Moriassa tapahtuu

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Avatar
Kurttuviikuna
Puolituinen
Viestit: 293
Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
Paikkakunta: Dojon katonraja

Moriassa tapahtuu

Viesti Kirjoittaja Kurttuviikuna »

Author: Kurttuviikuna
Rating: Taitaapi olla R.
Pairing: Eipä juuri ole. Vähän kaikki vähän kaikkien kanssa.^^
Genre: Humor
Warnings: Voimallista kielen käyttöä. Hyvin voimallista^^
Disclaimer: Hahmot ovat J.R.R.Tolkienin, enkä todellakaan tee tällä
rahaa^^
Hmm... Samilla on pakko mielle vedonlyöntiin ja Frodolla on järkyttävä nauru tauti. Mitäpä siitä seuraakaan, kun sekopäinen Saattue päästetään Moriaan...
A/N: Tämä on jokseenkin kökömpi, kuin Miljonääri-juttu. Lukekaa, rakkaat, tämä tahtoo lisää kommenttia^^




”Rynksis!” Morian ovesta kuului, kun Gandalf paukutti sitä kepillään. ”Mikä perhana se salasana oli?” hän ärhensi ja löi nyrkkinsä oveen. ”Ai saatana!” hän huusi ja pomppi tasajalkaa kivusta ulisten.
”Se olisi sitten kaksi tomaattia ja porkkana, kiitos”, Pippin tokaisi iloisesti. ”Minähän sanoin, että seuraava kirosana on ’saatana’”, hän jatkoi.
”Näh… No... Ääh, siinä on vihanneksesi!” Sam mutisi ja tyrkkäsi kasvikset päin Pippiniä. Pippin kaatui selälleen.

”Vieläköhän Balrog kantaa kaunaa siitä, kun en tullutkaan treffeille?” Gandalf mietti ja huusi sitten: ”Seesam aukene! Njääh… Ei se taida tuo olla…”

Frodo istui järven rannalla ja nauroi. Merri heilutti kättään Frodon naaman edessä ja nipisti sitten tätä reidestä.
”Se sekosi taas! Nipistykselläkään ei ole vaikutusta!”, Merri huusi Aragornille ja potkaisi Frodoa kipakasti sääreen. Frodo nauroi edelleen. Aragorn harppoi Samin paistinpannun kanssa Frodon taakse ja mäiskäisi sillä nauravaa hobittia takaraivoon. Frodo muksahti naamalleen tummaan vesirajaan. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin Gandalfin hiljaista jupinaa ja manausta.
Sitten Frodo alkoi taas hihittää.
”Voi valar sentään! Eikö sitä saa millään hiljaiseksi? Tuota on jatkunut jo Rivendellistä asti!” Legolas räyhäsi ja mulkoili Frodoa pahasti.

Veden tumma pinta väreili uhkaavasti. Sam piteli maassa hihittävän ja villisti sätkivän Frodon käsiä paikallaan. Legolas yritti meditoida, ja juuri kun hän oli vääntäytynyt vaikeaan asentoon, Sam päästi vahingossa Frodon irti, ja tämä sätki päin Legolasia. Tai no, vahingossa ja vahingossa, mutta kuitenkin. Boromir ja Gimli olivat jo pidemmän aikaa olleet jossakin muualla.


”Älä Boromir, ei! En minä sitä millään pahalla tarkoittanut! Ei sinun torvessasi mitään vikaa ole, en ole vain tottunut puhaltamaan moisiin... Ai ai! Ei saa purra! Boromir, perhana vieköön, irti siitä…”, kuului saman tien Gimlin hätääntynyt huuto ja heti perään Boromirin vihaista ärinää ja oksien katkeamisen ääntä. Gimli juoksi pusikon läpi.
”Turpa kiinni! Minä yritän miettiä täällä!” Gandalf huusi ja nakkasi Frodoa kivellä otsaan. ””Puhu, ystävä, ja astu sisään.” Mitä perhanaa se muka tarkoittaa? Haltioiden puuhissa ei ole mitään järkeä…”, velho mutisi raivostuneena ja raapi kummastuneena päätään.
Gimli oli piiloutunut Samin julmetunkokoisen rinkan taakse. Boromir etsi kääpiötä ja ärisi. Merri istahti Gandalfin viereen.
””Puhu ’ystävä’ ja astu sisään”…”, hobitti mutisi.

Vesi oli ruvennut poreilemaan.
”Öh, Aragorn, mikä helkkari tuo on?” Pippin kysyi hädissään ja osoitti järvestä kohonnutta harmaanvihreää lonkeroa.
”Hui hemmetti! Kuka nakkasi järveen jotain?” Aragorn ärjyi ja katsoi saattuetta. Legolas vihelteli ja katseli ympärilleen. Pippin kipitti kovaa kyytiä poispäin järvestä. Gimli piilotteli edelleen rinkan takana, Sam piteli Frodoa paikallaan ja Boromir katsoi Samia kateellisena. ”Legolas! Mitä sinä nakkasit sinne? Sano heti!” Aragorn raivosi ja huitoi miekallaan lonkeroita, jotka tavoittelivat jotakin hänen vyötärönsä alapuolelta.
”Joitakin lääkkeitä...”, Legolas mutisi.
Aragorn katsoi Legolasia julmistuneena.
”Mitä lääkkeitä, tarkalleen ottaen?”
”Jonkun ummetuslääkkeitä. Ne oli tungettu reppuuni”, Legolas vastasi naama punaisena. Aragorn säikähti ja katsoi Legolasia  jos mahdollista  vielä julmemmin.
”Ei helvetti... Mitä sinä oikein ajattelit?!” hän räyhäsi.
”Pakkohan minun oli ne hävittää! Mitä jos Aragorn olisi löytänyt ne! Sitten minulla ei olisi enää mitään mahdollisuuksia…”, Legolas ajatteli. Aragorn hutki hänen sukukalleuksiaan havittelevia lonkeroita minkä kerkesi. Boromir tuli avuksi.

Merri mietti Gandalfin vieressä.
”Gandalf! Mikä on ’ystävä’ haltiakielellä?”
”Mellon se on, mitä  ?” Gandalf lopetti lauseensa kesken ja katsoi, kuinka Morian ovelasti kiveen piilotetut oven aukenivat.
”Kato perhanaa! Fiksu hobitti!” Gandalf sanoi isällisesti Merrille ja taputti tätä sitten päähän. Sitten velho juoksi kaivoksiin sisälle ja Merri yritti seurata perässä, mutta ei päässyt pitkälle, sillä Aragorn oli katkaissut vesiolennon lonkeron, joka nyt raskaasti tömähtäen putosi Merrin niskaan.

”Päästä Frodo-herra heti alas, sinä ruma…olio!” Sam huusi vihaisesti.
Boromir husoi lonkeroita katki ja onnistui katkaisemaan vyönsä. Legolas repesi nauruun ja oli tukehtua. Gimli takoi häntä voimallisesti selkään.
Frodo nauraa hekotti pää alaspäin vedenelävän lonkerossa.
Aragorn ryntäsi Boromirin avuksi, ja pian he saivat Frodon alas. Aragorn ja Boromir tappelivat hetken siitä, kumpi kantaa Frodon sisälle.
”Tulkaa jo! Vauhdilla! Meillä ei ole koko päivää aikaa!” Gandalf meuhkasi. Boromir nosti housunsa, kamppasi Aragornin ja nosti uupuneesti hihittävän Frodon olkapäilleen. Pippin kipitti Gimlin perässä porkkanat poskessa. Legolas huitaisi vielä hiuksiaan havittelevia lonkeroita peilillä ja käveli keimaillen Aragornin ohi.

”Pahus vieköön noita naisia! Tuokaan ei ole unohtanut… Itse asiassa en ole varma, oliko se mies vai nainen. Saattaahan se olla kaksineuvoinenkin. No, joka tapauksessa, myyttisten olentojen kanssa ei pidä seurusteleman”, Gandalf ajatteli. Hän ohjasi Aragornin sisälle. Saman tien, kun Aragorn oli astunut sisään, kuului kamala ’Jynkkärynks!’ ja Morian ovet sortuivat. Jyrinän päälle kuului lonkero-olion karmaiseva huuto, joka tarkoitti joko: ”Kanalauma!” tai ”Gandalf!”. Gandalf värähti inhosta ja väisti valtavaa kivenlohkaretta.

Morian portit olivat sortuneet. Pimeys vallitsi kaivoksissa. Kaukaa kuului vaimeaa sihinää.
”Köh, jos sopii kysyä, niin mikä pirulainen tuo oli?” Legolas kysyi ja harjasi hiuksiaan. ”Vanha deittini vuosilta yks ja kaks”, Gandalf mutisi hajamielisesti ja vaihtoi lampun sauvansa kärkeen. Valon syttyessä hän kääntyi muuhun Saattueeseen päin. Kaikki toljottivat Gandalfia suu auki.
”Mitä? Mitä te tuijotatte?” Gandalf kysyi ärtyneenä.
”Gandalf sekaantuu ötököihin! Gandafl se  Hah haha haha hahaa hah haha haha ha hah ha hahah ” Frodo kupsahti tajuttomana naamalleen pölyiseen maahan.
”Sinun on aivan pakko opettaa minulle tuo lyönti, Gandalf!” Legolas huudahti haltioissaan.

~ *~

Frodo oli vieläkin tajuton. Merri, Pippin ja Sam löivät vetoa Aragornin ja Gandalfin tappelusta. Sam veikkasi Gandalfin voittavan.
”Pakkohan Gandalfin on voittaa! Hän on Aragornia puolta vanhempi ja silti kymmenen kertaa vahvempi!”
”Ei, kyllä se on Aragorn, joka voittaa. Hänestähän tulee Gondorin kuningas ja kaikkea! Gandalf haluaa olla hyvissä väleissä tulevan kuninkaan kanssa!” Merri väitti vastaan.
Pippin vilkaisi taakseen kuullessaan pamauksen. Hän virnisti.
”Minä sanon, ettei kumpikaan voita”, Pippin hymyili.
Sam ja Merri katsoivat Pippiniä kuin järkensä menettänyttä.
”Typerys! Gandalf voittaa ja sillä selvä!” Sam puolusti velhoa.
Pippin katsoi taakseen.
”Jaa, en kyllä menisi vannomaan. Se on nimittäin viisi porkkanaa, kolme ehjää kananmunaa, kaksi kaalia ja tomaatti”, hän sanoi myhäillen.
”Miten niin?” Merri kysyi aidosti huolissaan. Pippin vinkkasi taakseen. Gandalf ja Aragorn makasivat ketarat kohti taivasta.
”Sam, me taisimme hävitä taas...” Merri huokasi.
Sam näytti hetken siltä, kuin hän voisi kuristaa Pippinin. Sitten hän penkoi repustaan ruoat ja antoi ne toverilleen. Pippin myhäili tyytyväisenä.

Sam läpsi Frodoa poskille. Frodo aloitti saman tien hysteerisen nauramisensa. Legolas huokasi ja jatkoi Cosmon lukemista.

Gimli selitti Boromirille serkustaan Balinista, joka olisi luultavasti juuri parasta aikaa järjestämässä heille yllätysjuhlia.
”Me kääpiöt olemme kovin vieraanvaraisia! Toisin kuin eräät suippokorvat…”
Legolas tuhahti jotain ’ääliömäisistä karvakasoista’. Boromir nyökytteli, mutta tuskin kuunteli.
”Frodo...”, hän ajatteli. Gimli jatkoi sepustuksiaan pimeyden yhä vallitessa Moriassa. Gandalfin sauvan varalamppukin oli poksahtanut. Frodo hihitteli uupuneen hiljaa. Sam taputteli häntä kämmenelle ja päivitteli:
”Olisikohan vika siinä Rivendellin ruoassa?”.

Gandalf virkosi ja kumautti Argornia sauvallaan päähän, ikään kuin varmistaakseen, että oli ylempiarvoinen.
”Aa, mainiota, Aragorn, tuonne me siis jatkamme, niin kuin olin sanomassa, ennen kuin ikävästi keskeytit”, hän sanoi ivallisesti ja harppoi Aragornin yli.
”Jatkaisimmeko matkaa?” Gandalf kysyi ja sylkäisi vielä Aragornin naamalle.

Frodo oli rauhoittunut ja nojasi nyt Samiin erittäin hengästyneenä ja voipuneena. Legolas hymyili ilkeästi, ja kun hän käveli Frodon ohi, hän kamppasi tämän. Frodo muksahti maahan, mutta pysyi vaiti. Kaikki huokasivat helpotuksesta ja mulkaisivat murhaavasti Legolasia. Legolas tuhahti ja lähti Gandalfin perään. Boromir nosti Frodon jälleen olkapäilleen. Aragorn havahtui.
”Boromir, minä voin kyllä kantaa Frodon.”
”Ei, Aragorn, kyllä minä kannan mielelläni”, Boromir sanoi teennäisesti hymyillen.
”Mutta minä kyllä oikein mielelläni kantaisin häntä. Että saisit levätä”, Aragorn yritti epätoivoisena.
”Ei, minä kannan hänet”, Boromir intti ja lähti kävelemään Gandalfin manauksen suuntaan.
”Perhanan pilallepassattu Gondorin kakara. Mennä nyt iskemään Sormuksen kantaja! Mokomakin hintti! Frodo oli minun!” Aragorn jupisi ja marssi Boromirin perään.

Legolas käveli murjottaen Gandalfin perässä.
”Minun piti olla Saattueen halutuin! Minun pitäisi olla Boromirin olkapäillä! Mutta ei! Tuo perhanan karvajalka pilaa kaiken. Siitä on päästävä eroon! Täytyykin kysäistä Gandalfilta, kuinka se lyönti tehdään…”, Legolas ajatteli ja talloi vahingossa Gandalfin viitan päälle. ”Katsoisit eteesi, senkin typerä blondi!” velho ärähti.
”Jos jo tuo lonkeroötökkä oli noin raivona, niin mitenkä minun poloisen käy, jos Balrog on täällä?” Gandalf ajatteli kauhulla.

Jostain kaukaa kuului örkin huuto ja syvällä kaivoksessa kumisi rumpu.
Gandalf istahti kivelle.
”Mitä nyt?” Pippin kysyi mussuttaen kaalia.
”Gandalf ei muista, mihin suuntaan pitää mennä”, Legolas huokasi ja rupesi lukemaan Cosmosta mielenkiintoista juttua ’Kuinka iskeä Gondorin tuleva kuningas kolmessa päivässä?’.

Sam löi taas Merrin kanssa vetoa. Tällä kertaa siitä, kuinka kauan he istuisivat siinä. ”Korkeintaan kolme päivää”, Merri sanoi.
”Ei, ei, ainakin viisi päivää!” Sam sanoi ja vilkaisi Gandalfia, joka näytti puulla päähän lyödyltä.
Frodo oli vironnut, mutta näytti erittäin voipuneelta. Yhtäkkiä hän alkoi taas nauraa:
”Hih ihih ihi hih ihii hihi  minä en jaksa enää  hih ihih hi hih ih  ihan totta, lopettakaa tämä  hih ihi hi hih ihih hih hee heh”, Frodo huudahti väsyneesti naurunsa lomassa. Pippin piti huvikseen kirjaa Gandalfin kirosanoista.
”No johan nyt on perkele!” Gandalf ärjyi.
”Aah, se oli kymmenes ’perkele’ tänään”, Pippin höpisi ja piirsi maahan merkin.
Hän vilkaisi maata uudelleen. Siinä oli luita! Ilmiselviä kääpiönluita.
”Ikävä latistaa tunnelmaanne, mutta minusta tuntuu, että olemme jonkun tai joidenkin haudassa”, Pippin sanoi hätääntyneellä äänellä.
Kaikki vilkaisivat maahan.
”Voi ei! Voisin vaikka vannoa, että tämä on joskus ollut jonkun sukulaiseni reisiluu! Ja tämä jonkun sormi!” Gimli kiljui hysteerisenä.
Boromir otti villisti huitovaa kääpiötä takaapäin kiinni ja laittoi hänet seinälle roikkumaan.
”No niin, rauhoitutaanpas sitten”, Boromir puhui rauhaa tavoittelevalla äänellä.
Legolas loikki ja pudisteli vaatteitaan ja ärisi jotain tähän suuntaan:
”Pimeä ei tee hyvää hipiälleni… Ai! Mikä minua pisti? *kriits* Perskele! Nyt kääpiöt saavat maksaa. Tämä oli paras seikkailutunikani!”

Frodo nikotteli maassa. Sam piti jälleen tätä paikallaan. Frodo sätki tovin, mutta rauhoittui sitten niin, että Sam uskalsi päästää irti. Frodo nousi huojuen pystyyn ja lähti hoippuen kävelemään Gandalfia kohti.
Gandalf havahtui mietteistään ja ajatteli:
”Perhana! Pitääkö tuonkin tulla nyt sotkemaan kaikki?”
Hän soi Frodolle irvistyksenkaltaisen hymyn ja vaipui sitten taas mietteisiinsä.
”Sormus on… hih ihih hiiih hih… mälsä juttu… hiii hihih hih ihi…, tiesitkös sitä? Hiiih hii”, Frodo hihitteli.
”Ai jaa, ihanko totta?” Gandalf kysyi sarkastisesti.
”Joo-o! Ihan totta! Hui kauhistus, mikä tuo on?” Frodo kysyi kauhuissan.
Gandalf laski mielessään hitaasti kymmeneen, pyöräytti silmiään ja katsoi alas.
”Jaa tuo? Se on Klonkku”, Gandalf tokaisi.
”Mai pressöösssöössö”, Klonkku sihisi.
”Sääli, kun Bilbo ei tappanut sitä. Olisi ollut kiva tehdä sen nahasta sadetakki”, Frodo sanoi ja hymyili typerästi.
Gandalf huokasi: ”Älä jaa moisia tuomioita liian innokkaasti. Tuollaisten nahka pitää sitä paitsi huonosti vettä.”
Frodo katseli Klonkkua vielä hetken.
”Sääli, se on niin hienon värinen”, hän huokasi ja nakkasi kiven Klonkkua päin.
Gandalf ponkaisi pystyyn.
”Aa, tänne päin!”
”Höh! Joko sinä muistat? Olisit odottanut kolme päivää…”, Merri mutisi tylsistyneenä.
”Ei, Meriadoc, en minä muista. Täälläpäin ei vain haise niin vahvasti Paloma-hajuvedeltä”, Gandalf sanoi ja jatkoi: ”Tällaisissa paikoissa ei tarvita kovinkaan kehittynyttä hajuaistia, poikaseni! Jos epäröit paikoissa, joissa Balrog asuu, käytä hajuaistia. Halvan Paloman tunnistaa kyllä.”
Sitten Gandalf vaihtoi sauvansa päähän lampun.

Gimli lähti yhtäkkiä juoksemaan.
”Gimli!” Gandalf huusi, mutta Gimli ei kuunnellut, vaan juoksi kohti salia, jonka oviaukosta pilkisti sinertävää valoa. Sisällä salissa oli luurankoja ja niiden keskellä arkku. Gimli hytisi kävellessään luurankojen ohi arkulle.
”EI!” Gimli huudahti ja rupesi itkemään.
Gandalf ja muu saattue rymistivät saliin.
”Älä tallo kantapäilleni!” Legolas raivosi Pippinille.
Pippin kompuroi Legolasin perässä Gimlin taakse.
”Tässä lepää Balin Fundinin poika, Morian ruhtinas. Hän on siis kuollut. Perhanan Balrog…”, Gandalf mumisi hiljaa.
Boromir taputti nyyhkivän kääpiön olkapäätä. Legolas hymähti jotakin vieraanvaraisuudesta. Frodo huohotti vieläkin Samin olkapäätä vasten, hihitellen välillä hiljaa.
”Tuota, mitäs me nyt syödään?” kysyi Merri hitusen huolestuneella äänellä.
”Mitäs jos kuolisit nälkään?” Legolas ehdotti toiveikkaana.
Merri näytti hänelle kieltä.
Gandalf tyrkkäsi hattunsa ja sauvansa Pippinille sellaisella voimalla, että tämä kaatui toistamiseen selälleen maahan. Gandalf noukki maasta paksun, palaneelta haisevan kirjan. Kannessa luki jotakin vanhalla riimukirjoituksella. Gandalf naurahti ja rupesi lukemaan. Pippin loikki ympäriinsä, muttei katsonut eteensä ja käveli päin kaivoa, sillä seurauksella, että oli pudota sinne.
”AAAAPUUUVAH!” Pippin huusi roikkuessaan mahastaan kaivon reunalla. Hänen äänensä kaikui pitkin Morian suuria saleja ja kaivoksia.
Gandalf loikkasi Pippinin perään ja yritti pudottaa hänet kokonaan, mutta Merri esti sen taitavasti puremalla Gandalfia reiteen. Sitten Merri veti Pippinin pois kaivosta.
”Perhanan Tuk! Olisit hypännyt sinne kokonaan!” Gandalf huusi ja istahti Balinin haudan päälle lukemaan kirjaa.
Gimli katsoi Gandalfia vetistävillä silmillään ja vinkaisi hiljaa. Boromir rutisti Gimliä ja mulkaisi tekopyhästi Gandalfia.
”Vielä pieni hetki ja meikäpoika pääsee pukille…”, Boromir ajatteli.
”Hohohoh… Typerät kääpiöt. Balrogin päiväkirjaan ei kannata edes vilkaista. Ihmettelen suuresti, miten ne ovat saaneet tämän siltä edes pois. Tämän takia he siis kuolivat. Typerykset”, Gandalf lopetti naureskelunsa kesken, sillä jostakin kuului uhkaavaa rummun paukutusta ja vahvaa örkin kiljuntaa.
”Perhana! Meidät on löydetty! Tai oikeammin kuultu!” Gandalf huusi ja mulkaisi Pippiniä vihaisen merkitsevästi.
Kaikki katsoivat pelästyneinä tekemättä mitään.
”Oletteko te tyhmiä vai esitättekö vain? Örkit juoksevat tänne täyttä häkää hakemaan minut Bal Kröhöm, tappamaan meidät!” Gandalf huusi.
Boromir tyrkkäsi Gimlin pois ja juoksi pitämään salin ovea, mutta kipitti pian häntä koipien välissä takaisin.
”Niillä on luolapeikko!” hän huusi ja piiloutui vuorostaan Samin rinkan taakse.
Gimli juoksi ovelle.
”Te perkeleet! Menkää pois! Hus! Huiui, älä tule lähemmäs! Ei ihan totta, aaauuuuhhh!” hän huusi.
Salin ovi lensi kappaleina ja lauma örkkejä rynnisti sisään muutamaa luolapeikkoa taluttaen. Gimli hyökkäsi päätä pahkaa kolme kertaa itsensä kokoisen örkin kimppuun ja tappoi sen. Aragorn juoksi ympäri salia örkki perässään. Boromir ajoi Aragornia takaa-ajavaa örkkiä takaa. Pippin huitoi silmät kiinni miekallansa. Kukaan ei sen takia uskaltanut mennä hänen lähelleenkään. Sam yritti kovasti huitoa paistinpannulla, mutta siitä lähti kahva irti. Legolas yritti livistää Gandalfin kanssa pois paikalta, mutta heidän epäonnekseen Frodo kompastui kikatuskohtauksensa takia pystyssä sojottavaan keihääseen.

Tappelu loppui kuin seinään.

Frodo korisi ja nikotteli hetken aikaa. Kaikki vain katsoivat typertyneinä. Sitten yhtäkkiä Frodo nousi ja nauroi mahaansa pidellen suu vaahdossa. Örkit katsoivat inhon vallassa tuota naurusta tärisevää hobittia.
”Werkotyklcb shakûrt!” [Mennään! Tuolla rotalla on vesikauhu], huusi iso örkkipäällikkö.
Örkit juoksivat karkuun.
Saattue tuijotti edelleen Frodoa typertyneenä. Frodo katsoi takaisin kummastuneena.
”Mitä?” hän kysyi.
”Sinun pitäisi olla kuollut!” Legolas huudahti.
”Ai jaa. No enpä ole. Ja se on hyvä juttu se”, Frodo sanoi typerästi.
Legolas hyökkäsi Frodon kimppuun. Sam yhtyi tappeluun. Gandalf manasi raskaasti ja erotti riitapukarit toisistaan yhdellä sauvanheilautuksella.

Jostakin kaukaa kuului örkin kiljuntaa. Monen örkin kiljuntaa.
”Eäärh, niitä on tulossa lisää!” Gandalf huusi ja pinkaisi juoksuun.
Aragorn tönäisi Boromirin tieltään ja nappasi kikattavan Frodon syliinsä. Merri ja Pippin pinkaisivat juoksuun. Sam juoksi perää pitäen kolisten ja hutkien Gimliä sähkökärpäslätkällä pohkeisiin.
”Khazad-dûmin sillalle ja joutuin!” Gandalf opasti ja juoksi hengästyneenä valtavaan saliin.

Örkkejä oli tuhansia. Joka puolella välkkyi kiiluvia silmiä.
”Tiedättekö, täällä haisee örkki”, Frodo sanoi.
Kaikki mulkaisivat Frodoa murhaavasti. Sitten kuului kamala jyrähdys. Ilma alkoi lämmetä. Örkit hätääntyivät ja juoksivat pakoon. Niiden kiljunta loittoni ja vaikeni pian kokonaan.
”Mitä kamalaa tämä on?” Boromir kysyi pelästyneenä.
”Se on Balrog, myöskin entinen heilani. Juoskaa sillalle, minä pidättelen tuota!” Gandalf sanoi ja hoputti lopun Saattueen pois.
Aragorn katsoi Gandalfia kummissaan ja yritti jäädä velhon kanssa taistelemaan, mutta kun velho kerran mulkaisi pahasti, Aragorn päätti, että ehkä olisi parempi mennä suosiolla. Gandalf kuitenkin hallitsi hyvät iskut…

~ *~

Gandalf odotti salissa. Ilma kuumeni, mitä lähemmäs Balrog römisteli. Kohta sen valtaisa varjo jo näkyikin. Gandalf nielaisi kuuluvasti.
”Römrööm röröör röm röm!” Balrog örisi.
”A-a-anteeksi… V-voin selittää…”
”Röm röm rröörröörm rrllröm!”
”M-mutta en minä pahalla! APUVA!” Gandalf huusi hädissään ja lähti juoksemaan Khazad-dûmin siltaa kohti.

~ *~

Aragorn hoputti saattuetta.
”Nopeammin! En halua kuulla äännähdystäkään Balrogin ja Gandalfin lemmenleikeistä!”
Kaikki katsoivat Aragornia oudoksuen.
”Älkää kysykö, te ette halua tietää”, hän totesi ykskantaan ja juoksi eteenpäin.
Frodo hekotti suu vaahdossa Aragornin olkapäällä. Pippin ja Merri sekosivat järkytyksestä kuullessaan, että Gandalf ihan oikeasti sekaantui myyttisiin otuksiin. Boromir hiplasi Gimlin partaa. Gimli nyyhki. Legolas huokaili ja luki juostessaan uusinta Cosmoa.

Pian Gandalf rymisti perässä.
”Latua! Alta pois, te vajaat otukset!” hän huusi ja tyrkkäsi Pippinin jälleen kumoon.
Balrog rymisteli pian perässä [RÖMRÖMRÖÖM!]. Muut antoivat sille suosiolla tilaa, kun se juoksi Gandalfin perässä sillalle. Silta päästi valtavan, valittavan äänen ja sortui sitten Balrogin alla.
Gandalf huokasi helpotuksesta, mutta  ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa  Balrogin piiska oli tarttunut velhon jalkaan kiinni.
Saattue katsoi, kun Gandalf sätki sillan reunalla.
”Auttakaa, pyydän! Teen mitä tahansa! Tanssin vaikka jokaiselle sylitanssin! Ihan mitä tahansa!” Gandalf huusi hädissään.
”Ei kuulu!” Aragorn piruili.
”Teen mitä tahansa!” Gandalf aneli ja roikkui enää sormiensa varassa sillan reunalla.
”Voi ei, Gandalf! Hyvästi!” Aragorn huusi voitonriemuisena.
Balrog nyppäisi vielä viimeisen kerran, jolloin Gandaf putosi.
Saattue hypähti riemusta.
”Vihdoinkin minusta tuli johtaja!” Aragorn pöyhkeili.
Boromir katsoi tätä murhaavasti.
”EEEEEIIIIIIIII!” kuului Gandalfin selkäpiitä karmiva huuto.

The End
Welcome to the Caribbean, love.
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Olisiko jollain teippiä?



Aino kommentti on: *repsrepsreps* Tämä repeili hervottomasti kokoajan. :mrgreen:
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Angapauriel
Örkki
Viestit: 160
Liittynyt: Ma Kesä 14, 2004 2:37 am
Paikkakunta: Kontu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Angapauriel »

Voi ei!! Tämä oli hauska! *pyrii lattialla*
Nauroin ihan vedet silmissä. Tuli tuosta Frodon nauramisesta mieleen se kohta siitä Faculty-leffasta, jossa ne tyypit vetää jotain kamaa ja käkättää ihan hulluna. Aika sairasta. Mutta hei, nauru pidentää ikää! :lol:
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.

Hyödyllistä latinaa: Bis dat, qui cito dat. - Kadesti antaa se, joka antaa nopeasti.
Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo »

Oeh. Kurttis, tää oli *reps* aivan mahtava.
Frodo oli pelottava... *räkättää*
Toi oli aivan mahtava. Lisää? *g*
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.
Avatar
Kurttuviikuna
Puolituinen
Viestit: 293
Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
Paikkakunta: Dojon katonraja

Viesti Kirjoittaja Kurttuviikuna »

*ruttupusuttaa kaikki* Kiitokset teille ihanuuksille, jotka vastasitte. ^^ *ruttaa ne uudestaan*
Welcome to the Caribbean, love.
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

*Tosi* hauska, en ole vieläkään lakannut nauramasta. Pippinin vedonlyöntivoitot oli aivan hervottomat kohdat.. :D

Ja tää oli muuten mun suosikkikohta:
AAAAPUUUVAH!” Pippin huusi roikkuessaan mahastaan kaivon reunalla. Hänen äänensä kaikui pitkin Morian suuria saleja ja kaivoksia.
Gandalf loikkasi Pippinin perään ja yritti pudottaa hänet kokonaan, mutta Merri esti sen taitavasti puremalla Gandalfia reiteen.


Hervotonta. :D
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

No katohan kerpele. *tuijottaa leukaluut lattialla*

Kelvottoman, luvattoman, hävyttömän hauska. Ei tuollaista saa kirjoittaa, kuola valuu näppikselle...

(Etsin Rakentavaa, oletko nähnyt?)
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/
Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor »

*käkättää yrittäen saada epätoivoisesti ilmaa*

Voi ei, tämä on mahatava, aivan paras! Kyllä nauratti tätä lukiessa.
Kurttuviikuna kirjoitti:Perhanan pilallepassattu Gondorin kakara. Mennä nyt iskemään Sormuksen kantaja! Mokomakin hintti! Frodo oli minun!” Aragorn jupisi ja marssi Boromirin perään.
*repsrepsreps*
Kurttuviikuna kirjoitti:”Sääli, kun Bilbo ei tappanut sitä. Olisi ollut kiva tehdä sen nahasta sadetakki”, Frodo sanoi ja hymyili typerästi.
Gandalf huokasi: ”Älä jaa moisia tuomioita liian innokkaasti. Tuollaisten nahka pitää sitä paitsi huonosti vettä.”
Frodo katseli Klonkkua vielä hetken.
”Sääli, se on niin hienon värinen”, hän huokasi ja nakkasi kiven Klonkkua päin.
Nahkaa pitää huonosti vettä? *hihittää*

^_____^
Kurttuviikuna kirjoitti:”Werkotyklcb shakûrt!” [Mennään! Tuolla rotalla on vesikauhu], huusi iso örkkipäällikkö.
Vesikauhu? *kieriskelee*
Aivan mahatava ficci, osaat todella hyvin kirjoittaa humor ficcejä..o.O
Lisää?
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
El
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 1:55 am
Paikkakunta: Helskinky

Viesti Kirjoittaja El »

Hulvatonta meininkiä. Nauru pidentää ikää, joten tämän ansiosta tulee sitten taas elettyä jonnin verran kauemmin.
'Don't talk of worlds that never were
The end is all that's ever true
There's nothing you can ever say
Nothing you can ever do...'

The Crow - Burn
HotElf
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: Ti Tammi 13, 2004 11:49 am

Viesti Kirjoittaja HotElf »

Hihii!
"Römrömrömrörmmm..."
*reps* Balrog oh---MAHTAVA! *repeilee*
Hiihii! *duidulihihitystä* Saanko kopsata tän omalle koneelle?
*anoo* :shock:
Siis...mistä helvetistä sä repäset noi ideas? *repäisee jostain
palmunlehvän*....*juoksee viereen*...*palvoo*
:D
Me? I'm dishonest, and a dishonest man you can always trust to be dishonest. Honestly!
Avatar
Kurttuviikuna
Puolituinen
Viestit: 293
Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
Paikkakunta: Dojon katonraja

Viesti Kirjoittaja Kurttuviikuna »

Väsyneenä sitä keksii kaiken laista. Kiitos. Ja totta ihmeessä saat kopioida. Mutta minä en sitten käynyt täällä, enhän? *luikkii pakoon*
Welcome to the Caribbean, love.
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Voi taivas! Tämä oli aivan tajuttoman hauska! Huumori oli hyvää! Nauroin aivan kippurassa. Älykäs palautetta taas, mutta ei voi mitään! En keksi mitään huomioita paitsi että rakastuin Gandalfiin.;)
itikka
Örkki
Viestit: 174
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 7:39 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja itikka »

Ihanan hauska. Montakertaa nauroin pääni puhki.
Huomasin lainausta balrogista. Minunkeksimääni "röm römiä" on tulut käytettyä hyvin paljon.
Arwen: Inbui li mastö lasto imbuilua inbulae!
Gandalf: Haia haia haia. Se on Saruman!
Saruman: Raia raia rassi raa, hilmu halmi taiakkaa. Aiai!
Avatar
Kurttuviikuna
Puolituinen
Viestit: 293
Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
Paikkakunta: Dojon katonraja

Viesti Kirjoittaja Kurttuviikuna »

Römröm? o.O Onko se siun keksimä? Anteeksi. ^^; Minulle se vain tuli ensinnä mieleen Balrogista. *painuu keksimään jotain nasevampaa ääntelyä*
Welcome to the Caribbean, love.
SiRiuS
Ocean Soul
Viestit: 1044
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:54 pm
Paikkakunta: Hamina
Viesti:

Viesti Kirjoittaja SiRiuS »

Aivan loistava!!!! xDDD
Kaikki hahmot oli aivan mahtavia! *hihittää hervottomasti Frodo-tyyliin*
”Auttakaa, pyydän! Teen mitä tahansa! Tanssin vaikka jokaiselle sylitanssin! Ihan mitä tahansa!” Gandalf huusi hädissään.
”Ei kuulu!” Aragorn piruili.
”Teen mitä tahansa!” Gandalf aneli ja roikkui enää sormiensa varassa sillan reunalla.
”Voi ei, Gandalf! Hyvästi!” Aragorn huusi voitonriemuisena.
*repeilee vieläkin*
Tykkäätkö hevisedistä?

Vuoden 2006 RPS-ficcaaja.
Kuva
Vastaa Viestiin