Kaunis päivä

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Kaunis päivä

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Author: Aiwendil
Title: Kaunis päivä
Genre: Öö, romance ja fluff
Pairing: Tom Bombadil/Kultamarja
Rating: Eipä taida olla...
Beta: Ei ole
Warnigns: Ei ole
Feedback: Erittäin suotavaa, as always
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Tolkienille, eikä minulla ole minkäänlaista aikomusta tehdä rahaa tällä tekstillä
Summary: "Sen lammikon luota kauan sitten Joen tyttären löysin,/kauniin ja nuoren Kultamarjan keskeltä kaislikon./Suloisesti hän lauloi silloin ja kiivaasti sydän löi!//"
A/N: Tosiaan, tuo summary on yks Bombadilin runonpätkistä, itseasiassa yhen runon loppu. Min piti kirjoittaa jotain synkempää, mutta sitten päässä alkoi soida ne Bombadilin rallatukset (Hei, nöpö iloinen! Ding ja dong ja trallalaa...), ja joku sano jossain jotain kauneudesta. Eli Tietysti min oli pakko kirjoittaa Bombadilista ja Kultamarjasta. :) Muuten, se kohta, jossa kuvaillaan Kultamarjaa, on miltei suora lainaus Tarusta, aikamuoto on vaihdettu ja joitain sanajärjestyksiä. Eikä tässäkään taida olla kuin reilut kuus ja puol sataa sanaa...

***
KAUNIS PÄIVÄ
Aurinko valaa kultaa Vanhan Metsän ylle, puitten lehdet himertävät valossa. Valo on voimakas tähän aikaan vuodesta; kevät syrjäyttää talven, ja lämpö ja valo palaavat kaikkien eliöiden sydämiin, kun kylmyys ja pimeys ajetaan pois.
Halavaisen vesi virtaa soljuvasti, veden nauru helisee ilmassa. Pienellä polulla, joka seuraa puroa, astelee kaunis neito. Hänen pitkät keltaiset hiuksensa valuvat olkapäille, hänen pukunsa on vihreä, vihreä kuin nuoret kaislat ja kuin kastehelmien hopeoima; ja hänen kultainen vyönsä on kuin seppele miekkaliljoja, joiden joukosta lemmikkien vaaleansiniset silmät pilkahtelevat.
Hän on nuori Kultamarja, Joen tytär, ja hän on kauniimpi kauneinta haltiaa. Hän nauraa veden kanssa ja linnut hiljenevät kuuntelemaan kun hän aloittaa laulunsa. Sillä hänen äänensä on kaunis, yhtä nuori ja yhtä vanha kuin kevät, se helisee hopeana yli kaikkien muiden äänien.
Kultamarja pysähtyy lammikon vierelle. Hän hymyilee kauniisti, ja riisuu kauniin mekkonsa. Nyt hänen kaunista vartaloaan verhoaa vain ohut pellavainen paita, joka yltää juuri ja juuri puoleen reiteen. Mutta Kultamarja ei välitä, hän ei häpeä vartaloaan. Hän istuu lammikon reunalle, upottaa sorjat jalkansa veteen ja hivuttautuu koko ajan syvemmälle veteen. Kylmä vesi raikastaa niin hänen mielensä kuin vartalonsakin. Kultamarja kuitenkin varoo kastelemasta hiuksiaan; ne hän on nostanut päänsä päälle ja sitonut pikaisesti nahkanauhalla.

Aurinko valaa kultaa Vanhan Metsän ylle, puitten lehdet himertävät valossa. Valo on voimakas tähän aikaan vuodesta; kevät syrjäyttää talven, ja lämpö ja valo palaavat kaikkien eliöiden sydämiin, kun kylmyys ja pimeys ajetaan pois.
Halavaisen vesi virtaa soljuvasti, veden nauru helisee ilmassa. Pienellä polulla, joka seuraa puroa, kävelee mies. Hänen hiuksensa ovat ruskeat ja niin on hänen partansa, siniset ovat hänen kirkkaat ja viisaat silmänsä, ja samaa sineä on takissaan ja hatustaan törrötävässä sulassa.
Hän on Tom Bombadil, jota haltiat kutsuvat nimellä Iarwain Ben-adar, vanhin ja isätön. Ja hänkin laulaa, laulaa kirkkaalla äänellään, mutta nyt linnut laulavat iloissaan mukana, kun Tom Bombadil laulaa. Ja vaikka hänen laulunsa kuulostaa silkalta hölynpölyltä, on siinä selvä järki ja sävel ja se on tuttu kaikille Vanhan Metsän eliöille. Eikä yksikään eliö astu Tomin eteen, sillä Tom on Isäntä. Ja hän kävelee lauleskellen, hymyillen ja nauraen. Huomaamattaan Tom kävelee kohti lammikkoa, kohti Joen tytärtä.

Kultamarja nousee hetkeksi rannalle ja riisuu pellavaisen paitansa. Sitten hän menee kokonaan veteen, muttei vieläkään kastele hiuksiaan. Hän istuu lammikon idänpuoleiselle reunalle, hieman kaislikon katveeseen. Siihen hän kuulee Tom Bombadilin laulun. Kultamarja katsoo ihmeissään ylös; kertaakaan vielä ei ole hän kuullut noin outoa ja silti kiehtovaa laulua. Ja se lähestyy koko ajan.
Pian tulee näkyviin Tomin hatun sulka, sitten hattu ja pää, lopulta koko mies. Siinä hän seisoo, muutaman sylimitan päässä lammikosta ja katselee Kultamarjaa ihmeissään. Sillä kertaakaan ei ole Tom nähnyt yhtä kaunista olentoa, vaikka hän on nähnyt osan Esikoisista. Ja hän kävelee lammikon luo, laskee hellästi käsistään kukkansa ja kumartaa heilauttaen hattuaan veikeästi.
”Terve, kaunis neitokainen. Kuka lienette te, joka kauniimpi olette haltiain kansaa?” kysyy Tom. Kultamarja naurahtaa iloisesti.
”Minä olen Kultamarja, Joen tytär. Ja kuka lienette te, kaunopuheinen herra?” tiedustelee puolestaan Kultamarja.
”Ettekö te tunne minua? Minä olen Tom Bombadil!” hän sanoo ja kumartaa taas, hymyillen vinosti. Kultamarja hymyilee Tomille ja nousee lammikosta. Hän ottaa pellavaisen paitansa ja kuivaa ihonsa. Sitten hän taas pukee ylleen mekkonsa ja nyt hän on entistä kauniimpi.
”Tulkaa mukaani, kaunis Kultamarja, tulkaa matalaan majaani”, Tom ehdottaa, ojentaa kätensä. Kultamarja tarttuu Tomin käteen ja hymyilee hänelle.

Matkalla Tom aloittaa laulun, jota Kultamarja ryhtyy kauniilla äänellään säestämään. Jossain vaiheessa Tom päästää Kultamarjan käden irti ja ryhtyy tanssimaan ja hyppimään polkua eteenpäin laulaen käsittämättömästi. Ja Kultamarja juoksee hänen peräänsä, juoksee siroilla jaloillaan kuin valkohäntäpeura metsikössä. Kaikki linnut laulavat heidän kanssaan, puro laulaa heidän kanssaan. Valo lävistää puitten oksat, kun ne kaareutuvat kupoliksi parin ylle, ja aurinko sulkee heidän kultaiseen kehtoonsa. Ja koko metsä osoittaa kunnioitusta Tom Bombadilille ja Kultamarjalle. Eikä mikään heihin voi koskea, sillä Tom on Isäntä, eikä mikään voi häneen tai Kultamarjaan koskea valon aikaan eikä varjon tullen. He eivät pelkää, sillä päivä on kaunis eikä siellä ole mitään pelättävää.
-THE END-

A/N 2: Tuo loppu vähän (minun mielestäni) kuoli... Siis lösähti. No anyways, kommentteja odotellessa jatkan Eldarion/Melyanna-juttua, jos kone tahtoo toimia...
Viimeksi muokannut Aiwendil, Ma Loka 07, 2013 6:35 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Kaunis päivä

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Onpa hienoa, että joku on halunnut tutkia tätäkin paritusta (koska itse olen pitänyt sitä aina hiukan kummallisena - vähintäänkin eksentrinen ukko, joka laulaa hölynpölyä, ja maailman kaunein nainen - mitä Kultamarja mahtoi nähdän Tomissaan?)

Tykkäsin tämän toteutuksesta, tämä oli kevyt ja aurinkoinen, iloinen teksti, jossa ei ollut huolenhäivääkään. Sanayhdistelmä "veden nauru" on muuten aivan uskomattoman ihana, sitä piti ihan jäädä tekstin joukosta maistelemaan - kielesi oli muutenkin tässä ihanan tunnelmallista ja luonnonläheistä, sanastosi hiukan erilaista (onpa ihanaa löytää sellaisia helmiä kuin "sorja", "himertää" ja "hopeoima" (tekstissä tosin lukee hopeioma, jos haluat korjata tuon ;) ).

Sen verran haluaisin kuitenkin nillittää, että tuo eliö-sana tuntui kamalan nykyaikaiselta ja vieraalta muuten niin vanhahtavan ja monisävyisen tekstin lomassa, se pomppasi joka kerta silmille. Toisaalta, ei oikein ole muuta sanaa mikä yhdistäisi eläimet ja kasvit, mutta ehkä sitten olisi kuitenkin tunnelman säilymisen vuoksi kannattanut puhua kasveista ja eläimistä. Voi myös olla, että tämä on ihan minun mielipiteeni... Ja toinen pienenpieni juttu: Kultamarjan kohdalla sana kaunis esiintyi pikkuisen liian monta kertaa, sieltä voisin pari napsaista pois niin ei olisi niin paljon toistoa.

Tässä ei menty kovin syvälle tuon suhteen dynamiikkaan, eikä sitä kyllä tarvittu ollenkaan. Tämä oli tällainen mukava, kevyt välipala, kohtaaminen lammen rannalla ja jonkun pitkän ajanjakson alku :)
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Kaunis päivä

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitos, Nerwen. Korjasin sen "hopeoima"-kohdan (meinasin äskenkin kirjoittaa sen pieleen)...
Myönnän, juu, että olen taipuvainen toistoon, siitä on muistaakseni huomautettu aikaisemminkin, mutta jotenkin se aina jää sinne... Olen nyt kovasti imarreltu tuosta kommentistasi, kiitos paljon. :) Ja kun ottaa huomioon, että min piti kirjoittaa angstia, niin kyllä se hiukan lähti omille raiteilleen ;) -Aiwendil (joka ei ilmeisestikään osaa kirjoittaa edes omaa nimimerkkiäkään...)
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin