Muistoista kauneimpaan (S)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Author: Nienna
Genre: Drama, fluffy,
Pairing: Enpäs kerrokaan ;D
Rating: Sallittu
Disclaimer: Kaikki kuuluu Tolkienille, minä vain leikin toisten leluilla, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta.
Beta: Tindis, kiitos vielä kerran :3
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini tästä aiheesta/parituksesta, joten olkaa ymmärtäväisiä. Muistakaa, että palaute lämmittää mieltä :3



Muistoista kauneimpaan




Kaunis haltianainen istui puron äärellä, kuunnellen sen rauhoittavaa solinaa. Hänen kultaiset hiuksensa hehkuivat Lothlórienin metsän hämäryydessä kuin kynttilä, kuin tähti joka leikkasi pimeyttä.

Tässä haltioiden valtakunnassa ei koskaan ollut täysin pimeä. Jopa nytkin haltioiden rakkain tähti, Eärendil, loisti kirkasta valoaan. Se valaisi myös naisen vaaleat ja kapeat kasvot.

Nainen uitti paljaita jalkojaan viileässä vedessä. Pohja oli pehmeää ja hienoa hiekkaa, ei lainkaan teräviä kiviä jotka raapisivat jalkapohjat rikki. Hänen mekkonsa helmat kastuivat hiukan, mutta neito ei välittänyt. Hän muisteli. Täällä, missä vesi oli kirkasta ja tuuli lempeää, oli neito kohdannut nuorukaisen ensi kertaa.

***

Nuorukaisella oli vehnänvaaleat hiukset ja parta, syvänsiniset silmät ja vallaton hymy. Vaatteinaan tällä oli sininen haltiakaapu ja päässään suippo sininen hattu. Mies oli löytänyt neidon purolta, uittamasta jalkojaan. Neito ei säikähtänyt tulijaa, sillä nuorukainen oli hyvä. Neito oli nähnyt sen heti. Tuo salaperäinen muukalainen oli hämmästellyt neidon kultaisia hiuksia, ne kun eivät olleet tavallisia haltioiden keskuudessa.

”Ovat hiuksenne puhdasta kultaa ja ne loistavat kuin Aurinko, lady Altariel! On kaikki sinusta kuulemani totta, mutta kuitenkin niin valheellista. Sillä ei kauneuttasi voi sanoin kuvailla, ei voimiasi teoilla todistaa.”

”Ja paljon minusta tiedätte, mutta minä en tiedä teistä mitään. Kuka siis olette, mikäli saan sitä udella?” uteli neito, jonka äänessä ei ollut pelkoa tai epäystävällisyyttä. Edes se, että muukalainen kutsui häntä nimellä Altariel, ei hämmentänyt häntä, kas kun kaikki haltiatkaan eivät tienneet tuota nimeä.

”Voi lady Altariel!” huudahti nuorukainen nauraen. ”Kaiken olette silmistäni jo lukeneet, kaiken te minusta tiedätte. Mutta vastaamatta en voi jättää, sanon siis; Olen Olórin, Valinorin maasta, vala Irmon puutarhoista!”

Nuorukainen oli lyhyempi kuin haltianeito, mutta aivan yhtä kaunis. Nuorukainen oli yhtä kaunis kuin haltiamiehetkin, ja haltiamiehet ovat yhtä kauniita kuin haltianaiset. Mutta silti nuorukainen ei ollut haltia sillä hänen kasvoistaan ei heijastunut samaa iättömyyttä. Mutta miehen silmät olivat kuin meri, jota neito niin kovasti kaipasi. Nuo silmät lisäsivät neidon kaipuuta merelle, Kuolemattomille Maille.


He olivat tanssineet ja laulaneet tähtien valossa, Olórin ja Altariel nimittäin. He olivat juosseet Lothlórienin metsissä, kahlailleet sen pikku puroissa ja nukkuneet sen kultalehtisten puiden suojissa. Nuorukainen kertoi satuja ja tarinoita, lauloi unohdettuja lauluja.

”Tuon keksit itse, Olórin!” neito sanoi hymyillen nuorukaisen kertomukselle suuresta lohikäärmeestä, jota perhonen oli opettanut lentämään.

”Ehkä, mutta eikö hyviä tarinoita voi vähän liioitella, Altariel?” kysyi nuorukainen pilke silmäkulmassaan.

Ja kyllä neito piti Olórin tarinoista, olivat ne totta tai eivät.

***

Eräänä päivänä Olórin huomasi, että neidolla oli sormessaan sormus.

”Tuo sormus sormessanne”, nuorukainen kysyi. ”Mikä se on?”

”Tämä”, neito sanoi ja kohotti kättään, jotta Olórin näkisi siinä olevan sormuksen paremmin. ”On Nenya, yksi kolmesta valtasormuksesta, jotka haltioille annettiin.”

Sormus oli valkoinen kuin lumi ja sitä koristi valkea, tähden lailla tuikkiva kivi.

”Se on kaunis”, Olórin ihasteli. ”Kantakaa sitä viisaasti, lady Altariel.”

***

Usein Olórin ihmetteli neitoa. Eräänä päivänä kysyessään, oliko hänellä miestä, neito vastasi: ”On minulla mies ja hyvä mies onkin. Hyvä hallitsija, hyvä mies ja kenties hyvä isäkin.”

”Te olette erilainen, lady Altariel”, nuorukainen totesi. ”Mutta erilaisella en tarkoita pahaa. Sillä vaikka teillä on mies, hyvä mies vieläpä, juoksette muukalaisen kanssa metsissä, paljasjaloin kaiken lisäksi!”

”Mutta voi”, Altariel sanoi. ”Ettehän te ole muukalainen!”

Ja tämä huvitti Olórinia suuresti.

***

Kun neito oli nuorukaisen lähettyvillä, koko Lothlórien, sen metsät ja maat, tuntuivat muuttuvan täysin. Altariel huomasi näkevänsä metsänsä aivan uudella tavalla, kulkevansa siellä erilailla. Jokainen hetki nuorukaisen lähellä oli seikkailu. Uusi ja erilainen. Usein Altariel nukahti nuorukaisen vierelle, tämän silittäessä neidon hiuksia lempeästi. Ja Olórin vahti neidon unta, ei koskaan Altariel tuntenut oloaan turvattomaksi.

Mutta mikään ei ole pysyvää, ei edes Lothlórien. Nuorukainen lähti, eikä Altariel itkenyt tämän perään. Jokainen sai tietyn ajan, he itse saivat päättää mitä tuolla ajalla tekivät. Ja neito oli valmis käyttämään sen ajan nuorukaisen kanssa, mutta niin ei oltu tarkoitettu. Haltianainen pysyi miehensä rinnalla, eikä tuo nuorukainen koskaan edes käväissyt hänen mielessään. Neito synnytti kauniin tyttären, joka avioitui myöhemmin erään puolhaltian kanssa ja sai kolme lasta.

Kun Altariel seuraavan kerran tapasi nuorukaisen, he tapasivat Valkoisen Neuvoston kokoontuessa. Ja silloin neito ymmärsi, mitä oli olla kuolematon. Kuolemattomuus ei ollut ikuista, onnellista elämää. Se oli menetyksen tuskaa ja surua. Sitä, kuinka näki toisten vanhenevan.

Sillä vuodet olivat muuttaneet miestä. Hänen vehnänvaalea partansa oli harmaantunut, kasvojen silkkinen iho rypistynyt ja selkänsä oli taipunut murheiden painosta. Mutta viisaus miehen silmistä ei ollut kadonnut mihinkään ja yhä hänen silmänsä loistivat tähtien valoa.

***

Äkillinen huuto herätti naisen muistoistaan. Huutaja oli Haldir, Lothlórienin salohaltia. Miehen nimi tarkoitti ”kätkettyä miestä”, mikä oli neidon mielestä hyvin kuvaava.

”Lady Galadriel! Sormuksen saattue on lähdössä!”

”Minä tulen”, vastasi Valtiatar lyhyesti.

Haltiamies kumarsi eikä jäänyt odottamaan Galadrielia. Haltianainen nousi ylös muistojen virrasta ja huokaisi syvään. Yhdeksän kulkijaa oli lähtenyt Rivendelistä, vaan kahdeksan oli saapunut Lothlórieniin. Tuo yksi oli jäänyt varjoihin.

Mutta suru ei hiipinyt lady Galadrielin puhtaaseen sydämeen. Ei mikään Olórin teoista ollut turha tämän eläessä eikä liioin ollut tämäkään. Ja Galadriel sanoi ”eläessä”, sillä hän tiesi, ettei mies ollut vetäytynyt rajan taa. Neito tunsi sen, syvällä sisimmässään, tuon jalon ja puhtaan sydämensä syvyyksissä hän tiesi, että nuorukainen palaisi takaisin. Tämä palaisi takaisin Lothlórienin metsiin, astelisi sen polkuja pitkin ja lepäisi jälleen lady Galadrielin valossa.

Ja Valtiatar ottaisi Gandalfin vastaan. He voisivat jälleen levätä Lothlórienin puiden suojissa ja kertoa toisilleen tarinoita, kunnes uni veisi heidät muistoista kauneimpaan.
Viimeksi muokannut Nienna, La Heinä 19, 2014 8:30 pm. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Laitanpa heti jotain kommenttia. :)

Mukava pikkufici ja jotenkin tavallisesta poikkeava. Mikä saattoi johtua tuosta parituksesta tai kerrontatyylistä, tiedä häntä.
En ole koskaan aiemmin lukenut tarinaa, jossa paritettaisiin Gandalf ja Galadriel, joten tämä oli ajatuksenakin jo jotain uutta. (Vaikka Hobitti leffassa oli se yksi kohtaus, missä Gala lähentelee Gandalffia…) Pidin siitä romanttisesta tunnelmasta, jonka sait muutamille riveille napattua. Tässä oli sellaista kevyttä fluffya ja silti tiettyä traagisuuttakin.

Kerronnassa tai pikemminkin puhetyylissä oli mukavasti sellaista vanhahtavaa sävyä, mikä antaa mukavan lisämaun ficiisi. Itse en ossa tällä tavalla kirjoittaa, joten pisteet siitä sinulle. Tosin oli muutama kohta jossa kerronta hieman takkuili. Ja tällä tarkoitan, että jotkut lauseet tai kohdat olisi voinut muokata hiukan selkeämpään muotoon. Ehkä beta olisi voinut olla näissä kohdissa hyödyksi.

Btw, alussa olisin luullut, että parrakas mies olisi ollut Cirdan! ; )
Mutta eipä kai muuta nyt tule mieleen.
Kiitokset tästä ja jatka kirjoittamista! :D
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Kiitos kommentista, mukava että pidit tästä :)

Itse olen jo Sormusten herroissa havainnut jotain pientä romanssiin viittaavaa Gandalfin ja Galadrielin välillä, tiedä sitten olenko vain turhan innokas parittamaan näitä hahmoja :D Ja itse olen tottunut kirjoittamaan tuolla vanhahtavalla tyylillä, kiitos Narnian ja Sormusten herran.

Tuosta betasta en tiedä (tämä on ensimmäinen julkaistu ficcini) enkä tiedä mistä sellaisen "hankin".
Viimeksi muokannut Nienna, La Heinä 19, 2014 1:20 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Hei, uusi ficci! :D

Tosiaan. Paritus on uusi, vaikka muistan kyllä Hobitissa ja TSH:ssa näitä tähän paritukseen viittaavia ei-niin-ilmiselviä juttuja. Mahdotonta Gala/Gandalf ei ole nähnytkään, joten hyväksyn sen täysin.
Kirjotusvirheitä ei sinänsä ollut, mutta joissain kohdissa sanavalinnat olisivat voineet olla erilaiset. Riippuen tietysti kirjoittajan tyylistä. Hyvän ja hienon tunnelman sait aikaan, thumbs up for that. Tämä-sanan käyttö särähtää korvaan miulla, mutta ei varmaan kaikilla.
Kokonaisuudessaan oikein ihana ficci, sopivan pitkä, et kadonnut väärille poluille etkä ollut liian niukkasanainen. Siellä oli yksi kohta, se Valkoisen Neuvoston kohtaus, jossa Galadriel oivalsi, mitä oli olla kuolematon. Oh dear gods, se oli niin ihanasti kirjoitettu ja kaunis ja silti kamala ajatus tajuta jotain tuollaista.

[P. S. Ja mitä siihen betaan tulee, min olen aina vapaa. ^.^ Vaikka en nyt, koska olen Ruotsissa, mutta suurimman osan ajasta. Ehdottaisin, että lähestyt rohkeasti yksärillä tai jotain sellaista. Ei ne pure. :)]
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Kiitos Aiwendil :3 Mukava että onnistuin tuossa Valkean Neuvoston kohtauksessa, se tuotti aluksi vähän hankaluuksia.

Ja pistän muistiin tuon beta-jutun ;D
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä oli kaunis ja mielenkiintoinen, ehdottomasti erilainen ficci. Hienoa, että julkaisit, koska täällä on nykyään niin hiljaista!

Olen jo odotellutkin vähän, että milloin tästä parituksesta tulee juttu noiden Hobitti-leffoissa nähtyjen vihjailujen jälkeen. Pidän siitä, miten toteutit tämän suhteen, ja teit siitä varsin uskottavan; löysit paikan missä hahmot saattoivat tavata uskottavasti ja canonin puitteissa (ainakin suurin piirtein, en nyt juuri muista milloin istari saapuivat Keski-Maahan tai missä muodossa, mutta yksityiskohtiahan ne vain ovat).

Tuo tarinoiden kertominen on ihana elementti tällaiselle otukselle, joka rakastaa tarinoita. :wink:

Kieliasusta sen verran, että sanavalintasi olivat onnistuneita ja kaikki eteni mukavan rauhaisasti. Parissa kohtaa kuitenkin esimerkiksi käänteinen sanajärjestys oli vähän liikaa, kuten Kuka siis olette, mikäli sitä udella saan?. Tuossa kohtaa predikaattiverbi olisi saanut olla hiukan luonteelleen sopivammalla paikalla, vaikka Kuka siis olette, mikäli saan sitä udella?. Nyt lauseesta tuli liiankin runollinen ainakin minun makuuni. Tyylisi on muuten todella hieno, koska se tuo tekstiin heti tunnelmaa vaikeuttamatta lukemista ollenkaan.

Sitten jos vielä saan nillittää yksityiskohdista, olisi hyvä jos hahmot puhuttelisivat toisiaan samassa tilanteessa samalla tavalla - siinä, missä Altarie esittelee sormuksen Olórinille, Olórin sekä sinuttelee että teitittelee, mikä on vähän harhaanjohtavaa.

Sitten tuo kohta, josta Aiwendilkin jo mainitsi, siitä kuolemattomuuden merkityksestä, todella hieno ja syvällinen ajatus, jonka toit esille nautittavan yksinkertaisesti. Todella upea oivallus, joka toimi tässä ficissä käsittämättömän hyvin.

Kiitos tästä tunnelmallisesta ficistä, ja toivottavasti kirjoitat lisää!

(Ja ai niin psst, tuolla Etsitään-alueella on muistaakseni betahakutopikki, siellä voi kysyä jos betan haluaa :wink:)
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Oi kiitos Nerwen :3

Korjasin vähän tekstiä, tuo Olórin sinuttelu oli vahinko (juuh, ehkä se beta olisi ihan hyödyllinen :) )

Tuo idea tarinan kertomisesta tuli Gandalfin sanoista Bilbolle Odottamattomassa matkassa, kun Bilbo epäröi matkalle lähtöä ja Gandalf kertoo tarinan tämän sukulaisesta. Ja no, Gandalfilla on jokin erityinen suhde noihin perhosiinkin :D

Ja aika hassua, itselläni meni kauheasti aikaa tuohon kuolemattomuuden merkitykseen enkä silti ollut siihen täysin tyytyväinen. Ja silti se on saanut eniten kehuja.

Ja tarkoituksena olisi lisää ficcejä kirjoittaa. Täytyy katsoa miten tilanne kehittyy. Minulla tosin on paheena juuri nämä erilaiset paritukset ja kirjoitustyyli, voi olla että osa näistä parituksistani on ihan älyttömiä, mutta katsotaan nyt.

Ja kiitos vinkistä, täytyypä käydä kyselemässä betaa.
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Tindis »

Kiva saada uusi ficci!
Kuten muutkin ovat sanoneet, tää on tyyliltään kivan runomainen. Se oli juuri sopivan pituinen, ainakin tämmöisen otuksen mieleen joka harvemmin tältä osastolta mitään lukee. Muutama kohta hämmensi ensin hieman, mutta ei haitaksi asti. Pari kirjotusvirhettä siel saatto olla, mutta mie takerrun vaan tähän yhteen: se kirjotetaan Eärendil, ei Eärendel. Nimet on tärkeitä :wink:
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Tindis, kiitos kaunis ja korjasin tuon virheen. Vähän noloa kun koko ajan jotain pikkuvirheitä löytyy D:
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Ovelaa jättää paritus kertomatta, se herätti ainakin minussa heti mielenkiinnon, että keistä mahtaa olla kyse. :) Minäkin luulin ensin, että mies olisi Círdan (vaikka ei hänellä kai nuorukaisena vielä partaa ollut...) Gandalf ja Galadriel on minusta kyllä mielenkiintoinen paritus, eikä mitenkään epäuskottava. Muistaakseni TSH:ssa on sellainen kohta, jossa kerrotaan, että Gandalf palasi Balrogin kanssa taisteltuaan alastomana Keski-Maahan ja Galadriel vaatetti hänet, ja minusta tuo on aina kuulostanut melko intiimiltä. :)

Kirjoitustyyli on tässä kaunis, vanhahtava ja sopii minusta hyvin Keski-Maahan. Galadriel ja Gandalf ovat sen verran hienoja ja yleviä hahmoja, että tuollainen hieman runollinen tyyli dialogissa sopii heille hyvin. Yksi lause, josta erityisesti pidin, oli tämä: Haltianainen nousi ylös muistojen virrasta ja huokaisi syvään. Siinä on kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniisti ilmaistu tuo siirtymä Galadrielin muistelmista nykyhetkeen.

Tässä oli pari pientä juttua, jotka ovat hieman ristiriidassa Tolkienin kirjoitusten kanssa, tosin jos et ole vielä lukenut kaikkia Tolkienin teoksia, et voi tietysti mitenkään näitä tietää. Gandalf (kuten muutkin velhot) saapui Keski-Maahan valmiiksi vanhan miehen hahmossa, eli ei häntä minusta voi oikein nuorukaisena nähdä, paitsi ehkä mieleltään nuorena. Tuo, miten olet häntä tässä kuvaillut, voisi minusta kuitenkin olla hyvinkin lähellä sitä, millainen hän on Olórinina Valinorissa. Toinen juttu on tuo, kun hän kysyy Galadrielin sormuksesta. Gandalf sai tietääkseni yhden kolmesta, eli Tulen Sormuksen (Narya) Círdanilta saapuessaan Valinorista Harmaisiin Satamiin, eli kuvittelisin, että hän tiesi jo Galadrielin sormuksesta siinä vaiheessa, kun hän tapasi tämän. Tosin ei se kaiketi aivan varmaa ole, saiko Gandalf sormuksensa heti vai vähän myöhemmin.

Minusta on hienoa, että valitsit näin "epätavallisen" aiheen ficillesi! Luulen, että teit paljon taustatutkimusta kirjoittaessasi tätä, koska tässä oli niin paljon sellaista faktaa, joita useimmat "perusfanit" tuskin tietävät, kuten vaikka tuo Galadrielin vaihtoehtoinen nimi. Enpä itsekään aluksi tiennyt, että kyse oli hänestä! Toivottavasti saamme sinulta taas pian uutta luettavaa, koska nämä ficciosastot kaipaavat elämää. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Kiitos palautteesta! :3
Ikävä kyllä joudun myöntämään, etten ole kaikki teoksia vielä lukenut, joten sen takia osa tiedoista saattaa olla vähän ristiriidassa. Pahoitteluni siitä :oops: Tein kyllä paljon taustatyötä asian eteen, koska halusin pitää parituksen "salassa" mahdollisimman pitkään.

Työn alla on kylläkin eräs kirjoitus ;) Katsotaan jos uskallan sen täällä julkaista.
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

Olipa mielenkiintoinen teksti!

Tajusin heti, että kyseessä on Galadriel, mutta Gandalfia en arvannu vaikka varmaan olis pitänyt (?). Jotenki kai alan lämpeämään tälle paritukselle enemmän, vaikka se edelleenkin tuntuu aika vieraalta. Mutta toisaalta, kyseessä on sen ikäiset olennot, että ei vaan pysty ajattelemaan niin kauas, että näkis heidät nuorena. Tai ainakin itselle se on vaikeeta.

Teksti on kauniisti kirjoitettu ja huomaa, että tähän on käytetty ajatusta. Ja tosiaan betan käyttäminen on hyödyllistä, ja sitä ei välttämättä tajua ennenkun on oikeesti käyttäny betaa. Ja kyllä meitä täältä löytyy betaajiksi, rohkeasti vaan viestiä. :)
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
Nienna
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2014 12:58 am

Re: Muistoista kauneimpaan (S)

Viesti Kirjoittaja Nienna »

Ezellohar, anteeksi kun tulee niin myöhään tämä kiitos, mutta ihanaa oikeesti että luit, tykkäsit ja kommentoit <3
Mulla tosiaan meni tän kirjoittamiseen tovi ja tein jonkin verran taustatyötäkin. Ja mitä tuohon paritukseen tulee, tarkoitus olikin että se pysyisi mahdollisimman pitkään arvoituksena ;3
Kiitos :3
Vastaa Viestiin