Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil » Pe Kesä 13, 2014 9:32 pm

Title: Vain pimeässä näkee tähtiä
Author: Aiwendil
Beta: sagitta
Genre: Romance, fluffy, het, (lievä) angst, oneshot
Pairing: Éowyn/Faramir
Rating: Sallittu
Warnings: Lievä angstaus?
Disclaimer: Kaikki kuuluu Tolkienille, enkä minä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: "Mitä sinä pelkäät?" Faramir kuiskasi.
Feedback: Kaikki käy; risut, ruusut ja muut vastaavat.
A/N: Pitäähän sitä suomenkielen taitoa hioa aina välillä jollain tekstillä, right? Tää on lyhyt eikä saa jatkoa, syntynyt hetken inspiraatiosta. Also, siellä voi olla lievä epäkohta yhdessä vaiheessa, mutta älkää viilatko liikaa pilkkua, jooko? (Epäkohta koskee Éowynin vanhempia.) Sen enempää jaarittelematta, olkaatten hyvät.
***
VAIN PIMEÄSSÄ NÄKEE TÄHTIÄ

"Éowyn...", Faramir kutsui hiljaa. Éowyn ei vastannut, ei edes kääntänyt päätään. Hän istui ikkunan vierellä, ulos yöhön tuijottaen, ja hän oli vetänyt polvet rintaansa vasten kietoen kädet jalkojensa ympärille. Hän oli pukeutunut valkeaan yöpukuun, joka näytti loistavan himmeästi kynttilöiden valossa. Éowynin oljenvaaleat hiukset olivat pörrössä.

"Éowyn. Rakas", Faramir sanoi uudestaan ja laski käden vaimonsa olkapäälle. Éowyn värähti ja kääntyi katsomaan Faramiria. Rohanin neidon silmät olivat kirkkaat ja vihreät, mutta pelko hohti niissä ilon sijasta. Hänen kasvonsa olivat yhtä kauniit ja ylväät kuin aina, mutta hänen ihonsa oli kalpea.

"Niin?" Éowyn kysyi, ääni väristen ja räpytellen kyyneliä silmistään. Hänen katseensa harhaili takaisin yöhön, takaisin kylmyyteen, takaisin tyhjyyteen.
"Mitä sinä pelkäät?" Faramir kuiskasi. Éowyn sulki silmänsä ja nojasi Faramiria vasten. Miehen kosketus oli rauhoittava ja hänen kehostaan hohkaava lämpö lievensi Éowynin pelkoa.

"Pimeää", Éowyn sanoi lopulta. Faramir veti hänet seisomaan ja kietoi kädet hänen ympärilleen. Éowyn antoi Faramirin sulkea hänet tiukkaan syleilyyn ja hengitti syvään miehen tuoksua.
"Miksi?" Faramir kysyi hiljaa. Éowyn katsoi häneen lasittunein silmin ja sanoi:

"Faramir, minä olen nähnyt vanhempieni kuolevan. Minä olen nähnyt Théodredin kuolevan. Minä olen nähnyt Théodenin kuihtuvan, Kaiken sen olen nähnyt ja kokenut Éomerin varjossa ja Gríman valheet seuranani. Olen nähnyt toivon palaavan ja katoavan. Olen nähnyt Théodenin kuolevan ja olen katsonut Vihollisen armeijan komentajaa silmiin, ja selvinnyt. Mutta pimeys... Se ei koskaan mennyt pois."

Kyynel vierähti Éowynin poskelle. Faramir suuteli kyyneleen pois ja piteli Éowynia sylissään.
"Ei pimeää tarvitse pelätä. Sitä paitsi, vain pimeässä näkee tähtiä", Faramir sanoi hymyillen, katsahtaen ulos ikkunasta hopeisten jalokivien täplittämälle taivaalle. Éowyn naurahti hieman ja seurasi miehensä katsetta.
"Vain pimeässä näkee tähtiä", hän toisti kuin vakuuttaakseen itsenä. Hän kurottautui suutelemaan Faramiria ja Faramirin huulien koskettaessa hänen omiaan, hän antoi pelkonsa lipua pois. Ei pimeää tarvitse pelätä. Vain pimeässä näkee tähtiä.
***
Viimeksi muokannut Aiwendil, Su Kesä 15, 2014 6:25 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Kesä 14, 2014 5:36 pm

Voi, tämä on kertakaikkisen kaunis pikkuficci. :D

Ensinnäkin idea on ihan mielettömän osuva - totta kai Sormuksen sodan aikaiset ja sitä edeltävät tapahtumat ovat jättäneet jälkensä Éowyniin, eivät tuollaiset kokemukset vain katoa. Tämä on siis tosi uskottava. Minusta on myös hienoa, että Faramir saa Éowynin rauhoittumaan. Minä koen Faramirin ihmisenä, joka osaa käyttää sanoja oikein milloin missäkin tilanteessa, ja tässäkin hän osasi sanoa sen mitä Éowyn tarvitsi. Lisäksi tuo tähtilause, joka tämän otsikkonakin on, on äärimmäisen kaunis niin lauseena kuin ajatuksenakin. Ainakin tällaiselle otukselle joka rakastaa tähtiä.

Noista Éowynin vanhemmista sen verran, että tuskin olisin kiinnittänyt edes huomiota siihen jollet olisi maininnut :wink: Kyllähän Éowyn näki äitinsä kuolevan, kuihtuvan pois, ja hän muistaa isänsä kuolleen, joten ei tuossa minusta ole mitään ongelmaa. Éowyn oli kyllä tosi pieni silloin kun Éomund kuoli (viiden?) mutta olen ihan varma ettei vanhempien kuolema tapahdu jälkiä jättämättä.

Sinun kirjoittamasi kieli on edelleen tosi kaunista. Tässä on ihana tunnelma, yön voi aistia, ja tässä on sellainen jännä hauraus. Se kuvastaa mielestäni mainiosti Éowynin tunnetilaa.

Yksi pikkunillitys minulla olisi. Miehen kosketus oli rauhoittava ja miehen lämpö lievensi hänen pelkoaan. Tuo miehen-sana toistuu vähän liian äkkiä uudestaan - ehkä sen olisi voinut korvata pronominilla, tai ensimmäisen maininnan jättää kokonaan pois? Oli pakko mainita, koska jotenkin tuo hyppäsi silmille muuten niin virheettömästä ja kauniista tekstistä.

Minä olen edelleen ihan fiiliksissä tuosta sinun otsikkolauseestasi, koska se on ihan totta ja se on niin kaunis ja aagh. :D Siinä on myös ihanaa syvällisyyttä, ja sitä jää pohtimaan; täydellinen otsikkovalinta siis.

Kiitos tästä tunnelmapalasesta.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil » Su Kesä 15, 2014 6:23 pm

Voi kaunis kiitos, Nerwen! C: Kommentti piristää aina (varsinkin nyt, kun oon matkustamisen ja valvomisen takia väsymyksestä puolikuollut.)

Tuo lause tosiaan. Sen rakenne oli alkuperäisessä tekstissä erilainen, ja viime aikoina kirjoituskielenä on ollut englanti, joten en huomannut siinä mitään vikaa. Nyt huomasin. Taidan korjata sitä hieman...

Mutta kiitos!
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!

Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja Vendince » Ma Kesä 16, 2014 2:58 pm

Tää on tosi suloinen ficci. Oot hyvä kirjoittamaan, kuten aina. Mä pystyn jotenkin tosi hyvin samaistumaan Eówyniin, koska pelkään itsekin pimeää, mutta tähdet taas on ihania. Tuijottelen niitä itsekkin aina iltaisin ikkunalasin takaa. :) Pituutta tässä oli sopivasti. Tuo otsikko ja sen sisältämä ajatus on ihana. Tosiaan, pimeässä näkee tähtiä joten siinä on hyviä puolia myös. Ja jos pimeässä voi nähdä jotain niin kaunista kuin tähdet, ei se niin paha voi olla.. c-:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja sagitta » Ma Kesä 16, 2014 8:32 pm

Jee, sie sait tän tänne!
Sanoin jo kaiken oleellisen, mutta sanon sen uudestaan.
Lyhythän tämä oli, mutta ei haittaa! Osaat pitää tarinan hienosti koossa! Lisäksi kuvailu ja tunnelma ovat hienoja ja sopii hahmoille hyvin.
Tuo angstin ja fluffyn yhdistelmä onnistuu sinulta kyllä hienosti! (Kateeksi käy. )
Kaikkein hienoin oli tuo loppu! Loppu sanoihin tiivistyy kauniisti koko fici! :D

Lyhyt kommentti, mutta en saa nyt enempää aikaiseksi.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Vain pimeässä näkee tähtiä (Éowyn/Faramir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil » Ma Kesä 16, 2014 8:56 pm

Suuri kiitos sekä Vendincelle että sagittalle kommentista. ^.^ Ilmeisesti otsikko on erittäin onnistunut, hyvä hyvä. Kiitos kaikista kohteliaisuuksista sun muista, te ootte kaikki ihania ihmisiä.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!

Vastaa Viestiin