The end of all, MS

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

The end of all, MS

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Su Tammi 04, 2004 7:57 pm

Title: The end of all *spoilaa Kuninkaan Paluuta*
Author: Cerasi
Rating: PG-13
Genre: Romance, angst, drama
Pairings: Irímë/ Legolas
Disclaimer: Irímën hahmon omistaa Danielle, muut omistaa Tolkien, ja tarinan minä

Summary: Vuosia on kulunut, Varjo laskeutuu maan ylle, vieden mukanaan rakkauden ja toivon. Ihmisten maailma lepää veitsen terällä, kun joku huomaa valon häivähdyksen pimeyden keskellä, ja näkee unohdetun toivon…

A/N: Tämä on jatko-osa ficciin ’Jos sua en saa’
________________
Dimhold

”Irímë?” matkalainen työnsi hupun päästään, katsoen siniharmailla silmillään edessään seisovaa Aragornia. Rohanin viileä yöilma sai pidikkeessään seisovan soihdun lepattamaan, luoden varjoja neidon kasvoille. Aika, lyhytkin sellainen oli jättänyt jälkensä, pahuuden levitessä oli Irímë lähtenyt Legolasin luota, antamatta tämän nähdä itseään. Niin suuri rakkaus kuin Irímën yhdistikin Legolasiin, ei neito voinut kohdata tätä, ei vielä.

”Tulen Rivendellistä, lordi Elrondin sana mukanani” Irímë huokaisi raskaasti, luoden väsyneen katseen Aragorniin
”Tuon mukanani surun ja toivon, jonka te luulitte jo menettäneenne” Aragorn vilkaisi naiseen, hän oli ainut joka tiesi Irímën olevan elossa, hän oli luvannut säilyttää salaisuuden tämän lähtiessä Synkmetsästä vuosia sitten.

”Arwen tekee kuolemaa… Mordorin pahuus vie häneltä hengen, eldarin elämä on hänestä lähtenyt” neito sanoi surullisesti hymyillen ”Vaan toivo elää yhä” tämä jatkoi nähtyään Aragornin kasvoille laskeutuneen varjon
”Frodo matkaa kohti Tuomiovuorta, mukanaan monen Sormus, joka Sauronin käteen joutuessaan veisi hengen monelta”

”Aragorn, unohda samoojan osa, tule keksi olet syntynyt” Irímë kuiskasi ”Ihmisten maailma lepää veitsen terällä, sen sortumiseen ei ole kauaa, mutta se voidaan estää”

”Irímë, minä tiedän kohtaloni, vaan silti pelkään… Minas Tirith on vihollisen saartama, ja vain Rohan pystyy auttamaan, muttei murtamaan Mordorin muureja” Aragorn vastasi.

”Entä ne jotka pettivät, ne jotka pettivät Isildurin”

”Murhaajat ja petturit?” Aragorn murahti hampaidensa välistä, luoden epäuskoisen katseen haltiaan ”He eivät usko kehenkään tai mihinkään, he eivät taivu toisten tahtoon”

”He taipuvat Gondorin kuninkaan tahtoon” Irímë sanoi lujasti, vangiten Aragornin ruskeiden silmien katseen ”He uskovat siihen, joka omistaa Andúrilin, Lännen Lieskan, Narsilin kappaleista taotun miekan, joka Sormuksen vei Sauronin kädestä” Irímë veti viittansa syrjään, paljastaen sen alta hopeisen haltiahaarniskan ja pitkän koristeellisen nahkahuotran. ”Kuningas on palannut” neito kuiskasi ojentaen miekan Aragornille.

”Tieni vie siis Dimholdiin, vuoren uumeniin Dunhargin Vainajien luo” mies kuiskasi, työntäen Andúrilin takaisin huotraansa.

”Mene nyt, niin minä seuraan sinua” Irímë kuiskasi hymyillen ”Äläkä sano Legolasille minun käynnistäni, hän ei saa tietää, ei vielä”

**

”Legolas!”

Haltia heräsi säpsähtäen levottomasta unestaan, painaen kätensä vaistomaisesti vatsalleen. Vanhaa haavaa poltti, kuin jokainen muisto ja uni Irímëstä olisi tuonut mukanaan kauan sitten koetun tuskan.
Omalle heikkoudelleen raskaasti huokaisten Legolas nousi maassa lojuvien huopien päältä, ja hiipi ulos teltasta katsomaan yön pimeimmän tunnin kulumista.

”Legolas” joku nappasi haltian hihaan kiinni, Legolas pyörähti ympäri, kohdaten kääpiö Gimlin läpitunkevan katseen
”Aragorn on lähdössä”
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Su Tammi 04, 2004 7:59 pm

”Mikä armeija asuu tällaisessa paikassa?” Legolasin takana, hevosen selässä istuva Gimli oli avannut suunsa ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Kääpiö oli pitkään katsellut ympärilleen epäluuloisena, tähyillyt korkeiden kallioiden päälle, katsellut kirkasta aurinkoa joka kirkkaan siniseltä taivaalta maahan säteensä loi.
Kuunnellut Legolasin hiljaista laulua, joka kallioiden keskellä voimistui kaksinkertaiseksi, kuunnellut hevosten kavioiden rahinaa kapealla sorapolulla, joka yhä ylemmäs vuoren rinteille vei.

”Petturit ja murhaajat, jotka vannoivat valan Gondorin viimeiselle kuninkaalle” Legolas vastasi, katsoen olkansa yli Gimlin kauhistunutta ilmettä. ” Dunhargin vainajiksi heitä kutsutaan, heitä jotka eivät paikalle saapuneet valasta huolimatta, kun Gondorin hätä oli suurin. Vaan pakenivat syvälle vuoren uumeniin, palaamatta milloinkaan.
Isildur kirosi heidät, eivät saisi rauhaa, ennen kuin vala olisi täytetty” haltia hymähti hiljaa sanojensa päätteeksi.
”Kuolleiden kulkutie on sen nimi, tie, jonka vainajat rakensivat, tie jolle elävillä ei ole asiaa”

”Elävillä?” Gimli toisti hädissään, vilkaisten Legolasin selän ohi edessä ratsastavaan Aragorniin. Mies hymyili rohkaisevasti kääpiölle, kääntäen katseensa jälleen eteenpäin.

**

”Kuka hän on?” Gamling seisoi Dimholtiin johtavan polun lähettyvillä muiden kuninkaan henkikaartiin kuuluvien sotilaiden kanssa, katsoen polulle ratsastavaa hahmoa, jonka kasvot ja vartalo oli verhottu hopeanhohtoiseen viittaan, ja kevyeen haarniskaan.

”Joku, joka Aragornia seuraamaan lähtee vapaasta tahdostaan” keskusteluun puuttui nyt Theóden, joka katseli miehiään tiukasti kulmiensa alta. ”Joku, joka tietää, että toivo elää edelleen”

**

”Tie on suljettu. Sen rakensivat kuolleet. Vainajille se kuuluu. Tie on suljettu” Aragorn katsahti nopeasti vierellään seisovaan haltiaan. He olivat löytäneet sen, Kuolleiden Kulkutien, tien Dimholtiin, vuoren uumeniin.

”Aragorn, minun olisi pitänyt sanoa tämä jo kauan sitten” Legolas kuiskasi, tuijottaen edessään aukeavaa pimeyttä silmissään teräksinen kiilto ”Joku seuraa askeleitamme, joku, jolla on kiire saavuttaa meidät”

”Hän ei ole vihollinen, jos ei liioin ystäväkään, minä en häntä tunne, mutta hän lupasi seurata minua” mies vastasi, laskien kätensä Legolasin olkapäälle ”Hän on joku, jota odotetaan” Legolasin kasvoille kiipesi kysyvä ilme, silmät katsoivat nyt Aragornin ruskeisiin silmiin totuutta etsien, löytämättä sitä vuosien saatossa syvälle juurtuneiden salaisuuksien joukosta.

”En pelkää kuolemaa” Aragorn murahti hampaidensa välistä ”En sano, seuratkaa” ja hän oli poissa, kadonneena pimeään varjojen valtakuntaan.

”Ja minä lupasin seurata hamaan loppuun asti” Legolas totesi, astuen Aragornin perässä pimeään.

”Jo on aikoihin eletty, haltia menee maanalle, jonne kääpiö ei uskalla” Gilmi ärähti happamana, vilkuillen ympärilleen solassa ”Kai se on pakko”

**

”Mene Isil” Iríme päästi hevosen ohjat käsistään, vetäen suitset pois tämän päästä. ”Mene kotiin” haltian suu suli surulliseen hymyyn, kun valkea hevonen katosi kallion reunan taa.

”Mene nyt, niin minä seuraan sinua”

”Lupasin seurata häntä” Irímë sanoi lujasti, luoden viimeisen katseen auringossa kylpeviin vaaleisiin kallioihin.
”Minä lupasin”

**

Nuoli suhahti ilman halki, lentäen suoraan aavekuninkaan pään läpi. Legolas nielaisi, laskien jousensa alas. Raskas pimeys oli hälventynyt, satojen vainajien lipuessa esiin. Suuri kivinen sali loisti nyt aavemaista vihertävää valoa.
Jossain kaukana, satojen läpikuultavien sotilaiden takana, oli Legolas välillä näkevinään hopeanhohtoisen hahmon, joka leikki varjoissa.

”Taistelkaa kanssani” Aragornin luja ääni leikkasi painostavan hiljaisuuden ”Kunnianne tähden, valanne tähden”

”Valanne te vannoitte kauan sitten, kuninkaalle, jonka te petitte, joka teidät kirosi. Nyt on aika maksaa velka takaisin” vihreiden hahmojen välistä asteli kohti Aragornia pitkä, hopeanhohtoiseen viittaan kääriytynyt hahmo, puhuen kirkkaalla, kuuluvalla äänellä.

”Dunhargin Vainajat, valan te vannoitte, nyt se täytettävä on” pitkä hahmo veti hupun päästään, katsellen siniharmailla silmillään ympärilleen. Näytti kuin silmissä olisi palanut tuli, joka pyrki vapaaksi, nainen oli uskonut toivonsa vainajille.

”Irímë…” Legolasin huulilta karkasi tuskin kuultava kuiskaus, jousi putosi kädestä maahan. Ja näytti kuin haltian polvet olisivat pettäneet millä sekunnilla hyvänsä, ellei Gimli olisi tarttunut Legolasin käsivarteen rautaisella otteella.

”Mitä sanotte?” Aragorn puuttui jälleen puheeseen, astellen hitain askelin vainajien joukossa, Irímë perässään kulkien.
”Mitä sanotte?”

”Valan me vannoimme, Gondorin kuninkaalle, ja nyt se täytetään!” vainajien kuningas astui eteenpäin, vastaten jylisevällä äänellä Aragornille. ”Valamme täytetään”
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Su Tammi 04, 2004 8:01 pm

”Irímë?” käsi laskeutui haltian olkapäälle.

”Lähestymme Osgiliathia” haltia huokaisi raskaasti, tähyillen laivan kannelta pimeyteen, joka lepäsi raskaana maan yllä. Kaukana idässä tummat pilvet kerääntyivät Mordorin ylle, silloin tällöin saattoi erottaa kaukaisen jyrähdyksen, kuin valtaisan rummun kuminan.

”Siellä seisoo seuraava esteemme, ja kenties lopullinen kohtalomme” Aragorn laski kätensä haltian olalta yöilmasta viileälle puukaiteelle. Miehen kasvoille oli hitaasti hiipinyt varjo, kuin tieto tulevasta kohtalosta.

”Aragorn, he luottavat sinuun” Irímë kuiskasi, luoden vakaan katseen ihmismieheen, jonka ruskeissa silmissä kuulsi menetetty toivo ja sodan tuoma väsymys. ”Täällä on yhä toivoa, toivoa johon sinä uskoit, toivoa johon Arwen edelleen uskoo”

”Irímë, pyydän sinulta nyt yhtä asiaa” Aragorn sanoi äkisti ”Jää laivaan, älä lähde sotimaan Pelennorin kentille”

”Aragorn, liian kauan olen paennut, liian kauan olen pelännyt tulevaa, nyt on minun aikani” haltia puristi kädellään puista kaidetta, antaen silmiensä vaeltaa kauas Mordorin rajoille, jossa pahuus kasvoi hetki hetkeltä.
”Lupasin seurata sinua, ja sen teen. Kunniani vuoksi… Legolasin vuoksi”

”Irímë, mitä sinä pelkäät?” Aragorn kysyi, vangiten haltian katseen omallaan. Useaan otteeseen Irímën katse harhaili keulaan, jossa Legolasin tumma siluetti piirtyi vasten aamunsarastuksen purppuraiseksi värjäämää taivasta.

”Miksi kysyt, mitä pelkää, kun näet sen?” Irímë kysyi, katsoen Aragorniin siniharmailla silmillään, joihin nousevan auringon ensimmäiset säteet osuivat. ”Näet sen, hän ei muista, ei edes tiedä kuka olen”

”Hän muistaa sinut, olet ainoa, jolle hänen sydämensä kuuluu”

”Estel, hän ei muista minua… näkee vain sen mitä olin, ei sitä mitä olen”

**

”Osgiliath…”

”Maahan!” Aragorn karjaisi, työntäen Irímën laivan kannelle mahalleen. Muutama mustasulkainen nuoli lensi yli kannen, päätyen jokeen tai upoten syvälle kannen puuhun.

”Mennään” Aragorn kuiskasi, viitaten Gilmiä ja Legolasin lähemmäs. Hiljaa kuin varjot neljä matkalaista hyppäsivät pystyyn, ja alas laivan kannelta, nostaen aseensa korkealle ilmaan.

”Toivon, rakkauden ja vapauden puolesta” Irímë karjaisi, vetäen pitkät veitset nuoliviininsä sivukoteloista.

”Vapauden, ja Irímën vuoksi” Legolasin huuto hautautui satojen kavioiden jylyyn, kun vainajat ratsastivat pitkin tyyntä veden pintaa örkkien kimppuun.

**

”Kolmekymmentä, kolmekymmentäyksi, kolmekymmentäkaksi…” Irímën pitkät veitset niittivät vihollisten muuria, kohti kaupungin muureja.

”Irímë, varo!” Legolasin huuto kuoli huulille, kun hänen silmiensä edessä tapahtui taas se, mikä jo kerran oli vienyt Irímën pois hänen luotaan.

”Legolas…” Aragorn säntäsi haltian viereen, sivaltaen pään irti örkiltä, joka oli nostanut aseensa valmiiksi iskuun.

**

”Kolmekymmentäyhdeksän…” veitset kirposivat Irímën käsistä, mustasulkaisen nuolen lävistäessä hänet. Tuskanhuuto karkasi ilmaan, yhdeksi monien muiden joukkoon.
Veren metallinen maku nousi suuhun, ohut verivana työntyi suusta valkealle iholle.

”Irímë, varo!” Legolasin liian myöhään tullut huuto kajahti haltian korviin. Hymy suli Irímën kasvoille, kipu hälveni, maailma näytti muuttuvan valkeaksi usvaksi.

”Hyvästi, Legolas” Irímë kuiskasi, antaen pimeyden laskea verhonsa.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Avatar
Balacenia
Puolituinen
Viestit: 354
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 12:51 pm
Paikkakunta: Black Pearl, jossain päin Caribian merta

Viesti Kirjoittaja Balacenia » La Tammi 17, 2004 11:29 pm

Tämä on hyvä, vähän surullinen, mutta hyvä. aiotko jatkaa?
Do you like me now?

Pilipili-pom

Zaria kastoi itsensä Balaceniaksi.

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Su Tammi 18, 2004 8:17 pm

Kyllä mä luulen, että jatkan tätä.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon » Su Tammi 18, 2004 8:44 pm

Jatka jatka! Tämä on niin kaunis. :wink:
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Ma Tammi 19, 2004 3:30 pm

Okei, min jatkan.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tricardon » To Helmi 05, 2004 8:45 pm

Oletko saanut jatkoa aikaiseksi?
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Pe Helmi 06, 2004 9:40 pm

En ole edes yrittänyt, mutta voin kokeilla nyt viikonloppuna.
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas » Ke Tammi 25, 2006 4:29 pm

oih! toi oli tosi kaunis ja ihana muutenkin


Sun on pakko jatkaa kun jäi vielä niin paljon kaikkea epäselväksi ja pimentoon..Legon haava, menetys..?
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"

Lilah
Örkki
Viestit: 54
Liittynyt: Pe Huhti 07, 2006 10:01 pm

Viesti Kirjoittaja Lilah » La Huhti 08, 2006 3:55 pm

Laita jatkoa pian!!! Tämä on todella kaunis ja kiinnostava ficci, tykkäisin lukea vielä paljon. Ja Iríme on todella kiinnostava tyyppi, harmi kun tyttö menehtyi(?). Mutta jatka ihmeessä, lukijoita riittää!! <3<3<3<3

Lilah

Love's such an old fashioned word

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » Pe Maalis 23, 2007 8:35 pm

Olin aivan varma, että kommentoin tätä joskus. Ehkä Loftis on hävittänyt viestin...

Tämä on vain itkettävä. Olet tehnyt paljon näitä Mary sue-ficcejä, mutta silti rakastan niitä.

En tiedä tuleeko tähän koskaan jatkoa?
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Cerasi
Örkki
Viestit: 111
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Cerasi » Ti Heinä 10, 2007 11:58 pm

Siis minulla on tällainenkin ficci. Mielenkiintoista. o.o
Mutta siis jatkoa ei tule.

Pahoitteluni.

-Cer
I hate you. Don't leave me.
Because I'm going to plan a perfect murder.

Vastaa Viestiin