Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

Tohveli
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 9:59 pm
Paikkakunta: Kahvimaailmassa unelmoimassa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tohveli » Ti Helmi 01, 2005 10:30 pm

Heti kun huomasin tämän nimen tikahduin melkein nauruun, mutta kun luin tämän - et arvaakaan kuinka paljon nauroin. Tukehdun pian nauruun, jaaha. He muka tappoivat Boromirin :lol:. Gimlin ja Legolasin riidat ovat kyllä parhaita, Legolaskin vain tahtoo Gimlin kuolevan kun Éomer sanoo, noh tiedät kyllä.. Odottelen jatkoa! :wink:

Agarwaen
Örkki
Viestit: 25
Liittynyt: To Syys 23, 2004 3:23 pm
Paikkakunta: No jaa-a...senkun tietäs, mikä hiton paikka tää on...paljon haltioita...Mordor?

osa 2

Viesti Kirjoittaja Agarwaen » Ke Elo 10, 2005 11:25 pm

Noniin! Siis osa 2...en ole tätä päivittänyt vaikka kuinka pitkään aikaan, se jäi vähäsen minulta...mutta now I'm back!
Ja jos kysyntä jatkuu, en jätä tätä ficciä tähän ^^

Sain uutta intoa!! Noniin, osa kaksi siis...

*poistuu näyttämöltä*

_________________________

Fangorn

Pitkään he ratsastivat pitkin Rohanin ruohomaita. Aragorn ratsasti eteenpäin nojautuneena tutkien maassa olevia jälkiä. Itse asiassa aika kohtalokas asento, sillä hän oli jo useamman kerran tippunut nenälleen hevosen selästä.
Kaukaa he saattoivat jo nähdä tumman savupilarin, ja lähestyessään he näkivät suuren kasan örkkien haisevia ruumiita, vaikka Legolas ensin luulikin lemua Gimliksi.
Kolmikko pysähtyi Fangornin laitaan ja Aragorn alkoi mutisten tutkia ympäristöä Gimlin muristen haltialle rumia nimittelyjä.

”Katsokaa!” Aragorn huudahti ja haltia ja kääpiö kiiruhtivat hänen luokseen.
”Tässä on maannut hobitteja!” Aragorn riemuitsi huomatessaan katkaistut köydet.
”Tuota…he ovat näemmä viipyneet tässä pidemmän aikaa ennen kuin ovat lähteneet pakoon..” Legolas huomautti ihmettyneenä.
”Niin, se on minustakin mysteeri…ja katsokaa…aivan kuin he olisivat kierineet ympäriinsä…outoa, tässä on vain yhdet painavat makuujäljet, ja…” Aragorn jatkoi, ja hiljeni kun kääpiö yskäisi kuuluvasti.
”Luulen että Gimlillä on jokin sairaus…hän saa vakavia yskintä kohtauksia joka kerta kun…”
Legolas hiljeni kun kääpiö yritti potkaista häntä takapuoleen, siinä onnistumatta. Osittain ehkä siksi, että edes kääpiön pää ei ylettynyt paljoa Legolaksen alaruumiin yläpuolelle, saatikka sitten kääpiön lyhyet koivet, osittain taas siksi, että Legolas oli vaistomaisesti vetänyt miekkansa esiin.
”Jäljet vievät Fangornin metsään…” Aragorn kommentoi, ehkä pelastaen Gimlin Legolasin miekalta.

”Meidän on mentävä tuonne… ” Aragorn sanoi hiljaa osoittaen metsään. ”Mutta nyt on myöhä, joten leiriytykäämme tähän” Gimli mutisi hyväksyvästi ja oli kohta pienellä vaivalla sytyttänyt nuotion, ja Aragorn oli kerran jos toisenkin joutunut sammuttamaan parkuvan kääpiön parran.

Lopulta kolmikolla oli jonkun näköiset mahdollisuudet nukkua, ja pienen kiistelyn jälkeen Gimli sai ottaa ensimmäisen vahdin.
Aragorn näki levottomia unia, ja kun eräs uni oli saavuttanut pinkissä kukkamekossa tanssivan Haldirin, Aragorn heräsi pelästyneenä. Hänen ympärilleen laskeutui pimeys, ja hiljaisuuden rikkoi vain hento hyräily metsän siimeksestä, joka oli hyvää vauhtia hiljenemässä. Aragorn vilkaisi ympärilleen. Gimli oli nukahtanut vartiopaikalleen, ja Legolas oli kadonnut. Huolestuneena Aragorn nousi ylös, ja kun oli löytänyt miekkansa (”missä hitossa se oli”) hän astui puitten välistä metsään. Ilma oli tunkkainen, ja maa pehmeän sammaleen peitossa jonka yli kiemurteli suurten puitten juuria. Tähdet peittyivät puitten lehvästöön, jostain kuului kahden villieläimen tuskastuneita huutoja. Sitä enempää miettimättä, Aragorn katsoi ympärilleen. Edessään hän näki himmeän valon, joka harhaili kauemmaksi pimeyteen. Kompuroiden ja kiroillen Aragorn kiiruhti varomattomasti eteenpäin, ainoana ajatuksena saada valo kiinni. Kotvan kuluttua Aragorn saapui lammelle, missä häntä odotti uskomaton näky! Vedestä kohosi kuvankaunis nainen, joka ilmeisesti kutsui häntä! Juuri kun Aragorn oli astumassa veteen, jokin kaappasi hänen olkapäistään kiinni takaapäin, ja veti Aragornin mukaansa. Aragorn ei tiennyt kuinka kauan häntä raahattiin metsän poikki, vain sen tunteen kun hänen todellisuuden tajunsa palasi, ja miten hän ajattelematta veti puukon esiin sivaltaessaan olentoa joka häntä veti mukaansa. Seuraavaksi ihminen tunsi kuinka hän osui maahan, ja huudon joka särki Aragornin sydämen. Aragorn kääntyi ympäri. Ensin hänen päänsä osui puuhun. Sitten Aragorn näki Legolasin, joka piteli käsivarttaan. Hiha oli muuttumassa punaiseksi ja haltia oli ilmiselvästi närkästynyt.

”On tässä kiitos siitä että pelastin henkesi!” Haltia tuiskaisi päin ihmisen kasvoja.
”A-anteeksi! En …tajunnut että se olit sinä!” Aragorn selitteli vaivautuneena, kontaten haltian luokse.
”On siinä samoaja! Et tunnista vetten henkiä ennen kuin olet astumassa niitten ansaan!” Legolas puoliksi huusi, puoliksi nauroi.
”Anna anteeksi…voinko mitenkään helpottaa oloasi?” Aragorn kysäisi epävarmasti, jääden istumaan sammaleiselle maalle. Haltian kasvoille nousi ilkikurinen virnistys.
”No nyt kun mainitsit…” Legolas kuiskasi melkein kuulumattomasti. Aragorn katsoi ihmeissään, kun hänen edessään seisova haltia laskeutui polvilleen hänen eteensä. Legolas nojautui lähemmäksi, ja painoi suudelman Aragornin huulille. Ihminen säpsähti, miettien kaikkia asioita joita hän oli Arwenin kanssa kokenut. Miten pehmeä Arwenin iho oli… ei, hitot Arwenista. Eihän se ämmä osannut edes kokata… Legolas oli tällä välin onnistunut riisumaan Aragornin paidan. Ihme, sillä Aragornilla itselläänkin oli vaikeuksia saada solkia ja nappeja auki. Ihminen tunsi, kuinka Legolasin varmat kädet kulkivat pitkin hänen yläruumistaan, hitaasti hakeutuen alaspäin…vatsan yli… juuri kun Aragorn saattoi tuntea Legolaksen käden lähempänä kuin koskaan olisi osannut uneksiakaan, leirin suunnasta kuului niin kauhea huuto, että se särki ilman sirpaleiksi ja Legolas kaatui taaksepäin pelästyneenä.
”Mitä!?” Aragorn huohotti hämmentyneenä. Taas kuului huuto!
”Se on se kääpiön idiootti!” Legolas kirosi ja lähti täysillä juoksemaan kohti leiriä, Aragornin kamppaillessa paitansa kanssa samalla kun hän juoksi haltian perään.

Saapuessaan leiriin Legolas ja Aragorn näkivät pitkän valkoisiin pukeutuneen hahmon joka oli ajanut Gimlin puuta vasten.
”K-kuka olet!” Aragorn tivasi vetäen miekkansa esiin.
Valkoisiin pukeutunut mies kääntyi ympäri, ja Legolas ja Aragorn huusivat ihmeissään.
”Gandalf!” Aragorn huudahti onnessaan. Legolasin huomio tosin oli kiinnittynyt velhon ylös nostettuun kaapuun ja sen alta paljastuva näky.
”Öhmh…Gandalf?” Legolas sanoi varovaisesti. Vitivalkoinen Gimli juoksi pää kolmantena jalkana haltian taakse piiloon.
”Kas kas, tulittekin jo takaisin…” Gandalf mutisi ilmeisen pettyneenä, laskiessaan kaapunsa alas.
”Luulin että teillä olisi ollut muuta tekemistä…no mutta kun nyt olette täällä…” Velho istui alas, ja jäi katsomaan järkyttynyttä kolmikkoa.

”Eh…mitä sinä täällä teet?” Aragorn viimein kysyi kaivellessaan jalallaan hermostuneesti maata.
”No minulla oli vähän ongelmia Balrogin kanssa ja no, meistä oli parasta että lähtisin vähäksi aikaa toisaalle!” Velho vastasi, väläyttäen yhden kuuluisista pepsodent hymyistään.
Gimli näytti yhä järkyttyneemmältä.
”Tapasin Merryn ja Pippinin täällä jonkin aikaa sitten. He ovat turvassa, älkää olko huolissanne!”
Gandalf jatkoi.
”Eivät varmana jos sinut tapasivat…” Gimli mutisi hiljaa, tarraten yhä tiukemmin kiinni haltiasta.
”Hei! Irti takapuolestani!” Legolas äyskäisi.
”Sori!”
”No sitten on varmaan parasta lähteä sinne Rohaniin…” Aragorn sanoi katsoen Legolasta, joka kohautti olkapäitään.
”Rohaniin? Lähdetään heti!” Gandalf huudahti ja nousi ylös nopeammin kuin Saruman vaihtaa rakastajaa (mikä on nopeasti). ”Minulla onkin vähän asiat kesken heidän kuninkaansa kanssa!” Gandalf jatkoi, ja kiiruhti hevosensa luokse.
Muut katsoivat parhaaksi seurata velhoa, joten he sammuttivat nuotion ja lähtivät seuraamaan Gandalfia.

__________________

A/N:
Tiedän että vähän lyhyemmän puoleinen, mutta ficci on ollut niin kauan jäähyllä että en ihan tiedä paljon viitsin laittaa näin aluksi ^^

*kiitos ja kumarrus*

Postia kiitus ^^
Born to take over the throne

Elíniel
Puolituinen
Viestit: 277
Liittynyt: La Elo 21, 2004 9:27 am
Paikkakunta: Estelin syli.

Viesti Kirjoittaja Elíniel » To Elo 11, 2005 1:43 am

Oi wau!

Minä tykkäsin toden teolla, tämä toinen osa oli ensimmäisiä parempi. Voi olla että se johtuu siitä, että tässä oli enemmän slashia, tai sitten siitä että olet kehittynyt kirjoittajana, tai sitten molemmat olivat syitä. Oli miten oli, teksti oli hyvää ja sujuvaa, mukavaa luettavaa.

Jatkoa toivoisin.
-Vuoden 2005 ja 2006 Aragorn.

Violet Baudelaire
Örkki
Viestit: 9
Liittynyt: Ti Marras 22, 2005 7:48 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Violet Baudelaire » Ke Marras 23, 2005 7:03 pm

Hauskaa tekstiä, ja jos samanlaisena jatkuu, niin kyllä raaskii laittaa pidempiäkin osia... :lol:

Jatkoa! :wink:
-Marco saa mennä sisälle omana itsenään.
-Ai elukkanako?
-Jake ja Rachel- (Animorphs #16)

Palm
Örkki
Viestit: 40
Liittynyt: Ti Heinä 19, 2005 2:02 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Palm » To Joulu 29, 2005 7:46 pm

Muutama kerta on tämäkin tullut luettua ja edelleenkin harmittaa, että tämä on kesken.
*Niisk* Jatkathan tätä? :(
Tässä on nimittäin niin hyviä kohtia ja muutenkin ihana, niin tämä olisi loistavaa lukea loppuun. ^^
Voimakuminauhat!

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » Ti Touko 09, 2006 2:54 pm

Hauskoja kohtia siellä täällä Pepsodent hymy :D. Minullakin, eikö ole hieno? Tosin Gandalfilla taitaa olla puhtaampi...

Min tykkäsin ihan ookoota.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

memento
Puolituinen
Viestit: 274
Liittynyt: Ma Tammi 30, 2006 5:14 pm
Paikkakunta: äidin kasvimaalla, raparperin alla

Viesti Kirjoittaja memento » Ti Touko 09, 2006 5:08 pm

Täähän on hauska :D Kannibalismia ja muuta yhteen sotkettuna oikein hauskaa. Gandalf homoilija *nauraa* vitja mie nauroin tolle ihan hirveesti.
Ja se Lännen lima :shock: Mie en pysty pyyhkimään tätä typerää ilmettä naamaltani.
"minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin"

Avatar
Mellon
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Pe Tammi 20, 2006 1:26 pm
Paikkakunta: Dreamland

Viesti Kirjoittaja Mellon » Ti Touko 09, 2006 8:13 pm

huh huh ... :lol:
En ole muuta kuin hihittänyt.
Tämä on todella hauska ja pervo ficci josta pidän paljon..
Legolasin ja Gimlin riidat ovat mahtavia.
:lol:
Never walk away from a fight thats worth fighting
Never hesitate when you know you're gonna act
Never waste your words on a fool you won't listen
Never sell your soul cause you'll never buy it...back

Melie
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Pe Huhti 08, 2005 8:39 pm
Paikkakunta: Korpikuusen kannon alla...

Viesti Kirjoittaja Melie » La Tammi 13, 2007 9:06 pm

Voi vitsi tämähän hyvä on!
Gandalf homoilija :D Ihmettelen vain paria asiaa...Miten Aragorn
kokenut samooja ja vaikka mitä saattoi mennä ansaan?
Ja sitten toinen:Mistä lähtien Legolasilla miekka on ollut?

No mutta älä ota tätä liian tosissasi ja jatka ihanaa tarinaasi.

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja Aralas » Pe Elo 14, 2009 6:11 pm

Mietin juuri samaa, kuin Melie. Mutta ei hätää, ei se vaikuta yhtään ^^
”Nimeni on Aragorn, tämä on Gimli Glóinin poika ja tämä on Legolas, rakkaa..ööh…siis ystäväni synkmetsästä!”
Tarkoitit varmaan Synkmetsästä?
ei, hitot Arwenista. Eihän se ämmä osannut edes kokata…
Juuri näin!! Ihanaa, kun se ämmänkuvatus (sori Arwen-faneille, ettehän vihaa miut?)saa näpeillensä...

Muita kirjotusvirheit ei näkyny, toi eka tais olla ainut. Jatkoa kaipaillaan, mutta sitä ei varmaan taida tulla, vai tuleeko?
Viimeksi muokannut Aralas, To Syys 24, 2009 3:28 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
-Eowyn-
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Su Elo 02, 2009 9:34 pm
Paikkakunta: Sumuvuoret

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja -Eowyn- » Su Elo 16, 2009 6:54 pm

Wau, olen sanaton! :D

Mistä tällaisia ideoita oikein tulee? Okei, mä oon todella homoystävällinen, mutta tää on jotakin fantastista.
Oon nauranu itteni kohta kipeeks.
Kiitoksia ja olis kiva lukea vielä lisääkin, jos vain suinkin jaksat kirjoittaa.

-Eowyn-
Parempi olla tuntematta mitään kuin tuntea kipua siitä, että rakastaa jotakuta koko sydämestään.

Airë
Örkki
Viestit: 41
Liittynyt: Su Loka 19, 2008 7:31 pm

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja Airë » La Elo 22, 2009 4:50 pm

Tää on hyvä!
Ovat tarinan sankarit kokeneet muodonmuutoksen, mutta noinhan sen ois kuulunutkin mennä.
Tuo Arwenin ruuanlaitto juttu oli huippu. Ja Gimlillä taitaa olla hienoinen homofobia ;)
Jatkoa lukisin minäkin mielelläni!

NakedHasNoClothes
Örkki
Viestit: 5
Liittynyt: To Marras 09, 2006 3:41 pm
Paikkakunta: Kuopio, Gotlannin lenkki.

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja NakedHasNoClothes » To Syys 17, 2009 11:06 pm

Harmi kun et ole jatkanut, tämä on tosi hyvää luettavaa. Tuli tiputtua penkiltä muutamaan otteeseen :D

Haltioiden tytär
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: Pe Marras 27, 2009 3:38 pm

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja Haltioiden tytär » Pe Marras 27, 2009 8:55 pm

Nyt veti ihan sanattomaksi. Tosi hyvä, sen sanon. jatkoajatkoa. Ihanat noi Legolas ja Gimli :wink:

Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Kaksi Tornia-Mitä OIKEASTI tapahtui (viimeinkin OSA 2)

Viesti Kirjoittaja Suetus » Su Helmi 28, 2010 4:30 pm

Hahaa, ihan hillitön ^^. Gandalf the homoilija *reps*. Ei luoja, jatkoa kiitos :)

-Suetus-
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3

Vastaa Viestiin