Fangorn ja Fimbrethil (G, one-shot, enttirakkautta)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Allegro
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2008 8:56 pm
Paikkakunta: Hankasalmi
Viesti:

Fangorn ja Fimbrethil (G, one-shot, enttirakkautta)

Viesti Kirjoittaja Allegro »

Title: Fangorn ja Fimbrethil
Author: Allegro
Beta: Vindë taasen, kiitos (:
Rating: G (tylsääkö? 8>)
Pairing: Fangorn/Fimbrethil, kuten otsikosta kai käy ilmi
Genre: Romance, general
Warnings: Öö. Tämä voi tosiaan ehkä olla tylsää luettavaa. Pelkkää kuvailua suunnilleen.
Disclaimer: Minä en omista mitään, paitsi että tekstin olen kirjoittanut, palvokaamme Tolkienia ja aamen.
Summary: Fangornin ja Fimbrethilin - ja samalla koko enttikansan - tarina sellaisena kuin minä sen kuvittelen.

A/N: Hm. Haluan muistuttaa, etten ole perehtynyt entteihin mitenkään erityisellä tavalla, en muista paljonkaan siitä, mitä niistä sanottiin Silmarillionissa ja näin. Epäkohtia siis varmasti on, mutta otin vapauden olla välittämättä - halusin kirjoittaa tästä ja kirjoitin, stressaamatta kamalasti siitä, meneekö kaikki nyt kirjojen mukaisesti.
Olen amatöörikirjoittaja ja tarvitsen palautetta päästäkseni eteenpäin.


Fangorn ja Fimbrethil

Siitä päivästä on kauan, kauan jopa Metsän Paimenten mittapuulla, kun vaelsivat entit ja entvaimot yhdessä halavien ja tammien reunustamilla käytävillä. Mutta metsien vanhojen muisti on pitkä, eivätkä he ole unohtaneet. Ja kaivaten he ajattelevat aikaa ennen entvaimojen katoamista.

Sinä vuonna kevät tuli aikaisin, ja Fangorn, joka tunnettiin nuoreksikin entiksi harvinaisen hätäisenä enttiheimon keskuudessa, vaelsi nuoren maailman tiheissä, vahvoissa ja vihreissä metsissä. Tasarinanista Ossiriandiin, Neldorethiin, Dorthonioniin; ja niin näki Fangorn pajujen ja pyökkien kukoistavan kaikkialla. Ja hänen vahvassa rinnassaan sydän lauloi ilosta, ja sydämen lauluun avasi hän suunsa. Ja yhtä kaunis tai kauniimpikin oli Paimenen laulu kuin Laurelindórenanin lintujen hänen katsoessaan rakastamiaan puita, hänen perhettään ja laumaansa.

Ja niin kuuli tuon laulun Fimbrethil puutarhassaan, kaunis entneito, jota Virpijalaksi kutsuttiin. Neito nousi kukkiensa keskeltä hymyillen ja kohtasi Paimenen metsän ja niityn laidassa. Ja äärettömän vanhat, ikuisesti nuoret silmät, kuin kirkkaat, mutta tummavetiset kaivot, joiden pohjaa ei ihmisten eikä edes haltioiden silmillä nähdä, kohtasivat toiset samankaltaiset. Sillä hetkellä ei sanoja tarvittu. Fangorn ojensi kätensä, Fimbrethil tarttui siihen; ja lukemattoman ajan kulkivat nuo kaksi yhdessä, laulaen laulua, jonka sanoja ei ollut ennen kuultu. Mutta sen sanoman tuntee jokainen, jonka sydämessä rakkaus asuu; eikä saastunut, paha ajatus voi sitä ymmärtää.

Sangen hätäiseltä näytti Fangornin ja Fimbrethilin liitto muun enttikansan mielestä, mutta onnellisia he olivat, sen näki kuka tahansa. Eikä se ihme ollutkaan, sillä entin ja entneidon sydämet olivat jo kauan toisensa tunteneet, vaikkeivät olleetkaan kohdanneet. Niin olivat heidän sielunsa samankaltaiset ja kuitenkin erilaiset, että ne vain täydensivät toisiaan. Eikä Fangornin ja Fimbrethilin välillä ollut ristiriitoja.

Heidän kotinsa oli kauan toistensa luona, ja käsi kädessä he kulkivat halki kukoistavien ja tuoksuvien niittyjen, lempeästi humisevien männiköiden, hedelmäpuutarhojen, viheriöivien koivukujien, kultaisten viljapeltojen ja jylhien kuusimetsien. Missä tarvittiin apua tai opastusta, he olivat turvana. Fimbrethil kuiski Fangornille kukkastensa pienet, somat salaisuudet. Fangorn kertoi Fimbrethilille jylhien honkavanhusten viisauksista. Tuolloin he tasapainottivat toisiaan.

Lieneekö ketään, joka tietäisi, miksi tai milloin alkoi enttien ja entvaimojen yhteys saada säröjä. Hiljalleen alkoivat entvaimot asettua paikoilleen. He rakastivat maata ja sitä, mitä siinä kasvoi. Mutta he tahtoivat hallita maataan, eivät kuunnella sitä. He jäivät viljelemään ja kasvattamaan ja perustivat pysyvän kodin.
Ja niin alkoivat entit vaellella aina syvemmälle ja kauemmas metsiin, he opastivat ja paimensivat ja olivat ystäviä puiden kanssa.

Entit ja entvaimot tapasivat yhä harvemmin toisiaan. Ei heidän rakkautensa siitä vähentynyt, mutta sama yhteisymmärrys ei enää vallinnut heidän välillään; ja tämä kasvatti heitä erottavaa kiilaa entisestään.
Ja molemmat muuttuivat. Entit vanhenivat, eikä enttisiä syntynyt usein; heistä tuli harmaita, puuta muistuttavia hiljaisia olentoja. Ja työ muutti entvaimoja, he opettivat ihmisiä ja puhuivat heidän kanssaan ja alkoivat tulla hiukan heidän kaltaisikseen.

Sitten tuli Pimeys pohjoiseen, suurta sotaa käytiin haltioiden, ihmisten ja Pimeyden kesken. Entit painuivat syvemmälle metsään ja tulivat esiin yhä harvemmin, he piiloutuivat eivätkä pitäneet ääntä itsestään. Entvaimot menivät Suuren Virran yli ja perustivat uudet peltonsa sinne. Niin asuivat kummatkin omalla tahollaan, erossa.

Ja kuitenkin entit ikävöivät entvaimojaan, ja he lähtivät ja menivät Virran yli puutarhoihin. Mutta maa oli siellä autio, pellot palaneet ja kukat tallottu maahan. Entvaimoja ei näkynyt missään, eikä merkkiäkään heistä.

Pitkä ja epätoivoinen oli Puiden Paimenten etsintä, ja siitä yhä kerrotaan sillä seudulla. He kulkivat ja kyselivät kaikkialla, minne tulivat, ja he surivat. Mutta kukaan ei tiennyt entvaimoista; näiden kauniisiin nimiin ei vastannut kukaan, ja vuorten kaiku ja niittyjen tuuli välttelivät enttien toivonta kulkua. Ja metsä, tiheä, kesyttämätön, tumma metsä kutsui entit takaisin kotiin. He jättivät etsintänsä, mutta toivoa eivät kaikki jättäneet. Ennustettu oli, että vielä olisi maa, jossa entit ja entvaimot eläisivät yhdessä ja heidän sydämensä saisivat rauhan.

Entit asuivat metsissä, ja harvoin he ihmisiä tai muuta kansaa tapasivat ja heidän kanssaan puhuivat. Ajat alkoivat jälleen pimetä, osa enteistä lankesi ja painui tuon pimeän alle. Osa jäi jonain päivänä paikalleen, nukahti eikä sitten enää herännyt. Ja puut alkoivat elää enemmän kuin ennen. Osa oli sisältä lahoja, ja ne tahtoivat pahaa ihmisille ja metsään tunkeutuville muukalaisille.

Mutta vielä oli jäljellä enttejä, hyviä enttejä, jotka eivät tulleet puun kaltaisiksi. Ja heidän sydämissään eli muisto ja toivo entvaimoista.


************

A/N2: Se loppui... tökerösti. Se oli myös lyhyt. Anteeksi. Mutta jos joku sattuu tästä pitämään, on mahdollista saada jonkinlainen itsenäinen jatko-osakin.
Pieni kommentti edes, sinä kiltti lukija?
Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Tässä oli kaunista kuvailua, hyvin tolkienmaista. Tuollainen vähän "runomainen" sanajärjestys sopi hyvin ficin tunnelmaan, tuli sellainen...keinuva olo kun luki :)

Tämä oli todella hieno kuvaus enteistä ja entvaimoista. Se miten kerroit Fangornin ja Fimbrethilin kohtaamisesta ja heidän välillään olevasta yhteisymmärryksestä...no, tuli olo että noin se varmaan on ollutkin.
Lainaan tähän yhden lempikohdistani:
Fangorn ojensi kätensä, Fimbrethil tarttui siihen; ja lukemattoman ajan kulkivat nuo kaksi yhdessä, laulaen laulua, jonka sanoja ei ollut ennen kuultu. Mutta sen sanoman tuntee jokainen, jonka sydämessä rakkaus asuu; eikä saastunut, paha ajatus voi sitä ymmärtää.
Oi, lisää tuollaista tekstiä! Tässähän menee jo melkein kylmänväreet selkäpiitä pitkin...

Minusta enttien tarina on aina ollut surullinen ja sinä olet saavuttanut hienosti sitä surumielisyyttä ja kaipuuta.

En minä osaa sanoa oikein muuta...kirjoita ihmeessä lisää!
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Allegro
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2008 8:56 pm
Paikkakunta: Hankasalmi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Allegro »

Oi, iik. Nyt punastuin n____n
Minusta on vähintään yhtä ihanaa kirjoittaa kuin lukea tällaista "runomaista", välillä tuntuu paljon luonnollisemmaltakin. Eh.

Lainasit muuten omankin lempikohtani. Vaikka nyt nähdessäni tuossa tajusin heti, miten sen olisi kirjoittanut paremminkin, mutta... No.

Joten siis. Olen hyvin otettu, että jätit kommentin, ja vielä noin ihanan kommentin. Kiitos.
Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä sai hymyn huulille. :D

Mutkatonta, enttimäistä ja rauhallista tekstiä, ja voisin toistaa Andunen sanat siitä runomaisuudestakin. Kuvailu oli kaunista ja sopi siihen, mitä enteistä eniten muistetaan (ja kaikkeen, minkä minä kunnolla muistan). Oli kivaa löytää tällainen enttiromancejuttu, ne eivät ole turhan yleisiä, vaikka toisaalta kyllä pohjaa olisi valmiina ties kuinka paljon.

Tuo kohta, joka on jo lainattu, tai pikemminkin sen viimeinen lause, oli aivan ihana. En viitsi lainata uudestaan, muta minäkin pidin siitä. Pahuudesta sanottu juttu jäi mieleen.

Ja myös enttien ja entvaimojen vieraantuminen oli kuvattu hienosti, monesta kohdasta tuli Puuparta mieleen ihan sen takia, mitä hän puhuu TSH:ssa.

Minä pidin tuosta lopusta, turhaan sitä tuskailet, eikä tämä tarvinnut tämän enempää. Juuri sopivan mittainen, ja tunnelma säilyi.

Jatka ihmeessä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Allegro
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2008 8:56 pm
Paikkakunta: Hankasalmi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Allegro »

Oi miksi en ole huomannut o.o

Kiitos, Nerwen!
Itsehän pidän Kirjassakin paljon juuri siitä ihanasta runomaisesta tyylistä ja kuvailusta, ja niitä sitten tietysti haen ficciä kirjoittaessanikin.

Mutta. Kiitos toisenkin kerran, on ihanaa saada palautetta ja kun se vielä on positiivista...
Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja Leida »

Tästä tuli kyllä ihan enttimäinen tunnelma. :) Tarkoitan, että jotenkin tässä oli sellainen rauhallinen ja tasapainoinen tempo, sellaista enteille sopivaa kiireettömyyttä. Ei mitään äkkinäistä ja rosoista, vaan ikään kuin aika olisi tasoittanut tämän tarinan. Joo, kaikkea minulle tuleekin mieleen. Mutta niin, käytät kauniita sanoja ja ilmaisuja ja kuvailu oli tosiaan kaunista. Minä pidän kovasti kuvailusta, joten sen paljous ei häirinnyt ja sitä ajatellen pituuskin oli juuri sopiva. Siis että tällainen kuvailupainotteinen teksti voi pitkänä ruveta puuduttamaan, mutta nyt se ei sitä ainakaan minulle tehnyt.

Ja äärettömän vanhat, ikuisesti nuoret silmät, kuin kirkkaat, mutta tummavetiset kaivot, joiden pohjaa ei ihmisten eikä edes haltioiden silmillä nähdä - Poimin tämän esimerkkinä erikoisen kauniista kohdasta. Minusta nuo vanhat, mutta ikuisesti nuoret silmät on jotenkin todella ihastuttava ajatus.

Jotenkin enteille sopii kyllä tuo, miten he hukkasivat entvaimot. Siis se, miten he vain ikään kuin unohtivat nämä ja sitten, kun he lähtivät entvaimoja hakemaan, niin oli jo liian myöhäistä. Samaten tässä oli kuvattu kivasti sitä, miten entit ja entvaimot huomasivat olevansa erilaisia siinä, kuinka he suhtautuivat kaikkeen kasvavaan ja miten se erotti heitä toisistaan. Haikea tunnelma kyllä välittyy selvästi. Ei sellainen ylitsevuotavan surullinen, vaan nimenomaan haikea ja kaipaava.

Tässä oli todella kaunis ja runollinen tyyli, tolkienmainenkin. Kannattaa kuitenkin miettiä noita käänteisiä sanajärjestyksiä siltä kannalta, että liikaa käytettynä ne voivat tehdä tekstistä melko raskaan lukea. Samaten puolipisteen käyttöä kannattaa harkita ja säästää se ehkä tyylikeinoksi. Puolipistettähän käytetään niin, että sen paikalle voi periaatteessa aina ajatella pisteen (eli kielioppisääntöjen mukaan sen molemmilla puolilla pitäisi olla kokonainen lause), mutta että puolipiste luo kuitenkin erilaisen merkitysvivahteen.

Hieno juttu, että jaksat kirjoittaa tällaisista vähän epätavallisemmistakin aiheista. Jos vielä aiot kirjoittaa, niin minä ainakin lukisin mielelläni. ;)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Vastaa Viestiin