Songfic; Rakkauden haudalla, PG
-
- Örkki
- Viestit: 52
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 7:35 pm
- Paikkakunta: Siellä missä kaikki kadonneet nuppineulat
Songfic; Rakkauden haudalla, PG
Title: ”Rakkauden haudalla”
Author: Rodo
Genre:songfic/het/romance/angst (emmätiie?)
Rating: PG
Disclaimer: Legolas yms. Tolkienin ja laulu J. Leskisen
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini, jonka olen saanut valmiiksi asti. Kuuneltuani liian monta kertaa kyseisen kappaleen idea vain popsahti päähäni. Kirjoitin tämän sitten keskellä yötä..
*****
Rakkauden haudalla
”Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa."
“Legolas Viherlehti, kauan elänyt olet ilossa puiden alla.” Ne olivat valtiatar Galadrielin sanat minulle. Kauan minä elinkin ilossa Synkmetsän puiden alla. Satoja ja tuhansia vuosia. Haltiaprinssi. Kuolematon. Kaikkea mitä ikinä toivoa saattaa. Lähdin kotoani. Olin Sormuksen Ritari ja Sormuksen Sodan Sankari. Elämäni olisi voinut olla loistavaa. Mutta se tuhottiin. Syy siihen on Eleísen Aurúliel. Kansani Aamutähti. Minun sydämeni, elämäni ja rakkauteni. Mutta hän ei ole enää minun ulottuvissa.
”Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan.
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan.”
Sormuksen Sodan jälkeen asuin jonkin aikaa rakkaan ystäväni kuningas Elessarin luona. Sydämeni repi minua kahtaalle, sillä kun kerran olin saanut tuntea vaeltamisen ihanuutta tahdoin takaisin avaraan maailmaan. Sodan jälkeen monet maat olivat vielä turmeltuneet ja minä autoin siinä missä pystyin tuhojen korjaamisessa. Mitä muutakaan olisin tehnyt, sillä kotiin en tahtonut palata, olin kadottanut sen mistä olin iloinnut puiden alla. Nyt avarat tasangot olivat minua varten. En pysynyt kauan paikoillani. Asuin kenties jossain muutaman päivän, kuukauden tai vuoden, mutta koskaan en asettunut aloilleni. Kuitenkin tunsin itseni tyhjäksi.
”Rakkaus on kuollut, elämän virtaan.
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan,
pelasta mut.”
Tieni veivät minut vuosien päästä Rivendelliin. Ja vaikka Elrond Puolhaltia oli sieltä lähtenyt jo kauan sitten, hänen poikansa Elladan ja Elrohir olivat vähintään hänen itsensä veroisia ruhtinaita.
Elladanilla oli tytär. Eleísen Aamutähti. Keski-Maan naisista kaunein. Sillä myös Eleísenin esiäiti oli Lúthien Tinúviel. Ja niin kuin aamu on iltaa viisaampi, Eleísen Aamutähti voitti Arwen Iltatähden kauneudessa. Hänen hiuksensa loistivat kultaisena kuin itse Aurinko olisi tullut alas taivaalta ja asettunut niihin. Hänen silmänsä olivat siniset kuin syvä meri ja niissä asui viisaus. Sillä vaikka hän oli nuori, hän oli kansamme uusi toivo. Hänestä tulisi periytymään kaikki eldar jotka tulisivat asumaan Keski-Maassa Neljännen Ajan jälkeen. Eikä hänen kohtalonsa ollut sidottu minuun. Ah! Valar, lopettakaa tämä tuskani. Sydämeni minulta riistetään ja elämäni tuhotaan.
"Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää."
Ensisilmäyksestä minä rakastuin häneen. Kauniina ja viisaana hän seisoi edessäni. Minä rakastin häntä ja hän minua. Rakkautemme oli rajatonta. Puhdasta, kaunista mutta intohimoista. Jos Sodan jälkeen minusta tuntui, ettei elämälläni ei ollut sen suurempaa tarkoitusta, nyt olin löytänyt sen. Jos hän oli eldarin toivo, niin ennen kaikkea minun. Sain elämäniloni takaisin. Saatoin lähteä taas vaeltamaan, mutta palasin aina. Sillä tiesin, että minua odotettiin, kaivattiin. Mikään matka ei tuntunut pitkältä kuljettavaksi ja kaikki tiet veivät takaisin.
Ah! Miksi kohtalo kääntyi minua vastaan? Sen minkä olin löytänyt, sen minkä olin saanut. Sydämeni minulta riistettiin ja elämäni tuhottiin. Mutta minulle jäi rakkaus ja se riuduttaa sen kurjan olennon joka minusta on jäljellä.
"Maailman tuuliin mä menetin rakkaan.
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut."
Eleísen Auréliel ei ollut tarkoitettu minulle. Kuin happo ne vuodet ovat syöpyneet mieleeni ja polttavat sieluani.
Sillä vuosia rakkautemme oli salaista ja kun se viimein paljastui ruhtinas Elladanille olin mennyttä. Minun käskettiin lähteä. En lähtenyt, taistelin rakkauteni tähden vastaan ja minut turmeltiin. Synkmetsän kauniista prinssistä ei jäänyt mitään jäljelle ja Eleísenin sydän kääntyi poispäin minusta. Sillä se oli hänen kohtalonsa. Minä en ollut hänen kohtalonsa. Olin vain tiellä.
Ah! Valar, päästäkää minut tästä maailmasta. Antakaa minulla ikuinen rauha ja autuus. Sydämeni on riistetty minulta ja elämäni on tuhottu. Mutta minulle jäi rakkaus ja se riuduttaa sen kurjan olennon joka minusta on jäljellä.
”Heikosti tajuan mä elämisen taikaa.
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa,
pelasta mut.”
Olen menettänyt kaiken. Entisestä minusta on tuskin edes varjoakkaan jäljellä. En tunne enää riemua enkä onnea. Vain tuskaa, joka johtuu rakkaudestani. Rakkaudesta joka tuhosi minut, muttei sammu. Ei sammu niin kauan kuin olen tässä maailmassa.
Ah! Valar, viekää minut meren taakse, maille jossa tuska unohtuu. Maille jossa kenties löytäisin itseni, tai pääsisin ikuiseen rauhaan.
Ah! Valar, sydämeni on minulta riistetty, te voitte antaa minulle uuden. Elämäni on tuhottu, te voitte luoda minulle uuden. Vain rakkaus minulle jätettiin ja se on tuhonnut sen kurjan olennon joka minusta oli jäljellä. Valar, te voitte sammuttaa tuon rakkauden.
“Pelasta mut, pelasta!”
Ah! Valar, te voitte pelastaa minut. Kansani Aamutähti. Minun kuolema. Ah! Valar, pelastakaa minut!
*
Author: Rodo
Genre:songfic/het/romance/angst (emmätiie?)
Rating: PG
Disclaimer: Legolas yms. Tolkienin ja laulu J. Leskisen
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini, jonka olen saanut valmiiksi asti. Kuuneltuani liian monta kertaa kyseisen kappaleen idea vain popsahti päähäni. Kirjoitin tämän sitten keskellä yötä..
*****
Rakkauden haudalla
”Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa."
“Legolas Viherlehti, kauan elänyt olet ilossa puiden alla.” Ne olivat valtiatar Galadrielin sanat minulle. Kauan minä elinkin ilossa Synkmetsän puiden alla. Satoja ja tuhansia vuosia. Haltiaprinssi. Kuolematon. Kaikkea mitä ikinä toivoa saattaa. Lähdin kotoani. Olin Sormuksen Ritari ja Sormuksen Sodan Sankari. Elämäni olisi voinut olla loistavaa. Mutta se tuhottiin. Syy siihen on Eleísen Aurúliel. Kansani Aamutähti. Minun sydämeni, elämäni ja rakkauteni. Mutta hän ei ole enää minun ulottuvissa.
”Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan.
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan.”
Sormuksen Sodan jälkeen asuin jonkin aikaa rakkaan ystäväni kuningas Elessarin luona. Sydämeni repi minua kahtaalle, sillä kun kerran olin saanut tuntea vaeltamisen ihanuutta tahdoin takaisin avaraan maailmaan. Sodan jälkeen monet maat olivat vielä turmeltuneet ja minä autoin siinä missä pystyin tuhojen korjaamisessa. Mitä muutakaan olisin tehnyt, sillä kotiin en tahtonut palata, olin kadottanut sen mistä olin iloinnut puiden alla. Nyt avarat tasangot olivat minua varten. En pysynyt kauan paikoillani. Asuin kenties jossain muutaman päivän, kuukauden tai vuoden, mutta koskaan en asettunut aloilleni. Kuitenkin tunsin itseni tyhjäksi.
”Rakkaus on kuollut, elämän virtaan.
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan,
pelasta mut.”
Tieni veivät minut vuosien päästä Rivendelliin. Ja vaikka Elrond Puolhaltia oli sieltä lähtenyt jo kauan sitten, hänen poikansa Elladan ja Elrohir olivat vähintään hänen itsensä veroisia ruhtinaita.
Elladanilla oli tytär. Eleísen Aamutähti. Keski-Maan naisista kaunein. Sillä myös Eleísenin esiäiti oli Lúthien Tinúviel. Ja niin kuin aamu on iltaa viisaampi, Eleísen Aamutähti voitti Arwen Iltatähden kauneudessa. Hänen hiuksensa loistivat kultaisena kuin itse Aurinko olisi tullut alas taivaalta ja asettunut niihin. Hänen silmänsä olivat siniset kuin syvä meri ja niissä asui viisaus. Sillä vaikka hän oli nuori, hän oli kansamme uusi toivo. Hänestä tulisi periytymään kaikki eldar jotka tulisivat asumaan Keski-Maassa Neljännen Ajan jälkeen. Eikä hänen kohtalonsa ollut sidottu minuun. Ah! Valar, lopettakaa tämä tuskani. Sydämeni minulta riistetään ja elämäni tuhotaan.
"Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää."
Ensisilmäyksestä minä rakastuin häneen. Kauniina ja viisaana hän seisoi edessäni. Minä rakastin häntä ja hän minua. Rakkautemme oli rajatonta. Puhdasta, kaunista mutta intohimoista. Jos Sodan jälkeen minusta tuntui, ettei elämälläni ei ollut sen suurempaa tarkoitusta, nyt olin löytänyt sen. Jos hän oli eldarin toivo, niin ennen kaikkea minun. Sain elämäniloni takaisin. Saatoin lähteä taas vaeltamaan, mutta palasin aina. Sillä tiesin, että minua odotettiin, kaivattiin. Mikään matka ei tuntunut pitkältä kuljettavaksi ja kaikki tiet veivät takaisin.
Ah! Miksi kohtalo kääntyi minua vastaan? Sen minkä olin löytänyt, sen minkä olin saanut. Sydämeni minulta riistettiin ja elämäni tuhottiin. Mutta minulle jäi rakkaus ja se riuduttaa sen kurjan olennon joka minusta on jäljellä.
"Maailman tuuliin mä menetin rakkaan.
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut."
Eleísen Auréliel ei ollut tarkoitettu minulle. Kuin happo ne vuodet ovat syöpyneet mieleeni ja polttavat sieluani.
Sillä vuosia rakkautemme oli salaista ja kun se viimein paljastui ruhtinas Elladanille olin mennyttä. Minun käskettiin lähteä. En lähtenyt, taistelin rakkauteni tähden vastaan ja minut turmeltiin. Synkmetsän kauniista prinssistä ei jäänyt mitään jäljelle ja Eleísenin sydän kääntyi poispäin minusta. Sillä se oli hänen kohtalonsa. Minä en ollut hänen kohtalonsa. Olin vain tiellä.
Ah! Valar, päästäkää minut tästä maailmasta. Antakaa minulla ikuinen rauha ja autuus. Sydämeni on riistetty minulta ja elämäni on tuhottu. Mutta minulle jäi rakkaus ja se riuduttaa sen kurjan olennon joka minusta on jäljellä.
”Heikosti tajuan mä elämisen taikaa.
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa,
pelasta mut.”
Olen menettänyt kaiken. Entisestä minusta on tuskin edes varjoakkaan jäljellä. En tunne enää riemua enkä onnea. Vain tuskaa, joka johtuu rakkaudestani. Rakkaudesta joka tuhosi minut, muttei sammu. Ei sammu niin kauan kuin olen tässä maailmassa.
Ah! Valar, viekää minut meren taakse, maille jossa tuska unohtuu. Maille jossa kenties löytäisin itseni, tai pääsisin ikuiseen rauhaan.
Ah! Valar, sydämeni on minulta riistetty, te voitte antaa minulle uuden. Elämäni on tuhottu, te voitte luoda minulle uuden. Vain rakkaus minulle jätettiin ja se on tuhonnut sen kurjan olennon joka minusta oli jäljellä. Valar, te voitte sammuttaa tuon rakkauden.
“Pelasta mut, pelasta!”
Ah! Valar, te voitte pelastaa minut. Kansani Aamutähti. Minun kuolema. Ah! Valar, pelastakaa minut!
*
Oih*itkee*
Niin täynnä tuskaa ja epätoivoa. Koskettavaa.
Käsinkosketeltava Legolasin epätoivo*huokaa* Mahtavaa.
Sinä osaat *pyyhkii kyyneleitä* Mutta vielä Rating, ikä-raja, otsikkoon niin on hyvä. Vai laitanko minä?*wirnu*
Mutta. Mahtavaa *itkee*
Niin täynnä tuskaa ja epätoivoa. Koskettavaa.
Käsinkosketeltava Legolasin epätoivo*huokaa* Mahtavaa.
Sinä osaat *pyyhkii kyyneleitä* Mutta vielä Rating, ikä-raja, otsikkoon niin on hyvä. Vai laitanko minä?*wirnu*
Mutta. Mahtavaa *itkee*
Legolas looked blank
Huumorificcaaja 2004, Typoilija 2006, Mangafriikki 2007, Merri 2009, Typoilija 2010 \o
Huumorificcaaja 2004, Typoilija 2006, Mangafriikki 2007, Merri 2009, Typoilija 2010 \o
Voi, tämä on ihana. En muista, kommentoinko vanhassa, joten teen sen nyt.
Kaunista. Todella haltiamaisen tunteellista, Legolasissa oli tunnettavissa samantyyppistä tunteellisuutta kuin kirjassa.
Tuo "Ah, valar"in toistuminen ärsytti hivenen, mutta muuten oikein hyvä tarina.
Kaunista. Todella haltiamaisen tunteellista, Legolasissa oli tunnettavissa samantyyppistä tunteellisuutta kuin kirjassa.
Tuo "Ah, valar"in toistuminen ärsytti hivenen, mutta muuten oikein hyvä tarina.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!
- Noradriel
- Yksinäinen susi
- Viestit: 1134
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
- Paikkakunta: Lothlórien
*itkee*
Tulee kylmänväreitä. Laulan koulussa tuota biisiä luokan edessä.
Kaunis. Sanat sopii tuohon.
En keksi muutakaan sanottaa.
Tulee kylmänväreitä. Laulan koulussa tuota biisiä luokan edessä.
Kaunis. Sanat sopii tuohon.
En keksi muutakaan sanottaa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
Kaunis. Käsin kosketeltavaa surua xDRodo kirjoitti:Olen menettänyt kaiken. Entisestä minusta on tuskin edes varjoakkaan jäljellä. En tunne enää riemua enkä onnea. Vain tuskaa, joka johtuu rakkaudestani. Rakkaudesta joka tuhosi minut, muttei sammu. Ei sammu niin kauan kuin olen tässä maailmassa.
Ah! Valar, viekää minut meren taakse, maille jossa tuska unohtuu. Maille jossa kenties löytäisin itseni, tai pääsisin ikuiseen rauhaan.
Ah! Valar, sydämeni on minulta riistetty, te voitte antaa minulle uuden. Elämäni on tuhottu, te voitte luoda minulle uuden. Vain rakkaus minulle jätettiin ja se on tuhonnut sen kurjan olennon joka minusta oli jäljellä. Valar, te voitte sammuttaa tuon rakkauden.
Legolasin tuska kosketti. Hieman tuo "Ah, Valar!" äsytti, muttei todellakaan liikaa..*hymy*
Kaunis ficci. Muuta en osaa sanoa ^__^
Kohtalon valtias
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
- Kurttuviikuna
- Puolituinen
- Viestit: 293
- Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
- Paikkakunta: Dojon katonraja
Hej. Törmäsin tähän ja kuules, pidän tästä hirmu paljon. ^^ Mielestäni kertoja kuulostaa paljon Legolasilta. Yleensä on hankalaa saada Tarun hahmojen minä-kerronnasta vakuuttavan kuuloista, mutta tässä se on tosi onnistunutta. Ahdistus tuntuu, suru ja epätoivo välittyy hyvin. Tykkään. Meni kylmiä väreitä selässä kun luin paria kohtaa, koska miekin olen kirjoittanut Legolasista ja kuvailit joitain juttuja ihan samoin kuin mie.