Luukku 5:Aamuista ensimmäinen (pikkuficlet, PG)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Luukku 5:Aamuista ensimmäinen (pikkuficlet, PG)

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Title: Aamuista ensimmäinen
Author: Annatar
Rating: PG
Paring: Finduilas/ Denethor
Genre: romance, fluffy
Disclaimer: Hahmot ovat arvoisan Tolkienin, minä leikin niillä. En tienaa kirjoituksellani.
Summary: Erittäin Romantisoitu Ensimmäinen Aamu. Elikäs pieni, harmiton ja sokerinen tunnelmapala jonka lukemisessa vaaleanpunainen karkkiolo auttaa jonkin verran.

A/N: No niin, harvinaislaatuista äklösiirappia minulta.




Aamuista ensimmäinen


Yön harmaus on tuskin vaihtunut ensimmäisten auringonsäteiden kultaan, kun Dol Amrothin Finduilas avaa ensimmäistä kertaa silmänsä. Hämmentyneenä hämärän makuuhuoneen vieraudesta ja olinpaikkaansa ihmetellen nainen äkkiä säpsähtää, yrittäen nousta ylös pehmeältä vuoteelta. Jokin kuitenkin estää häntä: voimakas käsivarsi, joka on kietoutunut omistavasti hänen ympärilleen. Hämillään nainen katselee ympärilleen, kun käsivarren omistaja vetää hänet lempeästi takaisin vuoteen lämpöön. Kuullessaan matalan äänen kuiskaavan korvaansa ja tuntiessaan unisten huulten muminan vasten tummia hiuksiaan, nainen muistaa ja rauhoittuu.

”Nuku vain”, sanoo tulevan käskynhaltijan levollinen ääni. ”Tänään ei tarvitse kiirehtiä mihinkään.”
Sanojensa vakuudeksi mies sipaisee pehmeästi naisen niskaan kihartuneita suortuvia ja kiertää kätensä hellästi tämän vyötärön ylitse. Finduilas huokaisee syvään ja painautuu tiiviisti miehen rintaa vasten, tämän vierellä tuntuu turvalliselta nukahtaa hetkeksi uudelleen.
Kun hän seuraavan kerran herää, mies pitelee häntä edelleen sylissään. Suloinen lämpö leviää naisen rinnassa ja epätodellinen onnentunne valtaa hänet; onko hän nyt todellakin Denethorin puoliso?

Sipaistuaan itsepäiset unenrippeet ja onnenkyyneleet pois Finduilas kääntyy katsellakseen miestään; hänen onnellisina säteilevät silmänsä tutkivat miehen kasvoja ja kulkevat viimein tämän leveään rintaan, kapeiden sormien silittäessä miehen kämmenpohjaa. Nainen nielaisee äkillisen, hallitsemattoman palan kurkustaan. Miten niin suuri ja voimakas mies saattoikin olla niin hellä? Tuleva käskynhaltija oli aina ollut kohtelias ja omalla hiljaisella tavallaan huomaavainenkin, mutta vasta tuoreen avioparin jäätyä kahden oli tämä päästänyt esiin vaivihkaisissa katseissaan asuneen kaipauksen ja pidellyt nuorta vaimoaan -varovasti, niin kuin tämä särkyisi pienimmästäkin tuulenhenkäyksestä.
Vasta hääyö oli todella tutustuttanut avioparin toisiinsa, näyttänyt mitään salailematta naisen haavoittuvaisen rakkaudenkaipuun ja repinyt syrjään mieheen koteloituneen yksinäisyyden. Niin he olivat arasti hapuilleet toisiaan kohti, kunnes yön pitkät tunnit olivat vapauttaneet heihin kätketyn intohimon ja näyttänyt heidät toisilleen todellisina, paljaina, kaiken rakkauden arvoisina.

Vaikka Finduilas olikin joskus tuntenut itsensä vain pahaiseksi lapseksi miehen totisten silmien edessä, oli hän myös oppinut luottamaan Denethoriin sekä siihen sanattomaan turvaan, jota tämän vakaat hartiat ja hienojuonteiset kasvot tarjosivat. Kaikkien kauniiden naisten joukosta tuleva käskynhaltija oli ottanut vaimokseen hänet, rannikon tyttären. Miehen rinnalla nainen tuntee olonsa lämpimäksi ja turvalliseksi, niin kuin ei mikään paha voisi häntä miehen läsnäollessa vahingoittaa. Tästä hän tuntee miehensä, omansa, tietäen että Denethorin luo hän on tullut kotiin.
* * *

”Kiitos”, nainen kuiskaa äkkiä miehelleen.
”Kiitos mistä?” tuleva käskynhaltija kysyy päätään kallistaen. Miehen tavallisesti vakavina hehkuvat silmät ovat levolliset, huvittuneetkin.
”Kaikesta”, nainen vastaa rakastavasti hymyillen. ”Tästä”, hän sanoo kurkottaen nopeasti suutelemaan miestä, ”Ja tästä”, hän lisää painaen kätensä ujosti miehen paljaalle rinnalle. Hetkessä Denethorin kasvoille leviää valoisa hymy, joka saa hänen tummat silmänsä tuikehtimaan niin kuin ei koskaan ennen.

Mies nostaa kätensä ja kuljettaa etusormeaan pitkin naisen poskea, huulten suloista kaarta, kokeilee tummien ripsien pehmeää kutinaa. Viimein hän painaa huulensa vasten naisen sileää otsaa; sillä tämä on ainoa nainen, jota mies koskaan tahtoisi rakastaa.
”Minun vaimoni”, Denethor sanoo karheasti, äänellä joka on niin kylläinen tunteista, että Finduilasin täytyy painaa katseensa estääkseen liikutustaan näkymästä.
Äkillisen kömpelösti mies vetää naisen itseään vasten ja pitelee tätä niin rakastavasti kuin osaa, painaen kasvonsa vasten naisen tummia suortuvia. Pienen ikuisuuden he kaksi vain hengittävät toisiaan, nauttivat sanattomina toistensa läheisyydestä ja unohtavat kaiken muun; sillä tämä hetki on liian harvinainen hukattavaksi.
Aamun vaihtuessa varhaiseksi päiväksi Finduilas tietää: juuri tästä sylistä hän tahtoo herätä jokaisena loppuelämänsä aamuna.



A/N: Vaikka Denethor oli vaimoaan huomattavasti vanhempi niin kuvittelen itse sen olleen ainakin alussa hiukan kömpelö ja epävarma vaimonsa suhteen. Tässä saattaa olla hiukan toistoa parissa kohtaa.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Olin eka! *tuulettaa*

No juu, asiaan. Tämä oli todella kaunis. Jotenkin onnistuit taas parantamaan kuvaani Denethorista, mies alkaa jo saada silmissäni siedettävän muodon. Tämä oli aidon tuntuinen... En osaa oikein sanoa mitään. Pidin kovasti. Eikä tässä mielestäni toistoa ollut...

Preesensissä kirjoitusta vierastan hiukan, mutta tässä se ei haitannut ollenkaan. Oikeastaan taisi sopia tähän paremmin kuin mikään muu, ja kun siihen tottui, ei sitä enää edes huomannut.

Aamun vaihtuessa varhaiseksi päiväksi Finduilas tietää: juuri tästä sylistä hän tahtoo herätä jokaisena loppuelämänsä aamuna.

Tuo oli vain niin kaunis, rauhallinen ja tähän sopiva lopetus, oli ihan pakko lainata. Saisi itsekin aikaiseksi yhtä kauniin lopun jonain päivänä, tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista viimeisistä lauseista mitä olen lukenut.
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Oi hyvänen aika miten ihana. Tämä on taas niitä ficcejä joita minä vertaan mielessäni koruun ^^ eli jotka ovat kauniita kuin koru; jokainen lause ja jokainen sana tuntuu olevan tarkkaan harkitulla paikallaan. Tämä paritus on yksi minun lemppareistani, ja minusta on tosi kiva lukea tällaisia ficcejä jotka menevät niin yksi yhteen sen kanssa, miten minä Denethorin ja Finduilaksen näen. (Niihin on helpompi eläytyä, siis, kun ei koko ajan jokin katkaise lukemista ja saa miettimään että "no ei näin".. ^^)

Tässä oli ihana tunnelma, sellainen seesteisen onnellinen, ja se pysyi yllä koko ficin ajan, ja Finduilaksen ajatukset olivat niin todentuntuisia - ensimmäinen yö miehensä sylissä samassa sängyssä, hämmennys vieraasta paikasta, tunne siitä että on turvassa ja oikeassa paikassa ja että vain tietää, että siinä hän haluaa olla. Aivan ihanasti kirjoitettu. Ja nuo hääyön kuvailut oli muuten suloisia - koko tämä ficci oli sellainen aww-ficci ^^ mutta erityisesti ne kohdat.

Vähän tämä nyt meni taas kehumiseksi ja ihkutukseksi, mutta kyllä minä sanoisin jos olisin löytänyt tästä jotain kritisoitavaakin, mutta en nyt löytänyt ^^ tämä on vaan niitä "näin sen kuuluukin mennä, ihana että joku on saanut tämän sanoiksi asti" -ficcejä minulle. ^^


(edit// vaaleanpunaista karkkioloa minulla ei ole, mutta lievä(?) kofeiinihumala kyllä. ^^ Mutta ei se sitä selitä että tykkäsin tästä. ^^)
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

*virn* No niin.

Kun min luin tän ensimmäisen kerran, olin lähes järkyttynyt: "mitä, milloin se toiminta alkaa!" Mutta mitä pidempään mietin, ja mitä useamman kerran tämän luen, sen enemmän ajan piirrellä pieniä sydämiä pitkin paperin reunoja.

On kaunis, seesteinen, jotenkin sellainen lempeän tuntuinen ficci ja myönnettäköön, että tämä jättää minuun semmoisen onnellisen olon. Ja se on mukava tunne.

:roll:

Terv. kaappiromantikko
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Äh, että minä kadehdin Finduilasia... siis okei, en haluaisi kuolla niin nuorena, mutta siis, ollapa tuollainen mies vuoteen lämmikkeenä. Huoh. :( Oikeastaan tällainen lämpöisen siirappinen het tekee minut masentuneeksi. No, lohduttaudun sillä että nuo kumpikin kuolivat traagisesti ennen aikojaan.

Siis itse ficistä minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään kritisoitavaa. Teksti on täydellistä, ihanaa, lämpöistä, herkkää... Hahmot olivat juuri sellaisia millaisiksi kuvittelinkin. En todellakaan näe Denethoria minään itsevarmana seksipetona, joka olisi haalinut oppinsa palvelustyttöjen perässä juosten tai jollain muulla arveluttavalla tavalla. Mukava pikkuinen herkkupala. (Siis tämä ficci, miksei Denethorkin tietysti jos unohdetaan sana "pikkuinen"... Kääh, olen ihan levoton tänään...)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Voi, tämä oli vallan ihana! Tästä jäi kunnon aww-olo. Nyt ei voi muuta kuin hymyillä leveästi.

Niin kuin edellä on jo mainittu, tämä muistutti todella paljon omia mielikuviani Denethorista ja Finduilasista ja näiden suhteesta. Se, että Finduilas tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi, tekee itsellekin hyvän ja lämpimän olon.

Teksti oli sujuvaa ja aivan upeaa. Erityisesti pidin siitä, miten kuvailit Finduilaisin tunteita ja Denethorin suojelevaisuutta ja herkkyyttä (tästä ficistä tuli Denethorista mielikuva melko lihaksikkaana ja tietysti erittäin komeana miehenä joka on ihanan hellyyttävä ja herkkä. Karhu koiranpennun suloisuudella kenties? Eli ei lainkaan epämiellyttävä mielikuva :wink: Levottomalla tuulella...)

Tämä taisi nyt mennä pelkäksi ihkutukseksi. Miksei tällaisia hyvänolon ficcejä kirjoiteta enemmän?
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Tiedättekö.

Tämä oli pitkästä aikaa joku ihanin taivas ikinä.

Nyt kysyn itseltäni varsin närkästyneenä, että miksi, oi miksi en ole lukenut pitkään aikaan ficcejä. Tämä ficlet muistuttaa, millaisia aarteita tässä foorumissa on. Miten tutulta, kuin kotiinpaluulta tuntuikaan tämän sinun kauniin ja tumman, lämpimänsävyisen kirjoitelman lukeminen, vaikken muistakaan lukeneeni sinulta vielä mitään. En tarkkaan osaa sanoa, mikä tyylissäsi oli niin rauhoittavaa, tuttua ja kaunista, että se tuntui lyhyydestään huolimatta suoranaiselta nautinnolta (enkä moiti nyt lyhyydestä! Pidin siitä että olit tallettanut tuon hetken tuollaisena ja vieläpä preesensissä, mutta silti olit sisällyttänyt sinne joitain kauaskantoisempiakin lauseita. Ehkä lyhyys muun muassa tekikin tästä kovin ainutlaatuisen).

Tästä hän tuntee miehensä, omansa, tietäen että Denethorin luo hän on tullut kotiin.
Tähän lauseeseen ihastuin täysin, tässä on kaikki tiivistettynä.

Voi olla että tämä läheisyydenkaipuu mikä minulla nykyään on, oli osana siinä, että suorastaan kaipaan tätä tekstiä ja melkeimpä rakastuin siihen, en tiedä, mutta koin tämän hyvin voimakkaasti. Heti hyppäsin siihen kuin johonkin suunnattoman mielenkiintoiseen elokuvaan. Annoit Denethorista kerrassaan hellyttävän, kauniin ja ihailtavan kuvan, ja Finduilasiin oli hirmu helppo samaistua. Tämä on niitä ficcejä jotka jättävät jäljen - positiivisessa mielessä.
Kiitän tästä ja toivon että saan lukea sinulta tällaista tekstiä vielä lisääkin.
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Hei te kaikki ja kiitokset kommenteistanne! Ihanaa saada palautetta, vieläpä näin positiivista -varsinkin kun romance-puoli ei ole ihan ominta alaani ^^

Vaihtelun vuoksi oli kiva tuhertaa välillä preesensissä. Aluksi oli kiusaus sekoittaa mukaan enemmän realismia veristen lakanoiden yms. muodossa, mutten sitten millään raaskinutkaan. Tästä on olemassa aika häveliäs R- tasoinenkin versio, jos joku tahtoo sen luettavakseen niin voi laittaa vaikkapa yksäriä ^^

Nerwen, taidan tosiaan yrittää kiillottaa Denethorista syntynyttä mielikuvaa :wink: Ihanaa että pidit lopetuksesta ja ficistä ylipäätään ^^

Marnie, hienoa että tunnelma välittyi ja mielikuvatkin menivät yksiin ^^ Lievä kofeiinihumala saattoi hitusen edesauttaa sokeriannoksen imeytymistä...

Silîdir, pieniä sydämiä paperin reunaan? : P Hienoa että jaksoit lukea tämän läpi ja sait tunnelmastakin vielä mukavan olotilan itsellesi ^^

Mithrellas, kyllähän Denethorin kaltainen mies kummasti saman peiton alle kelpaisi :wink: Mukavaa että pidit, Denethor on tosiaan herkkupala.

Andune, hienoa että pidit tekstistä ja sen tunnelmasta tunteineen ^^ Mukavaa että ficin hahmot vastasivat hyvin sinunkin mielikuviasi.

Elenya, mukavaa että päädyit lukemaan tämän ja pidit tunnelmasta ja ficistä muutenkin ^^
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
QKärmes
Samooja
Viestit: 446
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 6:52 pm
Paikkakunta: Pimeässä nurkassa pyyhkimässä kyyneliään
Viesti:

Viesti Kirjoittaja QKärmes »

Hei, minäkin luen HETtiä, you know ;-) ...ei saa saada siis sydäriä kun luette tätä kommenttia :D

Oli kyllä huvin pinkki ja suloinen pätkä. Varoitukset olivat paikallaan ;-) Vaikka en olekaan LOTRin hahmojen sielunelämään pahemmin perehtynyt, jotenkin Denen käyttyätyminen on tavallaan aika onnistuneesti kuvattu. Minäkin arastelisin jos olisin mennyt naimisiin paljon nuoremman (ja tässä tapausessa oletettavasti myös hennomman) ihmisen kanssa
Kuva
Ficcejä 33+ kpl
Typotar-08
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Elenya ylisti ficciä niin, että vei sanat suustani ^___^
Tämä oli todella häikäisevän ihanan upean fantastisen hieno ficci. Sanoisinko paras lukemani romance-ficci (tai paras lukemani ficci) ikinä! Aivan ihana. Kuvailit hienosti, kirjoitustapasi on niin.. ei-osata-selittää. Siinä on vain sitä jotain.
Voih, tämä on oikeasti niin maan perskuleen ihana, että!

Aamun vaihtuessa varhaiseksi päiväksi Finduilas tietää: juuri tästä sylistä hän tahtoo herätä jokaisena loppuelämänsä aamuna.
Just love it.



No niin, ihkutus on päättynyt, voitte tulla esiin.

(Jee, jo 200. viestini, aktiivisuus kukoistaa ja ect. :roll: )



EDIT//
Annatar kirjoitti:..varsinkin kun romance-puoli ei ole ihan ominta alaani ^^
- Siis mitä? En kyllä heti uskoisi. Kohteliaisuus sit. :D //
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Vastaa Viestiin