Fenda!” Ciraél tervehti lasta. Carél, Ciraélin sisar, oli saanut kaksoset miltei vuosi sitten ja oli nyt vierailulla Ciraélin ja heidän veljensä luona.
”Hei, Ciraél.” Icaril, Ciraélin veli, tuli toisesta huoneesta.

Ciraél asui nykyään veljensä kanssa. Heidän vanhempansa olivat kuolleet outoon sairauteen kaksi vuotta aikaisemmin. Ensin isä ja myöhemmin samana vuonna äiti. Sisarukset olivat päässeet surunsa yli, muuta vanhemmat olivat vieläkin arka aihe. Carél asui miehensä ja kaksostensa kanssa samassa kylässä.
”Ratsastajat tulivat”, Ciraél ilmoitti Carélin ilmestyessä huoneeseen.
”Olit siis katsomassa heidän tuloaan?” Carél kysyi onkien Fendan syliinsä.
Ciraél nyökkäsi.
”Joukossa oli ilmeisesti myös uusi ratsastaja.”
Icaril katsoi sisareensa.
”Kuka tällä kertaa? En tunne ketään ylimystä, jolla olisi sopivan ikäinen poika.”
”Hänen nimeään en tiedä, mutta hän ei ole Rohanista. Se näkyy päältä.”
Icaril kurtisti kulmiaan miettiväisenä.
”Muukalaisia ei ole liittynyt aikoihin.”
”Eipä niin”, Ciraél sanoi. ”Mutta lähden nyt. Minulla on asiaa Goldwinelle.”
”Saanko udella mitä asiaa?” Icaril kysyi ilkamoivasti.
”Pah. Yritän suostutella Goldwinen lahjomaan komentajansa. Heidän on tultava Edorasiin. Haluan tavata sen muukalaisen”, Ciraél selitti tuohtunutta leikkien.
Icaril nyökkäsi.
”Älä ole ulkona myöhään.”

Ciraél koputti puiseen oveen. Hän oli Goldwinen ja tämän serkun hyvä ystävä, joten hänen tuloaan tilalle ei ihmetelty.

Vihdoin ovi avattiin.
”Ciraél! Tule sisään!” Goldwinen serkku, Érean, toivotti hymy huulillaan.
”Kiitos. Tahtoisin tavata Goldwinen.” Ciraél sanoi astuessaan sisään.
”Goldwine on vielä syömässä muiden kanssa. Nauttisitko illallista seurassamme?”
”Ei, Érean, minulla on kiire. Kutsuisitko Goldwinen tänne?”
”Hyvä on. Odota hetki.” Érean hävisi ovesta jättäen Ciraélin yksin eteiseen.

Hetken kuluttua ovi aukesi taas ja eteiseen saapui Goldwine.
”Ciraél!” Goldwine käveli Ciraélia kohti kädet levällään.
Ciraél työnsi miehen kauemmas.
”Välillämme ei ole enää mitään, Goldwine.” hän antoi suuttumuksen kuulua äänestään.
”Mutta tarvitsen silti apuasi.”
Goldwine antoi käsiensä pudota.
Niin?”
”Voisitko suostutella komentajan tulemaan Edorasiin lähipäivinä?”
”Miksi ihmeessä?” Goldwinen kulmat kohosivat.
”Olen itse lähdössä Edorasiin ja…” Ciraél empi. Ei ollut salaisuus, että Goldwine ja Ciraél olivat olleet vähällä mennä naimisiin. Sitten Ciraél oli kylmennyt ja haudannut koko asian. Goldwine selvästi tunsi vielä jotain Ciraélia kohtaan, joten miten Ciraél voisi sanoa että hän halusi tavata komean muukalaisen?
Goldwine odotti edelleen.
”Niin. Lähden huomenna Edorasiin, ja haluaisin nähdä teidät siellä.” Totuus, muuta ei Ciraélin perimmäinen syy.
”Et kerro kaikkea, mutta lupaan yrittää”, Goldwine sanoi.
”Kiitos!” Ciraél henkäisi. ”Näemme toivon mukaan siellä. Minun on mentävä.” Sen sanottuaan Ciraél kääntyi ja lähti ulos.

”Mistä noin iloinen ilme?” Icaril kysyi Ciraélin pyörähtäessä sisään.
”He ehkä tulevat!” Ciraél oli yhtä hymyä.
”Miksi ihmeessä iloitset sitä noin? Ennemmin luulisi, että olet rakastunut!” Icaril hymähti naama oudossa virneessä.
”Älä luule!” Ciraél läpsäytti veljeään olkapäähän.
”Mistä jäin paitsi? Sain juuri tytöt nukkumaan.” Carél tuli vierashuoneesta.
”Et mistään. Iki-ihana veljesi vain teki pilaa”, Ciraél tuhahti.
”Mielialasi vaihtelevat tänä iltana paljon, sisko.” Icaril katsoi Ciraéliin kummissaan.
”Menen nukkumaan.” Ciraél nosti kevyen viittansa naulaan ja meni huoneeseensa.
Carél katsoi veljeään kulmat kurtussa.
Icaril tyytyi kohauttamaan olkiaan.

Ciraél istui sängyllään miettien. Icaril oli sanonut, että hän kuulosti rakastuneelta. Mitä ihmettä se tarkoitti? Toki kaiken järjen mukaan Ciraélin ei pitäisi olla niin iloinen pelkästään siitä, että miehet ehkä tulisivat. Ciraél ei ymmärtänyt itseään ollenkaan. Sekavien ajatusten saattelemana Ciraél vajosi tyynyilleen ja nukahti täysissä pukeissa.

Ciraél seisoi parvekkeella. Hän oli hyvin korkealla ja katseli allaan avautuvaa kaupunkimaisemaa ihmeen onnellisena. Kuin jokin unelma olisi käynyt toteen. Äkkiä ovi Ciraélin takana avattiin ja parvekkeelle astui mies. Ciraél kääntyi ja tunnisti miehen samaksi, jota oli illalla katsellut, uudeksi ratsastajaksi. Hymy levisi miehen kasvoille ja hän sulki Ciraélin syliinsä. Yhdessä he kääntyivät ja katselivat kaupunkia, miehen käsi Ciraélin ympärillä. Ciraél katsoi mieheen onnellisena. Tässä hän voisi seisoa vaikka miten kauan…

Ciraél hätkähti hereille ja tunsi itsensä oudon onnelliseksi. Hän muisti oudon unensa ja saattoi yhä tuntea toisen käden lantiollaan. Uni oli ollut todellinen. Ciraél pudisti päätään selventääkseen ajatuksiaan. Hän nousi hitaasti, oikoi hamettaan ja käveli ikkunaan. Nouseva aurinko ei paistanut Ciraélin ikkunaan, joka antoi länteen, mutta ilma oli kirkas. Ciraél vaihtoi vaatteensa ja lähti huoneestaan.

Pirteänä kuin peipponen Ciraél asteli keittiöön ja alkoi leikata leipää. Onneksi hän oli herännyt ja päässyt ylös nopeasti. Hän ei ollut aamuvirkku. Edessä olisi kahden päivän matka Edorasiin. Ciraél oli pakannut jo edellisenä päivänä, joten tälle päivälle jäisi vain lähteminen. Ciraél matkustaisi ensimmäisenä päivänä majataloon, viettäisi siellä yön ja lähtisi sitten kohti Edorasia.

Icaril ilmestyi haukotellen keittiöön.
”Olet jo hereillä?” hän lausahti saatuaan silmänsä kunnolla auki. Jokainen sen perheen jäsenistä oli aamu-uninen.
”Olen ollut jo hetken aikaa.” Ciraél tyrkkäsi leivänpalan veljensä eteen.
Icaril haukotteli uudelleen.
”Toisaalta ei tekisi mieli lähteä. Miksi kaikki pitää hakea niin kaukaa?” Ciraél valitti.
”Edorasista saa parasta viiniä. Lisäksi…”
”Tiedän, tiedän. Olet kertonut sen tuhansia kertoja”, Ciraél huokasi. Joka vuosi Ciraél lähti Edorasiin vähintään kahdesti ostamaan viiniä, lihaa ja juustoa. Icaril oli sitä mieltä, että kotikylän tuotteet eivät vetäneet vertoja Edorasin tuotteille. Ciraél oli asiasta kahta mieltä. Olihan Edorasin viini ehkä parempaa, ja siellä tapasi toisia ihmisiä. Mutta toisaalta, lihaa, viiniä ja juustoa sai kotikylästäkin, eikä tarvinnut matkustaa niin kauas.

Ciraél nousi pöydästä.
”Minä taidan tästä lähteä.”
”Odota hetki”, Icaril sanoi, nousi myös ja lähti sisarensa perään.
Ciraél oli jo puolimatkassa ulos tavaroidensa kanssa. Icaril otti huokaisten loput, vähät tavarat ja seurasi Ciraélia ulos.

Ciraél seisoi hevosensa vieressä hyvästelemässä veljeään.
”Eikös Ferell tule kotiin tänään?”
”Kyllä, tai ainakin pitäisi. Carél ja tytöt lähtevät tänään kotiin”, Icaril vastasi.
”Ja sinä raukkaparka jäät yksin”, Ciraél kiusoitteli.
”Voinhan aina mennä Carélin ja Ferellin luokse”, veli vastasi.
Ciraél kohautti olkiaan ja nousi hevosensa selkään.
”Palaan noin viikon kuluttua. Koeta pärjätä”, Ciraél toivotti.
”Sinä myös. Olkoon hevosesi nopea ja reittisi turvallinen”, Icaril sanoi.
Ciraél hymyili surumielisesti ennen kääntymistään. Hän katsoi veljeensä olan yli ja hoputti hevostaan matkaan.

*

”Mutta teidän täytyy suostua!” Goldwine yritti.
”Kun sanon ei, se myös tarkoittaa ei, Goldwine. Emme voi lähteä. Tulimme vasta ja nyt pitäisi lähteä takaisin. Emme voi lähteä ja jättää velvollisuuksiamme täällä. Luulisi sinun ymmärtävän”, komentaja Érandal sanoi.
”Hyvä on”, Goldwine huokasi.
”Hienoa että ymmärsit.”

Thorongil ja muut miehet istuivat syömässä lounasta, kun ovi aukesi ja sisään tuli ahdistuneen näköinen mies.
”Pyydän apuanne!” hän huohotti. ”Vaimoni on Edorasissa ja lapsemme sairastui. Tarvitsen viestinviejän.”
Érandal, jonka nimen Thorongil oli saanut tietää vasta sinä aamuna, katsoi miestä harkiten.
”Emme ole postipoikia tai lähettiläitä”, hän virkkoi hitaasti. Toisen miehen ilme muuttui epätoivoiseksi.
”Mutta on eräs, joka tehtävän voisi ottaa.” Lauseen jatkon kuullessaan miehen ilme muuttui toiveikkaaksi.
”Kiitos! Olen niin kiitollinen!”
”Thorongil! Sinä voit lähteä viemään viestiä Edorasiin, eikö vain?” Kaksi viimeistä sanaa Érandal sanoi sellaisella äänenpainolla, ettei Thorongil halunnut tietää, mitä kieltäytymisestä seuraisi.
”Kyllä.”
Goldwine istui nurkassa miettivän näköisenä.
”Saisinko minäkin kirjoittaa viesti Edorasiin vietäväksi?” hän kysyi.
”Äkkiä sitten”, Érandal lausahti.

Puolen tunnin kuluttua Thorongil istui hevosensa selässä valmiina lähtöön, kaksi kirjettä mukanaan.
”Ratsasta nopeasti!” Érandal kehotti. Sitten hän kääntyi ja jätti Thorongilin yksin. Thorongil käänsi hevosensa ja lähti matkaan taakseen katsomatta.

*

Kahden päivän kuluttua Ciraél oli Edorasissa. Hän käveli torilla etsien sopivia kojuja tarkoitukseensa. Ciraél oli juuri äkännyt viiniä myyvän kojun, kun näki jotain.

Tummahiuksinen, nuori mies seisoi hieman vanhemman, vihreään hartiahuiviin pukeutuneen naisen vierellä ja yritti lohduttaa itkevää naista. Ciraél kiiruhti heidän luokseen.
”Mitä on tapahtunut?” hän kysyi.
Mies nosti katseensa ja Ciraél tunnisti hänet. Mies oli uusi ratsastaja!
”Päivää”, mies henkäisi. Hän oli tuntenut Ciraélin!
”Mitä on tapahtunut?” Ciraél toisti.
”Toin kirjeitä ja hänen miehensä…”
”Lapseni saattaa kuolla!” nainen hartiahuivissaan parkaisi.
Ciraél katseli naista. Hänessä oli jotain tuttua.
”Hei, tehän asutte samassa kylässä kuin minä!”
”Niin taidan”, nainen sanoi tarkastellen Ciraélia kyyneltensä läpi. ”Sinä olet Ciraél, eikö vain?”
”Ciraél?” mies kysyi ennen kuin Ciraél ehti sanoa mitään.
Ciraél nyökkäsi. Miehen katse sai hänet värisemään.
”Siinä tapauksessa sinullekin on kirje.”
Ciraél katsoi mieheen. ”Keneltä?”
”Goldwinelta”, mies vastasi ja ojensi kirjeen.
”Kiitos”, Ciraél sanoi sekavin tuntein.

Érandal ei suostunut. Onneksi pystyn sentään kirjoittamaan sinulle tämän, koska Thorongil lähetettiin tuomaan kirjettä Edorasiin. Eli yhden meistä pitää olla tarpeeksi. Thorongil ei pitänyt siitä, että hänet lähetettiin, mutta minulle se oli onni.

Aina sinun,
Goldwine


Ciraél hymyili itsekseen. Yksi oli aivan riittävä määrä, ja nyt ei tarvinnut pakoilla Goldwinen lähentelyä. Ciraél nousi puiselta penkiltä ja taitteli kirjeen.

*

Thorongil oli tyytyväinen. Hän oli saanut kirjeet perille ja tavannut Ciraélin. Goldwine oli tietysti antanut Ciraélin tuntomerkit, mutta Thorongil olisi löytänyt naisen muutenkin.
Äkkiä Thorongilin mieleen nousi kuva aivan toisenlaisesta naisesta. Haltia Arwenista, jonka hän oli tavannut kuusi vuotta sitten. Thorongil oli menettänyt sydämensä Arwenille heti ensi hetkestä alkaen. Oli vain epävarmaa, miten heidän tarunsa päättyisi. Elrond ei tytärtään helpolla antaisi. Ei antaisi ollenkaan, ellei hän olisi Gondorin ja Arnorin kuningas. Ei välttämättä sittenkään.

Thorongil lähti kohti hevostaan, mutta pysähtyi kuullessaan nimeään huudettavan.

*

Ciraél näki Thorongilin kävelevän ihmisjoukossa. Hän halusi puhua miehelle uudelleen.
”Thorongil!” hän huudahti.
Mies pysähtyi ja kääntyi äänen suuntaan. Ciraél heilautti kättään ja lähti miehen luo.
”Kiitos, että toitte kirjeen. Se selitti paljon.”
”No, itse asiassa minut määrättiin siihen.” Mies katsoi Ciraélia uudelleen silmiin ja sai Ciraélin sekaisin. Thorongilin silmissä oli jotain haltiamaista ja valloittavaa.
”Ajattelin… en tiedä… niin… Voisitteko toimittaa Goldwinelle vastukseni?” Ciraél huomasi änkyttävänsä pahemmin kuin koskaan.
”Toki. Olenkin matkalla takaisin.”
”Voisitteko odottaa huomiseen?” Ciraél kysyi saatuaan äänensä takaisin.
”Luulen niin. Mutta miksi?”
”Voisimme ratsastaa yhdessä takaisin.”
”Toki.” Thorongil hymyili. ”lähden kuitenkin hakemaan majapaikkaa nyt”, hän sanoi ja lähti jättäen Ciraélin seisomaan torille silmät loistaen.

A/N: Muoksin tästä virheitä pois ja korjasin väärään paikkaan karanneen kappaleen oikealle paikalleen.
Viimeksi muokannut Nerwen, Su Helmi 24, 2008 12:57 pm. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Mielenkiintoinen luku ja lupaava mutta yhdessä kohtaa hieman sekava:
Kahden päivän kuluttua Ciraél oli Edorasissa.
Ciraél saa kirjeen Goldwinelta ja sitten onkin yhtäkkiä koputtamassa oveen ja menee tapaamaan miestä. Eihän Goldwine ollut Edorasissa? Vai puuttuuko *-merkintä välistä?

Pari kirjoitusvirhettä huomasin ja sana äkännyt kuullosti tekstissä melko...mielenkiintoiselta :)

Tässä oli melko paljon vuoropuhelua, kuvailuja saisi olla mielestäni enemmän. Jatkoa!
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kiitos Andune, ihanaa että ilmoitit 'karanneesta kappaleesta', olin nimittäin laittanut sen kappaleen, missä Ciraél on tapaamassa Goldwinea, väärään paikkaan. Täällä minä sählään taas :oops: . Huomasin muuten itsekin, että vuoropuhelua tuli... :oops: laitettua enemmän kuin tarpeeksi. Lupaan kuvailla enemmän seuraavissa luvuissa! Jatkoa tulee jossain välissä, ei nyt vielä ole varmaa. 2. luku on vielä kesken.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Aamulla sain luettua tämänkin. Pidin tästä jatkostakin. Dialogin paljous ei sinänsä häiritse, mutta minulle jäi vähän hahmot epäselviksi kuka puhuu milloinkin ja mikä oli kunkin suhde toisiinsa. (saattaa myös johtua tästä kroonisesta väsymystilastani tällä hetkellä.) Minusta hyvää dialogia on ilo lukea, mutta nyt olisin kaivannut myös hieman enemmän kuvailua ja taustoja.

Pidin erityisesti tuosta, miten Thorongil saa ratsastajien negatiivisen asenteen kääntymään. :) Kiinnostaisi myös tietää miten ja miksi Goldwinen ja Cirael lähtivät eri suuntiin. Kerrotko siitäkin?

(en minä ole missään korkeuksissa. En suostu. Matelen lähinnä lattianrajassa villakoirien kanssa. :lol: )
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kiitosta vaan, Piratesse! No, siitä Goldwinen ja Ciraélin jutusta tullaan puhumaan vielä, ja paljon, voin luvata. Kiitos, tuo kohta oli vähän omasta mielestäni omituinen,tai miten sitä kuvailisi... Mutta hienoa, että käsitit sen! Ja tämä dialogi-paljous tässä luvussa (ja muutenkin) näyttää olevan heikkouteni. Johtuisikohan siitä, että oikeassa elämässäni minä välillä intoudun selittämään kaiken mahdollisen kaikesta ja kuulijat kyllästyvät, kun en pääse asiaan...? No, joka tapauksessa olen erittäin iloinen ja kiitollinen näinkin positiivisesta palautteesta (ja siitä että kaikki Maailman Parhaat Kirjoittajat lukevat juttujani, ja vielä pitävät niistä!).
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Vastaa Viestiin