Light in my life, burning out and inside...OSA 2 (K-13)
-
- Örkki
- Viestit: 10
- Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 12:53 pm
- Paikkakunta: satumaa
Light in my life, burning out and inside...OSA 2 (K-13)
A/N: Jep eli tässä olis tämä jatkotarina. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä tarinasta ja oih...postia saa lähetellä.
ARWEN JA OMPELIJA TAPAAVAT JÄLLEEN OUDOISSA MERKEISSÄ
Oli kulunut lähes kolme vuotta piereskelevistä häistä ja Arwen ei ollut muuttunut tippaakaan.
Päivä oli kaunis, lämmin ja suloiset purot valuivat kaunista paskavettään. Ilma oli siis hieman kurainen. Arwen…meidän suloinen neitomme oli juuri ottamassa aurinkoa uusilla bikineillään, kunnes rantaan kaasutteli hieman sikin sokin panssarikani. Arwen huomasi heti, että se oli juopunut…
Päästyään eroon panssarikanista ja bikineistään Arwen lähti kylän pubiin, jonka nimi taisi olla vain ”Kapakka1.” Siellä hän otti kunnon kännit ja nukahti pöytään…
- Herää pahvi! Isäntä kailotti hänen korvaansa.
- Joo, saatana! Arwen huusi takaisin.
Sitten Arwen huomasi jotain. Hänen push-uppinsa olivat revenneet.
- Saatanan perkele! Arwen huusi niin kovaa, että koko pubi kääntyi häntä katsomaan.
- No mitä nyt taas?! Pubi kysyi yhdessä kovalla äänellä häneltä.
- Nämä minun push- uppini ovat revenneet! Arwen huusi.
Koko pubinväki oli hetken hiljaa ja sitten kuin ukkosmyrsky koko pubinväki revähti räkäiseen nauruun. Arwen oli niin loukkaantunut, että raivopäisenä hän särki vahingossa Rayn- pelikoneen ylisuurella miekallaan lähtiessään ulos. Pubinväki nauroi entistä enemmän…
Arwen rauhoittui jonkun ajan päästä ja päätti lähteä Seppälään hakemaan rintaliivejä tällä kertaa. Arwen-parka, bikinit hän oli saanut kuolleelta noidalta, mutta hän ei tiennyt yhtään mitään rahasta… Hän oli löytänyt mieleisensä rinta-liivit ja oli juuri lähdössä kaupasta pois, kunnes myyjä tuli ja tukki hänen ulospääsynsä.
- Sun kyl pitäis maksaa noi rintsikat ennen kun lähdet mihinkään, myyjätär sanoi slangikorostuksellaan.
- Maksaa? Mitä se niinku tarkoittaa? Arwen kysyi ja seurasi näköjään slangikorostuksen esimerkkiä.
- Kuule, mulla ei oo tänään aikaan pelleilyyn, joten siirrä toi ylisuuri ahteris tonne tiskille ja maksa ne. Eka tietenkin jonotat noiden muiden takana vuoroas. Myyjä sanoi ja osoitti jonoa joka oli n. kilometrin pituinen.
Arwen meni jonoon ja viimein hikisen ja tuskaisen kolmen tunnin päästä koitti hänen vuoronsa maksaa rintaliivit.
- Ja se tekee 16 euroa, sama myyjätär sanoi iloisella äänellä.
- Minä en edelleenkään ymmärrä mistä sinä ämmä oikein puhut! Arwen huusi raivona.
- Nyt loppui! Rahat sassiin tai soitan virkavallan ja meidän ihanan päällikkömme tänne! Myyjätär kuolasi ja ei näköjään enään muistanut mistä puhui.
- No saatana soita sitten! Arwen huusi takaisin tuoden myyjättären takaisin maanpinnalle.
Ja niin tapahtuikin, mutta virkavalta ei päässyt paikalle, koska he ajoivat tankkia takaa saadakseen hurjastelevan ja juopuneen panssarikanin kiinni. Mutta, päällikkö saapui. Päällikkö asteli hienosti portaita alas kuin herrasmies. ( Ehkä liiankin hienosti, koska portaat hän tuli kuperkeikoilla alas.) Ja Arwenilla ei todellakaan ollut aavistusta, että hän tunsi tämän miehen…
- Eowyn, kutsuit minua. Mikä on hätänä? Päällikkö kysyi samalta myyjättäreltä, jonka kanssa Arwen oli huutanut kilpaa.
- No kun tuo ämmä tuolla, joka seisoo parinmetrin päästä meistä. ( Eowyn viittoili) Hän ei suostu maksamaan.
- Aha, no minä menen selvittämään asian, päällikkö sanoi ja suoristi rintaansa…
Kummatkaan heistä eivät tienneet, että he tunsivat jo ennestään toisensa…Sitten katseet kohtasivat kuin elokuvissa.
- Sinähän olet se ompelija, joka halusi pontikkaa! Arwen huudahti innoissaan ja hämmästyneenä.
- Ja sinä olet kaunis Elrondin tytär, päällikkö sanoi hiljaa.
Hiljaisuus. Ja sitten oli esittelyn vuoro.
- Mä oon Aragorn. Aragorn osoitti itseään ja loi kasvoilleen Jenkkismile- hymyn.
- Kutsuthan mua vaan Arakondomiks? Aragorn polvistu kysyessään tämän.
- Joo, tietty kortsuni. Arwen vastasi silmät sädehtien.
Aragorn hypähti pystyyn raivoissaan loukkauksesta.
- Ei, vaan Arakondomi! Aragorn karjui.
- Mutta, kortsu on ihan sama juttu, Arwen sanoi hämmästyneenä.
- Perkele! Aragorn huusi ja lähti räyhäten liikkeestään vetämään pubiin kännit.
- Toivottavasti saan pitää nämä rintaliivit, Arwen ajatteli mielessään ja lähti ottamaan tatuointia.
Ja tähän loppui toinen osa.
ARWEN JA OMPELIJA TAPAAVAT JÄLLEEN OUDOISSA MERKEISSÄ
Oli kulunut lähes kolme vuotta piereskelevistä häistä ja Arwen ei ollut muuttunut tippaakaan.
Päivä oli kaunis, lämmin ja suloiset purot valuivat kaunista paskavettään. Ilma oli siis hieman kurainen. Arwen…meidän suloinen neitomme oli juuri ottamassa aurinkoa uusilla bikineillään, kunnes rantaan kaasutteli hieman sikin sokin panssarikani. Arwen huomasi heti, että se oli juopunut…
Päästyään eroon panssarikanista ja bikineistään Arwen lähti kylän pubiin, jonka nimi taisi olla vain ”Kapakka1.” Siellä hän otti kunnon kännit ja nukahti pöytään…
- Herää pahvi! Isäntä kailotti hänen korvaansa.
- Joo, saatana! Arwen huusi takaisin.
Sitten Arwen huomasi jotain. Hänen push-uppinsa olivat revenneet.
- Saatanan perkele! Arwen huusi niin kovaa, että koko pubi kääntyi häntä katsomaan.
- No mitä nyt taas?! Pubi kysyi yhdessä kovalla äänellä häneltä.
- Nämä minun push- uppini ovat revenneet! Arwen huusi.
Koko pubinväki oli hetken hiljaa ja sitten kuin ukkosmyrsky koko pubinväki revähti räkäiseen nauruun. Arwen oli niin loukkaantunut, että raivopäisenä hän särki vahingossa Rayn- pelikoneen ylisuurella miekallaan lähtiessään ulos. Pubinväki nauroi entistä enemmän…
Arwen rauhoittui jonkun ajan päästä ja päätti lähteä Seppälään hakemaan rintaliivejä tällä kertaa. Arwen-parka, bikinit hän oli saanut kuolleelta noidalta, mutta hän ei tiennyt yhtään mitään rahasta… Hän oli löytänyt mieleisensä rinta-liivit ja oli juuri lähdössä kaupasta pois, kunnes myyjä tuli ja tukki hänen ulospääsynsä.
- Sun kyl pitäis maksaa noi rintsikat ennen kun lähdet mihinkään, myyjätär sanoi slangikorostuksellaan.
- Maksaa? Mitä se niinku tarkoittaa? Arwen kysyi ja seurasi näköjään slangikorostuksen esimerkkiä.
- Kuule, mulla ei oo tänään aikaan pelleilyyn, joten siirrä toi ylisuuri ahteris tonne tiskille ja maksa ne. Eka tietenkin jonotat noiden muiden takana vuoroas. Myyjä sanoi ja osoitti jonoa joka oli n. kilometrin pituinen.
Arwen meni jonoon ja viimein hikisen ja tuskaisen kolmen tunnin päästä koitti hänen vuoronsa maksaa rintaliivit.
- Ja se tekee 16 euroa, sama myyjätär sanoi iloisella äänellä.
- Minä en edelleenkään ymmärrä mistä sinä ämmä oikein puhut! Arwen huusi raivona.
- Nyt loppui! Rahat sassiin tai soitan virkavallan ja meidän ihanan päällikkömme tänne! Myyjätär kuolasi ja ei näköjään enään muistanut mistä puhui.
- No saatana soita sitten! Arwen huusi takaisin tuoden myyjättären takaisin maanpinnalle.
Ja niin tapahtuikin, mutta virkavalta ei päässyt paikalle, koska he ajoivat tankkia takaa saadakseen hurjastelevan ja juopuneen panssarikanin kiinni. Mutta, päällikkö saapui. Päällikkö asteli hienosti portaita alas kuin herrasmies. ( Ehkä liiankin hienosti, koska portaat hän tuli kuperkeikoilla alas.) Ja Arwenilla ei todellakaan ollut aavistusta, että hän tunsi tämän miehen…
- Eowyn, kutsuit minua. Mikä on hätänä? Päällikkö kysyi samalta myyjättäreltä, jonka kanssa Arwen oli huutanut kilpaa.
- No kun tuo ämmä tuolla, joka seisoo parinmetrin päästä meistä. ( Eowyn viittoili) Hän ei suostu maksamaan.
- Aha, no minä menen selvittämään asian, päällikkö sanoi ja suoristi rintaansa…
Kummatkaan heistä eivät tienneet, että he tunsivat jo ennestään toisensa…Sitten katseet kohtasivat kuin elokuvissa.
- Sinähän olet se ompelija, joka halusi pontikkaa! Arwen huudahti innoissaan ja hämmästyneenä.
- Ja sinä olet kaunis Elrondin tytär, päällikkö sanoi hiljaa.
Hiljaisuus. Ja sitten oli esittelyn vuoro.
- Mä oon Aragorn. Aragorn osoitti itseään ja loi kasvoilleen Jenkkismile- hymyn.
- Kutsuthan mua vaan Arakondomiks? Aragorn polvistu kysyessään tämän.
- Joo, tietty kortsuni. Arwen vastasi silmät sädehtien.
Aragorn hypähti pystyyn raivoissaan loukkauksesta.
- Ei, vaan Arakondomi! Aragorn karjui.
- Mutta, kortsu on ihan sama juttu, Arwen sanoi hämmästyneenä.
- Perkele! Aragorn huusi ja lähti räyhäten liikkeestään vetämään pubiin kännit.
- Toivottavasti saan pitää nämä rintaliivit, Arwen ajatteli mielessään ja lähti ottamaan tatuointia.
Ja tähän loppui toinen osa.
Oisit toki voinu laittaa tämän tarinasi siihen edelliseen lokeroosi. Ei joka kertaiselle jatkolle omaa kansiota tarvita.
Kyllä tämä muuten joissain kohti ihan hauska oli.
Kyllä tämä muuten joissain kohti ihan hauska oli.
Viimeksi muokannut itikka, Su Helmi 11, 2007 6:58 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Arwen: Inbui li mastö lasto imbuilua inbulae!
Gandalf: Haia haia haia. Se on Saruman!
Saruman: Raia raia rassi raa, hilmu halmi taiakkaa. Aiai!
Gandalf: Haia haia haia. Se on Saruman!
Saruman: Raia raia rassi raa, hilmu halmi taiakkaa. Aiai!
-
- Puolituinen
- Viestit: 330
- Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
- Paikkakunta: Siperia
Tyyli häiritsi edelleen, ja betaa sinä minun mielestäni edelleen kaipaisit.
Lisäksi olen samaan mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa - olisi ollut varsin fiksua laittaa nämä samaan topickiin.
Minä en tykkää tästä tyylistä yhdistää nykymaailmaa ja Keski-Maata näin sekavasti. Ihan luettava tämä kuitenkin oli, ja olen iloinen siitä että ikäraja on pysynyt alhaalla. Saattaa olla, että en varsinaisesti haluaisi lukea tätä korkeammalla ratingilla varustettuna.
kirjoittamalla sitä on Väinö Linnakin kirjoittamaan oppinut, joten kyllä sinäkin opit jos haluat oppia. Eikä hyväksi kirjailijaksi tule muuten kuin kirjoittamalla. Toivotan onnea, jos siihen yritykseen lähdet.
Kiitos.
~Dara
Lisäksi olen samaan mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa - olisi ollut varsin fiksua laittaa nämä samaan topickiin.
Minä en tykkää tästä tyylistä yhdistää nykymaailmaa ja Keski-Maata näin sekavasti. Ihan luettava tämä kuitenkin oli, ja olen iloinen siitä että ikäraja on pysynyt alhaalla. Saattaa olla, että en varsinaisesti haluaisi lukea tätä korkeammalla ratingilla varustettuna.
kirjoittamalla sitä on Väinö Linnakin kirjoittamaan oppinut, joten kyllä sinäkin opit jos haluat oppia. Eikä hyväksi kirjailijaksi tule muuten kuin kirjoittamalla. Toivotan onnea, jos siihen yritykseen lähdet.
Kiitos.
~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.
Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*
Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*
Juu, nyt tulee kyllä paha mode ja nipottaa, eli kuten itikka jo sanoikin, samaan tarinaan kuuluvat jatko-osat on tapana postata samaan topiciin edellisten kanssa. Emme sinua tästä hirtä, mutta tiedätpä vastaisuudessa.
Hyvä vaan jos edessä on
suuri tuntematon
ei millään väliä,
ei mitään järkeä...
(Tiktak)
PMK:n jäsen! Otus ja Satumaailman asukki. Avasta isokiitos Innisenille ja Felicylle!
PPK:n jäsen ja perustaja.
Vuoden Pippin -07
suuri tuntematon
ei millään väliä,
ei mitään järkeä...
(Tiktak)
PMK:n jäsen! Otus ja Satumaailman asukki. Avasta isokiitos Innisenille ja Felicylle!
PPK:n jäsen ja perustaja.
Vuoden Pippin -07
- mr.Greenleaf
- Örkki
- Viestit: 196
- Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
- Paikkakunta: Imatra
Kovin moni on asiasta jo sanonut, mutta sanonpa nyt vielä minäkin.
Asiasta ei Loftiksessa ole mustaa valkoisella, mutta yleinen käytäntö on, että tarinoiden kaikki osat laitetaan samaan topicciin. Teepä sinäkin jatkossa samoin.
Asiasta ei Loftiksessa ole mustaa valkoisella, mutta yleinen käytäntö on, että tarinoiden kaikki osat laitetaan samaan topicciin. Teepä sinäkin jatkossa samoin.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010
Give Me A Lifetime Of Memories.
Give Me A Lifetime Of Memories.
Re: Light in my life, burning out and inside...OSA 2 (K-13)
Hah hah, just tälläne on mun Arwen: Älyltään blondi, ah niin hyväkäytöksinen ja oikein rinsessojen paras xDD
Tyhmä mikä tyhmä -.-´
Ja se järkevyys sitte katos roskikseen Big Macin kans :^D
Tyhmä mikä tyhmä -.-´
Ja se järkevyys sitte katos roskikseen Big Macin kans :^D
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko
Vuoden Legolas 2010
Vuoden Legolas 2010