Naurussa auringon tuntu (Denethor/Finduilas) G

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Naurussa auringon tuntu (Denethor/Finduilas) G

Viesti Kirjoittaja Andune »

Title: Naurussa auringon tuntu
Author: Andune
Rating: G
Pairing: Denethor/Finduilas
Genre: fluffya ja romancea löytyy jonkin verran
Disclaimer: Hahmot Tolkienin, en tee tällä rahaa
Summary: Tämmöinen eräänlainen tunnelmapala. Näette sitten jos luette tarkemmin :)
Feedback: Jos vain viitsitte...


Kaunis nainen seisoi muurilla. Tuuli tuiversi mereltä päin tuoden mukanaan pienen vivahduksen suolan tuoksua. Nainen veti syvään henkeen tuota hänelle niin rakasta tuoksua. Naisen tummanruskeat hiukset kieppuivat tuulessa. Aurinko sai nuo laineikkaat kutrit kiiltämään. Hymy joka tuon naisen huulilla oli, oli onnellinen. Aurinkokin jäi toiseksi sen rinnalla. Naisella oli yllään keltainen puku. Puvun kaula-aukon kultalangalla tehdyt kirjailut heijastivat auringon valoa valaisten naisen kasvot alhaalta päin. Varjot noilta kasvoilta katosivat ja näytti kuin monet vuodet ja murheet olisivat pudonneet naisen hartioilta.

Naisen katse seikkaili alla levittäytyvässä kaupungissa. Valkoisesta kivestä tehdyt talot valkoisten muurien suojassa oli rauhallinen näkymä. Tutkailtuaan kaupunkia tovin, nainen siirsi katsettaan länttä kohti. Horisontissa näkyi vain maata. Kaupungista näki suuren joen joka virtasi verkkaisesti merelle.

Nainen oli Finduilas, Käskynhaltija Denethorin vaimo. Hän oli lämminsydäminen ja iloinen nainen. Ihmiset ihmettelivätkin, kuinka tuo rannikon kaunotar oli valinnut miehekseen Denethorin jonka kasvot olivat kuin kivestä tehdyt ja jonka harvoin nähtiin hymyilevän. Mutta mitä ihmiset ikinä puhuivatkin, rakastivat Finduilas ja Denethor toisiaan. Heidän rakkautensa toisiaan kohtaan oli vain omanlaatuistaan.

Finduilas rakasti miestä koko sydämellään tietäen tälle olevan vaikeaa kertoa tunteistaan. Denethor osasi olla lämmin ja iloinen ja Finduilas tiesi sen. Nainen yritti saada miestään hymyilemään ja aina onnistuessaan, nainen tunsi itsensä onnelliseksi.

Denethorin rakkaus Finduilasia kohtaan oli erilaista. Hän rakasti vaimoaan, omalla tavallaan. Tunteistaan hän ei puhunut mutta usein pelkkä katse riitti kertomaan kiintymyksestä ja rakkaudesta. Denethor rakasti vaimoaan suojelevasti. Hän halusi pitää naisen kaupungissa, lähellään, ettei tälle tapahtuisi mitään.

Finduilas odotti. Hänellä oli tärkeää kerrottavaa miehelleen. Nainen tiesi miksi Denethorilla kesti. Mies oli aina työn touhussa, ei malttanut laskea hetkeksikään paperikääröjään tai sulkakynäänsä. Denethor tuli usein myöhään nukkumaan ja heräsi aikaisin aamulla. Finduilas olisi mielellään halunnut viettää enemmän aikaa miehensä kanssa. Naisella ei ollut muita ystäviä Minas Tirithissä kuin miehensä. Yksinäisyys oli hänelle tuttua.

Viimein nainen kuuli askeleita takaansa. Ne olivat nopeat ja melko raskaat. Finduilas tiesi askeleiden kuuluvan hänen miehelleen.
”Sinulla oli minulle jotain asiaa”, Denethor sanoi tullessaan Finduilasin vierelle.
”Niin oli”, nainen sanoi arvoituksellisesti ja hymyili.
”No?”, mies kysyi kärsimättömästi. Huomatessaan Denethorilla olevan kiire jonnekin, Finduilas päätti pelata vähän aikaa saadakseen olla pitempään miehensä seurassa:
”Arvaa”
”Finduilas, minulla ei todellakaan ole aikaa tällaiseen”, Denethor sanoi. Naisen kasvot vakavoituivat.
”Sinulla on aina kiire. Työskentelet joka hetki ja näen sinua vain ruoka-aikoina jos silloinkaan. Tulet kun olen jo nukahtanut ja lähdet viereltäni ennen kuin herään. Unohtaisit joskus työn ja rentoutuisit. Ei kaikkea tarvitse tehdä heti”, Finduilas sanoi katsoen tiiviisti Denethoria silmiin.

”Kai sinä ymmärrät että minulla on velvollisuuksia. Mutta olet oikeassa. Pelkään vain että työt kasaantuvat jos sysään niitä myöhemmäksi”, Denethor sanoi kääntäen kasvonsa muualle. Mies tiesi että oli laiminlyönyt vaimoaan ja häntä hävetti.

Finduilas nosti kätensä miehen kasvoille pyyhkäisten mustan hiussuortuvan korvan taa.
”Aiotko arvata vai kerronko sinulle suoraan?”
”Taidan jättää arvaamisen niille jotka sen paremmin taitavat. Kerro.”, Denethor sanoi ja katsoi vaimoaan odottavasti.
”Kävin parantajan luona sillä minulla oli vähän huono olo ja…taidan olla raskaana”, Finduilas kertoi sädehtien.

”Oletko todella raskaana?” Denethor kysyi ymmällään. Hän ei voinut uskoa sitä todeksi. Finduilas kuitenkin nyökkäsi ja odotti, vieläkö mies reagoisi asiaan jotenkin.
”Sepä hienoa”, mies sai lopulta sanottua ja hymyili. Tuo hymy oli sellainen jossa oli häivähdys yllättyneisyyttä ja se oli täynnä hyvää oloa. Denethor ei voinut uskoa että hänestä tulisi isä.
”Tiedätkö, sinun pitäisi hymyillä enemmän”, Finduilas sanoi. Siinä samassa miehen kasvot vakavoituivat ja hymy katosi.
”Mitä tarkoitat”
”Sinulla on kaunis hymy. Olet aina niin vakavan näköinen. Rakas, kaikki nauravat ja hymyilevät. Et menetä yhtään arvostusta kansan silmissä vaikka joskus hymyilisitkin”, Finduilas sanoi silittäen miehen poskea.

He tuijottivat toisiaan silmiin. Denethor katseli lumoutuneena vaimonsa lämpimiin ja kauniisiin silmiin ja pieni hymy levisi hänen huulilleen. Hänen totisesti pitäisi hymyillä enemmän. Olihan miehellä kaikkea mitä tarvitsi. Miksei hän siis voisi olla iloinen siitä mitä oli saanut.

Finduilas tutkaili Denethorin kasvoja. Otsassa näkyi jo pieniä juonteita. Miehen kasvonpiirteet olivat ylväät ja voimakaslinjaiset. Tummien kulmakarvojen alta tutkailivat kirkkaat ja tarkkaavaiset silmät. Denethorin ollessa vakava hänen kasvonsa olivat ilmeettömät. Ainoa elävä asia silloin olivat nuo silmät joihin Finduilas olisi voinut upota. Mutta kun mies hymyili, nuo kivikasvot heräsivät henkiin ja silmiin ilmestyi iloinen pilke. Nainen puraisi huultaan. Hänen miehensä oli totisesti komea.

Varovaisesti Denethor laittoi kätensä Finduilasin alavatsan päälle odottaen tuntevansa jotain elonmerkkejä.
”Mutta eihän se tunnu”, mies sanoi hieman pettyneenä.
”Eihän se tunnu vielä pitkään aikaan”, Finduilas naurahti ja painoi suukon miehen poskelle.
”Minkä annamme lapselle nimeksi?”, Denethor kysyi.
”En tiedä. Taitaa olla vielä hieman liian aikaista miettiä. Raskaus voi vielä keskeytyä”, Finduilas vastasi, hieman pelkoa äänessään.

Kauaa he eivät saaneet olla kahden kun Denethorille tultiin ilmoittamaan jonkun neuvonpidon alkavan kohta. Niin mies lähti, jättäen vaimonsa yksin muurille. Finduilas ei kuitenkaan jaksanut asian takia synkistellä. Hänen pitäisi oitis kirjoittaa sisarelleen ja kertoa raskaudestaan. Hetken pilvien takana ollut aurinko pilkisti taas ja loi säteitään kaupungin ylle. Päivästä tulisi kaunis.
Viimeksi muokannut Andune, La Syys 23, 2006 11:40 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Tunnelmapala todellakin :P

Minä virnistelen täällä huisin typerästi luettuani tämän ties kuinka monta kertaa peräkkäin :wink: Tunnelma on varsin suloinen, silti todellinen. Ihanaa lukea näistä kahdesta jotakin tällaista ^^ Tekisi mieli ihkuttaa tätä paritusta sylki poskella, mutta yritän hillitä itseäni edes pikkuisen.

Ficin Denethor on oikeastaan kasvojaan myöten juuri sellainen millaiseksi sen itsekin kuvittelen: vähän sulkeutunut ja kömpelö mies, jolla on vaikeuksia kertoa rakastavansa ja välittävänsä. Ja kuitenkin sitä lämpöä ja lempeä löytyy yhtä lailla sieltä mörrimöykynkin sisuksista.
Finduilas puolestaan on hurjan lämmin ja lempeä ja ihana nainen, varsin järkeväkin sellainen.

Sulattava kohta:

”Sinulla on kaunis hymy. Olet aina niin vakavan näköinen. Rakas, kaikki nauravat ja hymyilevät. Et menetä yhtään arvostusta kansan silmissä vaikka joskus hymyilisitkin”, Finduilas sanoi silittäen miehen poskea.

Varovaisesti Denethor laittoi kätensä Finduilasin alavatsan päälle odottaen tuntevansa jotain elonmerkkejä.
”Mutta eihän se tunnu”, mies sanoi hieman pettyneenä.
-> Hassu :wink:

Tästä jäi luvattoman hölmö olo taas. Minä tykkäsin tästä ihan hirveästi tämän parituksen ja tyylin takia; näistä kahdesta saa harvemmin lukea mitään söpöä ja suloista ^^ Ja lopun taidat sitten tietääkin.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Onpa ihanaa saada taas jotain uutta sinulta Andune. :) Ja tämä paritus oli todella hyvä, ja aivan kuten Marianna sanoi, oli ihana lukea näistä kahdesta tällainen söpö ja iloinen juttu. Ja todellakin, voisin toistaa tässä kaiken muunkin minkä Marianna jo sanoi. Denethor on aivan sellainen kuin kuvittelinkin. Todella hienosti kuvailtu mies, nuo kasvonpiirteet ja kaikki muukin. Niin monet tuntuvat kuvittelevan sen liitteiden "rakasti omalla tavallaan" tarkoittavan, että Denethor hakkasi Finduilasia (ajatus mikä ei minun päähäni mahdu), mutta minusta on ihanaa, että olet lähtenyt sen sijaan tälle "tunteista puhumisen vaikeus" -linjalle.

Toinen juttu, mistä pidin oli tuo Finduilasin aurinkoisuus. Sekin oli mukavaa vaihtelua, koska yleensä hänet kuvataan heikoksi ja masentuneeksi (ja olen siihen itsekin syyllistynyt). Ihanaa, että hän pystyi näkemään Denethorin kovan kuoren lävitse.

Pientä nillitystä välimerkkien käytöstä lainausten yhteydessä, kun en muutakaan sanottavaa keksi:
”No?”, mies kysyi kärsimättömästi.
Kerro.”, Denethor sanoi

Edellisessä pilkku on liikaa, jälkimmäisessä piste.

Yleisesti ottaen tämä tuntui minusta kieliasultaan ja muutenkin jälleen paremmalta kuin aikaisemmat ficcisi (ei sillä että ne olisivat olleet huonoja, mutta tämä oli vielä parempi). :)

On kyllä tosi ihanaa nähdä täällä vaihteeksi tämän tyyppisiä tuotoksia. Näitä lisää!! :D
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Ihana... Hahmot ovat itselleni ikävä kyllä vähän vieraita :? , mutta tämä oli hienoa tekstiä heistä. Ehkä jonain päivänä voin lakata vihaamasta Denethoria, ja se kaikki kunnia kuuluu Loftikselle! :) Tässä oli kaunista kuvailua, joka itseltäni on aina hukassa...
Jos nyt jotain rakentavaakin pitäisi sanoa, niin alussa lauseet olivat ehkä hieman liian lyhyitä. Tiedän, että se on tunnelmaa luomassa, mutta kiinnitin huomiota vain lauseiden lyhyyteen, älä kysy miksi... :x Ei voi itselleen mitään.
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Voi, tämä oli kaunis kokonaisuudessaan. Otsikko on upeasti valittu - se houkutteli heti lukemaan. On mahtavaa että joku kirjoittaa tästäkin parista, luontevasti ja todenmukaisesti, ja ennen kaikkea tuoden esiin että Denethorilla on myös aurinkoinen puolensa. Arvasin tosin jo ennalta, mitä Finduilasilla olisi kerrottavanaan, mutta eipä se uutisen iloisuutta hälventänyt. Olisin toivonut että Finduilas olisi todella nauranut tässä kohtauksessa, sillä se olisi liittänyt tuota hienoa otsikkoa tähän vielä selkeämmin.

Korjattavaa kyllä olisi ficin hienoudesta huolimatta: parista kohtaa puuttui piste ja monet lauseet tuntuivat lyhyiltä - niitä olisi voinut sitoa enemmän, etenkin alussa. Seuraavassa kohdassa löysin toistoa:

Tuuli tuiversi mereltä päin tuoden mukanaan pienen vivahduksen suolan tuoksua. Nainen veti syvään henkeen tuota hänelle niin rakasta tuoksua.

Huomaat varmaan itsekin? ;)

Naisen tummanruskeat hiukset kieppuivat tuulessa. Aurinko sai nuo laineikkaat kutrit kiiltämään. Hymy joka tuon naisen huulilla oli, oli onnellinen. Aurinkokin jäi toiseksi sen rinnalla. Naisella oli yllään keltainen puku. Puvun kaula-aukon kultalangalla tehdyt kirjailut heijastivat auringon valoa valaisten naisen kasvot alhaalta päin.

Tässä taas täytyisi todellakin sitoa lauseita, kohta on hajanainen. Esim. "Naisella oli yllään keltainen puku jonka kaula-aukon kultalangalla tehdyt kirjailut heijastivat valoa" ...jne.

Nainen yritti saada miestään hymyilemään ja aina onnistuessaan, nainen tunsi itsensä onnelliseksi.

Pilkun poistaisin ja viimeisimmän "nainen" -sanan kohdalla käyttäisin pronominia "hän". ^^ *ah, pilkkusein, lähdetkö puskareissullein?*
Mutta mutta. Kuten sanoin, pienellä viilailulla tästä saisi liki täydellisen. Aivan ihana ficlet (ellei tämä sitten jatku?)
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitokset kaikille kommentoijille!

Marianna: Tuon kommentin jälkeen ei voi kuin hymyillä typerästi :)
Ihanaa lukea näistä kahdesta jotakin tällaista
Itsepä ehdotit että Denethorista ja Finduilasista kirjoittaisin :D

Mithrellas: Kiitos!
Yleisesti ottaen tämä tuntui minusta kieliasultaan ja muutenkin jälleen paremmalta kuin aikaisemmat ficcisi (ei sillä että ne olisivat olleet huonoja, mutta tämä oli vielä parempi).
Joo, eiköhän tässä jotain edistystä ole tapahtunut (ainakin toivottavasti)

Nerwen: Kiitokset sinullekin! Denethoria ei missään nimessä kannata vihata :) Tuo lauseiden lyhyys...Käy aina vähän niin että kirjoittaa "raakaversion" jonne sitten lisäilee kaikkea pientä ja jotkut lauseet jäävät lyhyiksi kun ei keksi miten niihin saisi kuvailuja tai muuta kivaa sälää :)

Elenya:Kiitokset! Otsikko muokattu Seminaarimäen Mieslaulajien kappaleesta Taina.

"Naurussasi auringon tuntu,
sitä hiustesi huntu kehystää,
kaulaasi ei kultaan kahlita,
kevättä ei voi kesyttää."

Suunnitelmissa ei ole että tätä jatkaisin. Ellen sitten saa jotain hirmuinspistä näistä kahdesta :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

Minäkin pääsen vihdoin sanomaan jotakin! Tämä oli tosi herttainen. Denethor oli ihan oma itsensä ja kuten joku sanoikin, niin olin myös iloisesti yllättynyt kun Finduilas oli niin aurinkoinen. Tämän luki hymy huulilla ja jätti pitkäksi aikaa todellan vaaleanpunaisen olon.

Marianna ja Mithrellas nostivatkin esiin niitä asioita, mitä minäkin olisin halunnut sanoa, mutta ehkä parempi etten ala tässä toistelemaan samoja juttuja. Kiitos tästä elämyksestä! Tämmöisiä pieniä tunnelmapalasia on ihana lukea! :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Shadow
Örkki
Viestit: 30
Liittynyt: Ti Syys 12, 2006 4:23 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Shadow »

Harmi, etten ole päässyt tutustumaan tähän pariin aiemmin, joten en osaa sanoa henkilöistä paljoakaan. Noh, olit silti onnistunut tässä. :D Oli kiva huomata, että joku on onnistunut kaivamaan Denethorin marsipaanisydämen esiin. Finduilasin aurinkoisuus yllätti myös minut, mutta hyvällä tavalla. Ei yrmynaamalla tarvitse olla vaimona yrmynaamaa?

Tunnelma oli kiva ja todentuntuinen. Minä pidin, kiitos!
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitokset kommenteista Piratesse ja Shadow!

Olin aika yllättynyt siitä kuinka ollaan yllättyneita Finduilasin aurinkoisuudesta. Jos oikein muistan niin Boromir syntyi kahden vuoden (?) päästä Denethorin ja Finduilasin naimisiinmenosta, joten kaikki vielä siinä vaiheessa hyvin.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Oi, tämä oli ihana pätkä ^_^ Todella harvoin näkee tällaisiakin parituksia, tai ainakaan en henkilökohtaisesti ole törmännyt... hienoa, että ihmiset inspiroituu muuhunkin kuin siihen, mitä suurin osa on. ^^
Tämä oli... tässä tekstissä oli monia tunteita. Finduilas ja Denethor rakastivat toisiaan, mutta olivat silti ehkä vähän etäisiä. Tai sitten se vain oli totuttua. Kuitenkin tässä oli sellaista lämpöä, rakastavan parin lämpöä, ja nainen kertoo tuon suuren uutisen. ^^

Jotenkin kaunis teksti, sellainen tunteita ja mielikuvia herättävä, ja henkilöt rakastivat toisiaan juuri sellaisina. Voimakkaita nuo hahmot.
Ylläolevat ovatkin jo viilanneet pilkkua alkuosan lauseiden hienoisesta töksähtelystä, joten en ala. :>

Otsikko herätti minunkin huomioni, aivan ihana ^_^ Kuten tämä teksti, todella nätti. ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Pääsinpäs lopulta lukemaan tämän, anteeksi että minulla on kestänyt pikkuisen. ^^ Ihan ensin rakastan tätä aihetta; Denethorista ja Finduilaksesta saisi minun makuuni olla paaaaaljon enemmän ficcejä. ^^ Varsinkin tällaisia, jossa niiden suhde kirjoitetaan sellaiseksi kuin mitä minäkin sen kuvittelen - rakastavaksi. ^^

(Minulla on nyt joku huomauttelukausi päällä ^^ ihan tuon ensimmäisen kappaleen aloituslauseet töksähtelivät minusta vähän; ne ovat kaikki aika lyhyitä, ja en tiedä toimisivatko ne minusta paremmin, jos pari niistä yhdistäisi jotenkin. Se huomauttelusta, sitten itse ficciin. ^^ // edit // hups, luin vasta nyt toisten kommentit ja huomasin että joku olikin jo tuosta sanonut, anteeksi että se on nyt vielä kolmannenkin kerran täällä..)

Minä tykkään kauheasti sinun Denethoristasi ja Finduilaksestasi - tämä on muutenkin sellainen valtavan lämmin ficci, joka jätti hyvän olon lukemisen jälkeen. Minusta tuo Denethorin suojeleva rakkaus on aivan ihanaa, samoin se, että Finduilas ymmärtää Denethoria niin hyvin. Että vaikka Denethor on jääräpää joka ei juuri tunteistaan puhu, niin Finduilas tietää ne silti. Muutenkin minä tykkään siitä, että sinä olet ottanut tähän ficciin sellaisia asioita, joita toiset voisivat nostaa esiin ja käyttää Denethoria vastaan ja tehdä siitä inhottavan äijän, mutta sinä olet näyttänyt ne positiivisessa valossa. Pidin kovasti. ^^

Erityisesti pidin tuosta kohdasta jossa Finduilas mietti Denethorin ulkonäköä ja hymyä, se oli ihana.
Mutta kun mies hymyili, nuo kivikasvot heräsivät henkiin ja silmiin ilmestyi iloinen pilke.
Ihana. ^^ Ja tämä on minusta muutenkin oikea suloinen hyvän mielen ficci ja tosiaan pidän tästä. Sait minut hyvälle tuulelle, kiitos siitä. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitokset kommenteista Fuu Hououji ja Marnie!

Hyvä jos tästä välittyi sellainen tietty tunnelma. Päätin kirjoittaa ficin jossa Denethoria ei kuvata minään tyrannina :) Itse näen D ja F suhteen sellaisena, että sanoja ei juurikaan tarvita. Hiljainen yhteisymmärrys...Tämä vähän sivuaa aihetta mutta oma kuva on sellainen ettei Denethor oikein osaa ilmaista tunteitaan.

Mutta, vielä kerran kiitokset! Se että teille tuli tästä ficistä hyvä olo, tekee minulle hyvän olon :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Nightfall
Örkki
Viestit: 192
Liittynyt: Ti Maalis 07, 2006 5:38 pm

Viesti Kirjoittaja Nightfall »

Ihana pieni ficci, tästä tuli aurinkoinen olo ^___^ Todella ihanasti kuvattu tuo Finduilasin ja Denethorin suhde, he ihan oikeasti rakastavat toisiaan, eikä Denethor tahallaan laiminlyö Finduilasia, se vain tekee töitään niin paljon. (jos luen vielä yhdenkin tällaisen ficin, alan tosissani pitää Denethorista (ja inhota leffaversiota miehestä.mur.))

Tuo viimeinen lause Päivästä tulisi kaunis. Oli jotenkin ihana, se piristää ihan omaakin päivää.

Kiitos tästä päiväni piristyksestä ^____^
In this world where feelings are only a hiderance
Shoot and kill me !
Who is using the scale ?
Who is using the abacus ?
Who is playing the Hamelin flute ?
Who is the boy who cried wolf ?
Rather than caring about these things right now, i love you
Mulju
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: La Marras 25, 2006 6:31 pm
Paikkakunta: Tampere - Ikaalinen
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mulju »

Todella kaunista, selkeää ja havainnollistavaa kerrontaa. Huomaa että kirjoittaja on lukenut paljonkin samantyylistä kirjallisuutta mitä TSH on, mitä kirjoitustyylistä sain irti. Viitteitä Tolkienin kerrontaan, muttei suoranaista kopiointia, vaan omanlaista kerrontaa.

Olen tässä pariin otteeseen lueskellut näitä ficcejä ja tuntuu että nämä Denethor ja Finduilas -kertomukset ovat lisääntyneet. Ne ovat aika moni samanlaisia, mutta eroavat kyllä toisistaan. Kyllä tykkäsin tästä, kaunis kerronta ja juoni kulki omaan tahtiin sopivaa vauhtia. :)
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Luin tämän jo aamulla, kun olin julkaissut Iltatähden ja Haltiakiven (köhköh), mutten ehtinyt kiireiltäni kommentoimaan, anteeksi.

Muutamia lauseita voisi tosiaankin yhdistellä, kuten Elenya sanoi. Tuntuvat aikas lyhykäisiltä. Mutta mutta hieno on, otsikko on ihana :) Kuvailit hienosti tuossa alussa.
Andune kirjoitti:”Mutta eihän se tunnu”, mies sanoi hieman pettyneenä.
Heh, tuo oli ihana :D
Lopu oli hyvä, minäkin tykkäsin jotenkin.
Hyvä oli, hyvä oli, Andune onnistui taas :D Lisää jos jaksat sen ison urakkasi lomassa tätä kirjoittaa, tai jotain muuta. Mutta jään odottamaan innolla sitä '30-ficciäsi' :D
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Vastaa Viestiin